Miksi jotkut miehet heräävät isyyshaaveisiin vasta yli 4-kymppisenä?
Olen 3-kymppinen nainen ja minua on esim. viime aikoina kierrellyt kaksi 4-kymppistä miestä (43v. ja 44v.) isyyshaaveineen. Olen akateeminen ja innokas tekemään elämässä vielä muuta kuin perustamaan perheen. Olen kuitenkin teini-iästä asti tiennyt haluavani lapsia jokin päivä. Mietityttää tällaiset 4-kymppiset miehet, millaisiahan syitä tuollaiseen on, miten ovat tuohon päätyneet. Nämäkin tuntemani ovat kuitenkin sellaisia, että olisivat mitä luultavimmin löytäneet lapselleen äidin aikaisemmin, jos sellaisen olisivat halunneet. Yli 4-kymppiset isätkään eivät ole kovin yleisiä, isäksi halutaan yleensä nuorempana.
Kommentit (133)
Käsi ylös! Kuinka moni tietää parin, jossa on parikymppinen äiti ja nelikymppinen isä??
Nyt jono tähän!
Nuoret haluaa opiskella, valmistua, matkustella ja saada oman alan vakkarityötä ja säästää ensiasuntoon.
Sitten kolmikymppisenä vasta aletaan miettiä vanhemmaksi tuloa kun on vakkarityö ja säästössä rahaa esim kotona olemiseen taaperon kanssa.
Kuka hullu pamahtaa paksuksi köyhänä parikymppisenä opiskelijana ilman töitä tai säästöjä?? Ja ilman että on valmistunut
Heidän ex puolisonsa ei olekaan halunnut lasta ja on tullut ero.
Siis todennäköisesti samanlaisia kuin sinä, olet kolmekymppinen ja ajattelet että haluat lapsia sit joskus. Odotat muutaman vuoden, päätät että nyt on aika lapselle, etsit miehen, et tulekaan heti raskaaksi ja hups, olet 43 -vuotias.
Vierailija kirjoitti:
Tää on ihan todellinen ilmiö. Suomessa ihmiset haluavat yleensä suunnilleen saman ikäisen puolison. Naisilla ei keskimäärin ole varsinkaan mitään erityistä halua ryhtyä suhteeseen itseään huomattavasti vanhemman tai nuoremman miehen kanssa. Jos nainen on kolmekymppisenä sinkku, tarjolla on usein oman ikäisiä miehiä, joilla on lapset jo tehty, eikä lisää toiveissa, tai sitten niitä, jotka eivät vielä halua vanhemmiksi. Nämä viimeksi mainitut haluavat sitten vanhemmiksi kymmenen tai viisitoista vuotta myöhemmin, ja sehän ei enää oman ikäisten naisten kanssa onnistu, vaan pitäisi löytää itseä huomattavasti nuorempi puoliso. Useimmiten tämä skenaario ei enää toteudu, ja miehet jäävät lapsettomiksi. Naiset sen sijaan voivat halutessaan yrittää saada lapsen yksinkin hedelmöityshoitojen avulla.
Ap:n kysymykseen en osaa vastata. En tiedä, miksi näin on. Mutta sen tiedän, että ihmisten tiedot iän vaikutuksesta hedelmällisyyteen ovat tutkimusten mukaan monilla aika heikoissa kantimissa, ja erityisesti miehet luulevat, että naiset voivat tuosta vaan nelikymppisinäkin saada lapsia, kun totuus on se, että juuri kukaan ei enää tule raskaaksi 42-vuotiaana. Hedelmöityshoidot eivät myöskään takaa lasta, vaan päättyvät usein kipeään pettymykseen.
Minun äitini oli 44- vuotias, kun sai minut. Ihan luomuna. Kyllä nelikymppisenä voi vielä ihan luomuna tulla raskaaksi. Ei ehkä välttämättä niin helposti, mutta kyllä. Oma äitini ei käyttänyt hormonaalista ehkäisyä. Nykyään käyttävät kaikki. Taatusti vaikuttaa raskaaksi tulemiseen, jos on teinidtä lähtien käyttänyt.
Mä hluaisin parhaat geenit lapselle. Joten kaunis tohtori.
Jep tiedän lähes viiskymppisiä jotka miettii vielä, tai ei ole tullut vielä sitä naista vastaan. Juna meni jo ja jos ei tuohon ikään ole naista saanut löytyy vika peilistä.
Nuoret naiset haluavat nuoria viriliiejä miehiä, ei mitään vanhoja ukkoja.
Vierailija kirjoitti:
Jep tiedän lähes viiskymppisiä jotka miettii vielä, tai ei ole tullut vielä sitä naista vastaan. Juna meni jo ja jos ei tuohon ikään ole naista saanut löytyy vika peilistä.
Nuoret naiset haluavat nuoria viriliiejä miehiä, ei mitään vanhoja ukkoja.
Pari tuttavaani, joille tuli ero löysivät ihan oman ikäiset puolisot ja ehtivät tulla isäksi noin 40-vuotiaana.
-ohis
Kokeilin Tinderiä kevättalvella ja yllätyin kuinka se oli täynnä 40-45 -vuotiaita ukkoja jotka kertoivat haaveilevansa perheen perustamisesta. Tuli sellainen fae palm-fiilis.
Vierailija kirjoitti:
Kokeilin Tinderiä kevättalvella ja yllätyin kuinka se oli täynnä 40-45 -vuotiaita ukkoja jotka kertoivat haaveilevansa perheen perustamisesta. Tuli sellainen fae palm-fiilis.
Kannattaa miettiä onko vilpitöntä halua perheytyä, vaiko halua perheytyä jotta saa nuoremman naisen sitoutettua vakituiseen seksiin.
Talvella syntyy meikäläisen ensimmäinen lapsi, jos kaikki menee hyvin. Ei kyllä ollut mikään suunniteltu juttu, kun en ikinä uskonut parisuhteeseen päätyväni, mutta niin kuitenkin pari vuotta sitten kävi. M41
Ei voi sanoo kun lapsiparat tätä ihmisten itsekkyyytä.
Oman kaverini isä tuli aikoinaan melkein 50v isäksi ja kaveri on monen monta kertaa harmitellut miten ikävää on kun isä ei koskaan jaksanut samalla tavalla osallistua asioihin ja leikkiä hänen kanssaan.
Sitten ystäväni täytti 20 ja hänen isänsä kuoli. Ei nähnyt lapsenlapsia eikä varsinkaan ollut koskaan apuna heitä hoitamassa. Onpa mukavasti ajateltu lasta kohtaan.
Mutta pääasia taitaa nykyään ollakin joka asiassa tämä minä-minä-ajattelu.. kunhan minä saan nuorena mennä ja tulla ja hurvitella ja vaihtaa kumppania kuin sukkia.
Ja Ps se on ihan fakta että 40v ei jaksa enää univajetta samalla tavalla kuin 20-30v.
Mä tulin isäksi vasta haukuttuna nelikymppisenä. Ja aivan omasta halustani. En kokenut olevani valmis siihen aiemmin ja halusin olla täysin varma, että puolisoni on mulle se oikea ihminen, jonka haluan lapseni äidiksi. Äiti on mua yli 10 vuotta nuorempi.
Tälleen "liian vanhana" osasin suhtautua lapsen tulemiseen kypsemmin kuin 30 olisin. Oli paljon helpompaa laittaa asiat tärkeysjärjestykseen. Kun ei tarvinnut enää juosta uran perässä ja ravintoloissa istuminenkaan ei enää kiinnostanut, kuten nuorempana.
Ja ihan hyvin meillä onkin mennyt. Jäin kotiin tytön kanssa, kun hän oli pieni. Vaimo jatkoi työelämässä. Mahtavaa aikaa. 30 ikäisenä tätä tuskin olisin tehnyt. Eilen vietettiin tytön 8-v synttäreitä. Vielä "tosi vanhana yli 50v" isänä jaksan touhuta lapsen kanssa, koska olen pitänyt itseni kunnossa. Olen varmasti paremmassa kunnossa kuin tosi moni nyky 30 v mies.
Tehkää asiat, niin mikä tuntuu itsestä parhaalta ja oikealta. Älkää siksi, että joku toinen sitä haluaisi.
Itsekkäät kirjoitti:
Ei voi sanoo kun lapsiparat tätä ihmisten itsekkyyytä.
Oman kaverini isä tuli aikoinaan melkein 50v isäksi ja kaveri on monen monta kertaa harmitellut miten ikävää on kun isä ei koskaan jaksanut samalla tavalla osallistua asioihin ja leikkiä hänen kanssaan.
Sitten ystäväni täytti 20 ja hänen isänsä kuoli. Ei nähnyt lapsenlapsia eikä varsinkaan ollut koskaan apuna heitä hoitamassa. Onpa mukavasti ajateltu lasta kohtaan.
Mutta pääasia taitaa nykyään ollakin joka asiassa tämä minä-minä-ajattelu.. kunhan minä saan nuorena mennä ja tulla ja hurvitella ja vaihtaa kumppania kuin sukkia.
Ja Ps se on ihan fakta että 40v ei jaksa enää univajetta samalla tavalla kuin 20-30v.
Mun arvosana ois 4.5/5
Itsekkäät kirjoitti:
Ei voi sanoo kun lapsiparat tätä ihmisten itsekkyyytä.
Oman kaverini isä tuli aikoinaan melkein 50v isäksi ja kaveri on monen monta kertaa harmitellut miten ikävää on kun isä ei koskaan jaksanut samalla tavalla osallistua asioihin ja leikkiä hänen kanssaan.
Sitten ystäväni täytti 20 ja hänen isänsä kuoli. Ei nähnyt lapsenlapsia eikä varsinkaan ollut koskaan apuna heitä hoitamassa. Onpa mukavasti ajateltu lasta kohtaan.
Mutta pääasia taitaa nykyään ollakin joka asiassa tämä minä-minä-ajattelu.. kunhan minä saan nuorena mennä ja tulla ja hurvitella ja vaihtaa kumppania kuin sukkia.
Ja Ps se on ihan fakta että 40v ei jaksa enää univajetta samalla tavalla kuin 20-30v.
Kaverin isä kuoli itsekkäästi syöpään, kun kaveri oli 15v.
Paremminhan naisia lapsimyönteisyydellä saa. Vasektomian etuja, että tuollaistakin täkyä uskaltaa käyttää.
Oma isäni oli nelikymppinen kun synnyin, minulla on melkein kymmentä vuotta vanhempi isoveli, jota on useasti luultu isäkseni ja isääni isoisäkseni.
Vanhempani erosivat kun olin ala-asteella ja isäni ei osallistunut lapsuudessani mihinkään koulujuttuihin.
En usko että haluaisin omalle lapselleni ns. vanhaa isää.
Mikä kiire? Jotkut naiset raskautuvat vasta 40 aikoihin. Miksi heitä ei ristiinnaulita?
Haluaisin näille miehille kertoa myös sen että ei nelikymppisen siittiöt ole enää mitään priimaa, vaan "lieviä kehitysvammoja" kuten autismia ja adhd:ta aiheutuu vanhoista siittiöistäkin, kuten myös noista vahemmista munasoluistakin. Tähän on herätty vasta viime vuosina, googlella voi katsoa tutkimuksia aiheesta, jos ei minua usko.
Vierailija kirjoitti:
Mä tulin isäksi vasta haukuttuna nelikymppisenä. Ja aivan omasta halustani. En kokenut olevani valmis siihen aiemmin ja halusin olla täysin varma, että puolisoni on mulle se oikea ihminen, jonka haluan lapseni äidiksi. Äiti on mua yli 10 vuotta nuorempi.
Tälleen "liian vanhana" osasin suhtautua lapsen tulemiseen kypsemmin kuin 30 olisin. Oli paljon helpompaa laittaa asiat tärkeysjärjestykseen. Kun ei tarvinnut enää juosta uran perässä ja ravintoloissa istuminenkaan ei enää kiinnostanut, kuten nuorempana.
Ja ihan hyvin meillä onkin mennyt. Jäin kotiin tytön kanssa, kun hän oli pieni. Vaimo jatkoi työelämässä. Mahtavaa aikaa. 30 ikäisenä tätä tuskin olisin tehnyt. Eilen vietettiin tytön 8-v synttäreitä. Vielä "tosi vanhana yli 50v" isänä jaksan touhuta lapsen kanssa, koska olen pitänyt itseni kunnossa. Olen varmasti paremmassa kunnossa kuin tosi moni nyky 30 v mies.
Tehkää asiat, niin mikä tuntuu itsestä parhaalta ja oikealta. Älkää siksi, että joku toinen sitä haluaisi.
Ihan kiva, itse tein saman melkein nelikymppisenä naisena. Silti kadun nyt raskaastikin etten aloittanut asiaa aiemmin kun matkalla on ollut jos minkälaisia haasteita. Koin että nimenomaan kumppanit eivät olleet valmiita isiksi aiemmin. Mielestäni miehiä voisi kasvattaa kypsemmiksi ja vastuulliseksi jo nuoremmasta lähtien, niin kuin naisia kasvatetaan. Vaikka itseäkin kieltämättä ravintolat ja ura kiinnosti kolmekymppisenä, olisin varmasti kyennyt myös ottamaan vastuuta lapsista jo tuossa iässä.
Nää on niitä, jotka laittaa naisen 18v kasvatustyöhön.