Voiko puolisolta vaatia kunnianhimoa?

Ei se raha oo tärkeintä.

On väärin vaatia. Voit erota ja etsiä uuden jolla sitä rahaa tai kunnianhimoa on, mutta on väärin yrittää painostaa kumppania muuttumaan tuollaiseksi.

Voi, mutta tuskin auttaa, saattaa jopa pahentaa asiaa ( suhdetta).

Et voi vaatia jos ei halua. Asiasta toki voi keskustella. 

Kumppaniaan ei voi muuttaa. Eikä pidä edes yrittää. Yhteiskunta on vain aivopessyt sinut siihen, että tämä kapitalistinen yhteiskunta ja raha on tärkeintä.

Kunnianhimoa joko on tai ei ole. Toisen painostuksesta sitä ei voi itseensä synnyttää.

Olet pinnallisempi kuin miehesi. Onko pinnallisuus sitten hyvä asia ja onko kunnianhimo hyve...

Sen verran voi vaatia, että palkkatyöhön hakeutuu ja maksaa osansa kuluista.

Kun etsii kumppania, voi asettaa näitä odotuksia, päättää mennä treffeille vain tieyyn tyyppisten kanssa. Mutta ei kesken suhteen voi alkaa asettaa aivan uusia vaatimuksia, ei se toimi niin.

Rahasta pitäisi tietysti pystyä puhumaan yhdessä ja ratkomaan ongelmia yhdessä.

Kunnianhimo on se joka tappaa tämän planeetan. Toisia vastaan kilpaileminen ja toisiin vertaaminen johtaa kyynärpäämaailmaan jossa ei ole mitään rajaa.

Suurin osa asioista teemme nyt ja joita haluamme lisää ja lisää, olisivat parisataa vuotta sitten eläneiden ihmisten mielestä olleet täysin turhia ja tarpeettomia. 

Sisäistä rauhaa, ei ulkoista kilpailua - kiitos.

Mihin nyt unohtui se naisten mantra "Kunhan mies käy töissä ja elättää itsensä niin se riittää".

Todellisuudessa se ei riitäkään vaan pitäisi olla status ja rahamies.

Parisuhteessa vaatimukset kannattaa olla tiedossa siinä vaiheessa kun kumppania etsii ja silloin huolehtia, että perusasioista ajattelee samalla tavalla. Ei ole puolisosi vika, että sinun mielipide on muuttunut ja nyt haluaisit hänenkin muuttuvan. 

Korkeampi elintaso on selkeästi tullut sinulle tärkeäksi. Ehkä voisitkin keskittyä siihen, mihin voit itse vaikuttaa, eli nostaa sitä omaa koulutustasoa ja etsiä itse parempipalkkaista työtä ja jättää puolison rauhaan? 

Jos kyseessä on mies ja hän on amis-alalla, tuskin se palkka mikään lähihoitajan palkka on.

Paljonko hänen pitäisi sitten ansaita -jonkun insinöörin/diplomi-insinöörin palkan? Ne ei ole mitkään helpot opinnot eikä ole sanottua, että keski-ikäisen uudelleenkouluttautuja ura urkenee tuosta vaan.

Ei ap kyse ole kunnianhimosta vaan rahasta, haluat teille suuremman rahavirran ja ajattelet että se olisi helppoa hommata.

Ei se kunnianhimo vaatimalla tule toiseen ihmiseen. Itse olen kunnianhimoton ja tuommoinen vaatiminen herättäisi vain pelkästään vastarintaa. Typerä ajatus että ketään voisi tuolla tavalla muuttaa. Aina välillä tulee arjessa ap:n kaltaisia ihmisiä jotka silmät pyöreänä ihmettelevät, miten toiset elävät eri tavalla kuin he itse. Aikuisia ihmisiä joille edelleen on yllätys, että persoonia, arvoja ja kiinnostuksen kohteita on totta tosiaan erilaisia.

Tämä on niitä asioita, jotka otetaan huomioon parinvalintavaiheessa. Tätä ei oikein nätimmin voi sano, koska sait, mitä tilasit. Jos amislaisen kanssa perustaa kodin ja perheen, niin saa amislaisen.

Kyllähän kaksi keski-/matalempipalkkaistakin voivat säästää vanhuuden varalle ja matkoihin. Ei opeteta lapsiakaan liikaan tyytyväisiksi, voivat tehdä vähän hommia jos on jokin suurempi haave.

Kun työpaikalla täytyy viettää 8 tuntia päivässä niin mielestäni on kohtuutonta pyytää toista uhraamaan se työ jossa viihtyy vain sen takia, että palkka nousisi hieman.

Ei kai sekään ole toivottu lopputulos, että jatkossa mies valittaisi joka päivä töistään, että ei jaksa/pysty.

Korkeastikoulutettu my ass.

Jos olisit, et kyselis perusasioita, joita lapsikin ymmärtää.

Mutta. Otetaas rautalangasta ja kertauksena kaikille:

ET VOI VAATIA puolisoa vaihtamaan työtä, kouluttautumaan, laihduttamaan, hankkimaan uusia tissejä/peniksen pidennystä, et vasektomiaan, et hankkimaan lasta tai olla hankkimatta... et syömään tiettyä ruokaa/olla syömättä tiettyä ruokaa, et pukeutumaan sun lempiväriisi, et voi vaatia takatukan ja viikisien kasvattamista, etkä sitä ettei se söis valkosipulia sun läsnäollessä.

Listaa voi lisätä. Ei ollut kattava.

Itseäsi voit muuttaa ja omaa asennettasi.

Jos olette molemmat olleet tiiviisti töissä, on teillä eläkekertymää. On oikeasti ihmisiä joilla on niin paljon työelämäkatkoksia, että sitä ei juurikaan ole.

Täysin idioottimaista raataa epämiellyttävässä työssä nuorena jonkun vuosikymmenien päässä häämöttävän eläkeiän takia.  Sitä eläkeikää ei välttämättä edes koskaan tule, sillä et voi tietää oletko huomenna tai viikon päästä edes hengissä, tai millainen maailma on sitten joskus.  Kukin tekee tietysti niin kuin haluaa, mutta älä yritä pakottaa muita elämään niin kuin sinä haluat.  Mitä jos miehesi alkaisi vaatimaan sinua elämään hänen tyylillään? Suostuisitko?

Kiitos vastauksista, näistä on aidosti apua minulle.

Olemme alkaneet seurustella nuorina, jolloin emme vielä tienneet mitä elämältä haluamme. Tuolloin minullekin riitti pienet tulot, kunhan oli mukavaa. Sittemmin elämän realiteetit ovat tulleet vastaan esimerkiksi terveysongelmien myötä, jotka ovat vaatineet rahaa. Mieleeni on myös iskostunut ajatus siitä, miten täällä eletään vaan kerran ja miten haluan nähdä maailmaa ja sekin maksaa.

Kyllä, olen pinnallisempi kuin puolisoni. Ei raha silti minullekaan ole tärkeintä maailmassa enkä ole itsekään valmis ihan hirveän paljon enempää tekemään urani eteen. Ala ja työpaikkani ovat sellaisia, joilla palkkakehitystä kuitenkin tapahtuu, toisin kuin puolisolla.

Rahamiestä en edes haluaisi, mutta siinäkin om aika iso ero siihen, että tienaa 20 v saman verran ja tyytyy siihen. Ja sekin on totta, että ei toista voi muuttaa. Ehkä ennemminkin tarkoitin, että toinen tekisi hieman nykyistä enemmän yhteisen tulotason eteen, astuisi vaikka pikkuisen epämukavuusalueelleen sen sijaan, ettei ole valmis tekemään mitään.

Ehkä on sitten vain otettava käyttöön molempien omat rahat (tällä hetkellä yhteiset) ja toteutettava yksin niitä unelmia. Tuntuu epäreilulta, että minä olisin ainoa, joka niiden eteen näkee vaivaa ja toinen saa saman vähemmällä. Jatkossa tuloero tulee kuitenkin vain kasvamaan.

Ap