Miksi ihminen masentuu?

Vierailija kirjoitti:

Miksi eläimet masentuvat?

1. Ei virikkeitä

2. Päivittäinen annos hyvinvointihornooneja puuttuu. Näitä hormooneja saa leikkimällä ja liikkumalla.

3. Yksinäisyys /lajityypillisen seuran puuttuminen

Ulkoiset tekijät aiheuttavat masennusta.

Minua ei masenna yksinäisyys. Miksi masentaisi. Pääsehän tuonne ulos kauppoihin, keskustaan missä näkee niitä hermostuneita ihmisiä...hmm

Molemmilla kerroilla syynä oli tärkeimmän ihmissuhteen katkeaminen. Muita syitä ei ollut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on kemiallinen muutos aivoissa. Kemikaaleilla sitä hoidetaankin

Serotoniiniteoria on kumottu, mutta yllättäen ihmiset ja lääkäritkin vielä uskovat siihen

Ihmisen kaikki oleminen, halut, energia on kiinni hormoneista, välittäjäaineista jne. Tokikaan serotoniini ei ole ainoa masennukseksi luokiteltaviin tiloihin vaikuttava tekijä vaan ongelma voi olla ihan muussa.

Niin. Jos sanotaan aivokemian olevan epätasapainossa ja sen aiheuttavan masennuksen, niin tuohan ei silleen kerro sitä syytä. Mikä saa aivokemian muuttumaan? Sieltä se syykin löytyisi

On tutkittu, että aivokemian epätasapaino on puppua.

No ei aivan noin räikeästi. Mutta kaikkien masentuneiden aivokemia ei ole epätasapainossa

Vierailija kirjoitti:

Yksi syy voi olla erektiohäiriö.

Kerro lisää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi syy voi olla erektiohäiriö.

Kerro lisää?

Veri ei kierrä aivoihin, joka johtaa moniin ongelmiin, kuten masennukseen.

Epäinhimilliset elinolosuhteet, jotain olennaista puuttuu/on vinksallaan kun masentuneisuus on niin yleistä.

Elämän tarkoitus tai päämäärät katoaa.

Elintavat vaikuttavat usein. Varmasti perimäkin. 

Liikaa alkoholia, tupakkaa, huumeita, huono ruokavalio, liian vähän liikuntaa, liian paljon yksin. 

Itsesääliin on aina aiheita useimmmilla meistä. 

Masennuksia on kai sitten monenlaisia, kuten edellä on hyvin kuvattu. Tuli vain mieleen, miten se pään sisäinen ajattelu toimii. Ajatteleeko masentunut "tämä taas, ikinä en onnistu", "tietenkin minä epäonnistun", "johan se äitikin sanoi vuonna 67, ettei minusta ole mihinkään" "Lapsuuteni estää minua pääsemästä eteenpäin". Vai miten se oma ajattelu toimii?

Se, joka ei masennu ajattelee,"No, tämä on nyt tällaista ja kestää aikansa". "Tällaistahan se elämä on", "Varmaan, kun haen siihen kouluun tai uuteen työpaikkaan, edistyn ja opin tarvittavia taitoja". Kaikki on siis määräaikaista, ei minkään kohtalon sanelemaa, puhumattakaan, että analysoitaisiin loputtomasti sitä ja tätä ihmissuhdetta ja kouluvuotta jne. Aina katsotaan eteenpäin. mitä voisi tehdä, että olo tai olosuhteet muuttuisivat. Koska se sisu ja sinnikkyys ennemmin tai myöhemmin palkitsevat, enemmän tai vähemmän. Noidankehäajattelu ja itse itsensä pienentäminen pitää ensiksi saada pois.

Masentuminen on ymmärrettävää, jos se on surupohjaista ja johtuu vaikka jostain suuresta menetyksestä. Mutta sitten on ihmisiä, jotka masentuvat, vaikka "kaikki on hyvin". Olen itsekin kokenut tämän. Joku viisas sanoi, että "ei ihmisiä masenna elämä, vaan elämätön elämä". Eli ei uskalleta elää sellaista elämää kuin itse aidosti haluttaisiin, vaan suoritetaan elämää jonkun ulkoisen normin mukaan esimerkiksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joillekin kertyy elämässä liikaa kuormaa mielen päälle, tasaisin väliajoin, jo lapsuudesta alkaen.

Se on oma syyni, töissä kuitenkin painan ja suoritan, ainakin 10v jo mennyt näin, muutama vuosi sitten työterveyslääkäri ehdotti avuksi banaania ruokavalioon.

Banaania???

Kyllä, banaania. Tuumasi sen lisäävän serotoniinin tuotantoa. Tästä on aikaa n.4-5v.

Banaaneissa on tyroksiinia joka lisää serotoniinin tuotantoa, mutta tärkein banaaneissa on kalium, joka ehkäisee sydänkohtauksia.

Banaani on itse asiassa aika hieno paketti, maistuukin hyvältä.

Masennuin omaan itseeni ja myös vallitsevaan maailmaan. Itselläni ei riittänyt kunnianhimoa sen kummempaan. Maailmassa masentaa koko maailma ja me ihmiset lajina. En ole onnistunut ratkaisemaan näitä kysymyksiä mitenkään joten välillä masentaa ja ahdistaa syvästi.

Vierailija kirjoitti:

Masentaa kun maailmassa on niin paljon rikollisia, pahoja ja häiriintyneitä häirikköihmisiä joita joutuu pelkäämään, kunpa maailmasta voisi vain pyyhkiä kaikki paskat pois ja jäisi vain turvalliset, rauhalliset ja hyvät ihmiset jäljelle.

Nyt taidat puhua masennuksesta tunteena etkä lääketieteellisenä diagnoosina. Ne ovat kaksi eri asiaa. Varsinkin vaikeaan masennukseen lääkkeet tehoavat usein hyvin. Eivät kuitenkaan aina.

Kun tajuaa, että elämme vankiplaneetalla, jossa on tarkoituskin, että elämä on pääosin erilaista kärimystä, tuskaa ja ahdistusta. Ja kun tulee tietoiseksi että homma tulee jatkumaan kerrasta toiseen.

Itsellä taitaa olla kestomasis. alkoi jo 3 vuotta sitten, koska korona. Yksi väärä valinta eli muutto takaisin synnyinkotiin (äiti nukkui pois, isälläkin alkanut muistisairaus.... hänkin jäi).

Lääkkeistä nyt senverran, et eräs kaveri sanoi, et oli ma-lääkitys, en edes tiennyt sitä! Sanoi, et sitä "pillerinpuolitusta" on ollut. Lopetti röökin, alkon ja lääkityksen. Oli baarituttu, ihmettelin vaan eipä ole kaveria näkynyt (ei kait vaan?). Hyvin kuulemma pärjää! 

Minusta masennus on tarkoituksenmukainen reaktio kestämättömään elämäntilanteeseen. Masentuneessa tilassa on helpompi kestää negatiivisia asioita kuin ei masentuneessa. Olisihan tuo geneettisesti älytöntä, jos masennuksessa ei olisi ihmisen kannalta mitään tarkoituksenmukaista. Serotoniiniteoria on ihan kukkua, uskon.

Koin lapsuudessa henkistä ja fyysistä väkivaltaa sekä seurasin sitä vierestä.

Keski-ikäisenä ajauduin suhteeseen johon hiipi vähitellen yltyvä henkinen väkivalta ja kontrolli. Vanhat traumat aktivoitui ja oli täysin ylivirittynyt. Kun suhde päättyi (rajusti, se oli kamalaa), masennuin. Tuntui kuin minusta olisi lähtenyt ilmat kuin tyhjennetystä ilmapallosta.

Ihmisen luontainen herkkyys/älykkyys/ylianalysointi. Aivot käy ylikierroksilla josta seuraa ns. nollaus ja pakollinen lepo (deep reset =depressed)