Lue keskustelun säännöt.
Miesystävän mielestä vietän liikaa aikaa kavereiden kanssa
25.08.2023 |
Näen siis kavereitani kerran tai kahdesti viikossa. Istumme porukalla iltaa jonkun kaverin luona noin 1-2/krt kuukaudessa ja tuolloin saunotaan/juodaan kohtuudella. Miesystävän mielestä tuo viikonlopun näkeminen on turhan tiuhaan. Minun mielestäni ei ole. Mies ei osaa edes oikein järkevästi perustella, miksi se olisi liian usein. Vaikuttaa, että ei tähän löydy molempia miellyttävää ratkaisua. Mitä mieltä olette?
Kommentit (40)
Elämään tulee mahtua useita hyviä ja läheisiä ihmissuhteita. Niitä rajoittava kumppani ei halua sinun parastasi. Siihen ei kannata suostua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No onhan se usein, mutta laita mies vaihtoon ja etsi sellainen joka on kans yhtä näkeväinen ja menevä.
Ap ei erityisesti kuulosta naiselta, jonka kanssa kannattaisi harkita perheen perustamista. Jos "miesystävä" on se puoliso, niin eihän toi vakavalta parisuhteelta kuulosta. Hyvä neuvo vaihtaa mies sellaiseen kanssa kavereiden ja muualla viihtyvään, niin voi sitten tulla oman pesän perustamisvietin iskiessä tänne kitisemään, kun on raskaana ja mies vaan menee kavereiden kanssa koko ajan.
Itse kun ihastuin puolisooni, niin se oli sitten tieto siitä, että tuon kanssa on kaikkein mukavin olla ja kaverisuhteet jäi selkeästi kakkoseksi sen tärkeimmän jälkeen.
Sitten ihmettelet kun eron jälkeen et enää ole osa sitä vanhaa kaveriporukkaa, vaikka taas menojalka vipattaa ja seura kelpaisi.
Minkä eron? Omat perheellistyneet kaverini ovat rauhoittuneet kuten itsekin olen. Aika menee töissä ja perheen kanssa. Baariin ei vedätä yhtään.
Useimmiten näissä on kyse mustaaukkaisuudesta ja kontrolloinnista, ei siitä että kumppani nyt vain haluaa viettää kaiken vapaa-aikansa kanssasi. Hälytysmerkki.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No onhan se usein, mutta laita mies vaihtoon ja etsi sellainen joka on kans yhtä näkeväinen ja menevä.
Ap ei erityisesti kuulosta naiselta, jonka kanssa kannattaisi harkita perheen perustamista. Jos "miesystävä" on se puoliso, niin eihän toi vakavalta parisuhteelta kuulosta. Hyvä neuvo vaihtaa mies sellaiseen kanssa kavereiden ja muualla viihtyvään, niin voi sitten tulla oman pesän perustamisvietin iskiessä tänne kitisemään, kun on raskaana ja mies vaan menee kavereiden kanssa koko ajan.
Itse kun ihastuin puolisooni, niin se oli sitten tieto siitä, että tuon kanssa on kaikkein mukavin olla ja kaverisuhteet jäi selkeästi kakkoseksi sen tärkeimmän jälkeen.
Sitten ihmettelet kun eron jälkeen et enää ole osa sitä vanhaa kaveriporukkaa, vaikka taas menojalka vipattaa ja seura kelpaisi.
Minkä eron? Omat perheellistyneet kaverini ovat rauhoittuneet kuten itsekin olen. Aika menee töissä ja perheen kanssa. Baariin ei vedätä yhtään.
Sen mahdollisen avioeron.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No onhan se usein, mutta laita mies vaihtoon ja etsi sellainen joka on kans yhtä näkeväinen ja menevä.
Ap ei erityisesti kuulosta naiselta, jonka kanssa kannattaisi harkita perheen perustamista. Jos "miesystävä" on se puoliso, niin eihän toi vakavalta parisuhteelta kuulosta. Hyvä neuvo vaihtaa mies sellaiseen kanssa kavereiden ja muualla viihtyvään, niin voi sitten tulla oman pesän perustamisvietin iskiessä tänne kitisemään, kun on raskaana ja mies vaan menee kavereiden kanssa koko ajan.
Itse kun ihastuin puolisooni, niin se oli sitten tieto siitä, että tuon kanssa on kaikkein mukavin olla ja kaverisuhteet jäi selkeästi kakkoseksi sen tärkeimmän jälkeen.
Sitten ihmettelet kun eron jälkeen et enää ole osa sitä vanhaa kaveriporukkaa, vaikka taas menojalka vipattaa ja seura kelpaisi.
Minkä eron? Omat perheellistyneet kaverini ovat rauhoittuneet kuten itsekin olen. Aika menee töissä ja perheen kanssa. Baariin ei vedätä yhtään.
Sen mahdollisen avioeron.
Jos baarit eikä saunomiset vedätä yhtään oli sitten parisuhteessa tai ei.
Piipahdettiin baarissa työkaverin läksiäisyen yhteydessä ja liikkeellä tuntui olevan lähinnä eronneet ja/tai karanneet. Lähdin kotiin, kun ei ollut yhtään hauskaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämä mies on jo viiskymppinen eli ei mikään pikkunassikka. Haluaisi, että vietetään yhdessä aikaa. Ei hän kiellä näkemästä ystäviäni, mutta ei ole iloinen, että näen. Ja tosiaan kommentoi, että viikonloppuiltojen näkemisiä on liikaa..
-ap
Meillä on samanlaista, mutta mies ei nyrpistelystään huolimatta ole minua jättänyt enkä minä häntä.
Yhdessä ollaan oltu 14v.
Aluksi otin miehen asenteen henk kohtaisesti ja pähkäilin juuri kuten ap, että mitä pitäisi tehdä (siis mitä minun pitäisi tehdä toisin) ja miten saada mies "tajuamaan".
Tilanne on nykyään sikäli muuttunut, että kun mies vähänkin vihjailee, ilmeellä tai sanoin, että ei "pidä" jostain kaveristani tai "jätän hänet taas yksin" kun näen ystävää (ehkä 2krt kk), en reagoi siihen yhtään mitenkään. Voin vaikka alkaa puhua jostain ihan muusta asiasta. Käyttäydyn siten, että minun ystävä-tapaamiseni ovat täysin normaali asia.
Ei mies sitten jatka kuuluttekaan kun sillä ei ole yleisöä.
Muissa asioissa käyttäytyy kuten aikuiset (ikää 64v).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä mies on jo viiskymppinen eli ei mikään pikkunassikka. Haluaisi, että vietetään yhdessä aikaa. Ei hän kiellä näkemästä ystäviäni, mutta ei ole iloinen, että näen. Ja tosiaan kommentoi, että viikonloppuiltojen näkemisiä on liikaa..
-ap
Meillä on samanlaista, mutta mies ei nyrpistelystään huolimatta ole minua jättänyt enkä minä häntä.
Yhdessä ollaan oltu 14v.
Aluksi otin miehen asenteen henk kohtaisesti ja pähkäilin juuri kuten ap, että mitä pitäisi tehdä (siis mitä minun pitäisi tehdä toisin) ja miten saada mies "tajuamaan".Tilanne on nykyään sikäli muuttunut, että kun mies vähänkin vihjailee, ilmeellä tai sanoin, että ei "pidä" jostain kaveristani tai "jätän hänet taas yksin" kun näen ystävää (ehkä 2krt kk), en reagoi siihen yhtään mitenkään. Voin vaikka alkaa puhua jostain ihan muusta asiasta. Käyttäydyn siten, että minun ystävä-tapaamiseni ovat täysin normaali asia.
Ei mies sitten jatka kuuluttekaan kun sillä ei ole yleisöä.Muissa asioissa käyttäytyy kuten aikuiset (ikää 64v).
*Ei jatka kiukutteluaan*
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No mitä sitten? Ei kiinnosta. Olkoot mitä mieltä hyvänsä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä mies on jo viiskymppinen eli ei mikään pikkunassikka. Haluaisi, että vietetään yhdessä aikaa. Ei hän kiellä näkemästä ystäviäni, mutta ei ole iloinen, että näen. Ja tosiaan kommentoi, että viikonloppuiltojen näkemisiä on liikaa..
-ap
Meillä on samanlaista, mutta mies ei nyrpistelystään huolimatta ole minua jättänyt enkä minä häntä.
Yhdessä ollaan oltu 14v.
Aluksi otin miehen asenteen henk kohtaisesti ja pähkäilin juuri kuten ap, että mitä pitäisi tehdä (siis mitä minun pitäisi tehdä toisin) ja miten saada mies "tajuamaan".Tilanne on nykyään sikäli muuttunut, että kun mies vähänkin vihjailee, ilmeellä tai sanoin, että ei "pidä" jostain kaveristani tai "jätän hänet taas yksin" kun näen ystävää (ehkä 2krt kk), en reagoi siihen yhtään mitenkään. Voin vaikka alkaa puhua jostain ihan muusta asiasta. Käyttäydyn siten, että minun ystävä-tapaamiseni ovat täysin normaali asia.
Ei mies sitten jatka kuuluttekaan kun sillä ei ole yleisöä.Muissa asioissa käyttäytyy kuten aikuiset (ikää 64v).
*Ei jatka kiukutteluaan*
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitä mieltä edelleenkin kun lisätään loppuun tuo mitä kysymys kyseessä on provo.
Vierailija kirjoitti:
Anna miehellesi mahdollisuus parempaan.
Ai sekin pitäisi miehen puolesta tehdä, eroaminen? Eikö mieslapsi itse osaa päättää elämästään ja tehdä ratkaisua, joka häntä miellyttää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Anna miehellesi mahdollisuus parempaan.
Ai sekin pitäisi miehen puolesta tehdä, eroaminen? Eikö mieslapsi itse osaa päättää elämästään ja tehdä ratkaisua, joka häntä miellyttää?
En huomannut, että ap olisi sanonut pitävänsä äijää patteriin kahlittuna.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anna miehellesi mahdollisuus parempaan.
Ai sekin pitäisi miehen puolesta tehdä, eroaminen? Eikö mieslapsi itse osaa päättää elämästään ja tehdä ratkaisua, joka häntä miellyttää?
Käytkö viljelemässä tätä mieslapsi-termiä jokaisessa ketjussa? Mistä sulla mahtaa noin kiristää? Eihän toi liity tähän aloitukseen yhtään mitenkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No onhan se usein, mutta laita mies vaihtoon ja etsi sellainen joka on kans yhtä näkeväinen ja menevä.
Ap ei erityisesti kuulosta naiselta, jonka kanssa kannattaisi harkita perheen perustamista. Jos "miesystävä" on se puoliso, niin eihän toi vakavalta parisuhteelta kuulosta. Hyvä neuvo vaihtaa mies sellaiseen kanssa kavereiden ja muualla viihtyvään, niin voi sitten tulla oman pesän perustamisvietin iskiessä tänne kitisemään, kun on raskaana ja mies vaan menee kavereiden kanssa koko ajan.
Itse kun ihastuin puolisooni, niin se oli sitten tieto siitä, että tuon kanssa on kaikkein mukavin olla ja kaverisuhteet jäi selkeästi kakkoseksi sen tärkeimmän jälkeen.
Sitten ihmettelet kun eron jälkeen et enää ole osa sitä vanhaa kaveriporukkaa, vaikka taas menojalka vipattaa ja seura kelpaisi.
Minkä eron? Omat perheellistyneet kaverini ovat rauhoittuneet kuten itsekin olen. Aika menee töissä ja perheen kanssa. Baariin ei vedätä yhtään.
Sen mahdollisen avioeron.
Jos baarit eikä saunomiset vedätä yhtään oli sitten parisuhteessa tai ei.
Piipahdettiin baarissa työkaverin läksiäisyen yhteydessä ja liikkeellä tuntui olevan lähinnä eronneet ja/tai karanneet. Lähdin kotiin, kun ei ollut yhtään hauskaa.
No se on sitten eri asia jos ei niitä kavereita kaipaa sinkkunakaan.
Mullakin naisystävä käy kaikilla festareilla, kavereidensa kanssa. Siksi oon ite asentanut tinderin ja käytän noi viikonloput matchien tapailussa
Pari kertaa viikossa kuulostaa aika paljolta.
Onko miesystäväsi tavannut kaverisi? Teettekö koskaan mitään yhdessä pariskuntana kavereiden kanssa? Onko miesystäväsi kuitenkin se, ketä ensin pyydät kanssasi ulos?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No onhan se usein, mutta laita mies vaihtoon ja etsi sellainen joka on kans yhtä näkeväinen ja menevä.
Ap ei erityisesti kuulosta naiselta, jonka kanssa kannattaisi harkita perheen perustamista. Jos "miesystävä" on se puoliso, niin eihän toi vakavalta parisuhteelta kuulosta. Hyvä neuvo vaihtaa mies sellaiseen kanssa kavereiden ja muualla viihtyvään, niin voi sitten tulla oman pesän perustamisvietin iskiessä tänne kitisemään, kun on raskaana ja mies vaan menee kavereiden kanssa koko ajan.
Itse kun ihastuin puolisooni, niin se oli sitten tieto siitä, että tuon kanssa on kaikkein mukavin olla ja kaverisuhteet jäi selkeästi kakkoseksi sen tärkeimmän jälkeen.
Sitten ihmettelet kun eron jälkeen et enää ole osa sitä vanhaa kaveriporukkaa, vaikka taas menojalka vipattaa ja seura kelpaisi.
Sepä se. Kannattaakin suhteessa panostaa siihen, mitä tehdä sen väistämättömän eron jälkeen, koska se varmasti tulee. Miksi edes ajatella olevansa yhden kanssa loppuelämäänsä? Se on niin vanhanaikaista.
Kaksi kertaa kuussa vai kaksi kertaa viikossa? Kaksi kertaa viikossa on aika paljon jos molemmat käy töissä 5pv/vk ja arki kuitenkin kiireistä. Miksi mies ei tule mukaan tai ole kutsuttu jos on usein illanviettoja? Jääkö mitään yhteistä vapaa-aikaa arjen lisäksi? Muuten on ihan tervettä haluta viettää omaa aikaa ilman puolisoakin silloin tällöin.
Elätte eri ikävaihetta ja/tai olette luonteiltanne toistenne vastakohtia.