Lue keskustelun säännöt.
Sairaalloisen huomionhakuinen lapsi - mikä syy tälle on?
20.08.2023 |
Ystävälläni on 10-vuotias lapsi, joka on sairaalloisen huomionhakuinen. Olimme kesämökillä jossa tämä lapsi käytännössä pilasi koko mökkeilyn ihan järjettömän huomionhakuisella käytöksellään. Ensinnäkin hän ei osannut olla hetkeäkään hiljaa tai paikallaan. Ruokailut oli vaikeita, koska show oli koko ajan pystyssä. Oma nautinto ruokailusta meni pois sitä peliä katsellessa. Päiväunista ei tullut mitään, kun tämä lapsi tuli siihen viereen koko ajan puhumaan jotakin ja ilmeisesti ihan tarkoituksella häiriköimään. Että saisi huomiota. Yhtään sekuntia tämä lapsi ei osannut olla yksin, ei yhtään. Joka asiassa piti olla joku mukana, joka asiassa piti pitää ääntä. Joka asia oli hirveän shown takana. Hänen vanhempansa olivat jo menneet täysin robotiikalle, eli he eivät enää osanneet muuta kuin toistaa monotonisesti ponnettomia kieltojaan kuin joku kone. Ja tietysti tämä lapsi ei ottanut niitä kuuleviin korviinsa.
Mikä voi olla syy tällaiselle? En osta mitään adhd-selitystä, koska se on liian helppo. Hän on toki ainoa lapsi, eli varmaan saanut siten jakamattoman huomion. Vanhemmat ovat ns. normaalia keskiluokkaa, eli ei mitään sosiaalisia ongelmia, jotka selittäisivät mitenkään lapsen täysin rajatonta ja sekopäistä käytöstä.
Kommentit (67)
Vierailija kirjoitti:
Ja tämä kuuluu sinulle miten?
Taidat olla lapseton.
Se on lapsettomien vika että nykylapset ovat itsekkäitä narsisteja?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä oli huomattavasti nuoremmalla esikoisella samanlaista silloin kun oli ainoa lapsi, jatkuvasti piti jommankumman vanhemman viihdyttää. No, syntyi kaksi pikkusisarusta ja vaikeaa oli vuosia, mutta viimein hyväksyi, että on vain yksi tämän perheen jäsen, koko maailma ja muut perheenjäsenet ja aikataulut eivät pyöri hänen ympärillään. Paljon tehtiin töitä tämän käytöksen kitkemiseksi.
"En osta mitään adhd-selitystä, koska se on liian helppo"
Joo, mäkin lääkärinä ohitan aina sen parhaiten oireisiin sopivan selityksen, koska se on liian helppo. Hauskempaa keksiä selityksiä, kuinka vika on potilaassa tai sen lähipiirissä, ihan pskoja ihmisiä ovat.
Me kaikki aikuiset olemme samassa veneessä ja meillä on vanhemman velvollisuudet puuttua, jos lapset perseilee. Esim meidän kodissa on meidän kodin säännöt ja on meidän vastuulla tehdä ne selväksi myös lapsille.
Sinäkin olet jo iso tyttö ja olisit voinut käskeä sitä olemaan hiljaa, kun esim koetit nukkua.
Yksi miehen lapsista on myös tuollainen, samanikäinen. Arki pääsääntöisesti ihan ok, mutta pahinta on silloin, kun tulee vieraita. Alkaa hirveä temppuilu, älämölö, pianon "soitto", (ei osaa soittaa, eikä normaalisti soita, osaa ulkoa yhdestä kappaleesta noin kymmenen nuotin verran, toistaa sitä) alkaa olevinaan isälleen puhua, kuinka ei ole koskaan saanut ysiä huonompaa koenumeroa, mutta todellisuudessa puhuu tarkoituksella niin kovaa että vieraat kuulevat ja odottaa vierailta kehuja.
Äärimmäisen raskasta ja noloa, mies yrittää aloituksen kuvauksen tapaan ponnettomasti kieltää, mutta mitään ei tapahdu. On alkanut siinä määrin ottaa päähän, että omia vieraita en lapsiviikoilla kutsu ja jos miehelle on tällöin tulossa vieraita tai sukulaisia, pyrin järjestämään itselleni muuta tekemistä kodin ulkopuolella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kasvatus ollut viturallaan koko lapsen iän. Nyt pitäisi viimeistään pistää tiukat säännöt. Esimerkiksi se, että aikuisia ei häiritä, kun he puhuvat, lepäävät, syövät tai mitä hyvänsä. Lapsen ei pitäisi olla perheenpää, mutta valitettavasti monessa perheessä on. Itse en ole ikinä ymmärtänyt valitusta siitä, ettei lasten kanssa saa vaikkapa syödä tai käydä vessassa rauhassa. Kyllä vaan saa, kun pienestä asti opettaa, että älä häiritse kun aikuinen syö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"En osta mitään adhd-selitystä, koska se on liian helppo"
Joo, mäkin lääkärinä ohitan aina sen parhaiten oireisiin sopivan selityksen, koska se on liian helppo. Hauskempaa keksiä selityksiä, kuinka vika on potilaassa tai sen lähipiirissä, ihan pskoja ihmisiä ovat.
Lääkärinä varmaan ymmärrät, että pelkästään noilla tiedoilla ei ADHD ole mikään parhaiten oireisiin sopiva selitys.
Vierailija kirjoitti:
"En osta mitään adhd-selitystä, koska se on liian helppo"
Joo, mäkin lääkärinä ohitan aina sen parhaiten oireisiin sopivan selityksen, koska se on liian helppo. Hauskempaa keksiä selityksiä, kuinka vika on potilaassa tai sen lähipiirissä, ihan pskoja ihmisiä ovat.
Älä jaksa olla lapsellinen.,Ihmisen ydin syntyy lapsuudessa. Kun itsetunto ja tunnetaidot eivät pääse kehittymään niitä on vaikea korjata myöhemmin. Aloituksen lapsi on jo varhaisessa lapsuudessaan oppinut, että on itseään heikompien vanhempien lapsi ja käyttää tätä häikäilemättömästi hyväkseen tyydyttääkseen niitä omia narsistisia tarpeitaan. Kun lapsi avaa suunsa hän puhuu kodistaan. Persoonallisuushäiriöt ovat kroonisia, eikä niitä paranneta lääkkeillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aikuislapsen loma meni pilalle. Päiväunet? 😁
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja tämä kuuluu sinulle miten?
Taidat olla lapseton.Se on lapsettomien vika että nykylapset ovat itsekkäitä narsisteja?
Jos lapseton itse on sellainen, kuten ap 😌
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aikuislapsen loma meni pilalle. Päiväunet? 😁
Hih hih
Vierailija kirjoitti:
"En osta mitään adhd-selitystä, koska se on liian helppo"
Joo, mäkin lääkärinä ohitan aina sen parhaiten oireisiin sopivan selityksen, koska se on liian helppo. Hauskempaa keksiä selityksiä, kuinka vika on potilaassa tai sen lähipiirissä, ihan pskoja ihmisiä ovat.
Kyllähän tuota adhd:tä tungetaan selitykseksi joka toiseen asiaan ja siten laistetaan esim vanhempien vastuu kasvatuksesta. Tämäkin aloituksen pikkutyranni on vain ja ainoastaan löperöiden vanhempien huonon kasvatuksen tulos. Saa toki olla eri mieltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kasvatus ollut viturallaan koko lapsen iän. Nyt pitäisi viimeistään pistää tiukat säännöt. Esimerkiksi se, että aikuisia ei häiritä, kun he puhuvat, lepäävät, syövät tai mitä hyvänsä. Lapsen ei pitäisi olla perheenpää, mutta valitettavasti monessa perheessä on. Itse en ole ikinä ymmärtänyt valitusta siitä, ettei lasten kanssa saa vaikkapa syödä tai käydä vessassa rauhassa. Kyllä vaan saa, kun pienestä asti opettaa, että älä häiritse kun aikuinen syö.
Se on juuri näin. Toisen ihmisen levon, ruokailun ja oman tilan kunnioittaminen on asioita, jotka lapselle täytyy opettaa tai sitten joku ilkeämpi opettaa ne vähemmän turvallisessa ympäristössä.
Sitä minä aina mietin että eikö ne vanhemmat tajua miltä se lapsen sekoilu näyttää muille?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"En osta mitään adhd-selitystä, koska se on liian helppo"
Joo, mäkin lääkärinä ohitan aina sen parhaiten oireisiin sopivan selityksen, koska se on liian helppo. Hauskempaa keksiä selityksiä, kuinka vika on potilaassa tai sen lähipiirissä, ihan pskoja ihmisiä ovat.
Kyllähän tuota adhd:tä tungetaan selitykseksi joka toiseen asiaan ja siten laistetaan esim vanhempien vastuu kasvatuksesta. Tämäkin aloituksen pikkutyranni on vain ja ainoastaan löperöiden vanhempien huonon kasvatuksen tulos. Saa toki olla eri mieltä.
Meillä on aivan j*malattoman huomionhakuinen 9v, ja taustalla juurikin ADHD ja ekstrovertti luonne - eli kaikesta kasvatuksesta, kuntoutuksesta ja tukitoimista huolimatta iso osa ajattelusta pulppuaa suoraan ympärillä olevien ihmisten päälle puheena ja toimintana. Ja sitä ajatteluahan on. Eniten tilanteesta kärsii lapsi itse, koska hän tajuaa että muut on turhautuu ja ärtyy hänen toiminnastaan, ja sitten pettyy itseensä ja illalla itkeskelee miksi on niin huono. Muut sentään saa hänen aivoistaan taukoja, hän itse ei. Samojen vanhempien kasvatustaidoilla on kasvanut myös kaksi esimerkillisen rauhallista ja huomaavaista lasta (toinen jopa siinä määrin että pitää vähän kannustaa ottamaan itselleen tilaa ja tuomaan omia tarpeita esiin), että ei tää nyt ihan vain meidän kasvatustyylin aikaansaannosta voi olla. Tehdään ihan törkeän paljon töitä sen eteen että a) lapsi ei alkaisi vihata itseään ja b) muillakaan ei olisi tarvetta vihata häntä. Olen tiukka, mutta tiedostan että lapselta on turha vaatia mahdotonta. Esim. teatteriesityksen katsominen kailottamatta on lapselle mahdotonta ilman apua, joten esitys katsotaan niin että mun käsi on hänen polvella tai kädessä ja aina kun rekisteröin hänen vetävän henkeä puhuakseen, lisään hitusen painoa/puristusta muistuttaakseni volyymista, jolloin lapsi muistaa kuiskata. Ja esim. jollain mökkireissulla toinen vanhempi on koko ajan lähistöllä ja sanallisesti, koskettaen tai katseella jarruttaa lasta ettei hän kuvainnollisesti vyöry muiden päälle. Sit välillä otetaan sen verran etäisyyttä esim. ulkoillen että ei tartte lapsen koko ajan pinnistellä ja pienentää itseään, vaan saa pulputa. Ymmärrän hyvin jos joku ei aina jaksa, mutta se ei tarkoita etteikö hän olisi jaksanut (kasvattanut) tai että se jaksaminen (kasvattaminen) taikoisi ongelman pois.
Ennemmin sanoisin, että hyvin huomionkipeän lapsen taustalla on liian vähäistä kuin liiallista huomiota vanhemmilta. Vanhemman riittävä läsnäolo auttaa kasvattamaan terveen itsetunnon, jolloin ei koko ajan tarvitse huomiota ja vahvistusta muilta. Toki todella vilkkaaseen käytökseen liittyy usein myös neuroepätyypillisyyttä.
Vierailija kirjoitti:
Yksi miehen lapsista on myös tuollainen, samanikäinen. Arki pääsääntöisesti ihan ok, mutta pahinta on silloin, kun tulee vieraita. Alkaa hirveä temppuilu, älämölö, pianon "soitto", (ei osaa soittaa, eikä normaalisti soita, osaa ulkoa yhdestä kappaleesta noin kymmenen nuotin verran, toistaa sitä) alkaa olevinaan isälleen puhua, kuinka ei ole koskaan saanut ysiä huonompaa koenumeroa, mutta todellisuudessa puhuu tarkoituksella niin kovaa että vieraat kuulevat ja odottaa vierailta kehuja.
Äärimmäisen raskasta ja noloa, mies yrittää aloituksen kuvauksen tapaan ponnettomasti kieltää, mutta mitään ei tapahdu. On alkanut siinä määrin ottaa päähän, että omia vieraita en lapsiviikoilla kutsu ja jos miehelle on tällöin tulossa vieraita tai sukulaisia, pyrin järjestämään itselleni muuta tekemistä kodin ulkopuolella.
Valitettavasti kuulostaa vähän siltä että lapsi on jäänyt jostain paitsi jos kaipaa noin paljon kehuja ja huomiota muilta. Onko sisaruksia huomioitu enemmän? Kai tiedätte että huomionkipeälle lapselle paras keino ei ole vain kieltää häntä vaan antaa huomiota sopivasti ja opettaa samalla että muutkin saavat sitä? Kaikki kaipaavat huomiota, aikuisetkin. Siinä ei siis sinänsä ole mitään vaarallista. Lasten pitää vain vähitellen oppia, että sen lisäksi että he saavat huomiota myös muut saavat sitä. Kukaan ei voi olla koko ajan äänessä, mutta kyllä jokaisen äänen pitää saada kuulua ja saada positiivista vahvistusta useita kertoja päivässä.
Lapsen kaveri oli tuollainen. Vei koko shown ja sitä mukaa päsmäröi myös kolmen leikissä, siten että aina yksi meinasi jäädä syrjään..noh, sanoin tästä vanhemmalle ja lopputulos, eivät ole enää kavereita. Lapsi jäi jo toista kertaa pois tällaisesta kolmen kaverin porukasta koska huomionkipeä kilpailija sai ihan äidin luvalla olla tällainen.
Lapsi itse on käsittänyt asian nyt niin että hänen kanssa oltiin kavereita vaan synttäreihin asti, että pääsivät synttäreille, sillä nämä jutut on joka vuosi tämän jälkeen kärjistyneet. So sad.
Yli mennyt lapsikeskeisyys.