Miten muut empaatikot kestävät elää täällä?
Minulla on toistuvia masennuskausia. Olen ollut todella kiltti ennen ja aina auttanut jos mahdollista. Kyllä minua on viety, en tajunnut ettei kaikki ole samanlaisia.
Edelleen olen myötätuntoinen mutta olen jäänyt yksin. En enää halua ihmisiä elämääni.
Katselen sivulta ja lepään.
Kaikki hyväksikäyttö on traumatisoinut ja olen väsynyt. Välillä mietin etten jaksa enää elämää lainkaan.
En ole myöskään enää kovin kiinnostunut ihmisistä, minusta on tullut etäinen ja nyrpeä. Kuitenkin pidän ovia auki, huomioin liikenteessä, kaupassa jne muita ihmisiä. Autan edelleen mielelläni ja haluan luoda turvallista olo mutta en itse kustannuksella. En ota enää riskejä.
No, en tiennyt tosiaan paitsi vasta ajan kanssa, että maailma on tällainen. En kuitenkaan ymmärrä, että miksi. Miksi kukaan haluaa pahaa? Miksi kukaan haluaa pettää puolisoaan? En ymmärrä miten kaikki se ällötys ja roska on niin helvetin yleistä täällä.
En ole mikään pyhimyskään itse ja olen juonut alkoa esimerkiksi paljon. Se on ollut jokin tapa sosialisoitua.
Olen tehnyt myös virheitä mutta suoranaista tahallista ilkeyttä en ymmärrä.
Miten muut empaatikot jakselevat?
Kommentit (42)
Vierailija kirjoitti:
Empaatikko= herkkä, läheisriippuvainen/rajaton ihminen
Tämä ei pidä paikkaansa. Empaatikko on usein herkkä, mutta läheisriippuvuus ja rajattomuus ovat mielisairautta, joka voi koskettaa ketä tahansa ihmistä riippumatta onko empaatikko vai ei. Empaatikko voi kärsiä noista mielen sairauksista jos ei ole oppinut tuntemaan itseään ja on esim. kokenut traumatisoivan lapsuuden ja tämän myötä epäterveen selviytymismallin unohtamalla omat rajansa. Terveisin empaatikko, jolla on rajat ja joka uskaltaa lempata elämästään kenet tahansa, joka ei niitä rajoja kunnioita.
Kokeilisin sieniä. Niitä voi käydä itse poimimassa nyt.