Lue keskustelun säännöt.
Sairaalloisen huomionhakuinen lapsi - mikä syy tälle on?
20.08.2023 |
Ystävälläni on 10-vuotias lapsi, joka on sairaalloisen huomionhakuinen. Olimme kesämökillä jossa tämä lapsi käytännössä pilasi koko mökkeilyn ihan järjettömän huomionhakuisella käytöksellään. Ensinnäkin hän ei osannut olla hetkeäkään hiljaa tai paikallaan. Ruokailut oli vaikeita, koska show oli koko ajan pystyssä. Oma nautinto ruokailusta meni pois sitä peliä katsellessa. Päiväunista ei tullut mitään, kun tämä lapsi tuli siihen viereen koko ajan puhumaan jotakin ja ilmeisesti ihan tarkoituksella häiriköimään. Että saisi huomiota. Yhtään sekuntia tämä lapsi ei osannut olla yksin, ei yhtään. Joka asiassa piti olla joku mukana, joka asiassa piti pitää ääntä. Joka asia oli hirveän shown takana. Hänen vanhempansa olivat jo menneet täysin robotiikalle, eli he eivät enää osanneet muuta kuin toistaa monotonisesti ponnettomia kieltojaan kuin joku kone. Ja tietysti tämä lapsi ei ottanut niitä kuuleviin korviinsa.
Mikä voi olla syy tällaiselle? En osta mitään adhd-selitystä, koska se on liian helppo. Hän on toki ainoa lapsi, eli varmaan saanut siten jakamattoman huomion. Vanhemmat ovat ns. normaalia keskiluokkaa, eli ei mitään sosiaalisia ongelmia, jotka selittäisivät mitenkään lapsen täysin rajatonta ja sekopäistä käytöstä.
Kommentit (67)
Vierailija kirjoitti:
Lapsiviha.
Selvästi osaisit hoidella tilanteet. Tarjoudu heille apuhoitajaxi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aikuislapsen loma meni pilalle. Päiväunet? 😁
Eli sulle tuollainen käytös olisi ok etkä hermostu ollenkaan? Hieman kyllä epäilen🥱
Ei siihen ole mitän syytä. Jotkut syntyvät tuollaisiksi, mutta ei se tarkoita että olisivat huonompia.
Vanhempien monotoniset "kiellot", mitkä ei siis heidän perheensä puhumalla kielellä tarkoita mitään.
Opittu ongelma. Siitä voi vanhemmat myös opettaa pois ja lapsi voi oppia sen. Vanhempien on tehtävä muutos.
Eksäni tyttö on tuollainen ja eksä sitä mieltä, että ihan parasta kun tyttö on koko ajan äänessä ja aina joku show päällä ja puhumassa aikuisten päälle. Ja ikää tytöllä oli jo 12v. Lapsettomana en jaksanut suhteessa. Minun kasvatusideoita ei eksä tietenkään kuunnellut koska metelöivät tyttö oli isänsä mielestä niin täydellinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä on tuttavaperhe, jossa on molemmat lapset tällaisia.
Tapaamme perheiden kesken muutaman kerran vuodessa ja olen jo parin tunnin jälkeen ihan loppu.
Lapsilla on joku ihmeellinen status perheessä.
Olemme tunteneet jo yli kymmenen vuotta eikä lasten kasvaminen ole vähentänyt tätä esille tulemisen tarvetta.
Diagnooseja heillä ei ole.
Heidät on vaan kasvatettu erityisiksi lumihiutaleiksi.
Tunnen samanlaisen perheen. Äänekkäitä ylivilkkaita lapsia, joita pidetään erityisasemassa., ei koskaan kielletä mistään. Vanhemmat oikein ylpeilee sillä että lapsilla ei ole mitään sääntöjä.
Lapset on luonnostaan metelöiviä ja vilkkaita. Siten ne pärjää. Vainennetut jää aina viimeiseksi eikä uskalla puolustaa itseään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Noin 10-vuotiaalla voi vielä olla paljon säätelyhaasteita, erityisesti jos hänellä ei ole oppinut selkeitä rajoja tai tapoja olla muiden kanssa. Onhan kännykät ja muut laitteet otettu pois?
Lapsella on ollut varmasti todella tylsää, seuraavalla kerralla lapselle kaveri mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eksäni tyttö on tuollainen ja eksä sitä mieltä, että ihan parasta kun tyttö on koko ajan äänessä ja aina joku show päällä ja puhumassa aikuisten päälle. Ja ikää tytöllä oli jo 12v. Lapsettomana en jaksanut suhteessa. Minun kasvatusideoita ei eksä tietenkään kuunnellut koska metelöivät tyttö oli isänsä mielestä niin täydellinen.
Huomannut että isä pitää käytöksestä, saa sillä huomiota ja jatkaa sitä. Lapselle pitäisi pienestä asti keksiä ikätasoisesti tekemistä ja kannustaa hyvään käytökseen. Vika on isän ei lapsen, lapsi ei ymmärrä toimia toisin kun ei ole saanut siihen keinoja.
Ei ole ADHD vaan nykyaikainen kasvatus tän tekee, lapsi on huomion keskipisteenä aina, jatkuvasti pitää sanoittaa ja pitää sylissä vaikka ois kuinka huonoa käytöstä tahansa. Ennen lapset sai jättää yksin rauhoittumaan ja katumaan käytöstään, nykyään se on lapselle vaarallista. Vaan kyllähän sen näkee jo nyt mihin tää uuden aikainen kasvatus on johtanut...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hullulta kuin kuulostaakin, aitoa huomiota on tullut jossain kohtaa liian vähän? Ovatko vanhemmat uraohjuksia? Onko arki aikataulutettua? Tulevatko työajatukset kotiin? Viekö some tai pelit vanhempien huomion?
Raivostuttava, ärsyttävä kakara! Olisi pahin painajainen jos lisääntyisi ja saisi tuollaisen!🤢🤮
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"En osta mitään adhd-selitystä, koska se on liian helppo"
Joo, mäkin lääkärinä ohitan aina sen parhaiten oireisiin sopivan selityksen, koska se on liian helppo. Hauskempaa keksiä selityksiä, kuinka vika on potilaassa tai sen lähipiirissä, ihan pskoja ihmisiä ovat.
Kyllä se sinullekin ajan myötä aukeaa. Pilalle passattu ihan pienestä alkaen vaatii sitä jatkossakin. Eivät ole tottuneet vastoinkäymiseen, "ei " sana ei ole tullut tutuksi
Vierailija kirjoitti:
Ennemmin sanoisin, että hyvin huomionkipeän lapsen taustalla on liian vähäistä kuin liiallista huomiota vanhemmilta. Vanhemman riittävä läsnäolo auttaa kasvattamaan terveen itsetunnon, jolloin ei koko ajan tarvitse huomiota ja vahvistusta muilta. Toki todella vilkkaaseen käytökseen liittyy usein myös neuroepätyypillisyyttä.
Juuri näin. Ymmärrän, että tuollainen käytös rasittaa, mutta kuulostaa jo niin epätoivoiselta huomionhaulta, että tuskin lapsi sitä huvikseen ja nautinnokseen tekee. Välillä on niin, että vanhempien elämä näyttää pyörivän vain lapsen ympärillä, mutta silti lapsi ei saa mitä eniten tarvitsee eli rakkautta ja huomiota. Ei lapsi halua, että hänelle työnnetään virikkeitä johonkin lapsikuplaan, hän haluaa muiden mukaan. Mukaan tekemään ja keskustelemaan. Jos tätä saa, pystyy kyllä välillä olemaan yksinkin. Mutta jos ei tule aidosti kohdatuksi, sitten alkaa epätoivoinen "hei katsokaa mua"-riekunta, eikä jollain "rajojen asettamisella" todellakaan hoideta juurisyytä.
Eri asia on, jos välillä menee överiksi, sitten voi palautella hieman maan pinnalle. Mutta aika surulliselta tämä tapaus kuulosti.
Kun itsellä on neljä lasta jo aikuisia, teen saman kuin omien kanssa, eli kerron että nyt aikuiset puhuu ja sinä teet jotain muuta, ruokapöydästä lähtee odottamaan muualle jos ei anna ruoka rauhaa jne. Kyllä sukulaislapset on sen oppineet myös, ettei jatkuvasti häiritä, yksi on joka ei oppinut jätin täysin huomiotta halusi siis koko ajan esiintyä repi hihasta jne. Kun ei muu tehonnut jätin kokonaan huomiotta
Vierailija kirjoitti:
Lapsiviha.
JA sinä se kaveri vanhempi.... pentu tekee ja sanoo mitä kerkee.... sinä melkein itket siinä teet sen minkä ipana käskee/vaatii.
pennut on hiljaa silloin kun minä sanon eikä hästää ainakaan vieraiden aikaan eikä hästää kaupassa. Ja sen tietää meillä jokainen viisi ipanaa.
Näin se on kirjoitti:
Lapset on luonnostaan metelöiviä ja vilkkaita. Siten ne pärjää. Vainennetut jää aina viimeiseksi eikä uskalla puolustaa itseään.
Kyllä se meillä on vain näin ettei pennut silmille hypi. Kasvata sinäkin, että lapsesta kasvaa yhteiskunta kelpoinen.
Jos käytös alkaa silloin, kun tulee vieraita, voi olla myös joku virheellinen käyttäytymismalli, suorastaan sirkus, kun ollaan niin iloisia, kun vieraat lopulta saapuvat. Ollaan niin odotettu ja jännitetty. Joskus lapsi voi toimia esiintyvänä taiteilijana, mikä on siis virheellinen kasvatus- ja opetusmalli. Huomio ohjataan lapseen, kun se pitäisi olla aikuisissa. Lapsi käy ylikierroksilla, eikä osaa itse lopettaa ja ihmettelee, miksi ei ollakaan iloisia hänen viihdytystaidoistaan. Levottomuutta aiheuttavat myös sokeripitoiset elintarvikkeet ja karkit, limsat, energiajuomat ja mitä kaikkia näitä nykyisin onkaan ja varsinkin liian vähäinen nukkuminen, liian vähäinen ulkoilu ja liikunta sekä se kuuluisa ruutuaika. Ensimmäiseksi pitää saada nämä perusasiat rapsakasti kuntoon. Muutos on iso, jos on totuttu ihan muuhun.