Missä tilanteessa huomasit ensimmäisen kerran että olet tullut vanhaksi?

Vierailija kirjoitti:

Sen jälkeen kun täytin 59. Vanhenin lähes samantien 10 vuotta. Mikään ei ole sen jälkeen ollut entisellään. Olen niin loppu ja väsynyt, että en usko jaksavani enää pitkään. 

Täysin sama. En ole ikinä ollut niin isossa ikä kriisissä, kuin täytettyäni 59 v. Nuoruus on loppu lopullisesti. Senioriteetti tulee halusit tai et. Eka kertaa katson haikeudella nuoria kauniita ihmisiä. Olen todella elänyt ison ikäkriisin elämässäni vasta nyt. Joo, kyllä palautumiseen kuluu hirveästi aikaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täytän tänä vuonna 60 vuotta. Olen viimeisen vuoden aikana rupsahtanut

Olen todella järkyttynyt miten olen vanhentunut aivan viimeisen vuoden aikana. Olen aina ollut nuorekas ja edelleen minulle sanotaan, että näytän 50-vuotiaalta. Olen aina kokenut itseni nuoreksi. Nyt on sanottava, että senioriteetti on lähempänä kuin ikinä. Olen syvästi järkyttynyt. Olen aidosti tulossa vanhaksi.

Tämä! Minä täytän 60v ensi vuonna ja nyt vuoden sisällä olen tuntenut itseni vanhaksi perheen parissa, töissä, lenkillä, kaupassa ja lääkärissä. 

Lapset on reilu kolmekymppisiä, enkä yhtäkkiä jaksa heidän seuraansa kovin pitkään. Liian erilaiset unirytmit ja jutut. Töissä suurin osa on parikymppisiä tytönheitukoita. 

Lenkillä en jaksa enää reipasta vauhtia ja polviin/lonkkiin sattuu. 

Kaupassa nuoremmat kävelee päin ja kaikki lääkärit on minua paljon nuorempia.

Tämä 59-60- ikävuoden taite on kamala. Vielä 50- vuotta täyttäessäni mikään ei tuntunut miltään. Koin itseni nuorekkaaksi. Nyt kun täytän 60 v vielä tämän vuoden aikana, tilanne on täysin erilainen. Ikä näkyy, ikä tuntuu ja ikä painaa. Ja se fakta, ettei tästä enää ikinä nuorennuta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täytän tänä vuonna 60 vuotta. Olen viimeisen vuoden aikana rupsahtanut

Olen todella järkyttynyt miten olen vanhentunut aivan viimeisen vuoden aikana. Olen aina ollut nuorekas ja edelleen minulle sanotaan, että näytän 50-vuotiaalta. Olen aina kokenut itseni nuoreksi. Nyt on sanottava, että senioriteetti on lähempänä kuin ikinä. Olen syvästi järkyttynyt. Olen aidosti tulossa vanhaksi.

Tämä! Minä täytän 60v ensi vuonna ja nyt vuoden sisällä olen tuntenut itseni vanhaksi perheen parissa, töissä, lenkillä, kaupassa ja lääkärissä. 

Lapset on reilu kolmekymppisiä, enkä yhtäkkiä jaksa heidän seuraansa kovin pitkään. Liian erilaiset unirytmit ja jutut. Töissä suurin osa on parikymppisiä tytönheitukoita. 

Lenkillä en jaksa enää reipasta vauhtia ja polviin/lonkkiin sattuu. 

Kaupassa nuoremmat kävelee päin ja kaikki lääkärit on minua paljon nuorempia.

Tämä 59-60- ikävuoden taite on kamala. Vielä 50- vuotta täyttäessäni mikään ei tuntunut miltään. Koin itseni nuorekkaaksi. Nyt kun täytän 60 v vielä tämän vuoden aikana, tilanne on täysin erilainen. Ikä näkyy, ikä tuntuu ja ikä painaa. Ja se fakta, ettei tästä enää ikinä nuorennuta.

Kyllä, sama havainto 59-60 v. Ikä on joku rajakohta. Palautuminen hidastuu, ikänäkö tulee, ei näe pientä tekstiä hämärässä valossa. Sen verran täytyy yrittää vielä näytellä muille, ettei laseja ole tullut hankittua. Siirryin myös lyhennetylle työviikolle, 2 pv/vko, kun pystyin. Töiden jälkeen vain sohvalla istuminen kiinnostaa. Vapaapäivinä lounaan jälkeen päiväunet, aikaisemmin ei koskaan. Minnekään ei viitsisi lähteä. Jotain kyllä tarvitsisi tehdä, että saisi aikaisemmat energiat edes osittain takaisin. No, kyllä tästäkin selvitään! 

15-vuotiaana, kun alkoi v*tuttaa luokkakavereiden pohjaton tyhmyys.

Siinä kun muut alkoi näyttää tytöiltä ja pojilta. 

Siinä kun en uskaltanut mennä karuselliinkaan Linnanmäellä. 

Vierailija kirjoitti:

Kun näkee puolialastoman nuoren miehen ja miettii että eikö tuon tule vilu näillä keleillä. Pistäisi nyt jotain pitkää paitaa ja housua päälleen.

Mulla tulee tätinaisen ajatukset päähän ja tekee mieli huudella törkeyksiä. Vanhuuden merkki tämäkin. En mä nuorena ollut näin härski.

N44

Kun täytin 50 viime vuonna. Jotenkin tuntui että jo se ikävuosi on lopun alkua. Nyt jo vuoden vanhempi ja ollut jo vuosikausia jo krooniset kivut enkä jaksa oikein innostua mistään mistä ennen. Vielä onneksi geenien kiitos melko nuoren näköinen. 

Mä en mielestäni vanhentunut juurikaan 30-46v,, toki joku bilettäminen ei enää kiinnostanut tms mut jotenkin se oli ns tasaista, mut sit kun jäin sinkuksi, jätin pillerit pois alko viikon sisällä vaihdevuodet (yöhikoilu ja kuumat aallot) joista ei ollut mitään ennakkovaroitusta aiemmin. Hankin niihin kyllä hoidon heti mut siitä alko jotenkin se et enää edes viitsinyt panostaa niin paljoa ulkonäköön, aloin lihoa, lihoin varmaan 20 kg 3 v aikana (osin syynä myös hirveä pitkittynyt työstressi). Enää ei jakkupuku ja ihonmyötäinen paitapusero kutsunut. Trikoopuserot, neulee ja matalakantaisemmat kengät tuntui vaan mukavemmiltä. Ei huvittanut lähteä enää mihinkään, sohva, hyvä ruoka, naposteltavst tv ääressä viltin alla kutsui.  Siitä se lähti.

Nyt 56 v odotan millon on seuraava notkahdus.

Vaihdevuodet iski 53 v ja tuntuu että jalat on kipeät harva se päivä. Myös kyykystä nouseminen työläämpää. Mieli on nuori, mutta kroppa alkaa lahoamaan. 

Oon 62 v enkä tunne itseäni vanhaksi, suurin osa kavereistani onkin minua nuorempia, ihan samassa seurassa istun ostarilla, kait se nuoriso ihmettelee, mut kun ei viitsi yksinkään olla.

No mutta "hienoa", että 59-60 ikävuodet sitten ilmeisesti ovat rankkaa aikaa, sillä täytin keväällä 58 ja tätä rupsahduksen määrää! Yritän ajatella, että olin vuosia ja vuosikymmeniä megabeibe ja nyt riittää, että olen terve ja normaalipainoinen. En enää jaksaisikaan miesten huomiota, mutta tämä jaksamattomuus, noita-akan kurttuiset kädet ja petolinnun kyynaama kauhistuttavat itseänikin. Pieniä ongelmia nämä ovat toki muille kuin itselleni ja elämäni on noin niinkun muuten aika ihanaa näin ikääntyneenäkin mutta hyvässä työiässä.

76 v. Lakkasi viina maistumasta ja tytöt kiinnostumasta.

Silloin kun huomasin vanhojen tyttöystävien tulevan vastaan potkurilla,kesät talvet.

Minulle oli pieni järkytys täyttää 60 vuotta. Tuntui ihan käsittämättömältä, että ikä alkaa kuutosella. Muutenkin olo tuntui hirveän vanhalta, mutta näköjään tähänkin tottuu. Nivelten jäykkyys ja naksuminen ärsyttää.

40v kun ei enää uskaltanut hypätä kuorma-auton lavalta alas. 71v kun ei jaksa kävellä enää samoja matkoja kuin ennen.

Kävi ilmi että uusi kollegani oli vuoden ikäinen kun aloitin työt tässä lafkassa....olen nyt 57. Kunnon naurut asiasta saatiin aikaan mutta kyllä työpäivän jälkeen mietin mihin on 30 vuotta elämästä hujahtanut. 

Olen 73v ja aamuisin selkä jäykkä. Käveleminen keittiöön kankeaa. Kaksi vuotta käyty vesijumpasssa, se on vähän auttanut. Olen aika usein pahantuulinen vaimolle. Hän ymmärtää minua kuitenkin. 50v ikäiset naiset kiinnostaa ja ovat kauniita. Ei ole kiva tulla vanhaksi.

Kun ihastuin yle ykkösen muistojen bulevardiin. Niin ihanaa musiikkia. Mummo80

Vierailija kirjoitti:

Kohta 50: Sää ja linnut ovat kiinnostaneet jo jonkin aikaa, näyttäisi koskevan molempia (!) sukupuolia.. Ei niistä jauhettu silloin kun itse oltiin soitimella.

Linnut on kiinnostaneet mua jo nuorena, mutta nykyään ei tahdo oikein kaikkien ääniä (hippiäinen) enää kuulla