Lue keskustelun säännöt.
Tuleeko kaikille pitkässä parisuhteessa oleville ainakin pieniä ulkopuolisia ihastuksia
voi voi
24.08.2023 |
Olen onnellisessa parisuhteessa. Nyt kuuden vuoden jälkeen minulla on pieni ihastus toiseen mieheen. En lähde mihinkään fyysiseen ja pystyn hillitsemään tunteeni. Olisin hullu jos rikkoisin avioliittoni. Aviomieheni on aivan upea, komea, hyväkäytöksinen eikä ole koskaan loukannut minua. Siksi tämä pieni ihastuminen ihmetyttää minua suuresti. Voiko tosiaan näin käydä kaikille??
Kommentit (61)
Onhan tuolla kauniita ja komeita ihmisiä, jotka viehättävät. Siinä ei ole mitään pahaa tai noloa kunhan pidät vain näppisi erossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan normaalia. Hellittää, kun et näe häntä.
Ihastun tai vähintään tunnen vetoa uusiin ihmisiin vähän väliä. On tavattoman hauska flirttailla, suudella ja harrastaa seksiä uuden ihmisen kanssa.
Moni mies pettää. Nainen aina uskollinen. Onko se komea todella uskollinen? Ehkä hänkin ihastuu sinne tänne..? Menee baarireissulla? Ei vai. Onko se mahdollista. Ei juo alkoholia?
Ei ole tullut vastaan houkutuksia, takana 55 vuotta yhdessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei ole tullut vastaan houkutuksia, takana 55 vuotta yhdessä.
Onnittelen. Kun täydellisen rakkauden löytää, niin ei niitä houkutuksia silloin tule. Harva vaan löytää. Tai löytää, mutta tunteet harvoin kohtaavat yhtä rajusti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle ei ole tullut. 10 vuotta saman naisen kanssa ja silti näen vain hänet.
Tämä on nyt aika henkilökohtainen kysymys, mutta mietin että voisiko näitä eroja selittää seksuaalinen aktiivisuus? Pidän seksistä ja ihastun aika helposti. Tuntuisi "luonnonvastaiselta", etten huomaisi ihmistä jonka kanssa on kipinää. Mitään väärää en ole koskaan tehnyt. Joskus huomaan vastapuolen katseessa samaa mitä itsekin tunnen, mutta ei sille tunteelle tarvitse tehdä mitään. Voi vaan fantasioida vällyjen välissä ja se riittää.
Tuskin. Itse olen seksuaalisesti erittäin aktiivinen, sen sijaan en todellakaan ihastu helposti. En mitenkään pystynyt ikinä kuvittelemaan, että voisin seksuaalisesti sitoutua vain yhteen ihmiseen, enkä tunnetasollakaan.
Ja sitten tapasin puolisoni. Nyt en enää muuta halua.
Vierailija kirjoitti:
En lähde mihinkään fyysiseen...mites tuo henkinen puoli? Pettäminen kun ei ole = seksi
Pettämisestä ja sen määritelmästä voi puhua oman kumppanin kanssa. Se on hyvä idea juuri siksi, että kaikki ei nää sitä samalla tavalla. Tiedän ihmisen, joka kokisi vain fyysisen seksin olevan pettämistä, ja sitten myös ihmisen, joka pitää seksuaalista viestittelyä pettämisenä.
Minkälaiset asiat sitten on siinä rajalla, että se ei ole pettämistä, mutta kuitenkin loukkaavaa?
Ihastuminen nyt ainakin on normaalia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sitten kun päästäisiin vielä siitä naiivista ajattelusta että seksiä on tarkoitus harrastaa vain valitun kumppanin kanssa, ollaan jo paremmalla puolella.
Irtoseksi virkistää mieltä ja kehoa, eikä ole pois yhteiselämästä valitun henkilön kanssa.
No, tämä asia tietysti kirvoittaa konservatiivisten mieliä ja on ehkä noin 100 vuotta etuajassa.
No voihan nykyään jo olla avoimesti poly tai avoimessa suhteessa. Se on ihan ok. Näissä pitää vaan olla avoin ja rehellinen, eikä toimia valheellisesti ja pettäen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle ei ole tullut. 10 vuotta saman naisen kanssa ja silti näen vain hänet.
Tämä on nyt aika henkilökohtainen kysymys, mutta mietin että voisiko näitä eroja selittää seksuaalinen aktiivisuus? Pidän seksistä ja ihastun aika helposti. Tuntuisi "luonnonvastaiselta", etten huomaisi ihmistä jonka kanssa on kipinää. Mitään väärää en ole koskaan tehnyt. Joskus huomaan vastapuolen katseessa samaa mitä itsekin tunnen, mutta ei sille tunteelle tarvitse tehdä mitään. Voi vaan fantasioida vällyjen välissä ja se riittää.
Olen hyvin seksuaalinen, ja entisessä liitossa usein puutteessa. En pettänyt mutta ihastuin usein. Erosin.
Nykyisen kanssa synkkaa loistavasti vällyissä eikä viiden vuoden aikana ole tullut mieleenkään jonkun toisen kanssa sutinoida.
En siis usko että seksistä pitämisestä kiinni, paitsi jos on rajoitteita. /eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla meni 15v ennenkin ihastuin vieraaseen, sitä ennen vain mieheni herätti samanlaisia tuntemuksia. Tuo ihastus meni ohi ja rakkaus mieheeni säilyi sekä syvenee koko ajan. Sarjaihastuminen olisi jo raskasta, mutta yksittäiset pienet ei haittaa suuntaan eikä toiseen kun parisuhde on kunnossa. En ikinä jättäisi miestäni semmoisen takia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle ei ole tullut. 10 vuotta saman naisen kanssa ja silti näen vain hänet.
Minulla meni 17 vuotta ennen kuin ensimmäistä kertaa ihastuin parisuhteen ulkopuoliseen henkilöön. Silloin oli siihen altistava ajanjakso, mutta yhdessä ollaan edelleen.
Monessa parisuhteessa taitaa mennä niin että kun kränää tulee niin vähän kuin kostona aletaan katselamaan muita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla meni 15v ennenkin ihastuin vieraaseen, sitä ennen vain mieheni herätti samanlaisia tuntemuksia. Tuo ihastus meni ohi ja rakkaus mieheeni säilyi sekä syvenee koko ajan. Sarjaihastuminen olisi jo raskasta, mutta yksittäiset pienet ei haittaa suuntaan eikä toiseen kun parisuhde on kunnossa. En ikinä jättäisi miestäni semmoisen takia.
Mieheni on tällainen sarjaihastuja, itse en ole 18 vuoden parisuhteen aikana ollut muista kiinnostunut. Kun miehen ihastumiset ovat välillä olleet erittäin läpinäkyviä ja muutkin ihmiset ovat sen huomanneet esim. yhteisissä illanvietoissa, on se myös paikalle olevalle puolisolle erittäin loukkaavaa ja nöyryyttävää. Jotkut katsovat säälien sivussa seisovaa ouolisoa, toiset vahingon iloisesti . Näistä tilanteista olen pari kertaa lähtenyt menemään esitettyäni jonkun tekosyyn isäntäväelle. Mies on jälkikäteen ihmetellyt, miksi vain lähdin sanomatta mitään ja vaikka kerron syyn, niin ihmettely jatkuu. En ole mustasukkaisia sorttia, mutta en halua joutua naurunalaiseksi. Ihastuminen saattaa siis olla erittäin loukkaavaa, oli se sitten miten tavallista tai normaalia tahansa. Tietoinen valinta kuitenkin loppupeleissä.
Vierailija kirjoitti:
Ihastun tai vähintään tunnen vetoa uusiin ihmisiin vähän väliä. On tavattoman hauska flirttailla, suudella ja harrastaa seksiä uuden ihmisen kanssa.
Sama. Kauhea ajatus, ettei voisi olla ketään uusia kumppaneita enää koskaan.
Huonossa suhteessa tuli, hyvässä ei. Ja hyvällä tarkoitan jotain aivan poikkeuksellisen ihanaa ja sielunkumppanuutta.
Kuusi vuotta on tosi pitkä aika olla yhdessä joten varmasti tulee tuolloin ja monet sortuu pettämään.
No jos nuorena mennään yhteen ja ollaan yhdessä kuolemaan saakka, niin se voi meinata jopa 70 vuotta. Niin että mitäpä lottoat? Ihastuuko ihminen 70 vuoden aikana uudestaan? Aivan varmasti, jos on lainkaan tunteva ihminen. Se on ihan normaalia elämää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla meni 15v ennenkin ihastuin vieraaseen, sitä ennen vain mieheni herätti samanlaisia tuntemuksia. Tuo ihastus meni ohi ja rakkaus mieheeni säilyi sekä syvenee koko ajan. Sarjaihastuminen olisi jo raskasta, mutta yksittäiset pienet ei haittaa suuntaan eikä toiseen kun parisuhde on kunnossa. En ikinä jättäisi miestäni semmoisen takia.
Mieheni on tällainen sarjaihastuja, itse en ole 18 vuoden parisuhteen aikana ollut muista kiinnostunut. Kun miehen ihastumiset ovat välillä olleet erittäin läpinäkyviä ja muutkin ihmiset ovat sen huomanneet esim. yhteisissä illanvietoissa, on se myös paikalle olevalle puolisolle erittäin loukkaavaa ja nöyryyttävää. Jotkut katsovat säälien sivussa seisovaa ouolisoa, toiset vahingon iloisesti . Näistä tilanteista olen pari kertaa lähtenyt menemään esitettyäni jonkun tekosyyn isäntäväelle. Mies on jälkikäteen ihmetellyt, miksi vain lähdin sanomatta mitään ja vaikka kerron syyn, niin ihmettely jatkuu. En ole mustasukkaisia sorttia, mutta en halua joutua naurunalaiseksi. Ihastuminen saattaa siis olla erittäin loukkaavaa, oli se sitten miten tavallista tai normaalia tahansa. Tietoinen valinta kuitenkin loppupeleissä.
No tuohan ei ole enää tavallista ollenkaan vaan törkeää käytöstä ja henkistä väkivaltaa. Normaali ihminen pystyy pitämään ihastuksensa omana tietonaan. Ja haluaa pitää, koska ei halua loukata puolisoaan.
Pariin julkkikseen olen avioliittoni aikana ihastunut nuorempana ollessani n. 30v, nykyään en enää ole niin tuulella käypä.
"Oikeassa" elämässä oleviin ihmisiin en ole itseni antanut ihastua, koska olen varattu ja haluan elää lasteni isän kanssa loppuelämäni. Se on minusta ainut oikea tapa ja kaikista romanttisinta elämässä mitä voi olla.