Lue keskustelun säännöt.
Miten muut empaatikot kestävät elää täällä?
17.08.2023 |
Minulla on toistuvia masennuskausia. Olen ollut todella kiltti ennen ja aina auttanut jos mahdollista. Kyllä minua on viety, en tajunnut ettei kaikki ole samanlaisia.
Edelleen olen myötätuntoinen mutta olen jäänyt yksin. En enää halua ihmisiä elämääni.
Katselen sivulta ja lepään.
Kaikki hyväksikäyttö on traumatisoinut ja olen väsynyt. Välillä mietin etten jaksa enää elämää lainkaan.
En ole myöskään enää kovin kiinnostunut ihmisistä, minusta on tullut etäinen ja nyrpeä. Kuitenkin pidän ovia auki, huomioin liikenteessä, kaupassa jne muita ihmisiä. Autan edelleen mielelläni ja haluan luoda turvallista olo mutta en itse kustannuksella. En ota enää riskejä.
No, en tiennyt tosiaan paitsi vasta ajan kanssa, että maailma on tällainen. En kuitenkaan ymmärrä, että miksi. Miksi kukaan haluaa pahaa? Miksi kukaan haluaa pettää puolisoaan? En ymmärrä miten kaikki se ällötys ja roska on niin helvetin yleistä täällä.
En ole mikään pyhimyskään itse ja olen juonut alkoa esimerkiksi paljon. Se on ollut jokin tapa sosialisoitua.
Olen tehnyt myös virheitä mutta suoranaista tahallista ilkeyttä en ymmärrä.
Miten muut empaatikot jakselevat?
Kommentit (42)
Vierailija kirjoitti:
Rankkaa se välillä on. Osaan nähdä kadullakin vieraan ihmisen tunnetilan. Jos joku näyttää surulliselta, niin jotenkin itsekin tunnen tuota tunnetta. Tuntuu kuin sydän pakahtuisi.
Viime viikolla näin kodittoman miehen ja itkin häntä mielessäni pari päivää.
Elän myös itse hyvin vahvasti tunteella. Ja se on kuluttavaa, koska monet tunteet tunnen niin vahvasti.
Ja esimerkiksi musiikin tunnen erittäin vahvasti. Monesti käteni ja jalkani on kylmänväreillä. Tunnen sen siis ihan fyysisestikin.
Ja jos telkkarissa jotain lyödään, niin saatan tuntea sen ihan fyysisesti omassa kehossa.Ja se miten itse kestän, niin yritän pitää elämässäni asiat yksinkertaisina, tekemisissä en ole energiaa vievien ihmisten kanssa, viihdyn paljon yksin kotona jne.
Välttelen myös uutisten lukemista, sillä koen helposti tuskaisuuden tunnetta ihmisten ja maailman takia.
Peilisolut eli empatianeuronit on empaatikoilla huippukehittyneitä mutta niiden ei vain pitäisi tuntua pahalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rankkaa se välillä on. Osaan nähdä kadullakin vieraan ihmisen tunnetilan. Jos joku näyttää surulliselta, niin jotenkin itsekin tunnen tuota tunnetta. Tuntuu kuin sydän pakahtuisi.
Viime viikolla näin kodittoman miehen ja itkin häntä mielessäni pari päivää.
Elän myös itse hyvin vahvasti tunteella. Ja se on kuluttavaa, koska monet tunteet tunnen niin vahvasti.
Ja esimerkiksi musiikin tunnen erittäin vahvasti. Monesti käteni ja jalkani on kylmänväreillä. Tunnen sen siis ihan fyysisestikin.
Ja jos telkkarissa jotain lyödään, niin saatan tuntea sen ihan fyysisesti omassa kehossa.Ja se miten itse kestän, niin yritän pitää elämässäni asiat yksinkertaisina, tekemisissä en ole energiaa vievien ihmisten kanssa, viihdyn paljon yksin kotona jne.
Välttelen myös uutisten lukemista, sillä koen helposti tuskaisuuden tunnetta ihmisten ja maailman takia.Itkut kaksi päivää muttet käyttänyt miehen auttamiseen sekuntiakaan? Turhakkeita olette.
Jos ei tunne myötätuntoa, mahtaa elämä lopulta jäädä värittömäksi.
Olen entinen super empaatikko. Nykyisin empaattinen niille keille tai mille haluan olla. Puolustan heikompaa edelleen. Mutta minussa on noussut esiin joku synkkä puoli.
En oikeastaan kestäkään ja olen täällä lähinnä läheisteni vuoksi. Elän puolisoani lukuunottamatta varsin erakkomaisesti. En halua olla ihmisten kanssa tekemisissä ja olen paljon itsekseni kotona. Masennuksesta ei ole kyse, sillä elämäni on monella tavalla onnellista mutta oman elämäni ulkopuolisiin asioihin, mm. maailma tilaan, kärsimykseen, vääryyksiin, köyhyyteen jne. en ole lainkaan tyytyväinen. Teen osaltani mitä voin, riittävän etäisesti ja anonyymisti. En käytä päihteitä mutta jonkin verran ymmärrän, että kaikki ehkä eivät kestä elämäänsä ilman. Toivon, että voin elää puolisoni kanssa pitkän, terveen ja hyvän elämän mutta odotan myös sitä loppua, joka toivottavasti olisi molemmille kaikilla tavoin armelias.
Vierailija kirjoitti:
Olen entinen super empaatikko. Nykyisin empaattinen niille keille tai mille haluan olla. Puolustan heikompaa edelleen. Mutta minussa on noussut esiin joku synkkä puoli.
Kun oppii pitämään rajat, se on positiivista. On hyvä oppia tuntemaan oma synkkyytensä. Itsellä se on suru siitä ettei osannut pitää puoliaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen entinen super empaatikko. Nykyisin empaattinen niille keille tai mille haluan olla. Puolustan heikompaa edelleen. Mutta minussa on noussut esiin joku synkkä puoli.
Tai terve rajan asettaminen sekä sen huomaaminen, että löytyy myös heitä, joiden kohdalla on parempi suojata itsensä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen entinen super empaatikko. Nykyisin empaattinen niille keille tai mille haluan olla. Puolustan heikompaa edelleen. Mutta minussa on noussut esiin joku synkkä puoli.
Kun oppii pitämään rajat, se on positiivista. On hyvä oppia tuntemaan oma synkkyytensä. Itsellä se on suru siitä ettei osannut pitää puoliaan.
Minulle se, että ilmeisesti on oltava täysi k-pää, joka ei tee myönnytyksiä tai jousta, ellei tahdo olla ylikäveltävä kynnysmatto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen entinen super empaatikko. Nykyisin empaattinen niille keille tai mille haluan olla. Puolustan heikompaa edelleen. Mutta minussa on noussut esiin joku synkkä puoli.
Kun oppii pitämään rajat, se on positiivista. On hyvä oppia tuntemaan oma synkkyytensä. Itsellä se on suru siitä ettei osannut pitää puoliaan.
Minulle se, että ilmeisesti on oltava täysi k-pää, joka ei tee myönnytyksiä tai jousta, ellei tahdo olla ylikäveltävä kynnysmatto.
Lisäys edelliseen. eri
Empatia on supervoima! Voitte pukea supersankarin viitan päällenne ja liihotella menemään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä voisi olla paras ammatti empaatikolle, tai miten sitä voisi nykymaailmassa hyödyntää?
Ihminen ei voi kontrolloida mitä maailmassa tapahtuu, mutta voi kontrolloida sitä, miten hän ottaa ne vastaan ja miten niihin reagoi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tulen pahoinvoivaksi, kun luen persujen juttuja ja Pro Markkinaraluden sanelemaa hallitusohjelmaaa. Yli 3o-vuotta kasvissyojä, enkä käsuítä miten turkistarhaus on vielä sallittua.
Jouduin vankilaan, koska en halua kiväärlä käteen. Kelatkaa -kämppä, vakituinen duunipaikka. Sain lukea, mutta ei päästetty pääsykokeisiin ihan vi...lun takia. Tyttöystäkin löysi toisen.
I
Uhriutuminen ei varsinaisesti ole kovin viehättävä luonteenpiirre. Maailmassa on paljon pahaa, ja paljon hyvää. Voi valita kumpaan keskittyy. Ja ne omat rajat kuntoon, ei tarvitse olla mikään hyväksikäytettävä tossukka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
usein empaattista ihmistä hyväksikäytetään esim.töissä nakitetaan sille kaikki ikävät vuorot ym. pitää oppia sanoon ei,"en pääse nyt viikonloppu iltavuoroon"tms kun taas yritetään saada tekeen ikävät vuorot.
läheiset ihmiset saattaa pyytää palveluksia,rahaa lainaan tms. pitää oppia sanoon ei jos ei jaksa tai pysty auttaan.sano et "mulla on nyt itsellä vaikea tilanne" esim.alkoholistit haistaa mukavan ihmisen ja yrittää saada toiselta apua päihteiden käyttöön. täytyy ymmärtää että.auttamista on ruokakassi ,ei raha päihdeongelmaiselle.
voivottelu,murehtiminen ja hyväksikäytön mahdollistaminen ei auta.rajat kaikkeen auttamiseen.
se ettei aina lähde niihin tunteiden vellomiseen mukaan ,vaan miettii mikä on hätä toisella ja mikä on oma tarve ,saada aina mennä mukaan ,toisen ongelmissa vellomiseen. tutki läheisriippuvuus kirjoja ja yritä elpyä muuttamalla omaa empaattisen ihmisen elämääsi järkevämpään ja terveenpään suuntaan.
keskity itseesi ja omiin tunteisiin,hoivaatko muita,koska olisit itse tarvinnut hoivaamista joskus?
voisi miettiä mikä on tervettä empaattista elämää, lapsen,vanhuksen,vammaisen ihmisen auttaminen esim.arjen asioissa.
terveen työkaverin lusmuilun paikkailu töissä taas voi olla just rajatonta ja työkaverin käytös on hyväksikäyttöä. lykkää omat hommansa toiselle.
kaikki asiat arjessa tulisi käydä järjellä läpi ,ettei liian kiltti ihminen ole rajaton ja kärsi itse uupumuksesta. oman terveyden ja jaksamisen huolehtiminen.
etäinen auttaminen esim.joku 10 euroa kuussa jonnekkin hurstin toimintaan mielummmin, kuin uhrautumalla jonkun lähipiirin narsistin auttamiseen esim.
Tunti Vauvapalstalla niin karisee sympatiat ja 2 niin katoaa empatiat. Ap, vaikutat enemmänkin masentuneelta. Silloin näkee kaiken ikään kuin negatiivisten silmälasien lävitse. Maailmassa on kuitenkin paljon kaunista. Jokainen pettyy ihmiseen kerran, jotkut useasti. Vain harva ymmärtää, että hyviä ihmisiä ei ole, eikä ihmisiltä kannata siksi niin paljon odottaa.
Vitutikkona vaikeampaa, alkaa jokainen ihminen ärsyttään aina ja sitten vitutus loppupäivän.
ihmiset on itsekkäitä,hyväksyä tämä sekä itsessä että muissa,virheet ja vääristymät ihmisluonnossa.
Itkut kaksi päivää muttet käyttänyt miehen auttamiseen sekuntiakaan? Turhakkeita olette.