Lue keskustelun säännöt.
Onko teillä lasta, joka ei ole älykäs? Tästä harvoin puhutaan
17.08.2023 |
Meillä on kaksi lasta, joista toinen oppinut nopeasti ja toinen taas hitaasti. Nuorempi on nyt 3. luokalla ja tuntuu, että hoksaa asioita hitaasti ja tarvitsee apua ihan helpoissakin läksyissä. Vielä pärjännyt kuitenkin luokan mukana.
Aina puhutaan lahjakkaista ja älykkäistä lapsista. Entäs jos oma lapsi on jostain syystä vähemmän älykäs, huolestuttaako se muita?
Ja juu, on paljon muita hyviä ja ihania piirteitä esim hyväsydämisyys, mutta koulu ja työelämä saattaa olla haastavaa jos hoksottimet toimii tavallista hitaammin.
Kommentit (179)
Älykkyys on kirous. Tunnen myös erään huippuälykkään, on korkeakoulutettu mutta ei ole työkykyinen alkoholismin ja mielenterveysongelmien vuoksi. Ei siivoa kämppäänsä koskaan ja elää kaljalla ja mikropizzoilla, luottotiedot menettänyt ajat sitten. Hän laskee sekunneissa vaativia päässälaskuja, pystyy luennoimaan minkä tahansa maan historiasta mitä tahansa päiväntarkasti, puhuu saksaa, venäjää, ruotsia ja englantia todella hyvin. Kirjoittaa runoja ja pelaa mielellään shakkia.
On yksinäinen ja todella masentunut.
Masentui kun vaimo jätti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Keskimmäisellä lapsellani on kehitysvamma.
Rakas lapsi hän on silti ja taitava tekemään esimerkiksi palapelejä, hyvä tilannehuumori ja on sellainen koomikko että harva pystyy pokkaa pitämään. Ihana kuin mikä. Osoittaa omalla tavallaan empatiaa, pyyhkii kyyneleet kun toista itkettää ja osoittaa myötätuntoa ilmeitä matkimalla. Ei ole oppinut vielä puhumaan mitään oikeaa kieltä mutta omaa kieltään kyllä puhuu paljon. Muut lapset ihan normaaleja, toinen lukiossa ja toinen amiksessa, nuorin ei ole vielä koulussa. Keskimmäinen opiskelee kehitysvammaisten koulussa ja täyttää pian 12.
Koulu mittaa tietyntyyppistä älykkyyttä. Vanhin lapseni oli aina keskiverto, ei hyvä mutta ei huonokaan. On selkeästi enemmän käytännön ihminen, älyää siellä nopeasti, miten pitää toimia. Työelämässä pärjännyt hyvin. Opiskeli lukion jälkeen amk:ssa ammattiin.
Hän ei ikimaailmassa olisi päässyt oikikseen tai lääkikseen, mutta omalla alallaan nyt ihan tyytyväinen ja ennen kaikkea ihmisenä tosi kiva.
Vierailija kirjoitti:
Mun äiti piti mua aina monissa asioissa yksinkertaisena ja huonompana kuin siskoa. Esim käsitöissä siskoani pidettiin suorastaan nerona ja luulin ettei itsestäni ole mihinkään kunnes aikuisiällä työelämässä kokeilin ja sain omat tuotteeni jopa myyntiin ym kun olivat niin hienoja ja muutenkin aina kehuttu jne. Tässä yksi esimerkki. Myös keskittymiskyky ollut huono, jos olisi esim kannustettu urheilussa niin varmasti olisin päässyt pitkälle jo nuorena (kuten vanhempani, mutta minua ei koskaan laitettu mihinkään tavoitteelliseen)
Meillä vähän sama kuvio. No, minä olin niin fiksu että sitä oli vaikea olla huomaamatta, mutta elin pitkälle aikuisikään ajatellen, että olen kömpelö, epäurheilullinen, täysin surkea käsitöissä ja kaikkea muuta kuin hyvännäköinen.
Koska siskoni oli kaikessa tuollaisessa todella hyvä, ja minä sitä viisi vuotta nuorempi, eli tietysti aina merkittävästi siskoani huonompi, minulle jäi se käsitys, että olen paska. Sitten kun jotain kokeili, huomasi että jaa, olenkin aika hyvä.
Ja siskoni oli taitavampi keikistelemään, joten se sai sen kauniin tyttären rooliin ja minä omituisen älykön, kun oli silmälasit.
Oudointa tässä on se, että nyt kun olemme keski-ikäisiä, äitini edelleen näkee minut sinä älykkäänä mutta täysin toistaitoisena lapsena, joka ei osaa edes ruokaa laittaa, vaikka oikeasti olen mennyt siskostani ohi about joka asiassa.
Se on todella hämmästyttävää, saatan esim. sanoa jonkin asian mikä liittyy omaan työhöni, eli tiedän sen aivan varmaksi, ja se valuu kuin vesi hanhen selästä. Mutta anna olla kun siskoni on lukenut naistenlehdestä aihetta sivuavan artikkelin, sen neuvoa kyllä kuunnellaan ja heti seurataan, vaikka minä löisin pöytään tuuman nivaskan tutkimusdataa miksi se siskon neuvo on väärä.
Vierailija kirjoitti:
Keskimmäisellä lapsellani on kehitysvamma.
Rakas lapsi hän on silti ja taitava tekemään esimerkiksi palapelejä, hyvä tilannehuumori ja on sellainen koomikko että harva pystyy pokkaa pitämään. Ihana kuin mikä. Osoittaa omalla tavallaan empatiaa, pyyhkii kyyneleet kun toista itkettää ja osoittaa myötätuntoa ilmeitä matkimalla. Ei ole oppinut vielä puhumaan mitään oikeaa kieltä mutta omaa kieltään kyllä puhuu paljon. Muut lapset ihan normaaleja, toinen lukiossa ja toinen amiksessa, nuorin ei ole vielä koulussa. Keskimmäinen opiskelee kehitysvammaisten koulussa ja täyttää pian 12.
Voin kertoa että ei hänen huumorintajunsa silti välttämättä muiden mielestä ole hyvä. Monilla vaan naurattaa vammaiset noin yleensäkin. Vaikea pitää pokkaa mutta se ei johdu mistään hauskoista vitseistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos käy hitaalla, kyseessä voi olla Asperger.
Ei välttämättä. Osa asseista voi olla hitaita ja tarkkoja, mutta esim. minä olin se "saaks lähtee kun on valmis" -oppilas koko koulun ajan.
Myös ylioppilaskirjoituksista lähdin heti kun sai, odotettuani varmaan tunnin tyhjän panttina. Ainakin siihen aikaan sai lähteä vasta klo 12. Kirjoitin 3M ja 3C lukematta ja tekemättä läksyjä koko kouluaikana. Lukion päästötodistuksen Ka oli 8,4. Siis ei mitkään hyvät paperit tietenkään, mutta mielestäni aika ok tulos tekemättä mitään.
Okei, muistan että ekaluokan ensimmäisenä päivänä saatiin joku tehtävä ja olin ihan innoissani "läksyistä", mutta siihen se sitten jäi.
En ikinä tajunnut, miksi minun pitäisi tehdä läksyjä ja yrittää enemmän, jos sain aina kokeista arvosanaksi 7-10 tekemättä yhtään mitään. Lisäksi koulu kuormitti niin paljon, että en olisi vapaa-ajalla jaksanutkaan enää vääntää.
Ei minulla ikinä mennyt kokeissa aikaa muuhun kuin siihen kirjoittamiseen. Joko tiedän vastauksen tai en tiedä. Jos tiedän, kirjoitan sen ja sillä selvä, jos en tiedä, ei se asia istumalla parane.
Olen muutenkin hyvin nopea ja tehokas kaikessa, mihin nyt ylipäänsä kykenen. Minulla on hyvin epätasainen kykyprofiili: joko olen nopea ja hyvä tai sitten täysin kykenemätön. Ei mitään välimuotoa, eikä mikään harjoittelu auta jos joku asia ei luista.
Älystä on hyötyä, mutta se ei ole kaikki kaikessa. Mielestäni tärkeintä on empaattisuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elämässä menestymiseen vaikuttaa aika moni muukin asia kuin älykkyys. Minulla on kaksi poikaa, jotka ovat aika älykkäitä, eivät neroja, mutta kuitenkin. Isompaa ei olisi opiskelu voinut vähempää kiinnostaa, mutta onneksi löysi ammattikoulusta kiinnostavan linjan. Valmistui sieltä, mutta työelämä osoittautui tosi raskaaksi. Mikään äly ei olisi siinä auttanut, että olisi jaksanut täysin epäinhimilliset työajat. Nuorempi taas on motivoitunut ja aloitti nyt lukion ja tykkää kovasti. Saa nähdä mitä sitten jatkossa tekee, mutta tällä hetkellä vaikuttaa siltä, että aika erilaisia elämänvalintoja tekevät. Eikä siinä älyssä ole mainittavampaa eroa. Oikeasti jos löytää vaikka ammattikoulusta kiinnostavan linjan ja on siinä motivoitunut, pääsee hyvässä tapauksessa kiinnostavan työn syrjään kiinni 19-vuotiaana. Ei kuulosta ihan huonolta :)
Älykkäästä kuulostaa kyllä huonolta. Kukaan oikeasti älykäs ei jaksa 19-vuotiaasta eläkeikään jotain ammattikouluduunia vailla mitään kehittymismahdollisuuksia. Älykäs ihminen haluaa haastaa ja kehittää itseään.
Kannattaa ehkä tutustua Elämän korjaajat -kirjaan. Siinä entinen urakiidossa ollut korkeasti koulutettu kertoo mm. oman tarinansa. Hänestä arvostettu työ ajatushautomossa oli lopulta ihan tylsää ja ikävää, kun taas moottoripyöräkorjaajana hän saa haastaa itseään. Ei ole siis aina itsestään selvää mikä ajokissa on vikana ja miten se kannattaisi korjata. Monet käytännön työt vaativat vain erilaista älyä kuin ns. akateemiset työt. Varmaan alalta kuin alalta löytyy niin tylsiä kuin mielenkiintoisia töitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elämässä menestymiseen vaikuttaa aika moni muukin asia kuin älykkyys. Minulla on kaksi poikaa, jotka ovat aika älykkäitä, eivät neroja, mutta kuitenkin. Isompaa ei olisi opiskelu voinut vähempää kiinnostaa, mutta onneksi löysi ammattikoulusta kiinnostavan linjan. Valmistui sieltä, mutta työelämä osoittautui tosi raskaaksi. Mikään äly ei olisi siinä auttanut, että olisi jaksanut täysin epäinhimilliset työajat. Nuorempi taas on motivoitunut ja aloitti nyt lukion ja tykkää kovasti. Saa nähdä mitä sitten jatkossa tekee, mutta tällä hetkellä vaikuttaa siltä, että aika erilaisia elämänvalintoja tekevät. Eikä siinä älyssä ole mainittavampaa eroa. Oikeasti jos löytää vaikka ammattikoulusta kiinnostavan linjan ja on siinä motivoitunut, pääsee hyvässä tapauksessa kiinnostavan työn syrjään kiinni 19-vuotiaana. Ei kuulosta ihan huonolta :)
Joku niitä poikasi töitä tekee tälläkin hetkellä epäinhimillisillä työajoilla. Sinun poikasi on vain heikkoa ainesta, joka ei pärjää tässä maailmassa. Toivottavasti toisen pojan kanssa menee paremmin. Mihin toinen poikasi edes opiskeli? Bussikuskiksi?
Kiitos vaan, minulla menee oikein hyvin kummankin poikani kanssa. Joo, kuljetusalaa opiskeli, mutta ei bussikuskiksi. Kumpikaan poikani ei ole minulle heikkoa ainesta. Omakaan urapolkuni ei ollut ruusuinen, mutta en voisi kuvitellakaan, että äitini häpeäisi minua sen takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keskimmäisellä lapsellani on kehitysvamma.
Rakas lapsi hän on silti ja taitava tekemään esimerkiksi palapelejä, hyvä tilannehuumori ja on sellainen koomikko että harva pystyy pokkaa pitämään. Ihana kuin mikä. Osoittaa omalla tavallaan empatiaa, pyyhkii kyyneleet kun toista itkettää ja osoittaa myötätuntoa ilmeitä matkimalla. Ei ole oppinut vielä puhumaan mitään oikeaa kieltä mutta omaa kieltään kyllä puhuu paljon. Muut lapset ihan normaaleja, toinen lukiossa ja toinen amiksessa, nuorin ei ole vielä koulussa. Keskimmäinen opiskelee kehitysvammaisten koulussa ja täyttää pian 12.Voin kertoa että ei hänen huumorintajunsa silti välttämättä muiden mielestä ole hyvä. Monilla vaan naurattaa vammaiset noin yleensäkin. Vaikea pitää pokkaa mutta se ei johdu mistään hauskoista vitseistä.
Niin meitäkin naurattaa ihan yleisesti hänen olemuksensa ja tuo siansaksan puhuminen, uskon että ihan samalla tavalla muutkin hänelle nauravat kuin omakin perhe. Ei pahantahtoisesti lainkaan vaan rakkaudella ja sympatialla, hän itsekin innostuu aina kun muut nauravat hänelle. Ei kukaan ole koskaan mitään pahaa sanonut. Tilannehuumorilla tarkoitan sitä että hän esimerkiksi nauraa jos minä tiputan jotain lattialle tai tapahtuu jokin muu kömmähdys. Minulle hän on ihana ja hauska söpöliini. 🤗
Meillä tytär 10v ei ole oikeasti mikään penaalin terävin kynä. Hänellä on vaikeuksia suurin piirtein kaikissa aineissa, lukemaan oppi vasta 8-vuotiaana. Läksyissä menee useita tunteja joka päivä vaikka olisi vain muutama tehtävä. Olen hänestä huolissani. Hän on selvästi myös luokassaan outolintu, yksinäinen eikä oikein pääse muiden juttuihin mukaan. Muut luokkakaverit ovat jo lopettaneet leikkimisen eivätkä katso Pikku Kakkosta, meidän lapselle ne ovat vielä tärkeitä..
Tutkimuksiin olemme jonossa. Surettaa lapsen puolesta kovasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä tytär 10v ei ole oikeasti mikään penaalin terävin kynä. Hänellä on vaikeuksia suurin piirtein kaikissa aineissa, lukemaan oppi vasta 8-vuotiaana. Läksyissä menee useita tunteja joka päivä vaikka olisi vain muutama tehtävä. Olen hänestä huolissani. Hän on selvästi myös luokassaan outolintu, yksinäinen eikä oikein pääse muiden juttuihin mukaan. Muut luokkakaverit ovat jo lopettaneet leikkimisen eivätkä katso Pikku Kakkosta, meidän lapselle ne ovat vielä tärkeitä..
Tutkimuksiin olemme jonossa. Surettaa lapsen puolesta kovasti.
Mitenkään väheksymättä suruasi ja huoltasi tai lapsen haasteita haluan todeta, että leikkivä kymmenvuotias ei ole ollenkaan mikään omituisuus. Päinvastoin pitkään leikkiminen on kuin panisi rahaa pankkiin. Se nimenomaan pitää aivot avarina ja parantaa tulevaisuuden oppimisvalmiuksia ihan jokaisella.
On surullista, miten jotkut vanhemmat suorastaan ylpeilevät sillä ettei lapsi enää leiki.
Kaikkea hyvää lapsellesi!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko sillä väliä onko lääkäri älykäs?
Ei rahan ja vaimon kannaltaAjatteletko että lääkäreissä on erityisen paljon lesboja?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Einstein oppi puhumaan vasta 4-vuotiaana. Et ainakaan sinä voi etkä saa sanoa että lapsesi ei ole älykäs. Me kaikki olemme yksilöitä. Hae itsellesi keskusteluapua, ja hillitse itsesi lapsen kanssa, älä dramatisoi.
Suomessa Einstein olisi pistetty apukouluun. Voi käydä myös niin, että jos vanhempi ei ole kovin älykäs, hän ei tunnista lapsensa älykkyyttä...
Einstein käytti ensimmäiset vuodet ajatteluun, ei ollut asiaa sanoa vielä mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Stubb sain lyhyestä matematiikasta A:n
.
So...Niin ja tasavallan presidentti Sauli Niinistön ylppäreiden yleisarvosana oli approbatur ja emerita tp. Tarja Halosen laudatur. - Lienee politiikkaa kumpaa haluamme pitää älykkääämpänä.
OppilIta verrataan toisiinsa.
Niinistön aikaan huomattavan harva suoritti yo-tutkinnon ja ylioppilastutkinnon hyväksytty suorittaminen avasi tien korkeakoulutukseen.
Nyt A:n ylioppilas usein löytää itsensä marketin kassalta.
Tuo :Niinistön aikaan on puppua, itse olen miltei saman ikäinen, ylioppilaita valmistui paljon, harvalle aukesi ovet yliopistoon.
minä en koskaan oikein pärjännyt koulussa enkä oikein missään muussakaan mitä olen koskaan yrittänyt. työttömänä kohta 3 vuotta vaikka laitan kymmeniä hakemuksia viikossa niin ei tule edes haastatteluihin kutsuja, koulutukseltani olen tarjoilija ja senkin jouduin käymään mukautettun. Vanhemmilleni olen häpeäksi ja he eivät varmaan halua edes ajatella että olen heidän lapsi koska olen pärjännyt elämässäni huonommin kuin muut perheen lapset. Esimerkiksi siskoni kävi lukion ja meni sen jälkeen sairaanhoitajaksi ja on vakituinen työ ja oman asunnon saanut ostettua ja veljeni myös käynyt lukion ja opiskelee vielä tradenomiksi. Heistä vanhemmat ovat ylpeitä ja tyytyväisiä mutta linjt yleensä halutaan vain unohtaa enkä halua osallistua esimerkiksi sukujuhliin kun kaikki muut vähintään ylioppilaita ja muut töissä käyviä. Minun elämäni nyt meni näin ja varmaan kuolenkin köyhänä ja yksin ja työttömänä. Minulla ei ole juuri sosiaalisia kontakteja koska olen myös todella ujo enkä oikein osaa tutustua muihin ja olen introvertti. Tykkään olla yksin mutta ei sekään pidemmän päälle hyvää tee ja perheenkin haluaisin ehkä joskus vielä perustaa jos olisi edes töitä jolla elättää lapsi, en halua lapsia köyhyyteen kärsimään koska oman lapsuudenperhe oli aika köyhä, oli monta lasta ja paljon velkaa, lama vei työt isältä pitkäksi aikaa ja äiti hoiti meitä lapsia pitkään kotona. Myöhemmin isä kyllä sai töitä mutta joutui duunarihommiin kun ikä alkoi painaa ja oli kuitenkin useamman vuoden työtön
Minä kyllä uskon että lapseni ovat älykkäitä molemmat, mutta toinen vaikea ja patalaiska.
No paha sanoa kun en itsekään elämässä menestynyt, mutta en nyt parikymppisenä olisi oikein suunnitellut sossurotan uraa, kuten lapsi suoraan sanoo.
Ehkä se vain hänelläkin on mt-ongelmien vuoksi vaikeaa, mutta puolustautuu sitten tuolla asenteella.
Toinen lapseni vaatii enemmän tukea oppimiseen, koska hänellä on adhd ja lukihäiriö. Psykologin tutkimuksissa hänet todettiin kuitenkin erittäin älykkääksi. Oppimisvaikeudet ei välttämättä tarkoita älyllistä heikkoutta. Hakekaa apua lapsillenne, joilla on oppimisvaikeuksia.
Minä kokeilen aina joskus huvikseni tuota Mensan nettitestiä ja saan ihan erilaisia tuloksia päivästä ja mielentilasta riippuen.
Minulla on todella pahoja keskittymisvaikeuksia ja ADHD-diagnoosin sain vasta tänä vuonna.
Sain yleensä alle 100 pistettä, alussa jaksoin ehkä kolme tehtävää tehdä oikein ja loput painelin mitä sattuu kun kyllästyin ja sitten itkin huonoa tulosta, en jaksanut edes katsoa kuvioita rauhassa loppuun asti.
Lääkityksen kanssa olen kokeillut uudestaan ja vakiona saan 115 pistettä.
Minulle diagnoosi oli valtava helpotus koska pidin itseäni pitkään tyhmänä, koulussa sellaiset aineet olivat vaikeita joissa olisi pitänyt nähdä enemmän vaivaa oppimisen eteen enkä malttanut harjoitella tai tehdä läksyjä ikinä, aina kun kysyttiin tuliko läksyjä valehtelin ettei niitä joko tullut tai sitten olin tehnyt ne jo iipassa tai tunnilla.
Koulussa tuli paljon sanomista tuosta läksyjen tekemättä jättämisestä ja mafyken kaikista kokeista vetelin nelosia ja vitosia koska en jaksanut edes ajatella inhokkiaineiden kirjojen avaamista. Sen sijaan historia, englanti ja uskonto olivat kivoja ja mukaansatempaavia, niitä kirjoja luin ihan huviksenikin ja pärjäsinkin hyvin, todistuksessakin oli englanti 10 aina.
Kouluaikana ei oikein osattu epäillä mitään ADHD:ta koska pärjäsin niin hyvin lempiaineissani ja olin koulussa melko rauhallinen ulospäin, kotona tämä olo vasta purkautui ja kävin hirveän pitkiä lenkkejä iltaisin juoksemassa. Harrastin muutenkin todella paljon liikuntaa ja se lievitti oireita huomattavasti.
Lukiosta kirjoitin C:n paperit, olisin varmasti pystynyt parempaan jos olisin saanut aikaisemmin apua.
Aloitin lukioaikana työt kahvilassa ja olen yhä samassa paikassa töissä, keväällä aloitin amk polkuopinnot ja syksyllä haku.
Autisminkirjoa joskus epäiltiin mutta käytännössä en usko että se olisi mahdollista koska olen sosiaalisesti taitava ja ihmisten kanssa minulla ei ole koskaan ollut minkäänlaisia ongelmia. Tunnetaidotkin minulla on hyvät, olen tehnyt paljon töitä lasten ja nuorten parissa ja saan heihin hyvin kontaktia ja ylipäätänsä pärjään hienosti ihmisläheisessä työssä.
Minulla ei ole mitään perinteisiä autisminkirjoon kuuluvia oireita.
Keskittymiskykyni on kyllä aika huono, koulussa opettaja sanoi usein että olen kuin verho silmien edessä ja usein vaivun omiin ajatuksiini niin syvälle etten kuule tai näe yhtään mitään.
Olen ajatellut että minulla voisi olla jonkin sortin dissosiaatiota, nuorempana minulla oli usein itsestäni ulkopuolinen olo ja tuntui siltä kuin olisin katsonut elokuvaa.
Minulla on myös epilepsia ja todella paha aurallinen migreeni, uskon että nekin vaikuttivat koulumenestykseeni jo lapsena.
Epilepsiadiagnoosin sain vasta muutama vuosi sitten kun sain ensimmäisen kouristuskohtauksen.
On siis mahdollista että sain tiheään tahtiin pienempiä kohtauksia lapsena ja opiskelut kärsivät sen seurauksena.