Miten kasvattaa lasta, joka sotkee tahallaan?

Vierailija kirjoitti:

Se on ainakin varmaa, että äitinä ei voi tehdä mitään oikein. Ei saa haluta siistimpää kotia, mutta varmasti pöyristyisitte millaisessa kaaoksessa lapsi joutuu elämään jos sen näkisitte. Minä en näe sitä leikkimisenä että lapsi oikein katsoo minuun päin että näenkö varmasti kun hän heittää lelut ympäriinsä. Ja kun tätä tapahtuu monen monta kertaa päivän aikana, yritin vaan kysellä kasvatusvinkkejä miten noissa tilanteissa kannattaisi toimia. Ap

Lapsi katsoo sinua: katso äiti, miten taitava olen. Sinä mietit miten voisit saada hänet lopettamaan.

Vaihda ne palikat pehmoversioihin ja heittele niitä yhdessä hänen kanssaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sä nät leikin sotkuna, sulla on ongelma.

Leikki voi toisinaan aiheuttaa sotkua, mutta leikin jälkeen sotku siivotaan. Lapsi oppii kyllä itse sen tekemään, kun kärsivällisesti jaksaa ooettaa.

2 vuotta elämää takana ja nyt jo vanhempien hermotus sätii sotkusta kun opetellaan vasta leikkimään. Teidän jutuissa ykkösenä tulee kulissit kuntoon sitten kaikki muu.

Vierailija kirjoitti:

Tämä ketju - kuten ikävä kyllä moni muukin - osoittaa, että tällä palstalla ei enää edes ole äiti-ihmisiä vaan inselipappoja, jotka eivät ymmärrä mitään kaksivuotiaista paitsi ehkä omasta sisäisestä kaksivuotiaastaan.

Hirveää rangaistusfantasiointia ja kovan pistämistä kovaa vastaan.

Boomerien aikana lapsille laitettiin kova kovaa vastaan. Onneksi ei enää, vaan on ymmärretty että sanoitus on ainoa mikä auttaa oikeasti.

Itse katson tärkeämmäksi lapsen kehityksen kuin kodin siisteyden. Meitä on moneen junaan

Mihin kaikkeen tämä vaikuttaa:

-lapsen itsetunto heikkenee

-lapsen kehitys viivästyy

-lapsen motorisettaidot ja muut taidot kehittyvät hitaammin

-suhde vanhempiin heikkenee

-turhaa stressiä ja negatiivista ilmapiiriä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sä nät leikin sotkuna, sulla on ongelma.

Palikoitten tahallaan heittely ym muu sotkeminen ei ole leikkiä!

Silloin ehkä kannattaa leikkiä lapsen kanssa ja ohjata leikkiä toiseen suuntaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on ainakin varmaa, että äitinä ei voi tehdä mitään oikein. Ei saa haluta siistimpää kotia, mutta varmasti pöyristyisitte millaisessa kaaoksessa lapsi joutuu elämään jos sen näkisitte. Minä en näe sitä leikkimisenä että lapsi oikein katsoo minuun päin että näenkö varmasti kun hän heittää lelut ympäriinsä. Ja kun tätä tapahtuu monen monta kertaa päivän aikana, yritin vaan kysellä kasvatusvinkkejä miten noissa tilanteissa kannattaisi toimia. Ap

Jos lapsi tekee tahallaan kiellettyä tai kyseenalaistaa auktoriteettisi niin se on tietenkin kurinpidon paikka silloin. Ei tuollaista pidä hyväksyä eikä sallia, vaan se pitää estää ja antaa lapselle siitä sanktio.

Mielestäni lapsi hakee vanhemman huomiota usein tällä sotkemisella. Ei isomäärä leluja saa ketään onnelliseksi. Kyllä lapsi nauttii, kun vanhemmat istuu lattialle leikkikaveriksi. Leikki kerralla, jos esim. hieno legorakennelma tuli tehtyä jätetään se pöydälle ihailtavaksi. Samoin piirustukset/väritykset esille vain. Arvostus kasvaa lapselle näin, kun sinäkin arvostat. Kehu lasta pienistäkin teosta tai olemuksesta. Kehuilla saa paljon aikaiseksi. Kokeile edes kerran päivässä. Kerro myös kuinka ihana hän on, saman voit tehdä puolisolle. Johan tulee virtaa huussolliin. 

Siis mitä nyt ihmettä taas. Hän on 2 vuotias.

Ei sen ikäinen ymmärrä sun siisteyskäsityksistä mitään. Yhdessä voi opetella laittamaan edelliset leikit pois ennen kuin uusi otetaan esille, mutta siinä aika pitkälti se. Vasta 3/4v ylöspäin alkaa varsinaisesti ymmärtämään ja oppimaan omatoimisuutta.

Jos ne leikit sua häiritsee, niin osta sellaisia leluja, joilla ei saa kaaosta aikaan. Esim. vähemmän niitä palikoita.

Ei lapsi ole sisustusväline. Kurinpidolla saat varmaan opetettua, mutta en sille tielle lähtisi. Anna lasten olla lapsia.

Tässä voi sanoa, että laske rimaa. Itse en jaksa puuttua 2-veen sotkemiseen muuta kun vaaralliset asiat on niin ettei ylety ja vessaan en päästä, koska tavarat päätyy pönttöön ja vessapaperi revitään palasiksi. Mutta päivittäin hän purkaa lelujaan ja eteisen kenkiä ja lehtiroskista tai kun laitan ruokaa niin keittiön laatikoita. Kukaan ei kuole jos tavarat pyörii lattioilla hetken, kerään sitten kerralla kaikki jossain kohtaa. Käydään myös paljon ulkona, uimassa, kerhossa yms eli saa purkaa sitä loputonta energiaa. Minulla on myös 3 vanhempaa lasta ja kaikki on oppineet siivoamaan vaikka en ole jaksanut pienenä paljon vaatia. Aikansa kutakin, tämä on vaan vaihe, ei isommat pura enää mitään.

Onneksi ei ole lapsia, en jaksaisi niitä sekuntiakaan. 😄😊

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on ainakin varmaa, että äitinä ei voi tehdä mitään oikein. Ei saa haluta siistimpää kotia, mutta varmasti pöyristyisitte millaisessa kaaoksessa lapsi joutuu elämään jos sen näkisitte. Minä en näe sitä leikkimisenä että lapsi oikein katsoo minuun päin että näenkö varmasti kun hän heittää lelut ympäriinsä. Ja kun tätä tapahtuu monen monta kertaa päivän aikana, yritin vaan kysellä kasvatusvinkkejä miten noissa tilanteissa kannattaisi toimia. Ap

Lapsi katsoo sinua: katso äiti, miten taitava olen. Sinä mietit miten voisit saada hänet lopettamaan.

Vaihda ne palikat pehmoversioihin ja heittele niitä yhdessä hänen kanssaan.

Miksi? Mitä hyötyä tai iloa siitä on lapselle?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo taitaa olla sen lapsen leikki! Kakarat on siitä hankalia, että niillä on mielikuvitusta enemmän kuin meillä, joten rakennuspalikoita ei tarvitse rakentaa, niitä voi heitellä kuin palloa tai kokeilla, mihin ne osuvat, jos ne pudottaa. Vessapaperin levittäminen ympäriinsä on yksinkertaisesti hauskaa!

Jos lapsen maailma mimimalistetaan, hän ottaa käyttöön ne tavarat, jotka ovat saatavilla. Aikoinaan tehtiin käpylehmiä, kun muuta materiaalia ei ollut, vaikka äiti miten selitti, että kävyt ovat sytykkeitä.

Omilla lapsilla leikki voi kestää viikkoja, se kasvaa ja kehittyy enkä henno sanoa, että ei käy, tehoyhteiskunnassa leikillä on selkeä alku ja loppu ja lopuksi reflektoidaan, mitä tästä opittiin.[/

Rakennuspalikoita EI voi heitellä ympäriinsä kuin palloa. Haloo! Sellainen voi osua jonkun silmään tai päähän ja aiheuttaa oikeasti vahinkoa. Ettekö te vanhemmat oikeasti opeta näitä asioita lapsillenne?

Kyllä voi, kokeile vaikka itse! Toki on vanhemman tehtävänä opettaa lapselle, että ehei, rakennuspalikoita ei heitellä, koska se voi sattua, mutta voit tehdä niillä monta muuta asiaa. Vanhemman tulee seurata leikkejä ja estää vahingot, mutta missään ei ole sanottu, etteikö rakennuspalikoita voisi heittää, sillä tavalla tosin voi aiheuttaa vahinkoa.

Voithan sinä vaikka iskeä veitsen toisen ihmisen rintaan. Se voi aiheuttaa vahinkoa, mutta, joo, kyllä sinä VOIT niin tehdä.

Tätäkö haluat opettaa lapsellesi?

Miksi opettaisin jotain tuollaista? Halusin vain avata silmäsi huomaamaan sen, että esineillä voi tehdä monta muutakin asiaa kuin mitä sinä oletat niillä tehtävän - tai mitä ap olettaa. Hän kirjoitti "Jos annetaan vaikka palikat, muuten vaan heittelee ne ympäriinsä sen sijaan että alkaisi rakennella." aivan kuin lapsi toimisi aikuisen oletusten mukaisesti ja rakentaisi, koska ne ovat rakennuspalikkoja. Lapselle ne ovat pelkkä pohja leikille ja hän kokeilee, mitä kaikkea rakennuspalikoilla voi tehdä. On aikuisen tehtävänä opettaa, mitä asioita ei tehdä, vaikka voi tehdä. Mikä tässä on sinulle hankala ymmärtää?

Toki voit lähteä siitä, että jokaisella esineellä on vain tietty ennaltamäärätty käyttötarkoituksensa, joten toivottavasti ei ole koskaan ripustanut pussilakanaa tilapäiseksi verhoksi, kun muuton jäljiltä varsinaiset verhot ovat vielä siellä alimmassa laatikossa.

Sinulla on outo hiukan ajatusmaailma. Jokainen ymmärtää, että tavaroita voi käyttää eri tarkoituksiin, mutta toiset ovat parempia, toiset huonoja. Esim. palikan tai minkä tahansa muunkaan heittäminen toista ihmistä kohti. Jos rupeat filosofoimaan kaksivuotiaalle pohdintojasi, tämä ei ymmärrä ja hämääntyy. Asiat pitää pitää yksinkertaisena pienelle lapselle.

Ei sen 2-vuotiaan kanssa tarvitse filosofoida! Lapselle voi asiallisesti asettaa rajat todeten, että palikoita ei heitetä, koska ne voivat osua toiseen ihmiseen ja se sattuu. Mutta ei lapselle sen jälkeen selitetä, että palikoita saa käyttää vain rakentamiseen.

Minä yritän vääntää sinulle rautalangasta, että lapsi on lapsi, jolle maailma on ihan jotain muuta kuin sinulle.

Päiväkodissa aikoinaan kauhistuttiin, kun pojat laittoivat kotileikissä vauvanukkeja uuniin, siellä jo vakaope mietti lasun tekemistä. Sitten mieshoitaja (jostain syystä tähänkin tarvittiin mies!) kysyi pojilta, että minkäslainen leikki on menossa, kun on niin kivaa. Pojat vastasivat, että heillä on höyryveturi, joka on menossa hurjaa vauhtia ja tarvitaan polttopuita, jotta ehditään perille. Leikkikeittiön uunissa ei paistettu lapsia, se oli junan voimanlähde.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä ketju - kuten ikävä kyllä moni muukin - osoittaa, että tällä palstalla ei enää edes ole äiti-ihmisiä vaan inselipappoja, jotka eivät ymmärrä mitään kaksivuotiaista paitsi ehkä omasta sisäisestä kaksivuotiaastaan.

Hirveää rangaistusfantasiointia ja kovan pistämistä kovaa vastaan.

Boomerien aikana lapsille laitettiin kova kovaa vastaan. Onneksi ei enää, vaan on ymmärretty että sanoitus on ainoa mikä auttaa oikeasti.

Itse asiassa ennen lasten kanssa tehtiin paljon enemmän kuin nyt. Nykyisin lasta tarkkaillaan, harva vanhempi eläytyy leikkiin ja ripustaa pyykkejä yhdessä lapsen kanssa selittäen innoissaan, että tämä on varmaan prinsessan yöpuku.

Kaksivuotias! 

Ja yksinkö se joutuu leikkimään? Ei mikään ihme, että vaan heittelee, jollei kukaan ole opettamassa leikkitaitoja, eli juonellista leikkiä. 

Vierailija kirjoitti:

Kaksivuotias! 

Ja yksinkö se joutuu leikkimään? Ei mikään ihme, että vaan heittelee, jollei kukaan ole opettamassa leikkitaitoja, eli juonellista leikkiä. 

Lapsi oppii leikit itse, liialla opettamisella tuhotaan mielikuvitus.

Vierailija kirjoitti:

Otat ne lelut pois. Viet siis kokonaan pois jonnekin varastoon pariksi viikoksi ja sama taas jos edelleen sotkee.

Kaksivuotias elää ensimmäistä itsenäistymis-kauttaan. Hän kokeilee kaikenlaista, myös tekoja, jotka eivät kasvattajaa ilahduta. Aikoinaan meidän 2v söi kissankupista, levitteli kaiken lelulaatikoistaan ympäriinsä, maalasi sinapilla seiniä..tässä vaiheessa vanhempien täytyy oppia sietämään yhtä ja toista. Mutta esim lelujen poisvienti kasvatusmielessä on mielestäni liian aikaista. Kaksivuotias ei kauaa muista syytä ja seurausta. Sitten kun meidän mukula oli n 3v, hän halusi hyvinkin ahkerasti osallistua "oikeisiin töihin". Oli nähnyt, että tavarat laitetaan niille kuuluviin paikkoihin ja näin rupesi ihan itse palauttamaan lelunsa paikoilleen.

Vierailija kirjoitti:

Älä ainakaan siivoa lapsen puolesta. Lapsen täytyy itse oppia siivoamaan jälkensä.

Kaksiveen käsitys siisteydestä on kaukana aikuisten siisteydestä.

Meillä on myös 2-vuotias. Välillä leikkii todella nätisti ja välillä haluaa heitellä leluja. Meillä lelu lähtee jäähylle, jos sitä heittää ja lelu ei ole pallo. Aika nopeasti oppi, että se lelu lähtee pois, jos sillä ei osaa leikkiä nätisti.

Leikkiaikana saa leikkiä miten mieli tekee. Siivotaan sitten yhdessä. Ainoa, että juoksuleikkejä ei saa leikkiä ellei lattiaa ensin tyhjennä leluista ja palapelejä rakennetaan yksi kerrallaan. Mutta legot ovat ihan hujan hajan. Valmiit rakennelmat siirretään ehjinä sivuun ja yksittäiset palat kerätään laatikkoon. Kyllä se lapsi oppii, kun yhdessä tehdään.

Heittely on normaali kehitysvaihe, mm. siten lapsi tutkii maailman lainalaisuuksia ja opettelee hahmottamaan maailmaa.

Sitä voi ohjata toki tekemään soveliaammilla välineillä. Mutta pallo ja palikka käyttäytyvät erilailla, ja se on lapsen n mielestä mielenkiintoista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo taitaa olla sen lapsen leikki! Kakarat on siitä hankalia, että niillä on mielikuvitusta enemmän kuin meillä, joten rakennuspalikoita ei tarvitse rakentaa, niitä voi heitellä kuin palloa tai kokeilla, mihin ne osuvat, jos ne pudottaa. Vessapaperin levittäminen ympäriinsä on yksinkertaisesti hauskaa!

Jos lapsen maailma mimimalistetaan, hän ottaa käyttöön ne tavarat, jotka ovat saatavilla. Aikoinaan tehtiin käpylehmiä, kun muuta materiaalia ei ollut, vaikka äiti miten selitti, että kävyt ovat sytykkeitä.

Omilla lapsilla leikki voi kestää viikkoja, se kasvaa ja kehittyy enkä henno sanoa, että ei käy, tehoyhteiskunnassa leikillä on selkeä alku ja loppu ja lopuksi reflektoidaan, mitä tästä opittiin.[/

Rakennuspalikoita EI voi heitellä ympäriinsä kuin palloa. Haloo! Sellainen voi osua jonkun silmään tai päähän ja aiheuttaa oikeasti vahinkoa. Ettekö te vanhemmat oikeasti opeta näitä asioita lapsillenne?

Kyllä voi, kokeile vaikka itse! Toki on vanhemman tehtävänä opettaa lapselle, että ehei, rakennuspalikoita ei heitellä, koska se voi sattua, mutta voit tehdä niillä monta muuta asiaa. Vanhemman tulee seurata leikkejä ja estää vahingot, mutta missään ei ole sanottu, etteikö rakennuspalikoita voisi heittää, sillä tavalla tosin voi aiheuttaa vahinkoa.

Voithan sinä vaikka iskeä veitsen toisen ihmisen rintaan. Se voi aiheuttaa vahinkoa, mutta, joo, kyllä sinä VOIT niin tehdä.

Tätäkö haluat opettaa lapsellesi?

Miksi opettaisin jotain tuollaista? Halusin vain avata silmäsi huomaamaan sen, että esineillä voi tehdä monta muutakin asiaa kuin mitä sinä oletat niillä tehtävän - tai mitä ap olettaa. Hän kirjoitti "Jos annetaan vaikka palikat, muuten vaan heittelee ne ympäriinsä sen sijaan että alkaisi rakennella." aivan kuin lapsi toimisi aikuisen oletusten mukaisesti ja rakentaisi, koska ne ovat rakennuspalikkoja. Lapselle ne ovat pelkkä pohja leikille ja hän kokeilee, mitä kaikkea rakennuspalikoilla voi tehdä. On aikuisen tehtävänä opettaa, mitä asioita ei tehdä, vaikka voi tehdä. Mikä tässä on sinulle hankala ymmärtää?

Toki voit lähteä siitä, että jokaisella esineellä on vain tietty ennaltamäärätty käyttötarkoituksensa, joten toivottavasti ei ole koskaan ripustanut pussilakanaa tilapäiseksi verhoksi, kun muuton jäljiltä varsinaiset verhot ovat vielä siellä alimmassa laatikossa.

Sinulla on outo hiukan ajatusmaailma. Jokainen ymmärtää, että tavaroita voi käyttää eri tarkoituksiin, mutta toiset ovat parempia, toiset huonoja. Esim. palikan tai minkä tahansa muunkaan heittäminen toista ihmistä kohti. Jos rupeat filosofoimaan kaksivuotiaalle pohdintojasi, tämä ei ymmärrä ja hämääntyy. Asiat pitää pitää yksinkertaisena pienelle lapselle.

Ei sen 2-vuotiaan kanssa tarvitse filosofoida! Lapselle voi asiallisesti asettaa rajat todeten, että palikoita ei heitetä, koska ne voivat osua toiseen ihmiseen ja se sattuu. Mutta ei lapselle sen jälkeen selitetä, että palikoita saa käyttää vain rakentamiseen.

Minä yritän vääntää sinulle rautalangasta, että lapsi on lapsi, jolle maailma on ihan jotain muuta kuin sinulle.

Päiväkodissa aikoinaan kauhistuttiin, kun pojat laittoivat kotileikissä vauvanukkeja uuniin, siellä jo vakaope mietti lasun tekemistä. Sitten mieshoitaja (jostain syystä tähänkin tarvittiin mies!) kysyi pojilta, että minkäslainen leikki on menossa, kun on niin kivaa. Pojat vastasivat, että heillä on höyryveturi, joka on menossa hurjaa vauhtia ja tarvitaan polttopuita, jotta ehditään perille. Leikkikeittiön uunissa ei paistettu lapsia, se oli junan voimanlähde.

Kelleköhän tässä täytyy vääntää rautalangasta? Palikoilla ei saa heittää toista ihmistä kohti. Piste. Se sinun täytyy lapselle opettaa. Se, käyttääkö lapsi palikoita rakentamiseen vai vaikka leikkikeittiön uunin ruokana on ihan sen lapsen asia.