Hauskinta, mitä on ventovieraan kanssa tapahtunut

Olin isossa tavaratalossa menossa sovittamaan vaatteita, kun yhtäkkiä huomasin sovituskopeille johtavan käytävän oviaukon yläpuolella kyltin: VIRTUAALISOVITUS. Lähdin takaisin vaateosastolle etsimään myyjää, jonka löydettyäni kysyin varovasti, oliko asiakkaan vielä mahdollista mennä sisälle sovituskoppiin ja sovittaa vaatteita fyysisesti päälleen. Myyjän ilme oli tyrmistynyt, eikä hän saanut sanoja suustaan. En tiedä vieläkään, mitä virtuaalisovituksella tarkoitettiin.

Up

Up

Joitain vuosia sitten olin kävelemässä aamuseiskalta töihin Helsingin keskustassa. Vastaan tuli kaksi miestä, turisteja ilmeisesti Hollannista, taisivat olla vielä baarireissullaan eli huppelissa. Toinen miehistä sanoi, että "you are beautiful, can we kiss?" ja jostain syystä mä sanoin, että pussaillaan vaan. Siinä me sitten hetki pussailtiin kunnes jatkoin matkaani töihin ja miehet lähtivät siitä varmaankin nukkumaan. Jälkikäteen kyllä mietin, että mitä ihmettä tuli tehtyä, mutta jotenkin kummasti hymyilytti pitkään.

Jenkkituristien kanssa yksittäiset kohtaamiset ovat olleet hauskoja, kun päätyy juttelemaan kassajonossa, vessassa käsienpesun aikana tai baaritiskillä: Suomalaisittain keskustelu saattaa minuutissa-parissa mennä yllättävän syväänkin päätyyn, mutta sitten tiet vain yhtäkkiä erkanevat luontevasti toivotellen hyvät jatkot ilman kiusaannuttavia venymisiä ja roikkumisia.

Liittynee siihen sanontaan, että kun suomalaiselta kysyy miten menee, hän kertoo elämäntarinansa. "Turha" small-talk ehkä usein vaivaannuttaa meitä, mutta asuinpaikoista, harrastuksista ja mielenkiinnonkohteista olemme kai valmiimpia juttelemaan varauksetta?

Tuo tarina humalaisen turistin suutelemisesta on aika hurja... Itse en olisi kyllä uskaltanut olla noin impulsiivinen.

Tapahtui Japanissa:

Oltiin veljen kanssa oltu toista viikkoa reissussa kun itsellä alkoi jo ostamani matkamuistot sun muut painaa jo sen verta. Päätetiin etsiä posti ja lähettää paketti vanhemmille, että kantamukset kevenisivät. Kirjoitimme ekana muutamat postikortit kun pöydän toiselle istahti paikallinen, n.60v nainen, kysyi meiltä hyvällä englannilla että mistä olemme kotoisin. Jutusteltiin siinä hetki ja päätin sitten kysäistä josko hän voisi auttaa meitä tämän paketin lähettämisessä. Hän suostui, mutta siinä olikin monta mutkaa matkassa ennen kuin oli valmista. No, yli puolen tunnin sekoilun jälkeen paketti oli tiskin toisella puolella, mutta tuntui tylyltä lähteä noin vain pelkällä kiittämisellä naiselle joten pienoisen taivuttelun jälkeen hän suostui kanssamme tarjoamallemme päivälliselle. Siinä menikin sitten kaksi tuntia kun rauhakseen söimme, joimme ja juttelimme. Vaihdettiin vielä sähköpostit ja olen pitänyt tähän naiseen yhteyttä, viime jouluna lähetin hänelle joululahjan.

Tällä samaisella reissulla Himejin linna-alueella seuraamme tarjoutui vapaaehtoinen opas, myöskin vanhempi nainen, joka tiesi kys. linnasta aivan kaiken. Puhui kohtuullista englantia myöskin. Tiesi myös Suomestakin ja halusi tietää kotimaastamme joten se kolmisen tuntia kestänyt kierros ei ollut pelkkää linnan historiaa. Kierroksen lopussa päätin hetken mielijohteesta tarjota hänelle lahjana mukanani olleen suomi-japani sanakirjan, hän oli tästä hyvin otettu, lahjakulttuuri on siellä vähän erilaisempi. Lupasi opetella suomea jos joskus sattuu suomalaisia siellä kierrättämään.

Toisella reissulla Japanissa olimme päätyneet Masudan pikkukaupunkiin, jossa ei pahemmin käy turisteja. Meillä oli mukana muumi aiheisia postimerkkejä ihan siltä varalta jos tulee puheenaiheeksi niin voi antaa pienenä lahjana. Masudassa lähetimme muutamat postikortit ja postin työntekijät kyselivät mistä olemme kotoisin. Suomen kuultua, voitte arvata mitkä puheenaiheet käytiin läpi ja osaatte arvata, että nurinkurisena tapauksena me postin asiakkaina lahjoitimme näille muutamille postin työntekijöille muumipostimerkkejä. Kiittivät ja me kiitimme ja jatkoimme matkaa.

Nauruhepuli, kun kumpikaan ei puhunut toisen kieltä. Se lähti revenneistä housuista ja vitsailu meni ihan viittomalla. Hauskaa oli.

Minä leipomon myyjänä kysyin asiakkaalta lihiksestä, että otatko mukkaan? Asiakas siihen: ka jos lähet :D

Olin ulkomailla ja kysyin erästä asiaa (huonolla englannin kielen taidollani) kahdelta ihmiseltä, jotka olivat lähelläni. He vastasivat englanniksi, vaikutti etteivät hekään puhuneet sitä erityisen hyvin. Kun he lähtivät paikalta, kuulin heidän puhuvan keskenään suomea. Käännyin heihin päihin ja totesin, "Ai puhutteko te suomea". Me kaikki aloimme nauraa yhtä aikaa. :) 

Menin s-markettiin ja hain 4tölkkiä halpiskaljaa ja sitten vihannesosastolle, siellä n.5v poika otti kärryn reunasta kiinni ja toisella kädellä näytti tölkkejä ja totesi "meidän iskäkin juo näitä", kyllä naurutti vähän ja sitten huomasin pojan isän vähän matkan päässä naureskelemassa. Totesin ohimennessäni että "sieltä ne lapsen suusta kaikki paljastukset tulee". Oli sitten kiva kauppareissu.

Lapset on hauskoja. Pari viikkoa takaperin olin hautausmaalla, näin jo aika kaukaa että hautajais saattue tulee mua vastaan. Olin lähellä parkkipaikkaa, siihen tuli nainen lapsen kanssa. He näkivät myös saattueen, lapsi kysyi Äiti, mitä nuo tekee ? Siellä on jonkun hautajaiset sanoi Äiti. Voiks omiin hautajaisiin kävellä, lapsi kysyi ?

Olin lähdössä jonnekin kahdeksan aikaan illalla. Porraskäytävässä vastaani tuli minulle tuntematon lapsiperhe. Tomeran näköinen ehkä kolme- tai neljävuotias tyttö pysähtyi eteeni, katsoi minua miettivästi ja kysyi tiukkaan sävyyn: "Mihinkäs sitä ollaan menossa tähän aikaan illasta?"  Tunsin punastuvani rajusti ja selittelin, että minulla oli vielä jotain asiaa kaupungille. Tyttö ei vastannut vaan katsoi minua huolissaan. Tiesin lapsen ajattelevan, että minun ei pitäisi lähteä mihinkään nukkumaanmenoaikaan vaan kääntyä takaisin kotiovelleni ja mennä iltapesulle.

Tytön vanhempia, jotka kantoivat vauvaa turvaistuimessa, alkoi naurattaa, ja kun jatkoimme matkaa, kuulin heidän sanovan tytölle: "Sinähän olet ihan hassu!" Tyttö vastasi: "Enkä ole. Ei hän saisi lähteä yksin ulos keskellä yötä."

Minua nauratti sekä tilanne että oma hämmennykseni, mutta pienen kerrostalonaapurin huolenpito tuntemattomasta nuoresta naisesta myös liikutti.

Ihania tarinoita! Toivottavasti ne ovat kaikki oikeasti tapahtuneita kohtaamisia eivätkä keksittyjä tarinoita. Lisää tositarinoita, kiitos!

Hirtehishumoristi kirjoitti:

Olin K-raudassa etsimässä tarvikkeita kodin remppaamiseen. Kävelin reippaasti myyjän luokse ja kysyin, että mistä heillä mahtaa löytyä köydet. Hetken päästä marssin vielä kysymään jakkaroita.

Ihnettelin kovin myyjän ilmettä. Myöhemmin tajusin...

Haha tämä oli hyvä :D Vähän samanlainen itsellä, tein kauppakassitilausta, kämpässä piti vähän siivota ja fiksailla. Tavaraosiossa oli jonossa kumihanskat, kloriittia, mustia jätesäkkejä, muoviämpäri kannella, köyttä ja mattoveitsi. Myöhemmin ajattelin että tilaus saattoi näyttää vähän oudolle : p 

Tapahtui tutulle, hän läksi kaupan pihasta ajelemaan kotiinsa ja huomasi matkalla että ihan kuin auto perässä yrittäisi kiusallaan hiostaa takapuskurissa kiinni, hän ajatteli kaasutella sitten tahallaan kovempaa, perässä tulijakin vaan edelleen kiihdytti, tätä pelleilyä jatkui kotipihaan saakka, jonne vieras autokin yllättäen kääntyi. Vaan sanoakseen että tässä olisi nämä rouvan tulppaanit, putosivat autonne katolta kun lähditte kaupalta. Ja tuttu luuli tosiaan että häntä vähintään yritetään kilpasille haastaa :D

Vierailija kirjoitti:

Hirtehishumoristi kirjoitti:

Olin K-raudassa etsimässä tarvikkeita kodin remppaamiseen. Kävelin reippaasti myyjän luokse ja kysyin, että mistä heillä mahtaa löytyä köydet. Hetken päästä marssin vielä kysymään jakkaroita.

Ihnettelin kovin myyjän ilmettä. Myöhemmin tajusin...

 

Haha tämä oli hyvä :D Vähän samanlainen itsellä, tein kauppakassitilausta, kämpässä piti vähän siivota ja fiksailla. Tavaraosiossa oli jonossa kumihanskat, kloriittia, mustia jätesäkkejä, muoviämpäri kannella, köyttä ja mattoveitsi. Myöhemmin ajattelin että tilaus saattoi näyttää vähän oudolle : p 

Kiitos nauruista sinulle ja kaikille muillekin kirjoittajille.

Hirtehishumoristi kirjoitti:

Olin K-raudassa etsimässä tarvikkeita kodin remppaamiseen. Kävelin reippaasti myyjän luokse ja kysyin, että mistä heillä mahtaa löytyä köydet. Hetken päästä marssin vielä kysymään jakkaroita.

Ihnettelin kovin myyjän ilmettä. Myöhemmin tajusin...

Tää oli paras, vieläkin nauran ääneen 😂

Up

Up