Kannattaako paikkakunnan vaihto?
Mietin lähinnä siksi, koska ainut syy mikä motivoi siihen on muutoksen kaipuu. Olen asunut koko ikäni samassa 60 tuhannen ihmisen asuttamassa kaupungissa, ja tuntuu että elämässä ei tapahdu mitään jännittävää, kaikki on ennalta-arvattavaa ja olen nähnyt täällä kaiken. Uudessa paikassa olisi enemmän ihmisiä, ja sitä kautta mahdollisuuksia. Myös tapahtumia ja mahdollisesti koulutuksia, joita täällä ei tarjota. Mutta mahdanko pettyä valintaani, jos minulla on kuitenkin asiat täällä ihan ok:sti? On ihana koti, perhe, kaverit ja tuttavat. Sellanen perusturvallinen ympäristö. Mielipiteitä tai kokemuksia?
Kommentit (13)
Onko lapsia? Töitä?
Jos kaipaat muutosta, niin miksi ei, mutta muista, että usein tajuaa, ettei se onni löytynyt muuttamalla. Samat kaipuun tunteet löytää kyllä uudelle kotipaikkakunnallekin. Jos esim. Tunnet levottomuutta, muutto auttaa hetken mutta tunne palaa takaisin.
Voisit vuokrata vähäksi aikaa kakkosasunnon joltain kiinnostavalta paikkakunnalta.
Vierailija kirjoitti:
Onko lapsia? Töitä?
Jos kaipaat muutosta, niin miksi ei, mutta muista, että usein tajuaa, ettei se onni löytynyt muuttamalla. Samat kaipuun tunteet löytää kyllä uudelle kotipaikkakunnallekin. Jos esim. Tunnet levottomuutta, muutto auttaa hetken mutta tunne palaa takaisin.
Yksi lapsi (olen yksinhuoltaja) ja työni on paikasta riippumaton. Tätä ihan samaa mietin ja varmasti tuun jossain vaiheessa kaipaamaan maaseudulle. Toisaalta myös, tarvitseeko muutoksen välttämättä olla pysyvää?
No juuri niin, ei muutoksen tarvitse olla pysyvää. Olen kokeillut elämässä monia asioita ja aina on mahdollisuus ollut muuttaa tilanne uudenlaiseksi tai vanhanlaiseksi. Ihmisenä kasvaa ja kehittyy kun saa uutta koettavaa ja ajateltavaa. Tuumasta toimeen vaan!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko lapsia? Töitä?
Jos kaipaat muutosta, niin miksi ei, mutta muista, että usein tajuaa, ettei se onni löytynyt muuttamalla. Samat kaipuun tunteet löytää kyllä uudelle kotipaikkakunnallekin. Jos esim. Tunnet levottomuutta, muutto auttaa hetken mutta tunne palaa takaisin.
Yksi lapsi (olen yksinhuoltaja) ja työni on paikasta riippumaton. Tätä ihan samaa mietin ja varmasti tuun jossain vaiheessa kaipaamaan maaseudulle. Toisaalta myös, tarvitseeko muutoksen välttämättä olla pysyvää?
Ei tosiaan ja aina pääsee takaisin. Lapsikin oppii, että elämä on täynnä mahdollisuuksia ja haaveita voi toteuttaa
Me asuttiin pk-seudulla, syntyi lapsi ja mies aloitti uudet ammattiopinnot Tampereella ja nyt kun paperit on taskussa ja yksi lapsi lisää niin muutetaan pieneen kaupunkiin. Aina voi palata.
Tampereelle muutto ja miehen opinnot oli vähän sellainen downshiftaus ja tuumaustauko, mitä tulevaisuudelta halajaa. Ei nämäkään tänä aikana tehdyt päätökset ja tuumaukset ole onneksi kiveen lyötyjä.
Kokemukseni mukaan kyllä kannattaa. Iso kaupunki tarjoaa enemmän mahdollisuuksia, voit kokeilla eri asioita ja hylätä huonoksi todetut kuviot pienemmällä kynnyksellä kuin kaupungissa jossa ei ole vaihtoehtoja. Ja aina voi muuttaa takaisin jos siltä tuntuu.
Asuin opiskeluaikana puoli vuotta Kontulassa. Siellä elämä ei ollut yhtään ennalta-arvattavaa. Joka päivä saattoi tapahtua kaikkea yllättävää.
Jos susta tuntuu että sovit paremmin suurempaan kaupunkiin, lähde, mutta muuta nyt edes Tampereelle, Turkuun tai Helsinkiin !
Kyllä minä muutin sotkamosta turkuun vuosia sitten. Kyllä se kannatti. Myin siellä asuntoni ja muutin. Olen viihtynyt turussa todela hyvin ja on paljon enemmän kaikkea.
Ilman muuta kannattaa. Voit joko pitää entisen asuntosi vuokraamalla tai myymällä tai lähteä ihan kokonaan aluksi irtautuen entisestä. Molemmat ovat hyviä tapoja, aina pitää mennä sen mukaan, mikä parhaiten sopii itselle. Muutos on tietenkin iso ja vaatii paljon energiaa, mutta sitä myös saa, kun tekee päätöksen ja eikun vain aloittaa hommat. On se niin hauskaa, kun pääsee toteuttamaan kauan pohtimiaan asioita. Kun olet ystävällinen ja kärsivällinen löydät ajan oloon paljon uusia ystäviä ja kavereita, jotka toki kannattaa valita huolella. Opiskelemaan lähtö, minkä ikäisenä tahansa on siitä kivaa, että paikalla on jo valmiiksi samoista asioista kiinnostuneita, eikun vaan tutustumaan. Samoin tietysti työpaikalla. Ja aina, aina katse kohti tulevaa. Kun olet tehnyt päätöksesi, on itsellesi vahingollista ruveta katumaan, harmittelemaan, kun kaikki on toisin. Sopeutuminen vie tietenkin aikansa ja jos sitten joskus päätätkin tehdä toisin, kaikki on mahdollista.
Mua taas innostaa muuttaa isosta kaupungista 25 000 asukkaan paikkaan. Mutta käytännön syistä just nyt hankalaa. Ulkomaatkin olisi ok.