Miksi monet eronneet naiset käyttävät silti avioliiton aikaista sukunimeä?

Käytän sukunimeäni koska se on minun sukunimeni. Miksi vaihtaisin oman nimeni pois vain koska erosin miehestä.

Koska nimen vaihtaminen oli tarpeeksi persiistä ekalla kerralla. Kuka sitä montaa kertaa jaksaa tehdä, kun on alunperin siihen virheeseen ryhtynyt.

En ikinä jäisi miehen nimeen. Minun äitinikin muutti hänen ja meidän lasten nimet hänen tyttönimeensä kun erosi isästämme 😊

Hinta

Sukunimenmuutoshakemus maksaa 60 euroa, jos haet sinulla aikaisemmin käytössä ollutta sukunimeä, luovut sukunimiyhdistelmän yhdestä nimestä tai haet sukunimiyhdistelmän yhdysmerkkiä tai siitä luopumista. Muissa tapauksissa hakemuksen hinta on 120 euroa.

Jos et maksa käsittelymaksua hakemuksen tekemisen yhteydessä, lähetämme laskun sinulle erikseen Suomi.fi-viestinä tai postitse. Otamme asiasi käsittelyyn vasta, kun olet maksanut käsittelymaksun.

Siksi.

Mulla on syntymänimi, en vaihda, menin vihille tai erosin.

Ei mieskään vaihda.

No jos se oma nimi on virtanen ja liitossa saatu joku ruusuketo tms harvinainen ja/tai omasta mielestä nätti.

Miksi maksaisin tyttönimen takaisin oton?Ajokortin uusimisen.passin,henkilökortin.Yksin asuvana rahaa ei ole paljoa, kun ei ole enää puolisoa elättämässä.

Joku sanoi että ajokortin voimassaoloaika lyhenee jos joutuu uusimaan kortin. Siis niillä joilla se on pitkä alunperin.

Halusin olla samanniminen kuin lapset. Vaihdoin kuitenkin aikanaan takaisin kun olin uudessa parisuhteessa.

Kun pitää esittää olevansa vieläkin naimisissa vaikka on tosiasiassa erottu = silkkaa huijausta.

Vierailija kirjoitti:

En ikinä jäisi miehen nimeen. Minun äitinikin muutti hänen ja meidän lasten nimet hänen tyttönimeensä kun erosi isästämme 😊

Miksi ne lastenkin nimet piti vaihtaa? Ei isä lakkaa olemasta isä. Mä sain 10-vuotiaana valita ja pidin oman nimeni, tietenkin, sen nimiseen perheeseen olin syntynyt.

Pelejä on ne jotka erotessa ottavat jonkun muun sukunimen kuin mikä oli tyttönimi.Luevat pässe eron kaikesta sukunimen muutoksen mukana.Hautaan asti kulkee esim. Tyttönimi,entinen se ja se,nykyinen nimi virallisissa papereissa. Pakenevat jotain?

Olen eroa muutaman kerran pohtinut ja selvää on ettei miehen nimeä enää sen jälkeen pitäisi. Vastenmielinen ajatuskin. En kyllä ottaisi tyttösukunimeäkään, sillä isäni on mulkvisti, enkä halua minkään hänestä muistuttavan.

Sen sijaan ottaisin isoäitini tyttösukunimen. Se on kaunis ja mummosta mulla on paljon tärkeitä muistoja.

Käyttihän Päivi Lipponenkin pitkään ex-miehensä sukunimeä von Herzen, ei olisi millään luopunut siitä, onhan se sentään aatelinen, mutta kun noissa piireissä pyöritään niin olihan se pakko vaihtaa Lipposeksi kun kerran pääministerin puolisoksi pääsi.

Itse vaihdoin heti takaisin omaan tyttönimeeni, mutta ymmärrän niitä, jotka esim. lasten takia haluavat säilyttää saman nimen koko perheellä.

Moni akateeminen on julkaissut ja luonut muutenkin uraa sillä avioliiton aikaisella nimellä. Nimeä vaihtaessa katoaisi kaikki se aiempi omista nimistä: uusien kontaktien silmissä kaikki aiemmat meriittisi pyyhkiytyisivät pois.

On lapsen kanssa sama nimi eikä tarvi uusia kortteja.

Samaa ihmettelen. Yksikin joutui törkeästi petetyksi ja mies jätti, silti vaan pettäjämiehen nimi on.

Vierailija kirjoitti:

Käyttihän Päivi Lipponenkin pitkään ex-miehensä sukunimeä von Herzen, ei olisi millään luopunut siitä, onhan se sentään aatelinen, mutta kun noissa piireissä pyöritään niin olihan se pakko vaihtaa Lipposeksi kun kerran pääministerin puolisoksi pääsi.

Se oli Hertzberg, ei mikään von.

Olen ollut elämässäni pidemmän ajan mieheni sukunimellä kuin tyttönimelläni. Tuntuisi todella omituiselta vaihtaa tyttönimeen takaisin. Sukunimeni on jo identiteettiäni.