Miksi olet jäänyt väkivaltaiseen suhteeseen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tykkään hakata miestäni, siksi olen tässä suhteessa.

Naurahdin. Silti velvollisuuteni oli alapeukuttaa.

Niin, eli väkivalta on vitsikästä silloin kuin se kohdistuu miehiin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämäpä on se ikiaikainen kysymys, miksi naiset rakastuvat renttuihin (miten meidän kunnon miesten käy). Nykyisin näitä renttuja kutsuttaan jänniksi, mutta jokin heissä vaan kiehtoo niin että kauniskin nainen on valmis säännöllisiin ensiapukäyntehin.

Ei sitä kuule ulkopuolinen useinkaan näe päällepäin, kuka on lähisuhteessaan väkivaltainen. On monennäköistä tyyppiä. Ei ole kaikki ns. "jänniä" ja suosittuja tai ns renttuja. On ihan kuule tylsiä perussuomiukkeleita aika paljon ja minkätyylisiä vaan ja kaikista yhteiskuntaluokista.

Todellakin näin on. Usein ollaan hyvin hämmästyneitä sen pahimmankin jo tapahduttua: en kyllä olisi ikinä uskonut, niin mukavan tuntuinen mies. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tykkään hakata miestäni, siksi olen tässä suhteessa.

Naurahdin. Silti velvollisuuteni oli alapeukuttaa.

Niin, eli väkivalta on vitsikästä silloin kuin se kohdistuu miehiin?

Ei ole. Väkivalta ei ole koskaan hauskaa eikä siinä ole mitään vitsikästä. Koskaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tykkään hakata miestäni, siksi olen tässä suhteessa.

Naurahdin. Silti velvollisuuteni oli alapeukuttaa.

Niin, eli väkivalta on vitsikästä silloin kuin se kohdistuu miehiin?

Ei ole. Väkivalta ei ole koskaan hauskaa eikä siinä ole mitään vitsikästä. Koskaan. 

Hyvä.

Tykkään, että on jännitystä elämässä.

On huomioitava että kontrolloinnin mahdollistaa se, kun löytyy auttajia. Narsisti on ällikällä lyöty kun uhriakin joku puolustaa.

Olen jäänyt. 

Sitä on vaikea ymmärtää jos ei ole ikinä kokenut sellaista oikeasti - siitä ei ole helppoa lähteä. 

Jossain tais olla tyyliin, että narsistisesta ihmisestä eroaminen vaatii noin seitsämän kertaa ennen kuin ero oikeasti onnistuu. 

On helppoa sanoa, että jos mies löisi minua ensimmäisen kerran niin se olisi välittömästi suhteesta lähtö. Tää on oikeasti vähän tyhmästi sanottu, sillä ei ne jutut näin mene. Tuskin kukaan alkaa ensimmäiseksi lyömään. Ennen ensimmäistä lyöntiä sä olet jo niin traumasuhteessa tähän pahantekijään ettet edes ymmärrä, että sua on lyöty tai mitä siinä pitäisi tehdä. Ennen ensimmäistä lyöntiä on jo käytetty niin paljon henkistä väkivaltaa ettet sitä edes itse tiedosta, mutta mielesi saa sinut selittämään ettei tässä lyönnissä nyt silleen mitään ole. 

Jos on yhteisiä lapsia niin lähtö on toooooodella vaikea. Eron jäkeenkö antaisit lapset eksällesi. NOT. 

Rölli kyllä jäisi jos joku kattelisi, riippuvaisuutta riittää. Hakkeri tai hakkari, älä vaan valitse kumpaakaan.

Olen jäänyt väkivaltaiseen suhteeseen mutta en NOIN väkivaltaiseen mitä aloituksen tapaus. Mustelmia tai kipuja on voinut tulla mutta en ole koskaan esimerkiksi joutunut nyrkillä lyödyksi.

Ja miksi jäin, no koska suhteessa on myös niin paljon hyvää. Väkivaltaa vain riidoissa ja riitoja hyvin harvoin niin silloin se muu arki voittaa. Ja rakkaus.

Nykyään ei enää ole väkivaltaa vaikka sama parisuhde on edelleen.

Se on se kun harva suhde on pelkästään paska, ihan yhtä lailla kuin harva suhde on vain täydellinen. Ja kun on niitä hyviäkin asioita yhdessä koettu niin ei ole niin helppo lähteä. Moni myös toivoo ongelmien helpottavan.

Vierailija kirjoitti:

Se on se kun harva suhde on pelkästään paska, ihan yhtä lailla kuin harva suhde on vain täydellinen. Ja kun on niitä hyviäkin asioita yhdessä koettu niin ei ole niin helppo lähteä. Moni myös toivoo ongelmien helpottavan.

Ongelmat voi myös helpottaa. 

Meillä oli henkistä ja fyysistä väkivaltaa joita mies teki minulle suhteen alussa. Hankittiin miehelle apua ja pääsi käsittelemään omaa pahaa oloa ja lapsuuden traumoja, raitistui ja muutenkin saatiin hänen elämänsä raiteille. Miehellä on ollut todella sairas ja sadistinen lapsuus. Nykyään on todella eri ihminen, loistava isä lapsille ja hyvä mies minulle. Yhdessä oltu yli kakskyt vuotta ja ne suhteen alkuajan väkivaltatilanteet jäivät siihen alkuun. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on se kun harva suhde on pelkästään paska, ihan yhtä lailla kuin harva suhde on vain täydellinen. Ja kun on niitä hyviäkin asioita yhdessä koettu niin ei ole niin helppo lähteä. Moni myös toivoo ongelmien helpottavan.

Ongelmat voi myös helpottaa. 

Meillä oli henkistä ja fyysistä väkivaltaa joita mies teki minulle suhteen alussa. Hankittiin miehelle apua ja pääsi käsittelemään omaa pahaa oloa ja lapsuuden traumoja, raitistui ja muutenkin saatiin hänen elämänsä raiteille. Miehellä on ollut todella sairas ja sadistinen lapsuus. Nykyään on todella eri ihminen, loistava isä lapsille ja hyvä mies minulle. Yhdessä oltu yli kakskyt vuotta ja ne suhteen alkuajan väkivaltatilanteet jäivät siihen alkuun. 

Näin juuri. Miksi hylätä rakas ihminen laittamalla kylmästi kiertoon, kun halutessaan tilanteeseen voi hakea apuakin.

Vakava fyysinen sairaus. Olin aika varma, että jos lähden siinä terveydentilassa, lapset jäävät terveydentilani takia toiselle vanhemmalle, koska en ollut missään kunnossa huolehtia heistä. Kun lopulta lähdin ollessani paremmassa kunnossa, juurikin terveyttäni käytettiin minua vastaan jatkuvasti. Lähtöni sai onneksi myös osan tukiverkosta näkemään totuuden ja pystyin heidän kanssaan luovimaan terveydellisesti hankalammat ajat niin, että yhteiskunnalla ei ollut mitään mahdollisuutta laittaa lapsia toiselle vanhemmalle ennen kuin oli ratkaisu rikosoikeudenkäynnissä. Tuomioiden jälkeen into lasten ja toisen vanhemman suhteen rauhoittui kummasti, kun tuli läjä tuomioita.

Syitä siihen oli silloin monia. Olin miehessä kiinni ja läheisriippuvainen. Minusta tuntui ettei paikkaa ollut minne mennä. Eniten suhteessa oli henkistä väkivaltaa. Fyysistä väkivaltaa oli toisinaan. Kasvoihin mies ei löylyt. Nyrkein käsille ja potkien jaloille. Mies osasi aina laittaa kaiken minun syykseni. Fyysinen väkivalta päättyi anteeksi pyyntöihini. Joka johti miehen mielestä sovinnon tekoon joka oli seksuaalista väkivaltaa.

Mies oli todella hurmaava ja esitti rakastunutta ja oikeastaan toista ihmistäkin.

Ei ollut fyysistä väkivaltaa paitsi seksuaalisessa muodossa. Muuten henkistä ja taloudellista.

Aloin tajuta aika pian, että asiat eivät ole kohdallaan ja kuulin juorun, että mies on narsisti. Otti aikansa 1. Purkaa traumasidos 2. Varmistua, että huhu pitää paikkansa 3. Uskaltaa lähteä, koska miehen vaarallisuuden asteesta ei ollut selvyyttä.

Toisen suhteen kohdalla olin niin nuori, etten tiennyt että riman saa laittaa paljon korkeammalle eikä tarvitse jäädä ymmärtämään, vaikka kuinka olisi vannonut olevansa sitoutunut.

N.57 kirjoitti:

Syitä siihen oli silloin monia. Olin miehessä kiinni ja läheisriippuvainen. Minusta tuntui ettei paikkaa ollut minne mennä. Eniten suhteessa oli henkistä väkivaltaa. Fyysistä väkivaltaa oli toisinaan. Kasvoihin mies ei löylyt. Nyrkein käsille ja potkien jaloille. Mies osasi aina laittaa kaiken minun syykseni. Fyysinen väkivalta päättyi anteeksi pyyntöihini. Joka johti miehen mielestä sovinnon tekoon joka oli seksuaalista väkivaltaa.

Joka ei ole ollut narsistin kanssa, ei ymmärrä, että jos noin vaan kävelee suhteesta ulos, voi pudota parvekkeelta. Tai koirat, kuten se yksi hullu mies joitain vuosia sitten heitti parvekkeelta naisystävänsä koirat.

Pitää vain lähteä ja jättää tavarat. Jos uhkailee jo.

Turvakodille voi mennä yksinkin. Puhelimeen ei ole pakko vastata ja kertoa missä on.

Väkivalta alkaa pikku hiljaa ja siihen liittyy myös henkistä väkivaltaa. Sitä epäilee itseään, että ylireagoinko nyt tähän ja ehkä sillä toisella oli vain huono päivä. Lisäksi jos kuvioissa on lapset, niin tilanne on vielä hankalampi. Yksinhuoltajuutta ei ihan tuosta noin vaan saa, eikä se aina ole edes paras ratkaisu. Jos eron jälkeen on yhteishuoltajuus pitää elää sen tiedon kanssa, että lapset tapaa isäänsä. 

Ulkopuoliset ei todellakaan näe kuka on väkivaltainen ja kuka ei. Eikä väkivaltainen mies välttämättä aina ole ollut huono mies. Miehillä esim. masennus voi esiintyä väkivaltaisena käytöksenä. 

Se on tosiaan niin helppo sanoa sivusta, että minä lähtisin samantien, kun ensimmäisen kerran olisi lyöty.

Mihin lähtisi?  Jos ei ole mitään paikkaa, mihin menisi?  Ei ole niitä vanhempia siinä niin lähellä, tai ei ole ollenkaan.  Ei ole ketään ystävää, jonka kotiin voisi mennä ja sanoa, että minä tulen nyt tänne sinun luokse asumaan toistaiseksi.

Ei ole sitä kakkoskotia, mihin voisi muuttaa samantien.  Monellako sellainen on?

On lapset, on mentävä töihin...  Miten helppoa sen kuvitellaan olevan?  Lähteä siitä vain ulos ovesta vai?  Minne?  Joku matkalaukku kädessä lampsimaan maantietä pitkin?

Joopa.  Tiedän yhden, joka tavallaan lähti tällä lailla.  Hänen etunsa oli se, että hänellä ei ollut lapsia ja oli työpaikka, johon saattoi mennä, siis hän meni työpaikalleen illalla ja nukkui siellä takahuoneessa (jos nyt oikeasti nukkui, mutta vietti siellä yön).  Aamulla sitten pyysi vapaapäivän ja järjesteli asioitaan, muutti siis vanhemmilleen, koska se oli hänelle mahdollista.  Tavaroitten saaminen sieltä jättämästään kodista olikin sitten jo vaikeampi juttu.   Joutui lainailemaan vaatteitakin ystäviltään, että selvisi alkuun.

Mutta todellakin, siihenkin tarvittiin se mahdollisuus, että oli ne vanhemmat siinä samalla paikkakunnalla, missä työpaikka, ja oli ymmärtäväisiä ystäviä.  Kaikilla ei ole.  Ja jos on lapsia, on tilanne sata kertaa hankalampi.

Jos tekee vaikka niin, että todellakin lähtee ja joutu jättämään ne lapset sinne kotiin, niin siinäpä onkin miehellä valtti kädessään. Äiti siis lähti ja jätti lapsensa.  Sossu-puusilmä näkee vain sen ja on heti tuomitsemassa äidin sellaiseksi, joka ei lapsistaan välitä.  Voi olla, että menettää ne lapset.

Eli on pystyttävä lähtemään niiden lasten kanssa.  Sekin voi olla ansapaikka, koska viranomainen voi lähteä siitä käsityksestä, että äiti on vienyt lapset pois kotoaan ja siis isältään ilman tämän lupaa.  Nämä on itse asiassa ihan helvetillisiä juttuja, koskaan et voi tietää miten päin asia nähdään.   

Joopa joo, lähtisin ensimmäisestä lyönnistä...   no tehkää niin. 

Ne jännikset on niin ihania.