Lue keskustelun säännöt.
Sairaalloisen huomionhakuinen lapsi - mikä syy tälle on?
20.08.2023 |
Ystävälläni on 10-vuotias lapsi, joka on sairaalloisen huomionhakuinen. Olimme kesämökillä jossa tämä lapsi käytännössä pilasi koko mökkeilyn ihan järjettömän huomionhakuisella käytöksellään. Ensinnäkin hän ei osannut olla hetkeäkään hiljaa tai paikallaan. Ruokailut oli vaikeita, koska show oli koko ajan pystyssä. Oma nautinto ruokailusta meni pois sitä peliä katsellessa. Päiväunista ei tullut mitään, kun tämä lapsi tuli siihen viereen koko ajan puhumaan jotakin ja ilmeisesti ihan tarkoituksella häiriköimään. Että saisi huomiota. Yhtään sekuntia tämä lapsi ei osannut olla yksin, ei yhtään. Joka asiassa piti olla joku mukana, joka asiassa piti pitää ääntä. Joka asia oli hirveän shown takana. Hänen vanhempansa olivat jo menneet täysin robotiikalle, eli he eivät enää osanneet muuta kuin toistaa monotonisesti ponnettomia kieltojaan kuin joku kone. Ja tietysti tämä lapsi ei ottanut niitä kuuleviin korviinsa.
Mikä voi olla syy tällaiselle? En osta mitään adhd-selitystä, koska se on liian helppo. Hän on toki ainoa lapsi, eli varmaan saanut siten jakamattoman huomion. Vanhemmat ovat ns. normaalia keskiluokkaa, eli ei mitään sosiaalisia ongelmia, jotka selittäisivät mitenkään lapsen täysin rajatonta ja sekopäistä käytöstä.
Kommentit (67)
Vierailija kirjoitti:
Lapsiviha.
Ei vaan laiskat ja kädettömät vanhemmat -viha.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Me kaikki aikuiset olemme samassa veneessä ja meillä on vanhemman velvollisuudet puuttua, jos lapset perseilee. Esim meidän kodissa on meidän kodin säännöt ja on meidän vastuulla tehdä ne selväksi myös lapsille.
Sinäkin olet jo iso tyttö ja olisit voinut käskeä sitä olemaan hiljaa, kun esim koetit nukkua.
Juuri näin. Selkeät komennot, ohjeet eikä mitään turhia taisteluita.
Ystävän lapsi on juuri tällainen. Vie aina koko "shown" eikä mikään huomio ole hänelle riittävää. Keskeyttää keskustelut ja laulaa kovalla äänellä jne. Ihan kuin olisi vain hän paikalla. Kun huomautamme tytölle häiriöstä, hän suuttuu ja kyllä ystävänikin selvästi loukkaantuu.
Veikkaisin, että voi hyvinkin olla jotakin ADHD-oireilua taustalla. Tiedän hyvin ekstroverttejä lapsia, mutta hekin osaavat olla myös yksin ja uskovat kyllä, kun ohjaa muiden juttujen pariin.
Osalla lapsista on toki myös havaittavissa, etteivät saa tarpeeksi aikaa ja huomiota kotona. Tutun suurperheen lapset ovat esimerkiksi juuri tällaisia; jäävät pitkään juttelemaan ja ottavat paljon kontaktia. Sillä taktiikka onkin, että lapset ovat paljon toistensa kanssa. Varmasti helpottaa vauvan ja taaperon kanssa, mutta isommat ovat sitten huomionhakuisia, kun toinen aikuinen on läsnä.
Lapseni luokalla on myös yksi tällainen "uniikki lumihiutale", jonka vanhemmat ovat antaneet hänelle kaiken, mitä hän ikinä halunnut ja se myös näkyy käytöksessä.
"Et sä viitsisitsä olla hetki hiljaa? Viitsisitsä? Etsäviitsisitsä? Ei näin, vaan....TURPA KIINNI NYT!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"En osta mitään adhd-selitystä, koska se on liian helppo"
Joo, mäkin lääkärinä ohitan aina sen parhaiten oireisiin sopivan selityksen, koska se on liian helppo. Hauskempaa keksiä selityksiä, kuinka vika on potilaassa tai sen lähipiirissä, ihan pskoja ihmisiä ovat.
Älä jaksa olla lapsellinen.,Ihmisen ydin syntyy lapsuudessa. Kun itsetunto ja tunnetaidot eivät pääse kehittymään niitä on vaikea korjata myöhemmin. Aloituksen lapsi on jo varhaisessa lapsuudessaan oppinut, että on itseään heikompien vanhempien lapsi ja käyttää tätä häikäilemättömästi hyväkseen tyydyttääkseen niitä omia narsistisia tarpeitaan. Kun lapsi avaa suunsa hän puhuu kodistaan. Persoonallisuushäiriöt ovat kroonisia, eikä niitä paranneta lääkkeillä.
Persoonallisuushäiriöt on hoidettavissa, ei kroonisia.
Kaikki lapset ovat narsistisia ja se vähän niinku kuuluu terveeseen psykologiseen kehitykseen. Todennäköisimmin juuri siitä, jonka narsistista vaihetta ei ole ymmärretty, tulee aikuisena narsista persoonallisuushäiriötä sairastava.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on apn kuvaaman kaltainen henkilö töissä. Hän on yli 40 vuotias. Hän ei ole kiinnostunut muiden kuulumisista eikä hän muista mitään keskusteluja, joita on käyty. Hän ei kuuntele. Hän puhuu ääneen varmaan kaikki ajatuksensa. Hänellä on uskomattoman hyvä itsetunto ja hän on aina hyvällä tuulella. Hän luottaa itseensä sataprosenttisesti. Minne tahansa hän menee, hän ottaa tilan.
Näillä ihmisillä on yleensä myös erittäin kova puheääni ja huutonauru. Minusta tuntuu, että häntä ei ole kasvatuksella rajoitettu mitenkään.
kyllähän se ihmetyttää tämmöistä, osaankohan/pystynköhän/ketä muka kiinnostaa, syrjään menevää henkilöä, että miten joku VOI olla tuollainen.
Luulen, että hänen lapsuudessaan huomionhakuisuus ei ole ollut negatiivinen asia.
'Zzzzzzzz
Katos tuo "aikuislapsen päiväunia" on sitä sukupolvee jolla ei ole ollut mitää rajaa ikinä. On varmaan vapaankasvatuksen tulos ei edes tiedä muusta kuin oman napansa.