Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten on mahdollista olla yliopistossa töissä osaamatta englantia?
26.08.2023 |
En voi käsittää. Kyseisellä henkilöllä on kyllä englanninkielisiä julkaisuja CV:ssä, mutta ei ole yhdessäkään ensimmäinen kirjoittaja ja nyt on käynyt ilmi, että ei tosiaan ole osallistunut yhdenkään kirjoittamiseen, pelkästään labratyöhön.
Ei tosiaan osaa englantia muuta kuin ihan auttavasti. Ei suostu puhumaan, kirjoittamaan tai lukemaan sitä.
Ja kyseessä luonnontieteiden ala, ei Suomen historia tai kirjallisuus, missä vielä tuollaista voisi ymmärtää.
Kommentit (95)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen kans parjattu yliopisto-ope ja suullinen enkkuni on heikohko. Opetan luonnollisesti vain suomeksi. Teen myös väikkäriä ja kirjoitan artikkelit enkuksi ja toki myös luen paljon enkuksi. Silti puhuen se ei vaan oikeen taitu. Kiitos kysymästä, hyvin pärjään työssäni :) enemmän haasteita aiheutuu esim. lomamatkalla ulkomailla
Ihan oikeasti? Missä päin Suomea vuonna 2023 on ihmisiä, jotka eivät osaa englantia sujuvasti? Miten olet edes kyennyt suorittamaan maisterin tutkinnon?
Ihan uskomatonta, en tiennyt että tuollaisia ihmisiä on olemassa. Järkyttävää. Miten on mahdollista päästä maisteriksi osaamatta useampaa kieltä ja opiskelematta ulkomailla vähintään paria vuotta? Jokainenhan on ensin ulkomailla lukiossa ja sitten vaihdossa yliopistossa. Jonka lisäksi yliopistossa pitää suorittaa kursseja englanniksi ja tehdä yhteistyötä kansainvälisten opiskelijoiden kanssa.
Ja viimeistään väikkäri pitää tehdä englanniksi.
Viestisi taisi olla provoilua koska tuollaista ei ole mahdollista olla nykyisessä Suomessa.
Kuten sanoin, osaan lukea ja kirjoittaa ihan riittävän hyvin (ja myös käyttää sanakirjaa). Pakolliset enkun kurssit yliopistolla pääsin läpi. Jonkun verran on oman alan kursseilla pitänyt lukea englanniksi, mut esim. meidän alalla ei juurikaan vaihtareita ollut, koska kaikki opetus oli suomeksi. Ite ei ole mikään pakko mennä vaihtoon. Ja nyt tosiaan kirjoitan väikkäriä enkuksi, mutta haastatteluaineiston olen kerännyt suomeksi suomalaisilta henkilöiltä.
En asu pk-seudulla. Aika vähän arkielämässä tulee tilanteita, joissa pääsisi englantia harjoittelemaan. Lähinnä juuri satunnaiset ulkomaanmatkat. Meidän tutkimusryhmässäkin on vain suomalaisia. Joskus harvoin saatan syödä lounasta tms. kansainvälisten väikkärintekijöiden kanssa, mutta porukassa jään helposti sivuun ujona ihmisenä.
Mikä sun englannissa sitten on se ongelma, ettet pärjää suullisesti, jos kerran osaat jopa kirjoittaa tieteellistä tekstiä humanistisella puolella(?) englanniksi? Miten pystyt pitämään englanniksi esitelmän omasta tutkimuksestasi?
Jännitän sen puhumista ja tuotan lauseita liian hitaasti. Kirjoittaessa voi miettiä rauhassa ja käyttää sanakirjaa. Yhden esitelmän olen tähän mennessä pitänyt tohtoriohjelman seminaarissa ja selvisin siitä valmistautumalla etukäteen huolella ja kirjoittamalla kattavat muistiinpanot. On kyllä totta, että yleisön kysymykset tuotti haasteita, kun niitä ei voi ennakoida. Ja siis tottakai haluan ja yritän kehittää kielitaitoani, mutta tällä tasolla olen pärjännyt ihan hyvin tähän asti.
Anteeksi, että sanon suoraan, mutta jos kielitaitosi on sillä tasolla, ettet pysty kirjoittamaan akateemista tekstiä käyttämättä sanakirjaa vaikka vain joka sivulla, suosittelen, ettet yritä kirjoittaa väikkäriä suoraan englanniksi. Argumenttiesi taso laskee, kun joudut kiinnittämään niin paljon huomiota vain siihen, miten sanot jonkin asian englanniksi.
Tekemällä oppii! Yhden artikkelin olen jo saanut läpi ihan hyvään lehteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oudonpaa on se että siellä on henkilöitä töissä jotka eivät osaa suomenkieltä...
Olen itse väitöstutkija ja en kyllä tunne ketään joka ei osaa englantia, ei opiskelijoissa eikä laitoksen väessä. Mun alalla se olisi ihan mahdotonta. Valtaosa kirjallisuudesta ja artikkeleista on englanniksi. Aika monet laitoksen porukasta ovat ulkomaalaistaustaisia. Pääosa viestinnästä on englanniksi.
Ja jos ajattelee olevansa tutkija, niin miten voi koskaan osallistua tieteelliseen konferensessiin jos ei osaa englantia?
Ja epäilen ym. tapauksessa että tyyppi voi tehdä tieteellisen artikkelin vain yhdessä muiden kanssa, jotka lähinnä kirjoittavat sen ja hän sitten sepustaa osuutensa suomeksi, jonka joutuu käännättämään englanniksi.
Ja jos heillekin tulee joku ulkomaalainen tutkija miten onnistuu yhteistyö?
Ei tämä henkilö voi koskaan hakea paikkoja ulkomailta.
Eli eipä tyypistä ole helposti itsenäiseksi tutkijaksi...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me asutaan Suomessa.
Se ei ole mikään peruste, jos työ vaatii tietyn tasoista enblannin taitamista, tai jonkun muun. kielen.
Täsmälleen näin. Kielitaito, samoin kuin perustason IT-osaaminen, ovat asioita jotka vain yksinkertaisesti pitää osata tietyn tason tehtävissä nykyään. On todella väärin muuta työyhteisöä kohtaan hyväksyä se, että joku ei osaa perustason juttuja jotka ovat vain yksinkertaisesti välttämättömiä. Työnantajan pitää joko jatkokouluttaa tällaiset ihmiset tai irtisanoa heidät. Tai ainakin varoittaa muita, koska normaali koulutettu ihminen ei nykypäivänä oleta, että joku ei omaisi perustaitoja. Koska sitten kun työryhmään tulee joku ulkomailta joka ei osaa sanaakaan englantia, niin mitä sitten? Ei kukaan voi ryhtyä täysipäiväiseksi tulkiksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen kans parjattu yliopisto-ope ja suullinen enkkuni on heikohko. Opetan luonnollisesti vain suomeksi. Teen myös väikkäriä ja kirjoitan artikkelit enkuksi ja toki myös luen paljon enkuksi. Silti puhuen se ei vaan oikeen taitu. Kiitos kysymästä, hyvin pärjään työssäni :) enemmän haasteita aiheutuu esim. lomamatkalla ulkomailla
Ihan oikeasti? Missä päin Suomea vuonna 2023 on ihmisiä, jotka eivät osaa englantia sujuvasti? Miten olet edes kyennyt suorittamaan maisterin tutkinnon?
Ihan uskomatonta, en tiennyt että tuollaisia ihmisiä on olemassa. Järkyttävää. Miten on mahdollista päästä maisteriksi osaamatta useampaa kieltä ja opiskelematta ulkomailla vähintään paria vuotta? Jokainenhan on ensin ulkomailla lukiossa ja sitten vaihdossa yliopistossa. Jonka lisäksi yliopistossa pitää suorittaa kursseja englanniksi ja tehdä yhteistyötä kansainvälisten opiskelijoiden kanssa.
Ja viimeistään väikkäri pitää tehdä englanniksi.
Viestisi taisi olla provoilua koska tuollaista ei ole mahdollista olla nykyisessä Suomessa.
Kuten sanoin, osaan lukea ja kirjoittaa ihan riittävän hyvin (ja myös käyttää sanakirjaa). Pakolliset enkun kurssit yliopistolla pääsin läpi. Jonkun verran on oman alan kursseilla pitänyt lukea englanniksi, mut esim. meidän alalla ei juurikaan vaihtareita ollut, koska kaikki opetus oli suomeksi. Ite ei ole mikään pakko mennä vaihtoon. Ja nyt tosiaan kirjoitan väikkäriä enkuksi, mutta haastatteluaineiston olen kerännyt suomeksi suomalaisilta henkilöiltä.
En asu pk-seudulla. Aika vähän arkielämässä tulee tilanteita, joissa pääsisi englantia harjoittelemaan. Lähinnä juuri satunnaiset ulkomaanmatkat. Meidän tutkimusryhmässäkin on vain suomalaisia. Joskus harvoin saatan syödä lounasta tms. kansainvälisten väikkärintekijöiden kanssa, mutta porukassa jään helposti sivuun ujona ihmisenä.
Mikä sun englannissa sitten on se ongelma, ettet pärjää suullisesti, jos kerran osaat jopa kirjoittaa tieteellistä tekstiä humanistisella puolella(?) englanniksi? Miten pystyt pitämään englanniksi esitelmän omasta tutkimuksestasi?
Jännitän sen puhumista ja tuotan lauseita liian hitaasti. Kirjoittaessa voi miettiä rauhassa ja käyttää sanakirjaa. Yhden esitelmän olen tähän mennessä pitänyt tohtoriohjelman seminaarissa ja selvisin siitä valmistautumalla etukäteen huolella ja kirjoittamalla kattavat muistiinpanot. On kyllä totta, että yleisön kysymykset tuotti haasteita, kun niitä ei voi ennakoida. Ja siis tottakai haluan ja yritän kehittää kielitaitoani, mutta tällä tasolla olen pärjännyt ihan hyvin tähän asti.
Anteeksi, että sanon suoraan, mutta jos kielitaitosi on sillä tasolla, ettet pysty kirjoittamaan akateemista tekstiä käyttämättä sanakirjaa vaikka vain joka sivulla, suosittelen, ettet yritä kirjoittaa väikkäriä suoraan englanniksi. Argumenttiesi taso laskee, kun joudut kiinnittämään niin paljon huomiota vain siihen, miten sanot jonkin asian englanniksi.
Sinun kohdallasi suomeksi kirjotteleminen ja sen jälkeen kääntäminen voi olla kohdallaan. Mutta monissa tapauksissa tieto on hankitttu nimenomaan englanninkielisistä lähteistä, joten on ihan luontevaa, että kirjoitetaan suoraan englanniksi, vaikka sanakirjaa joutuisi käyttämään. Voi kokeilla metodia, jossa kirjoittaa väliin äidinkielellä ja sitten jälkikäteen hakee ne puuttuvat vieraskieliset sanat. Jokatapauksessa teksti käydään läpi useampaan kertaan ja saattaa muuttua siinä määrin, että se sana (etenkin verbi) , joka aikanaan olisi poimittu ei enää olekaan paras mahdollinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen kans parjattu yliopisto-ope ja suullinen enkkuni on heikohko. Opetan luonnollisesti vain suomeksi. Teen myös väikkäriä ja kirjoitan artikkelit enkuksi ja toki myös luen paljon enkuksi. Silti puhuen se ei vaan oikeen taitu. Kiitos kysymästä, hyvin pärjään työssäni :) enemmän haasteita aiheutuu esim. lomamatkalla ulkomailla
Ihan oikeasti? Missä päin Suomea vuonna 2023 on ihmisiä, jotka eivät osaa englantia sujuvasti? Miten olet edes kyennyt suorittamaan maisterin tutkinnon?
Ihan uskomatonta, en tiennyt että tuollaisia ihmisiä on olemassa. Järkyttävää. Miten on mahdollista päästä maisteriksi osaamatta useampaa kieltä ja opiskelematta ulkomailla vähintään paria vuotta? Jokainenhan on ensin ulkomailla lukiossa ja sitten vaihdossa yliopistossa. Jonka lisäksi yliopistossa pitää suorittaa kursseja englanniksi ja tehdä yhteistyötä kansainvälisten opiskelijoiden kanssa.
Ja viimeistään väikkäri pitää tehdä englanniksi.
Viestisi taisi olla provoilua koska tuollaista ei ole mahdollista olla nykyisessä Suomessa.
Kuten sanoin, osaan lukea ja kirjoittaa ihan riittävän hyvin (ja myös käyttää sanakirjaa). Pakolliset enkun kurssit yliopistolla pääsin läpi. Jonkun verran on oman alan kursseilla pitänyt lukea englanniksi, mut esim. meidän alalla ei juurikaan vaihtareita ollut, koska kaikki opetus oli suomeksi. Ite ei ole mikään pakko mennä vaihtoon. Ja nyt tosiaan kirjoitan väikkäriä enkuksi, mutta haastatteluaineiston olen kerännyt suomeksi suomalaisilta henkilöiltä.
En asu pk-seudulla. Aika vähän arkielämässä tulee tilanteita, joissa pääsisi englantia harjoittelemaan. Lähinnä juuri satunnaiset ulkomaanmatkat. Meidän tutkimusryhmässäkin on vain suomalaisia. Joskus harvoin saatan syödä lounasta tms. kansainvälisten väikkärintekijöiden kanssa, mutta porukassa jään helposti sivuun ujona ihmisenä.
Mikä sun englannissa sitten on se ongelma, ettet pärjää suullisesti, jos kerran osaat jopa kirjoittaa tieteellistä tekstiä humanistisella puolella(?) englanniksi? Miten pystyt pitämään englanniksi esitelmän omasta tutkimuksestasi?
Jännitän sen puhumista ja tuotan lauseita liian hitaasti. Kirjoittaessa voi miettiä rauhassa ja käyttää sanakirjaa. Yhden esitelmän olen tähän mennessä pitänyt tohtoriohjelman seminaarissa ja selvisin siitä valmistautumalla etukäteen huolella ja kirjoittamalla kattavat muistiinpanot. On kyllä totta, että yleisön kysymykset tuotti haasteita, kun niitä ei voi ennakoida. Ja siis tottakai haluan ja yritän kehittää kielitaitoani, mutta tällä tasolla olen pärjännyt ihan hyvin tähän asti.
Miksi ihmeessä et sitten lähtenyt koskaan vaihtoon ja miksi et osallistunut englanniksi pidetyille kursseille? Varsinkin jos haluat akateemista uraa, jossa tiedät että tuo on perusvaatimus? Kai tiedät, että sun pitää tehdä uraa ulkomailla jos haluat jatkaa akatemiassa? Ja kyetä jatkuvasti esiintymään kansainvälisesti sekä tehdä yhteistyötä ulkomaalaisten kanssa.
Jos oikeasti joku on yliopistomaailmassa joka ei englantia osaa sujuvasti niin siitä pitäisi yliopiston varoittaa kaikkia muita jotta ei tulisi vaikeita tilanteita joissa joku ei osaa englantia vaikka kaikki olettavat sen kuuluvan perustaitoihin. Se on samaa luokkaa kuin tietokoneen käyttö, pitää vain osata. Tosin tuo henkilö josta tässä oli puhe ei osaa käyttää ihan perustason digitaalisia työvälineitä myöskään. Tuollaisista pitäisi yliiopiston varoittaa kaikkia ja laittaa tehostetuile kursseille. Joku sellainen "Warning! Tämä henkilö ei osaa mitään."
Tottakai tiedän, että kielitaidon pitää kehittyä, jos haluan edetä urallani. Meillä oli niin sanottu putkitutkinto eli valinnaisia noppia vain ihan muutama. Muutenkin aika huonosti tarjolla englanniksi oman alan kannalta relevantteja opintojaksoja. Nyt jatko-opinnoissa olen pari englanninkielistä jaksoa rämpinyt läpi.
Vaihto-opiskelu ei oikein edes ollut mahdollista, kun opinnoissani ainut vaihtoon sopiva vuosi osui koronakriisiin. Väikkärin jälkeen lähden mielelläni joksikin aikaa ulkomaille, kun siellähän sitä kieltä sitten oppisi! Tosin on meillä lehtorinakin henkilö, joka ei ole koskaan asunut ulkomailla.
Olet kyllä todella ilkeä, ihan varoittaa osaamattomuudesta, ettei henkilö vahingossakaan pääse oppimaan! Minä esim. olen tietoteknisissä asioissa ihan näppärä ja kärsivällisesti opastan yhtä kollegaa, jolle se asia on selvästi oma heikkous.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen kans parjattu yliopisto-ope ja suullinen enkkuni on heikohko. Opetan luonnollisesti vain suomeksi. Teen myös väikkäriä ja kirjoitan artikkelit enkuksi ja toki myös luen paljon enkuksi. Silti puhuen se ei vaan oikeen taitu. Kiitos kysymästä, hyvin pärjään työssäni :) enemmän haasteita aiheutuu esim. lomamatkalla ulkomailla
Ihan oikeasti? Missä päin Suomea vuonna 2023 on ihmisiä, jotka eivät osaa englantia sujuvasti? Miten olet edes kyennyt suorittamaan maisterin tutkinnon?
Ihan uskomatonta, en tiennyt että tuollaisia ihmisiä on olemassa. Järkyttävää. Miten on mahdollista päästä maisteriksi osaamatta useampaa kieltä ja opiskelematta ulkomailla vähintään paria vuotta? Jokainenhan on ensin ulkomailla lukiossa ja sitten vaihdossa yliopistossa. Jonka lisäksi yliopistossa pitää suorittaa kursseja englanniksi ja tehdä yhteistyötä kansainvälisten opiskelijoiden kanssa.
Ja viimeistään väikkäri pitää tehdä englanniksi.
Viestisi taisi olla provoilua koska tuollaista ei ole mahdollista olla nykyisessä Suomessa.
Kuten sanoin, osaan lukea ja kirjoittaa ihan riittävän hyvin (ja myös käyttää sanakirjaa). Pakolliset enkun kurssit yliopistolla pääsin läpi. Jonkun verran on oman alan kursseilla pitänyt lukea englanniksi, mut esim. meidän alalla ei juurikaan vaihtareita ollut, koska kaikki opetus oli suomeksi. Ite ei ole mikään pakko mennä vaihtoon. Ja nyt tosiaan kirjoitan väikkäriä enkuksi, mutta haastatteluaineiston olen kerännyt suomeksi suomalaisilta henkilöiltä.
En asu pk-seudulla. Aika vähän arkielämässä tulee tilanteita, joissa pääsisi englantia harjoittelemaan. Lähinnä juuri satunnaiset ulkomaanmatkat. Meidän tutkimusryhmässäkin on vain suomalaisia. Joskus harvoin saatan syödä lounasta tms. kansainvälisten väikkärintekijöiden kanssa, mutta porukassa jään helposti sivuun ujona ihmisenä.
Mikä sun englannissa sitten on se ongelma, ettet pärjää suullisesti, jos kerran osaat jopa kirjoittaa tieteellistä tekstiä humanistisella puolella(?) englanniksi? Miten pystyt pitämään englanniksi esitelmän omasta tutkimuksestasi?
Jännitän sen puhumista ja tuotan lauseita liian hitaasti. Kirjoittaessa voi miettiä rauhassa ja käyttää sanakirjaa. Yhden esitelmän olen tähän mennessä pitänyt tohtoriohjelman seminaarissa ja selvisin siitä valmistautumalla etukäteen huolella ja kirjoittamalla kattavat muistiinpanot. On kyllä totta, että yleisön kysymykset tuotti haasteita, kun niitä ei voi ennakoida. Ja siis tottakai haluan ja yritän kehittää kielitaitoani, mutta tällä tasolla olen pärjännyt ihan hyvin tähän asti.
Anteeksi, että sanon suoraan, mutta jos kielitaitosi on sillä tasolla, ettet pysty kirjoittamaan akateemista tekstiä käyttämättä sanakirjaa vaikka vain joka sivulla, suosittelen, ettet yritä kirjoittaa väikkäriä suoraan englanniksi. Argumenttiesi taso laskee, kun joudut kiinnittämään niin paljon huomiota vain siihen, miten sanot jonkin asian englanniksi.
Tekemällä oppii! Yhden artikkelin olen jo saanut läpi ihan hyvään lehteen.
Totta. Onnittelut julkaisusta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen kans parjattu yliopisto-ope ja suullinen enkkuni on heikohko. Opetan luonnollisesti vain suomeksi. Teen myös väikkäriä ja kirjoitan artikkelit enkuksi ja toki myös luen paljon enkuksi. Silti puhuen se ei vaan oikeen taitu. Kiitos kysymästä, hyvin pärjään työssäni :) enemmän haasteita aiheutuu esim. lomamatkalla ulkomailla
Missä olet? Tampere, Oulu, Jyväskylä, Kuopio? Jossain maaseudulla kuitenkin selvästi.
Jos nuo paikkakunnat ovat maaseutua, Suomessa ei ole yhtään kaupunkia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen kans parjattu yliopisto-ope ja suullinen enkkuni on heikohko. Opetan luonnollisesti vain suomeksi. Teen myös väikkäriä ja kirjoitan artikkelit enkuksi ja toki myös luen paljon enkuksi. Silti puhuen se ei vaan oikeen taitu. Kiitos kysymästä, hyvin pärjään työssäni :) enemmän haasteita aiheutuu esim. lomamatkalla ulkomailla
Ihan oikeasti? Missä päin Suomea vuonna 2023 on ihmisiä, jotka eivät osaa englantia sujuvasti? Miten olet edes kyennyt suorittamaan maisterin tutkinnon?
Ihan uskomatonta, en tiennyt että tuollaisia ihmisiä on olemassa. Järkyttävää. Miten on mahdollista päästä maisteriksi osaamatta useampaa kieltä ja opiskelematta ulkomailla vähintään paria vuotta? Jokainenhan on ensin ulkomailla lukiossa ja sitten vaihdossa yliopistossa. Jonka lisäksi yliopistossa pitää suorittaa kursseja englanniksi ja tehdä yhteistyötä kansainvälisten opiskelijoiden kanssa.
Ja viimeistään väikkäri pitää tehdä englanniksi.
Viestisi taisi olla provoilua koska tuollaista ei ole mahdollista olla nykyisessä Suomessa.
Kuten sanoin, osaan lukea ja kirjoittaa ihan riittävän hyvin (ja myös käyttää sanakirjaa). Pakolliset enkun kurssit yliopistolla pääsin läpi. Jonkun verran on oman alan kursseilla pitänyt lukea englanniksi, mut esim. meidän alalla ei juurikaan vaihtareita ollut, koska kaikki opetus oli suomeksi. Ite ei ole mikään pakko mennä vaihtoon. Ja nyt tosiaan kirjoitan väikkäriä enkuksi, mutta haastatteluaineiston olen kerännyt suomeksi suomalaisilta henkilöiltä.
En asu pk-seudulla. Aika vähän arkielämässä tulee tilanteita, joissa pääsisi englantia harjoittelemaan. Lähinnä juuri satunnaiset ulkomaanmatkat. Meidän tutkimusryhmässäkin on vain suomalaisia. Joskus harvoin saatan syödä lounasta tms. kansainvälisten väikkärintekijöiden kanssa, mutta porukassa jään helposti sivuun ujona ihmisenä.
Mikä sun englannissa sitten on se ongelma, ettet pärjää suullisesti, jos kerran osaat jopa kirjoittaa tieteellistä tekstiä humanistisella puolella(?) englanniksi? Miten pystyt pitämään englanniksi esitelmän omasta tutkimuksestasi?
Jännitän sen puhumista ja tuotan lauseita liian hitaasti. Kirjoittaessa voi miettiä rauhassa ja käyttää sanakirjaa. Yhden esitelmän olen tähän mennessä pitänyt tohtoriohjelman seminaarissa ja selvisin siitä valmistautumalla etukäteen huolella ja kirjoittamalla kattavat muistiinpanot. On kyllä totta, että yleisön kysymykset tuotti haasteita, kun niitä ei voi ennakoida. Ja siis tottakai haluan ja yritän kehittää kielitaitoani, mutta tällä tasolla olen pärjännyt ihan hyvin tähän asti.
Miksi ihmeessä et sitten lähtenyt koskaan vaihtoon ja miksi et osallistunut englanniksi pidetyille kursseille? Varsinkin jos haluat akateemista uraa, jossa tiedät että tuo on perusvaatimus? Kai tiedät, että sun pitää tehdä uraa ulkomailla jos haluat jatkaa akatemiassa? Ja kyetä jatkuvasti esiintymään kansainvälisesti sekä tehdä yhteistyötä ulkomaalaisten kanssa.
Jos oikeasti joku on yliopistomaailmassa joka ei englantia osaa sujuvasti niin siitä pitäisi yliopiston varoittaa kaikkia muita jotta ei tulisi vaikeita tilanteita joissa joku ei osaa englantia vaikka kaikki olettavat sen kuuluvan perustaitoihin. Se on samaa luokkaa kuin tietokoneen käyttö, pitää vain osata. Tosin tuo henkilö josta tässä oli puhe ei osaa käyttää ihan perustason digitaalisia työvälineitä myöskään. Tuollaisista pitäisi yliiopiston varoittaa kaikkia ja laittaa tehostetuile kursseille. Joku sellainen "Warning! Tämä henkilö ei osaa mitään."
Tottakai tiedän, että kielitaidon pitää kehittyä, jos haluan edetä urallani. Meillä oli niin sanottu putkitutkinto eli valinnaisia noppia vain ihan muutama. Muutenkin aika huonosti tarjolla englanniksi oman alan kannalta relevantteja opintojaksoja. Nyt jatko-opinnoissa olen pari englanninkielistä jaksoa rämpinyt läpi.
Vaihto-opiskelu ei oikein edes ollut mahdollista, kun opinnoissani ainut vaihtoon sopiva vuosi osui koronakriisiin. Väikkärin jälkeen lähden mielelläni joksikin aikaa ulkomaille, kun siellähän sitä kieltä sitten oppisi! Tosin on meillä lehtorinakin henkilö, joka ei ole koskaan asunut ulkomailla.
Olet kyllä todella ilkeä, ihan varoittaa osaamattomuudesta, ettei henkilö vahingossakaan pääse oppimaan! Minä esim. olen tietoteknisissä asioissa ihan näppärä ja kärsivällisesti opastan yhtä kollegaa, jolle se asia on selvästi oma heikkous.
Ei ole ilkeyttä vaan yksinkertaisesti se tosiasia, että koska henkilön osaamattomuudesta ei koskaan kerrottu avoimesti eikä tuollaista kukaan voi nykyään enää kuvitella, niin hänestä on koitunut valtavasti ongelmia muille. Se on ilkeää! Hän ei suostu eikä kykene olemaan tekemisissä ulkomailta olevien tutkijoiden kanssa, ei osaa lukea artikkeleja joihin hänet on nimetty kirjoittajaksi ja vaatii muita toimimaan tulkkeinaan ja kääntäjinään, mikä on aivan täysin kohtuuton vaatimus oman työn ohella.
Itse en ainakaan kehtaisi edes olla palkkalistoilla vaikkapa ranskalaisessa yliopistossa osaamatta ranskaa ja kertomatta asiasta. Ja kyllä, olen ollut ulkomaalaisten yliopistojen palkkalistoilla ja ollut rehellinen osaamisestani kielten suhteen. Muu on todella epäreilua muille.
Tottakai kaikilla on heikkouksia ja asioita, joita pitää vahvistaa. Mutta niistä pitää olla rehellinen ja avoin. Ei niin, että antaa ymmärtää osaavansa ja sitten ei osaa ja aiheuttaa kaikille ongelmia. Tämä henkilö on esimerkiksi valehdellut tekemästään tutkimuksesta ja sen sisällöstä. En tiedä, eikö hän oikeasti ole tiennyt mitä laajempi ryhmä on tutkimuksessa tehnyt koska toiset ihmiset ovat tehneet tutkimuksen ja kirjoittaneet siitä artikkelin englanniksi, jota hän ei ilmeisesti ymmärrä. Mutta hän on sitten mennyt valehtelemaan, että hän olisi tehnyt tutkimusta jota ei ole koskaan oikeasti tehnyt, mikä on aiheuttanut huomattavia ongelmia.
Joten en tiedä, kenties ongelma on enemmän rehellisyyden puute kuin osaaminen. Tai sitten kumpikin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen itse väitöstutkija ja en kyllä tunne ketään joka ei osaa englantia, ei opiskelijoissa eikä laitoksen väessä. Mun alalla se olisi ihan mahdotonta. Valtaosa kirjallisuudesta ja artikkeleista on englanniksi. Aika monet laitoksen porukasta ovat ulkomaalaistaustaisia. Pääosa viestinnästä on englanniksi.
Ja jos ajattelee olevansa tutkija, niin miten voi koskaan osallistua tieteelliseen konferensessiin jos ei osaa englantia?
Ja epäilen ym. tapauksessa että tyyppi voi tehdä tieteellisen artikkelin vain yhdessä muiden kanssa, jotka lähinnä kirjoittavat sen ja hän sitten sepustaa osuutensa suomeksi, jonka joutuu käännättämään englanniksi.
Ja jos heillekin tulee joku ulkomaalainen tutkija miten onnistuu yhteistyö?
Ei tämä henkilö voi koskaan hakea paikkoja ulkomailta.
Eli eipä tyypistä ole helposti itsenäiseksi tutkijaksi...
Aika vaikea tietää hänen todellista osaamistaan, jos hän kieltäytyy esittelemästä taitoaan. Kuka tietää, vaikka kaikki sisäinen puhe olii englanniksi ja todellakin ymmärtäisi kaiken. Jos hän on selvinnyt koulutuksesta, missä on paljon englannin kielistä materiaalia, silloin hän todellakin osaa.
Jos hänen osaaamattomuutensa olisi haitallista, hän osisi varmaan jo pudonnut pois tutkimusryhmistä kauan sitten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen kans parjattu yliopisto-ope ja suullinen enkkuni on heikohko. Opetan luonnollisesti vain suomeksi. Teen myös väikkäriä ja kirjoitan artikkelit enkuksi ja toki myös luen paljon enkuksi. Silti puhuen se ei vaan oikeen taitu. Kiitos kysymästä, hyvin pärjään työssäni :) enemmän haasteita aiheutuu esim. lomamatkalla ulkomailla
Ihan oikeasti? Missä päin Suomea vuonna 2023 on ihmisiä, jotka eivät osaa englantia sujuvasti? Miten olet edes kyennyt suorittamaan maisterin tutkinnon?
Ihan uskomatonta, en tiennyt että tuollaisia ihmisiä on olemassa. Järkyttävää. Miten on mahdollista päästä maisteriksi osaamatta useampaa kieltä ja opiskelematta ulkomailla vähintään paria vuotta? Jokainenhan on ensin ulkomailla lukiossa ja sitten vaihdossa yliopistossa. Jonka lisäksi yliopistossa pitää suorittaa kursseja englanniksi ja tehdä yhteistyötä kansainvälisten opiskelijoiden kanssa.
Ja viimeistään väikkäri pitää tehdä englanniksi.
Viestisi taisi olla provoilua koska tuollaista ei ole mahdollista olla nykyisessä Suomessa.
Kuten sanoin, osaan lukea ja kirjoittaa ihan riittävän hyvin (ja myös käyttää sanakirjaa). Pakolliset enkun kurssit yliopistolla pääsin läpi. Jonkun verran on oman alan kursseilla pitänyt lukea englanniksi, mut esim. meidän alalla ei juurikaan vaihtareita ollut, koska kaikki opetus oli suomeksi. Ite ei ole mikään pakko mennä vaihtoon. Ja nyt tosiaan kirjoitan väikkäriä enkuksi, mutta haastatteluaineiston olen kerännyt suomeksi suomalaisilta henkilöiltä.
En asu pk-seudulla. Aika vähän arkielämässä tulee tilanteita, joissa pääsisi englantia harjoittelemaan. Lähinnä juuri satunnaiset ulkomaanmatkat. Meidän tutkimusryhmässäkin on vain suomalaisia. Joskus harvoin saatan syödä lounasta tms. kansainvälisten väikkärintekijöiden kanssa, mutta porukassa jään helposti sivuun ujona ihmisenä.
Mikä sun englannissa sitten on se ongelma, ettet pärjää suullisesti, jos kerran osaat jopa kirjoittaa tieteellistä tekstiä humanistisella puolella(?) englanniksi? Miten pystyt pitämään englanniksi esitelmän omasta tutkimuksestasi?
Jännitän sen puhumista ja tuotan lauseita liian hitaasti. Kirjoittaessa voi miettiä rauhassa ja käyttää sanakirjaa. Yhden esitelmän olen tähän mennessä pitänyt tohtoriohjelman seminaarissa ja selvisin siitä valmistautumalla etukäteen huolella ja kirjoittamalla kattavat muistiinpanot. On kyllä totta, että yleisön kysymykset tuotti haasteita, kun niitä ei voi ennakoida. Ja siis tottakai haluan ja yritän kehittää kielitaitoani, mutta tällä tasolla olen pärjännyt ihan hyvin tähän asti.
Miksi ihmeessä et sitten lähtenyt koskaan vaihtoon ja miksi et osallistunut englanniksi pidetyille kursseille? Varsinkin jos haluat akateemista uraa, jossa tiedät että tuo on perusvaatimus? Kai tiedät, että sun pitää tehdä uraa ulkomailla jos haluat jatkaa akatemiassa? Ja kyetä jatkuvasti esiintymään kansainvälisesti sekä tehdä yhteistyötä ulkomaalaisten kanssa.
Jos oikeasti joku on yliopistomaailmassa joka ei englantia osaa sujuvasti niin siitä pitäisi yliopiston varoittaa kaikkia muita jotta ei tulisi vaikeita tilanteita joissa joku ei osaa englantia vaikka kaikki olettavat sen kuuluvan perustaitoihin. Se on samaa luokkaa kuin tietokoneen käyttö, pitää vain osata. Tosin tuo henkilö josta tässä oli puhe ei osaa käyttää ihan perustason digitaalisia työvälineitä myöskään. Tuollaisista pitäisi yliiopiston varoittaa kaikkia ja laittaa tehostetuile kursseille. Joku sellainen "Warning! Tämä henkilö ei osaa mitään."
Tottakai tiedän, että kielitaidon pitää kehittyä, jos haluan edetä urallani. Meillä oli niin sanottu putkitutkinto eli valinnaisia noppia vain ihan muutama. Muutenkin aika huonosti tarjolla englanniksi oman alan kannalta relevantteja opintojaksoja. Nyt jatko-opinnoissa olen pari englanninkielistä jaksoa rämpinyt läpi.
Vaihto-opiskelu ei oikein edes ollut mahdollista, kun opinnoissani ainut vaihtoon sopiva vuosi osui koronakriisiin. Väikkärin jälkeen lähden mielelläni joksikin aikaa ulkomaille, kun siellähän sitä kieltä sitten oppisi! Tosin on meillä lehtorinakin henkilö, joka ei ole koskaan asunut ulkomailla.
Olet kyllä todella ilkeä, ihan varoittaa osaamattomuudesta, ettei henkilö vahingossakaan pääse oppimaan! Minä esim. olen tietoteknisissä asioissa ihan näppärä ja kärsivällisesti opastan yhtä kollegaa, jolle se asia on selvästi oma heikkous.
Ihan ystävällismielisesti, suosittelen että vietät aikaa mahdollisimman paljon ulkomailla jo väikkärin aikana ja vahvistat kielitaitoasi. Tiedemaailma on kansainvälinen.
Olen pahoillani siitä, että korona vaikeutti opintojasi, se on täysin ymmärrettävää ja valitettavaa. Mutta nyt kannattaa panostaa sitäkin enemmän kansainvälisyyteen, sillä urasi saattaa hyvinkin olla ulkomailla jatkossa tai vähintäänkin kansainvälisessä tutkimusryhmässä Suomessa.
Ja varoittamisella tarkoitin yksinkertaisesti sitä, että meille muille aiheutui huomattavasti ongelmia tuosta yhden henkilön osaamattomuudesta. Mielestäni olisi reilumpaa aina kaikille, että ihmiset olisivat rehellisiä siitä mitä osaavat ja mitä eivät. Eikä niin, että lähtevät johonkin yhteistyöhön kertomatta että eivät omaa kyseisen yhteistyön vaatimia taitoja. Tässä kun yhteistyö vaati kykyä kommunikoida ulkomaisten tutkijoiden kanssa, joten kun tämä yksi henkilö ei siihen kyennyt niin se aiheutti huomattavia ongelmia. Jos hän olisi ollut rehellinen alusta lähtien siitä, että ei osaa niin silloin olisi ollut mahdollista huomioida asia. Nyt hän antoi ymmärtää jotain joka ei ollut totta, eli että olisi osannut jotain mitä ei osannut (jonka lisäksi valehteli tutkimuksestaan), jotka asiat yhdessä aiheuttivat merkittäviä ongelmia. Se ei ole reilua muille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen kans parjattu yliopisto-ope ja suullinen enkkuni on heikohko. Opetan luonnollisesti vain suomeksi. Teen myös väikkäriä ja kirjoitan artikkelit enkuksi ja toki myös luen paljon enkuksi. Silti puhuen se ei vaan oikeen taitu. Kiitos kysymästä, hyvin pärjään työssäni :) enemmän haasteita aiheutuu esim. lomamatkalla ulkomailla
Missä olet? Tampere, Oulu, Jyväskylä, Kuopio? Jossain maaseudulla kuitenkin selvästi.
Suomessa on myös yliopistopaikkakuntia, jotka eivät ole kaupunkeja, eli ovat siis maaseutua: mm. Juupajoki, Kilpisjärvi, Lammi, Salla, Konnevesi. Näillä paikkakunnilla on kuitenkin pääasiassa tutkimustoimintaa. Opetusta ei juurikaan ja sekin vähä jatko-opiskelijoille. Opetusryhmät ovat tyypillisesti kansainvälisiä, joten tarvitaan sitä englanninkielen taitoa.
Veikkaan, että huonosti englantia puhuva yliopisto-ope on nimenomaan kaupungissa, ja opettaa lähinnä opintojen alkuvaiheessa olevia.
Omasta kokemuksesta voin sanoa, että monien tutkimuksessa julkaistujen nimet voi olla mukana julkaisussa vain hyvin pienellä panoksella. Esim. Jos joku tekee vaikka tutkimukseen jonkin mekaanisen mittauksen, analyisoi dataa tai ottaa mikroskooppikuvat, niin henkilö tulee aika usein mukaan artikkeliin vaikka eivät itse artikkelia ns. kirjoitakkaan. Välillä henkilöitä on mukana vieläkin pienemmällä panoksella. Ainakin minun artikkeleissa on ollut (ohjaajieni lisäämänä). On ollut myös englanninkielisiä professoreita jotka ei ole kommentoinut mitenkään valmista artikkelia missään vaiheessa. Tuskin ovat edes niitä lukeneetkaan. Itseasiassa aika vähän monet professorit loppujen lopuksi on aktiivisessa mukana artikkelin tekemisessä. Ainakin minun kohdallani artikkelit on 99% minun aikaan saamiani, vaikka mukana olisi kuusikin nimeä. Niin se vain näyttää menevän. Toki se välillä ärsyttävää, eikä ole niin reiluakaan.
Kannattaa hakea muualle töihin jos yliopiston tavat ärsyttää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sivuhuomio, mutta meinaat, että historioitsija pärjäisi ilman englantia, jos tutkimuskohde on Suomi? 🤦🏼
Tähän minäkin kiinnitin huomioni. Että jos sun tieteenala on historia tai muu vastaava, sun ei tarvi lukea muun kuin suomenkielistä lähdekirjallisuutta, et käy koskaan kansainvälisissä konferensseissa esittelemässä tutkimusta ja sun kaikki työkaverit on suomenkielisiä. Tuskinpa sentään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen itse väitöstutkija ja en kyllä tunne ketään joka ei osaa englantia, ei opiskelijoissa eikä laitoksen väessä. Mun alalla se olisi ihan mahdotonta. Valtaosa kirjallisuudesta ja artikkeleista on englanniksi. Aika monet laitoksen porukasta ovat ulkomaalaistaustaisia. Pääosa viestinnästä on englanniksi.
Ja jos ajattelee olevansa tutkija, niin miten voi koskaan osallistua tieteelliseen konferensessiin jos ei osaa englantia?
Ja epäilen ym. tapauksessa että tyyppi voi tehdä tieteellisen artikkelin vain yhdessä muiden kanssa, jotka lähinnä kirjoittavat sen ja hän sitten sepustaa osuutensa suomeksi, jonka joutuu käännättämään englanniksi.
Ja jos heillekin tulee joku ulkomaalainen tutkija miten onnistuu yhteistyö?
Ei tämä henkilö voi koskaan hakea paikkoja ulkomailta.
Eli eipä tyypistä ole helposti itsenäiseksi tutkijaksi...
Aika vaikea tietää hänen todellista osaamistaan, jos hän kieltäytyy esittelemästä taitoaan. Kuka tietää, vaikka kaikki sisäinen puhe olii englanniksi ja todellakin ymmärtäisi kaiken. Jos hän on selvinnyt koulutuksesta, missä on paljon englannin kielistä materiaalia, silloin hän todellakin osaa.
Jos hänen osaaamattomuutensa olisi haitallista, hän osisi varmaan jo pudonnut pois tutkimusryhmistä kauan sitten.
Mitä mä muistelen, niin monet työpaikkailmoitukset ovat jo englanniksi ja vaaditaan "fluency in English language", ihan väitöstutkijoillakin saati tutkijoilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen kans parjattu yliopisto-ope ja suullinen enkkuni on heikohko. Opetan luonnollisesti vain suomeksi. Teen myös väikkäriä ja kirjoitan artikkelit enkuksi ja toki myös luen paljon enkuksi. Silti puhuen se ei vaan oikeen taitu. Kiitos kysymästä, hyvin pärjään työssäni :) enemmän haasteita aiheutuu esim. lomamatkalla ulkomailla
Missä olet? Tampere, Oulu, Jyväskylä, Kuopio? Jossain maaseudulla kuitenkin selvästi.
Suomessa on myös yliopistopaikkakuntia, jotka eivät ole kaupunkeja, eli ovat siis maaseutua: mm. Juupajoki, Kilpisjärvi, Lammi, Salla, Konnevesi. Näillä paikkakunnilla on kuitenkin pääasiassa tutkimustoimintaa. Opetusta ei juurikaan ja sekin vähä jatko-opiskelijoille. Opetusryhmät ovat tyypillisesti kansainvälisiä, joten tarvitaan sitä englanninkielen taitoa.
Veikkaan, että huonosti englantia puhuva yliopisto-ope on nimenomaan kaupungissa, ja opettaa lähinnä opintojen alkuvaiheessa olevia.
"Veikkaan, että huonosti englantia puhuva yliopisto-ope on nimenomaan kaupungissa, ja opettaa lähinnä opintojen alkuvaiheessa olevia."
Näin se oli, mutta kyseessä ei Helsinki tai Espoo. Täällä en ole koskaan tavannut yhtään missään yliopistossa töissä olevaa joka ei osaisi sujuvaa englantia, ihan jo siksi että iso osa perusopinnoistakin on englanniksi koska on niin paljon ulkomaalaisia opiskelijoita. Ja gradut ja väikkärit sekå tietysti siitä eteenpäin on aina tehty paljolti maailman isoilla kielillä. Joten edes perusopintojen luentoja tai gradujen ohjausta ei voisi tehdä osaamatta sujuvaa englantia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
AP ei ole vielä sisäistänyt ettei pelkkä englannin sönkkääminen riitä. Pitäisi saada aikaan sitä tutkimustakin :D
Mitenhän kuvittelet labraryhmän toimivan kun yksi jäsen ei osaa puhua muiden kanssa?
No se taitaa tehdä ne kokeet vai mitä onkaan. Jospa ne teot ratkaisee ja niitä artikkeleita on vähän huono kirjoittaa jos kukaan ei tee niitä empiirisiä kokeita. Siihen tätä ihmistä tarvitaan ja siksi hän on mukana joka artikkelissa.
Miten on mahdollista että suomalaisessa yliopistossa suomalaisen työntekijän pitää osata jotain muuta kieltä kuin suomea? Kyllä se on sen tulijan velvollisuus opetella suomea eikä suomalaisen muita kieliä. En Harvardissakaan muut opettele suomea jos sinne joku suomalainen menee opiskelemaan
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sivuhuomio, mutta meinaat, että historioitsija pärjäisi ilman englantia, jos tutkimuskohde on Suomi? 🤦🏼
Tähän minäkin kiinnitin huomioni. Että jos sun tieteenala on historia tai muu vastaava, sun ei tarvi lukea muun kuin suomenkielistä lähdekirjallisuutta, et käy koskaan kansainvälisissä konferensseissa esittelemässä tutkimusta ja sun kaikki työkaverit on suomenkielisiä. Tuskinpa sentään.
Ei tietenkään noin, mutta jos opiskelee vaikkapa Suomen historiaa, niin ainakin osa lähteistä on suomeksi. Kun taas monella alalla mikään lähdemateriaali ei ole suomeksi.
Mutta tietysti jokaisella alalla pitää julkaista ja esitellä tutkimustaan kansainvälisesti. Spekuloin vain sillä, että on pari alaa joilla osa lähdemateriaalista on suomeksi ja osaksi myös on tarkoituksenmukaista julkaista suomeksi, varsinkin jos popularisoi tiedettä. Vähän sama kuin että oikeustieteiden tutkimuksessa on hyötyä ruotsin osaamisesta koska osa historiallisesta lähdemateriaalista on ruotsiksi.
Kun taas sitten on paljon aloja, joilla mikään lähdemateriaalista ei ole suomeksi eikä mitään julkaista suomeksi.
Alue: Aihe vapaa
Miksi ihmeessä et sitten lähtenyt koskaan vaihtoon ja miksi et osallistunut englanniksi pidetyille kursseille? Varsinkin jos haluat akateemista uraa, jossa tiedät että tuo on perusvaatimus? Kai tiedät, että sun pitää tehdä uraa ulkomailla jos haluat jatkaa akatemiassa? Ja kyetä jatkuvasti esiintymään kansainvälisesti sekä tehdä yhteistyötä ulkomaalaisten kanssa.
Jos oikeasti joku on yliopistomaailmassa joka ei englantia osaa sujuvasti niin siitä pitäisi yliopiston varoittaa kaikkia muita jotta ei tulisi vaikeita tilanteita joissa joku ei osaa englantia vaikka kaikki olettavat sen kuuluvan perustaitoihin. Se on samaa luokkaa kuin tietokoneen käyttö, pitää vain osata. Tosin tuo henkilö josta tässä oli puhe ei osaa käyttää ihan perustason digitaalisia työvälineitä myöskään. Tuollaisista pitäisi yliiopiston varoittaa kaikkia ja laittaa tehostetuile kursseille. Joku sellainen "Warning! Tämä henkilö ei osaa mitään."