Lue keskustelun säännöt.
Onko teillä lasta, joka ei ole älykäs? Tästä harvoin puhutaan
17.08.2023 |
Meillä on kaksi lasta, joista toinen oppinut nopeasti ja toinen taas hitaasti. Nuorempi on nyt 3. luokalla ja tuntuu, että hoksaa asioita hitaasti ja tarvitsee apua ihan helpoissakin läksyissä. Vielä pärjännyt kuitenkin luokan mukana.
Aina puhutaan lahjakkaista ja älykkäistä lapsista. Entäs jos oma lapsi on jostain syystä vähemmän älykäs, huolestuttaako se muita?
Ja juu, on paljon muita hyviä ja ihania piirteitä esim hyväsydämisyys, mutta koulu ja työelämä saattaa olla haastavaa jos hoksottimet toimii tavallista hitaammin.
Kommentit (179)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan muut mahdolliset selittävät tekijät katsottu? Näöntarkastus, kuulon tarkastus? Mahdollinen luki-häiriö? Yöunet?
Luulisi koulun suunnalta tulevan yhteydenottoa jos on epäilys jostain johon voitaisiin enemmän panostaa.
Ennen kaikkea, pidä molemmista lapsista yhtä paljon ja näytä se.
Ei voi jättää koulun varaan tätä. Kyllä ihan ensin pitää tutkia näkö ja kuulo, koska niihin on tarvittaessa saatavissa apuvälineet ja sitten lapsen elämä muuttuu hirveän paljon helpommaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei mun keskimmäinen ole muuten mikään penaalin terävin kynä, mutta äärimmäisen luova ja taiteellinen. Työllistyikin taiteelliseen työhön kun on peligraafikko.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä tytär 10v ei ole oikeasti mikään penaalin terävin kynä. Hänellä on vaikeuksia suurin piirtein kaikissa aineissa, lukemaan oppi vasta 8-vuotiaana. Läksyissä menee useita tunteja joka päivä vaikka olisi vain muutama tehtävä. Olen hänestä huolissani. Hän on selvästi myös luokassaan outolintu, yksinäinen eikä oikein pääse muiden juttuihin mukaan. Muut luokkakaverit ovat jo lopettaneet leikkimisen eivätkä katso Pikku Kakkosta, meidän lapselle ne ovat vielä tärkeitä..
Tutkimuksiin olemme jonossa. Surettaa lapsen puolesta kovasti.Mitenkään väheksymättä suruasi ja huoltasi tai lapsen haasteita haluan todeta, että leikkivä kymmenvuotias ei ole ollenkaan mikään omituisuus. Päinvastoin pitkään leikkiminen on kuin panisi rahaa pankkiin. Se nimenomaan pitää aivot avarina ja parantaa tulevaisuuden oppimisvalmiuksia ihan jokaisella.
On surullista, miten jotkut vanhemmat suorastaan ylpeilevät sillä ettei lapsi enää leiki.
Kaikkea hyvää lapsellesi!
nimenomaan näin, leikki (ja mielikuvituksen käyttö) on lapsen tärkeä kehitystehtävä. Sen tulisi jatkua paljon pidempään kuin mikä nykyään tuntuu olevan tavanomaista. Liekö se osaltaan vaikuttanut nykynuorison mielenterveysongelmiin kun leikki-ikä on jäänyt liian lyhyeksi? Leikki ja oppiminen eivät mitenkään sulje toisiaan pois, päinvastoin prosessit limittyvät ja tukevat toisiaan. Hyvinvoiva lapsi ja nuori oppii paremmin eikä mikään kiire ole kasvaa pois leikistä.
Tärkeintä on tunnistaa lahjat ja käyttää niitä
Onko kädentaitoja tms
Bonuslapsia. Toinen on ahkera, mutta ei niin fiksu, eli pärjää jotenkin. Toinen on laiska ja keskivertoälykäs, eli hänkin pärjää jotenkin. Eipä sille älykkyystasolle voi mitään. Ja työelämässä kyllä pärjää todella hitailla käyvätkin, joten ei huolta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Älykkyys on kirous. Tunnen myös erään huippuälykkään, on korkeakoulutettu mutta ei ole työkykyinen alkoholismin ja mielenterveysongelmien vuoksi. Ei siivoa kämppäänsä koskaan ja elää kaljalla ja mikropizzoilla, luottotiedot menettänyt ajat sitten. Hän laskee sekunneissa vaativia päässälaskuja, pystyy luennoimaan minkä tahansa maan historiasta mitä tahansa päiväntarkasti, puhuu saksaa, venäjää, ruotsia ja englantia todella hyvin. Kirjoittaa runoja ja pelaa mielellään shakkia.
On yksinäinen ja todella masentunut.
Masentui kun vaimo jätti.
Hän on todennäköisesti älykäs ADHD. Näitä on jonkun verran. Elämä, lahjat ja potentiaali valuu hukkaan, kun huippuälykkäät nepsyt eivät saa tarvitsemaansa tukea.
Sun isäsi ei toteamisella todennut mitään muuta kun sen, että hän on itse täysi idiootti!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toinen lapseni on vaikeasti kehitysvammainen, eli älykkyys on alhainen. Rakas lapsi silti
Mikä tekee tuollaisesta lapsesta tärkeän ja rakkaan?
Kysyy ihminen, jolla ei ole lapsia.
Ja ihminen, jota ei ole ehdoitta rakastettu.
Vierailija kirjoitti:
Hidas oppija ei ole sama asia kuin tyhmä, tai ei-älykäs. Mulla on kaksi älykästä, mutta patalaiskaa lasta. Sanoisin, että mielummin ottaisin ahkeran ja hitaan oppijan.
Hidas ei ole älykäs. Siis ihminen voi vaikuttaa verkkaiselta olemukseltaan, mutta oikeasti älykäs kyllä oppii asiat nopeasti. Se ei ole mahdollista, että olisi hidas oppimaan ja älykäs. Ei vaan mahdu samaan yhtälöön. Hitaus on pikemminkin synonyymi yksinkertaisuudelle tai kauniisti sanottuna "hidas prosessointinopeus".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikös Einsteinkin ollut sellainen "hidasviritteinen"?
Enkä tässä nyt sitä tarkoita, sellainen tulevaisuus olisi todennäköinen, mutta ei sitä varmaan vielä kuitenkaan kannata liian suuria johtopäätöksiä vetää, että mitä tulevaisuus tuo tullessaan.
Älykäs on, mutta ilkeä. Hyvin ilkeä lapsi. Löi jo lapsena pienempiään ja eläimiä. Varasti, valehteli ja petkutti. Sama homma jatkuu aikuisena mutta nyt pahemmin, koska huiputtaa kaikkia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan karkeasti sanottuna minä olen perheen heikkolahjaisin. On oikeasti diagnoosikin laaja-alaisista oppimisvaikeuksista autismin lisäksi. Testeissä käynyt jopa aikuisiällä ja tuorein tulos oli heikon ja heikon keskitason välimaastossa. Yleistieto oli ok ja matriisitehtävässä olin keskitasoa. Kaikennäköistä vaivaa sitä on diagnosoitu jopa lievästä kehitysvammasta alkaen, mutta nyt nuo kaksi ovat pääasiallisia diagnooseja. Perheessäni vanhemmilla sisaruksillani ei ole ollut sen suurempia ongelmia lukuun ottamatta autistista veljeäni, johon verrattuna olen ollut edes jotenkin osaavampi.
Matematiikka takkuaa erityisesti. Hyvä, kun osaan laskea edes 2+2=4. Peruskoulukin minun piti alunperin käydä kokonaan yksilöllistetysti, mutta lopulta suoritin sen osittain yksilöllistettynä ja yläkoulussa siirryin kokonaan isoon ryhmään lukuun ottamatta matematiikkaa. Tarvitsin kyllä enemmän tai vähemmän erityis-/tukiopetusta fysiikassa matemaattisten tehtävien takia sekä maantiedossa oppisisällön vaikeutuessa yläasteen loppupuolella. Keskiarvo oli lopulta 7,5. Sillä todistuksella hain tavalliseen ammattikouluun, vaikka oli alkuun hankaluutensa oman toiminnanohjauksen suhteen kunnes pikku hiljaa tapahtui kehitystä. Uutta tutkintoa opiskellessa ei ole ollut enää ongelmia oman toiminnanohjauksessa, vaan tiedän milloin aloitan ja miten teen. Arvosanat ovat olleet H3:a ja H4:a lukuun ottamatta matemaattisia tehtäviä, joista en anonut armoykköstä. Tosin laiskottaa herkästi, enkä ole hirveämmin tottunut ponnisteluihin. Ei sitä silti uskoisi, että minusta oikeasti tulee merkonomi.
Pikkasen se välillä harmittaa, kun omiin sisaruksiin verrattuna en ole tarpeeksi aikuinen. Haluaisin osallistua yhtä lailla tämän yhteiskunnan pyörittämiseen tuoden veroeuroja yhteiskunnalle. Ja jo fyysisesti sairaana rahan merkitys korostuu. Minulle ihan itselleni täysin nöyryyttävää, kun ei ole rahaa hirveästi ja joudun aina pahoittelemaan sitä, kun rahaa tarvitsen fyysisen sairauden tuomiin silmäoireiden yms. hoitoon. Hieman käy kateeksi, kun omat sisarukseni matkustavat ja oma elämä on liian tylsää. Koen vain jotenkin välillä liian "hienoksi" köyhän identiteettiin, joku hienon naisen syndrooma minulle on kehittynyt. Välillä vitsillä heittänytkin alkavani kotirouvaksi tai ryhdyn maailman vanhimman ammatin harjoittajaksi, koska naisen älyllä ei ole merkitystä. Tiedän, huumorini menee välillä mustemmaksi ja se loukkaa joitakin.
Meillä poika tuli ulos peruskoulusta kutosen keskiarvolla, ei saanut koskaan kokeista 8+ parempaa. Kävi ammattikoulun. Sai vaki työpaikan heti. Osti 23 vuotiaana asunnoksi uudehkon omakotitalon jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toinen lapseni on vaikeasti kehitysvammainen, eli älykkyys on alhainen. Rakas lapsi silti
Mikä tekee tuollaisesta lapsesta tärkeän ja rakkaan?
Sivusta, mutta tietysti se että hän on oma lapsi. Hölmö kysymys.
Ei lemmikeilläkään älykkyys päätä huimaa, mutta yleensä ne ovat silti rakkaita perheenjäseniä omistajilleen, vaikka eivät ole edes biologista sukua.
Minä olin kaunis ja älykäs.
Äiti pahoinpiteli.
Kotona ei aina ollut edes ruokaa.
Kävin koulussa, kukaan ei kysynyt miten voin.
Menin lukioon.
Joulut ja lomat opiskelijasolussa.
Sukulaiset keräsivät kolehdin , että pystyin kirjoittamaan ylioppilaaksi.
Monilla add adh hda lapsilla on rakastava perhe..
Minua ei rakastettu. Tai ohjattu..tai..
Vierailija kirjoitti:
Bonuslapsia. Toinen on ahkera, mutta ei niin fiksu, eli pärjää jotenkin. Toinen on laiska ja keskivertoälykäs, eli hänkin pärjää jotenkin. Eipä sille älykkyystasolle voi mitään. Ja työelämässä kyllä pärjää todella hitailla käyvätkin, joten ei huolta!
Kuka palkkaa tollon???
On, lievästi kehitysvammainen selvisi noin 10 vuotiaana, kun ei enää ulkomuistilla koulussa pärjännyt. Mutta on siis älyttömän hyvä muisti vaikka ei kaikkea ole oppinut, esimerkiksi matemaattiset haasteet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toinen lapseni on vaikeasti kehitysvammainen, eli älykkyys on alhainen. Rakas lapsi silti
Mikä tekee tuollaisesta lapsesta tärkeän ja rakkaan?
Sivusta, mutta tietysti se että hän on oma lapsi. Hölmö kysymys.
Ei lemmikeilläkään älykkyys päätä huimaa, mutta yleensä ne ovat silti rakkaita perheenjäseniä omistajilleen, vaikka eivät ole edes biologista sukua.
Minä olin kaunis ja älykäs.
Äiti pahoinpiteli.
Kotona ei aina ollut edes ruokaa.
Kävin koulussa, kukaan ei kysynyt miten voin.
Menin lukioon.
Joulut ja lomat opiskelijasolussa.
Sukulaiset keräsivät kolehdin , että pystyin kirjoittamaan ylioppilaaksi.
Monilla add adh hda lapsilla
Mene pois..
Tämä ketju on normaaleille rakastaville vanhemmille.
Äitis oli jonkin sortin mt ongelmainen, jolla eämänhallinta ongelmia..
Oot sekaisin.
Vierailija kirjoitti:
Stubb sain lyhyestä matematiikasta A:n
.
So...
Kuulin tuttavaltani että Niinistöllä kaikki kutoset, paitsi liikunta kiitettävä
Vierailija kirjoitti:
Meidän uusperheessä on toisen vanhemman edellisen liiton lapset (ihan objektiivisesti arvioituna ja ilman mitään syrjimistä) selkeästi matalampia älykkyydeltään. Tulevaisuus herättää paljon huolta. Olen omassa työssäni nähnyt millaisia väliinputoajia ns. heikkolahjaiset nykymaailmassa ovat, ja murehdin paljon että tulevatko he löytämään omaa paikkaansa (työ)elämässä. Myös murrosikä ja sen tuomat ilmiöt mietityttävät, koska etenkin toinen heistä on hyvin vaikutuksille altis eikä näe/ymmärrä muiden huonoja tai verhottuja aikeita. Perhe-elämässä ongelmia tuottaa lasten välinen tasoero, koska älykkäämmät turhautuvat kun toiset eivät ymmärrä heille yksinkertaisia asioita, ja vähemmän älykkäät taas vertaavat omaa koulumenestystään liikaa niihin älykkäämpiin. Paljon vaativat tukea ja kannustusta, sekä myös realistisiin tavoitteisiin ohjaamista.
Meillä myös sama tilanne uusperheessä. Minun lapseni ovat tavallisia tallaajia älykkyydeltään mutta kumppanin lapset hyvin älykkäitä. Tässä tapauksessa äly on heihin periytynyt kummaltakin vanhemmalta. On ollut hienoa, ja kummallistakin, seurata älykkäiden lasten oppimiskykyä ja -halukkuutta.
Lapset ovat älykkäitä, ette ymmärrä jos ette ole itse. 👍