Ärsyttää kun keskiluokkainen elämä lipsuu käsistä vuosi vuoden jälkeen
Valmistuin viisi vuotta sitten ja alkupalkkani oli 2000 euroa. Ajattelin että ihan ok aloittaa pienesti kunhan vain säästän joka kuukausi ja etenen uralla.
Viisi vuotta myöhemmin palkkani on nyt 3000. En asu enää vuokralla, mutta muutoin elämäni on ihan samanlaista kun vastavalmistuneena opiskelijana: ei varaa autoon, rämä pyörä, kirpparivaatteet, halvat harrastukset ja halpa kituutusruoka. Nettopalkka on noussut huimat 400 euroa....eli suunnilleen entisen vuokrani ja nykyisen asuntolainan erotus. Kuukausisäästöni ovat samansuuruiset kuin silloin.
Milloin keskiluokkaisen elämän pitäisi olla mahdollista? Keskituloilla se tuntuu vain kaukaiselta haaveelta. Haluan auton, syödä katsomatta hintoja, ja ostaa uutta kodinelektroniikkaa ja vaatteita, kuten kaikki ympärilläni. Teenkö jotain väärin? Ärsyttää ja surettaa kun mikään ei tunnu olevan riittävästi.
Kommentit (6)
Ap avaus kuin minun 45 vuotaan näppäimistöltäni. - Tosin akateemisena pätkätyöläisenä en ole toistaiseksi uskaltanut ostaa asuntoa.
Yhteiskunta on auttanut sinua tähän asti eli olet saanut ilmaisen koulutuksen yms. Tästä eteenpäin kaikki on omissa käsissäsi. Pätevöidy, vaihda työpaikkaa, muuta ulkomaille, perusta firma,..
Lycka till.
Haluta voi mitä vaan, eri asia on saako? !
Semmoista on elämä.
Valitan.
Vierailija kirjoitti:
Onni ei tule kalliista elämästä.
Olen samaa mieltä mutta 45 vuoden ikään mennessä olen "jo" oppinut sen, että raha auttaa ja helpottaa monessa asiassa.
Onni ei tule kalliista elämästä.