Lue keskustelun säännöt.
Tuleeko kaikille pitkässä parisuhteessa oleville ainakin pieniä ulkopuolisia ihastuksia
voi voi
24.08.2023 |
Olen onnellisessa parisuhteessa. Nyt kuuden vuoden jälkeen minulla on pieni ihastus toiseen mieheen. En lähde mihinkään fyysiseen ja pystyn hillitsemään tunteeni. Olisin hullu jos rikkoisin avioliittoni. Aviomieheni on aivan upea, komea, hyväkäytöksinen eikä ole koskaan loukannut minua. Siksi tämä pieni ihastuminen ihmetyttää minua suuresti. Voiko tosiaan näin käydä kaikille??
Kommentit (61)
Eipä oikeastaan. Minä en ihastu ihmisiin, joiden kanssa en ole harrastanut seksiä, enkä harrasta seksiä muiden kuin puolisoni kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla meni 15v ennenkin ihastuin vieraaseen, sitä ennen vain mieheni herätti samanlaisia tuntemuksia. Tuo ihastus meni ohi ja rakkaus mieheeni säilyi sekä syvenee koko ajan. Sarjaihastuminen olisi jo raskasta, mutta yksittäiset pienet ei haittaa suuntaan eikä toiseen kun parisuhde on kunnossa. En ikinä jättäisi miestäni semmoisen takia.
Mieheni on tällainen sarjaihastuja, itse en ole 18 vuoden parisuhteen aikana ollut muista kiinnostunut. Kun miehen ihastumiset ovat välillä olleet erittäin läpinäkyviä ja muutkin ihmiset ovat sen huomanneet esim. yhteisissä illanvietoissa, on se myös paikalle olevalle puolisolle erittäin loukkaavaa ja nöyryyttävää. Jotkut katsovat säälien sivussa seisovaa ouolisoa, toiset vahingon iloisesti . Näistä tilanteista olen pari kertaa lähtenyt menemään esitettyäni jonkun tekosyyn isäntäväelle. Mies on jälkikäteen ihmetellyt, miksi vain lähdin sanomatta mitään ja vaikka kerron syyn, niin ihmettely jatkuu. En ole mustasukkaisia sorttia, mutta en halua joutua naurunalaiseksi. Ihastuminen saattaa siis olla erittäin loukkaavaa, oli se sitten miten tavallista tai normaalia tahansa. Tietoinen valinta kuitenkin loppupeleissä.
No tuohan ei ole enää tavallista ollenkaan vaan törkeää käytöstä ja henkistä väkivaltaa. Normaali ihminen pystyy pitämään ihastuksensa omana tietonaan. Ja haluaa pitää, koska ei halua loukata puolisoaan.
Ja jatkuva toisiin ihastuminen, tai että tarvitsee huomiota suhteen ulkopuolisilta vierailta kertoo jostain ongelmista itsessään. Ei siinä ainakaan puolisoa kunnioiteta, jos muutkin huomannut vieraan ihastumisen tai puoliso käyttää oikein aikaa ihastumisen ylläpitämiseen. Ohimenevä ihastuminen, jossa ei mennä käytännön tasolle, eikä kerrota puolisolle on normaalia, eikä se merkitse sen enempää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla meni 15v ennenkin ihastuin vieraaseen, sitä ennen vain mieheni herätti samanlaisia tuntemuksia. Tuo ihastus meni ohi ja rakkaus mieheeni säilyi sekä syvenee koko ajan. Sarjaihastuminen olisi jo raskasta, mutta yksittäiset pienet ei haittaa suuntaan eikä toiseen kun parisuhde on kunnossa. En ikinä jättäisi miestäni semmoisen takia.
Mieheni on tällainen sarjaihastuja, itse en ole 18 vuoden parisuhteen aikana ollut muista kiinnostunut. Kun miehen ihastumiset ovat välillä olleet erittäin läpinäkyviä ja muutkin ihmiset ovat sen huomanneet esim. yhteisissä illanvietoissa, on se myös paikalle olevalle puolisolle erittäin loukkaavaa ja nöyryyttävää. Jotkut katsovat säälien sivussa seisovaa ouolisoa, toiset vahingon iloisesti . Näistä tilanteista olen pari kertaa lähtenyt menemään esitettyäni jonkun tekosyyn isäntäväelle. Mies on jälkikäteen ihmetellyt, miksi vain lähdin sanomatta mitään ja vaikka kerron syyn, niin ihmettely jatkuu. En ole mustasukkaisia sorttia, mutta en halua joutua naurunalaiseksi. Ihastuminen saattaa siis olla erittäin loukkaavaa, oli se sitten miten tavallista tai normaalia tahansa. Tietoinen valinta kuitenkin loppupeleissä.
No tuohan ei ole enää tavallista ollenkaan vaan törkeää käytöstä ja henkistä väkivaltaa. Normaali ihminen pystyy pitämään ihastuksensa omana tietonaan. Ja haluaa pitää, koska ei halua loukata puolisoaan.
Ja jatkuva toisiin ihastuminen, tai että tarvitsee huomiota suhteen ulkopuolisilta vierailta kertoo jostain ongelmista itsessään. Ei siinä ainakaan puolisoa kunnioiteta, jos muutkin huomannut vieraan ihastumisen tai puoliso käyttää oikein aikaa ihastumisen ylläpitämiseen. Ohimenevä ihastuminen, jossa ei mennä käytännön tasolle, eikä kerrota puolisolle on normaalia, eikä se merkitse sen enempää.
On myös normaalia eskaloida ihastuminen tapailuun, seksiin ja parisuhteeseen. Ihan miten itse kukin tykkää parisuhde-elämänsä järjestää.
Vierailija kirjoitti:
Huonossa suhteessa tuli, hyvässä ei. Ja hyvällä tarkoitan jotain aivan poikkeuksellisen ihanaa ja sielunkumppanuutta.
Tämä on totta. Liian moni sinnittelee huonossa suhteessa ja jankuttaa itselleen, että tämä ihastumiseni muihin on täysin normaalia. Onhan se, mutta silloin suhteesi, jossa olet ei ole hyvä.
Kannattaisi kuunnella, mitä nämä ihastukset tahtovat kertoa. Haluatko elää puolivaloilla loppuelämäsi?
Luulisin että on aika tavallista ihanstua. Itse tosin olen 15 vuoden suhteessa ja en ole ihastunut keneenkään tänä aikana, luulen että mulla on jotenkin laimea tunne elämä muutenkin :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuuden vuoden suhdetta minä en pidä vielä kovin pitkänä....
Mutta joo, tuleehan niitä.
Näille kannattaa myös mahdollisuuksien mukaan antaa vähän siimaa. Tulee punnittua myös omaa liittoa ja mietittyä oma minänsä uudelleen.
riippuu ihan suhteen dynamiikasta. nykyinen suhteeni tuntui jo kolmannen vuoden kohdalla siltä, että ollaan oltu yhdessä iäisyys (ei pahalla tavalla), kun jonkun aikaisemman kohdalla on tuntunut, että vastahan me tavattiin eikä vielä tunneta toisiamme kunnolla. Tuossa iäisyysstunnesuhteessa vietetiin harvinaisen paljon aikaa yhdessä ja kommuninoitaan järjettömän paljon. Tunnettiin toisemme läpeensä suurinpiirtein jo 1. vuoden jälkeen.
Sanoisin, että ihastumiset voi ihan hyvin olla normaalia: sekin riippuu hirveästi siitä miten ihminen itse käsittää (ja tuntee) ihastumisen.
Minä ihastun todella helposti. Varmaan jokin biologinen juttu. Ne eivät ole sellaisia ihastuksia joiden vuoksi tekisin yhtään mitään mutta sellasta että tuntuu hieman perhosia vatsassa, tuntuu että punastuu yms. Jossain kohtaa ne tunteet sitten itsestään hälvenevät. Toivon mukaan kukaan ihastuksen kohde ei ole ikinä huomannut mitään :D
Tajusin juuri että tällä hetkellä on varmaan ensimmäinen kerta vuosiin kun ei ole ketään ihastusta. Jännä, mistäköhän sekin johtuu.
Ja siis olen onnellisessa parisuhteessa joka on kestänyt 10 vuotta. Turha stressata pikkuihastuksia. Toisille niitä tulee helpommin eikä asiaa oikein pysty kontrolloimaan. Ainakaan itse en pysty kun kyse ei ole mistään uudesta suhteesta haaveilusta vaan pelkästä fyysisestä reaktiosta esim. komeaan mieheen. Uskon että miehelläni on myös ollut ihastuksia tässä parisuhteemme aikana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huonossa suhteessa tuli, hyvässä ei. Ja hyvällä tarkoitan jotain aivan poikkeuksellisen ihanaa ja sielunkumppanuutta.
Tämä on totta. Liian moni sinnittelee huonossa suhteessa ja jankuttaa itselleen, että tämä ihastumiseni muihin on täysin normaalia. Onhan se, mutta silloin suhteesi, jossa olet ei ole hyvä.
Kannattaisi kuunnella, mitä nämä ihastukset tahtovat kertoa. Haluatko elää puolivaloilla loppuelämäsi?
Pitkissä liitoissa niitä tulee ja ne menee pois, ihastumiset hiipuvat, ne ovat jotain jännitystä ja kenties auttavat näkemään oman puolison entistäkin upeampana. Eihän se ole silloin puolivaloilla elämistä, päinvastoin, elämä ja ihmiset muuttuvat matkan varrella, toiset eroavat toiset jatkavat yhteistä matkaa entistäkin paremmin sitoutuneita toisiinsa.
On ihan normaalia. Sehän on vain kehosi tapa viestiä sinulle, että olet tavannut potentiaalisesti sopivan kumppanin. Olisi erikoista, jos et enää parisuhteen aikana sellaisia tapaisi, kun kerran sinkkunakin olet tavannut.
Toki on ihmisiä, jotka eivät koskaan ihastu, mutta jos sinkkuna on ihastunut, niin ei se parisuhde mitään siinä muuta.
Ihastukset menevät kyllä ajan myötä ohi, jos ei lähde virittelemään mitään säätöä ihastuksensa kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on takana kaksi avioliittoa. Ensimmäisessä niitä tuli. Yksi todella voimakas tuli seitsemän vuoden kohdalla, jolloin vetovoima toiseen oli suurta. Ja taisi olla pari muutakin, pienempää.
Nykyisessä liitossani olen ollut 10 vuotta, eikä yhtään ihastusta ole tullut.
Onko kyse siitä, että tämä mies on enemmän minun unelmamieheni vai siitä, että olin jo 45-vuotias tavatessamme? Nyt olen 55. Vaikka meilläon seksiä, niin libido ei enää ole sama kuin nuorena.
Mua huvittaa vähän se, että puhutaan henkisestä pettämisestä. Kyllä niitä ihastuksia voi tulla ja voi olla, että tässä toisessa ihmisessä on jotain sellaista mitä omassani ei ole ja on siksi kiinnostava.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mua huvittaa vähän se, että puhutaan henkisestä pettämisestä. Kyllä niitä ihastuksia voi tulla ja voi olla, että tässä toisessa ihmisessä on jotain sellaista mitä omassani ei ole ja on siksi kiinnostava.
Hmm. Minusta on ihastuksia ja ihastuksia. Voin täysheterona ns ihastua naiseenkin, kun hän on mielenkiintoinen, mutta eihän siinä mitään seksuaalista ole. Henkisen pettämisen puolelle menee ihastukset, joihin liittyy vetovoimaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yhdeksäs vuosi menossa, parisuhde ei ole hyvä mutta edelleen molemmat olemme tähän sitoutuneita koska sillä mielellä avoliittoon olemme menneet että olemme toisillemme vanhuuden tuki ja turva tulevaisuudessa. Kevättalvella ex vuosien takaa otti yhteyttä ja kyllähän se piristää arkea ihan valtavasti saada viestejä ihmiseltä, joka kertoo kuinka erityinen olen hänelle aikoinaan ollut ja millaisen muistijäljen jättänyt. Olemme tavanneetkin ja tapaamme vielä toisen kerran. Enempää kumpikaan ei halua. En voisi enää kuvitella parisuhdetta hänen kanssaan, hän on arvomaailmaltaan ja elämäntavaltaan niin kaukana itsestäni. Mutta hän osaa saada naisen tuntemaan itsensä halutuksi ja ihanaksi.
Kyllä ihastuksia tulee. Annat niiden tulla ja mennä. Et kerro kohteelle etkä puolisolle. Älä muuta käytöstäsi, esim. hakeudu useammin ihastuksen seuraan tms. Tai myöskään naura hänen vitseilleen enemmän kuin aiemmin, tai näyttele kylmää hänen seurassaan. Ajan myötä se menee ohi. Nauti niin kauan kuin kestää.
Vierailija kirjoitti:
Minulle ei ole tullut. 10 vuotta saman naisen kanssa ja silti näen vain hänet.
Olet hieno mies ja naisesi onnekas
Tulee lähes kaikille. Mulla ihastumiset kyllä usein liittyvät johonkin julkisuusen henkilöön (miten teiniä). Viime aikoina Dr. Mike ja Harry Styles ovat viehättäneet. Kerron miehelleni ihastuksistani. Kun sen on sanonut ääneen niin se ei ole mikään salaisuus enää ja katoaa lopulta pois. Mies ei ole moksiskaan ihastuksistani. Kuulemma huomaa heti, että mulla on joku ihastus menossa.
Omat ihastukseni ovat kohdistuneet jo pitkään fiktiivisiin hahmoihin. Ehkä sitä on pikemminkin ihastunut siihen ihastumisen tunteeseen?
Eikö ihminen muka voi rakastaa kuin yhtä ihnmistä kerrallaan?
Jos nainen saa useamman lapsen, rakastaako hän vain yhtä? Entä vanhempiaan? Sisaruksiaan?
Kyllä maailmaan rakkautta mahtuu, rakastelun rajoittaminen vain parisuhteeseen ja yhteen henkilöön kerrallaan on länsimaisten uskontojen ja sitä kautta miesten tapa hallita toisten seksualisuutta.
Suurimmalla osalla tulee, se on luonnekysymys. Monogamiassa ratkaisevaa on, lähteekö ruokkimaan sitä tunnetta ja edistämään kahdenkeskistä aikaa ihastuksen kanssa. Aikuiset osaa olla ruokkimatta tunnetta.