Koulukiusattujen lasten vanhemmat! Miten lapsesi voi?

Koulun vaihdon jälkeen oikein hyvin.

Miksi lapsi ei vaihda koulua?

Eduskuntatalossa kostaa kaikille.

Vierailija kirjoitti:

Miksi lapsi ei vaihda koulua?

Hän ei itse halua koska pelkää että jäisi sielläkin ulkopuoliseksi. Itsetunto on ihan pohjamudissa tällä hetkellä. Onneksi tyttökerhossa on mukavia kavereita. Ap

Mun poika sai viime vuonna koulun jälkeen niin pahasti turpiinsa että muutettiin välittömästi toiseen kuntaan ja poika aloitti nyt täällä ysillä. En oikeastaan edes uskaltanut jäädä sinne enään ettei pahempaa kävisi. Nyt on kavereita ja aloitti sählyn myös. Munkin huoli on helpottanut.

Nyt on löytynyt pari kaveria. Mutta itsetuhoisuutta on valitettavasti paljon edelleen. Hänellä on hoitokontakti.

<3 voi lapsi parat! Onneksi olette saaneet apua lapsillenne!

Työkyvyttömyyseläke 18-vuotiaana. Ei tullut kiusauksen uhrista koskaan "hyvää veronmaksajaa". Jos kiusaajista tuli, niin he maksavat nyt kiusatun etuudet (eläke, asumistuki, toimeentulotuki). 

Karma tuli kylään. 

Laittakaa kiusatut lapset harrastuksiin. Omaa lastani kiusattiin yläasteella, onneksi harrastusten myötä sai hyväksyntää ja tunteen että kuuluu joukkoon. Valitkaa joku joukkuelaji, niitä on muitakin kun se törkeän kallis jääkiekko.

Nykyään lapseni on lukiossa ja sieltä on saanut kavereita. Lukio toisella paikkakunnalla. Muut kaikki kaverit harrastuspiireistä, yksinäinen ei ole.

Mulla tulee itku kun luen näitä.

Mun oma veli teki im:n ysärillä kiusaamisen takia.

Mun harras toive olisi ettei kukaan joutuisi käymään samaa läpi. Voi kumpa kiusaamiseen puututtaisiin tiukemmin.

Kotiin ei saa jäädä murehtimaan omaa tilannettaan, ota tavoitteeksi että joka ilta käytte jossain. Kaupassa, kävelyllä, elokuvissa.

Ja vie johonkin harrastukseen, ne alkaa aina syksyisin. Vie useampaa kokeilemaan niin löytyy mieluisa.

Mun lapsi oli koulukiusattu ihan opettajan aloitteesta. Nyt lapseni on koulukuraattori.

Vierailija kirjoitti:

Mun poika sai viime vuonna koulun jälkeen niin pahasti turpiinsa että muutettiin välittömästi toiseen kuntaan ja poika aloitti nyt täällä ysillä. En oikeastaan edes uskaltanut jäädä sinne enään ettei pahempaa kävisi. Nyt on kavereita ja aloitti sählyn myös. Munkin huoli on helpottanut.

Ihan kuin omasta kynästäni kymmenen vuoden takaa. Voi luoja kun koitettiin kaikki keinot ja keskustelut ja aina fyysinen väkivalta jatkui... Ei niihin kiusaajiin tuntunut tehoavan mikään vaikka kuinka rehtoria myöten niitä ilmeisesti kuulusteltiin. Niinä harvoina päivinä kun kiusaajat jäi puhutteluun koulun jälkeen niin mun poika pääsi livahtanaan turvallisesti kotiin. Jos nyt eläisin uudelleen tuota aikaa olisin järjestänyt työni niin että olisin hakenut lapseni itse joka päivä koulun jälkeen kotiin... Yhtenä päivänä lapsi tuli kotiin niin pahoin pideltynä että itku pääsi. Ei siihen auttanut kuin muutto. Muutto olisi pitänyt tehdä heti.

Kaduttaa niin paljon miten sinisilmäinen olin. Koulussa oli kiva-kampanja ja kuulema hyvät toimintatavat puuttua kiusaamiseen. Mä uskoin, luotin ja toivoin että kaikki muuttuu. Ei muutu! Kyseessä on lapsen tulevaisuus ja elämä. Ei kukaan aikuinenkaan haluaisi mennä sellaiseen työpaikkaan, jossa joutuu joka päivä sietämään kiusaamista ja pelkäämään väkivaltaa. Lastenkaan ei pitäisi joutua. Olen lapseltani pyytänyt tätä niin paljon anteeksi etten sitä silloin heti ymmärtänyt. Onneksi kaikki kääntyi hyväksi, muuton jälkeen sai kavereita. Nyt opiskelee viimeistä vuotta yliopistossa, on löytänyt ihanan tyttöystävän ja elää hyvää nuoren elämää.

Mun lapsi on voinut hyvin siitä asti kun vaihtoi koulua.

Ihana tuo tyttökerho!

Sairaalajaksolla tällä hetkellä... Kiitos kiusaajat, mielenterveys on pilalla.

Voi kunpa tietäisit. Hyvin harvoin kiusaaminen on sellaista että keskellä seisoo "Jeesus", joka on ainut hyvä ja muut ympärillä pahoja. Silti kiusattu aina näkee tilanteen näin ja selittää sen kotona näin. Kun hän kasvaa aikuiseksi hän muistaa tilanteen näin.

Ihmisen luontainen vaisto on puolustautua, silloin kun häntä ahdistetaan.

Kun kiusaamista aletaan selvittää, sieltä paljastuu lähes aina vaikka minkälainen vyyhti.

Koko tilanne lähtee liikkeelle harmittomasta sananvaihdosta, jossa kierrokset nousevat.

"Minä sanoin näin" "Sitten se sanoi niin". Kiusattujen kotona lapsi kertoo että se sanoi että "haisuli". Kiusaajien kotona lapsi kertoo että se sanoo että "tunkki".

Ja molemmat kertovat totuuden, ymmärtäkää nyt hyvät ihmiset tämä. Me opettajat kyllä näemme kokemuksemme perusteella tottuneina hahmottamaan lasten hierarkiaa, että kumpi

on alisteisessa asemassa. Me tunnistamme kiusatut ja kärsimme mekin.

Mutta emme me voi tuntemuksen perusteella jaella rangaistuksia. "Tunkki" ja "haisuli" sen sijaan ovat molemmat loukkauksia. Kumpi tuomitaan? Kumpi lähetetään toiseen kouluun? Kumpi liittyy isona perussuomalaisiin ja julistaa kaiken kyynelsilmin puhujanpöntöstä?

Itse koulukiusattuna, ala asteella pari vuottta, "kaverit" sit keksi että usutti minut painimatsiin välkkärillä, siinä hiekkakentällä sit mentiin, olin siihen aikaan lyhyt. Vaan homma muuttui kun sain hieman pituutta kesälomien aikana. Vaan oli se toinenkin duo joka oli kimpussa joka viikko kun tulin fillarilla kouluun.

Ja yläasteella ei niin paljoa, vaan olihan se jokin tyttöduo joka keksi että ketä voisi tällä viikolla häiritä.

Sit ku pääsi kolmannelle asteelle,  siinäkin olla jotka ei osanneet pitää suunsa kiinni, vaan sit alkoi ns ryhmäkuri, sai kiusaaja tuntea mielessä että tuo peli ei vetele.

Heikosti. Mielialaongelmia, viiltelyä, aikaisemmin vakavampaakin itsetuhoisuutta. Päihteitä.

Taustalla autismin kirjo ja siihen liittyvät hankaluudet sosiaalisissa suhteissa. Kavereita nykyään kuitenkin on, kunpa vaan rikottu mieli saataisiin korjattua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi lapsi ei vaihda koulua?

Hän ei itse halua koska pelkää että jäisi sielläkin ulkopuoliseksi. Itsetunto on ihan pohjamudissa tällä hetkellä. Onneksi tyttökerhossa on mukavia kavereita. Ap

Tyttökerhossa😆🤣😁

Harrastaako ne keppihevosia😆