Onko teillä lasta, joka ei ole älykäs? Tästä harvoin puhutaan

Minä en meinannut päästä edes ensimmäiseltä luokalta ja lähipiiri varmasti ajatteli, että en ole mikään penaalin terävin kynä. Vasta muutama vuosi myöhemmin koulu alkoikin sujua. Yläasteelta ja lukiosta sain luokkani parhaimmat arvosanat. Ei koulumenestys ole mikään absoluuttinen älykkyyden mittari, koska siihen vaaditaan myös mm. hyvää keskittymiskykyä ja omaa motivaatiota. Näitä ei aina pieniltä lapsilta tai isommiltakaan löydy ja on mielestäni ikävää, että lapsia leimataan vähä-älyisiksi pelkän koulumenestyksen perusteella.

Minäkin olin nuorempana varmasti vajaan oloinen opettajien ja luokkakavereiden mielestä, tutkimuksissakin tuli tavattua tiheään tahtiin ja jopa lievää kehitysvammaa väläyteltiin vaihtoehdoksi.

En oikeasti ole typerä, matemaattis-loogiselta päättelykyvyltäni täysin keskitasoa ja muutoinkin aivan normaaliälyinen.

Esikouluikäisenä ja koko alakoulun ajan olin hyvin apaattinen ja sulkeutunut lapsi, lapsuuteni oli jokseenkin traumaattinen ja tämä heijastui koulunkäyntiini. Olin kiusattu ja pelkäsin monenlaisia asioita ja kärsin jo pienenä ahdistuksesta ja itsetuhoisista ajatuksista. Äitini sairastui vakavasti juuri kun aloitin esikoulun, kotona ei tästä juurikaan puhuttu ja kaikki oli salamyhkäistä, lähinnä puhuttiin että nyt rukoillaan yhdessä äidin puolesta. Samaan aikaan eskarissa kiusattiin ja minua pelotti hirveästi että jäisin orvoksi.

Suunnilleen kolmos-nelosluokalla minulla alkoi yhtäkkiä voimakas murrosikä ja sekin oli pelottavaa ja stressaavaa, oli syöpäepäilyä ja paljon epämiellyttäviä tutkimuksia ja jatkuvaa sairaalassa ravaamista, uskomaton häpeä omasta ulkonäöstä ja muuttuvasta kehosta.

En pystynyt keskittymään kouluun ja ajattelin että kuolen kuitenkin johonkin syöpään viimeistään teininä, lääkärit puhuivat valitettavasti minun kuullen kohonneesta syöpäriskistä joka aikaiseen murrosikään liittyy ja minä alle kymmenvuotiaana otin asian raskaasti, äidinkin sairaus painoi vielä tuossa vaiheessa mieltä ja oli kuitenkin tuoreessa muistissa.

Löin koko ala-asteen leikiksi, läksyt jätin tekemättä ja kokeisiin vastasin aina vain "emt" vaikka olisin tietänyt oikean vastauksen.

Oikeanlaisella hoidolla ja ikääntyessä tilanne tasoittui ja yläasteelle mennessä pahin kuohunta oli ohi ja ymmärsin että se todennäköinen syöpäkin olisi tulossa mahdollisesti suunnilleen vaihdevuosien aikoihin JOS huono tuuri käy.

Yläasteella keskiarvoni oli ihan keskitasoa, 8,5.

En mennyt kuitenkaan lukioon koska halusin nopeasti töihin, opiskelin ammatin ihan normaalissa amiksessa ja nyt olen töissä.

Syksyllä aion hakea ammattikorkeakouluun ja uskon pääseväni.

Minulla on kai vieläkin lapsuuden tuttavien keskuudessa jokseenkin friikin maine mutta sitä en jaksa stressata.

N19

Sukulaisellani on kaksi tytärtä, joilla on noin vuoden ikäero.

Vanhemmalla on jokin vakavampi oppimishäiriö/kehitysviivästymä, on saanut koulussa erityistukea ja meni nyt peruskoulusta valmistuttuaan johonkin erityisamikseen. Myös vähän jotain motorisia haaateita. Ei ole kuitenkaan kehitysvammaiseksi luokiteltava. Ihan mukava tyttö nyt kun on sen verran kasvanut ja tunteiden hallinta kehittynyt, että ei saa koko ajan jotain kilareita pikkuasioista.

Nuorempi tytär tuntuu sitten saaneen isolla kauhalla kaikkia niitä lahjakkuuksia, mitä isosiskolle ei osunut. Todella terävä koulussa, kilpailee korkealla tasolla urheilussa ja on musikaalinen.

Siinä on kyllä vanhemmilla ihan todella ollut miettimistä, että molempia on saatu kannustettua omalla tasollaan. Jotenkin se kuitenkin tuntuisi onnistuneen, ehkä ydin on siinä että ovat aina kertoneet sekä lapsille että läheisille olevansa ylpeitä kummankin saavutuksista.

Vierailija kirjoitti:

Eihän ne oppimiset ole kiinni älykkyydestä juurikaan. Siihen vaikuttaa keskittymiskyky ja ennenkaikkea motiivi.

Kyllähän äo korreloi koulumenestyksen kanssa keskimäärin.

Sitten toki on poikkeuksia, esim. keskittymisvaikeudet voivat heikentää tuloksia ja toisinpäin, hyvä keskittymiskyky auttaa oppimaan hieman matalammallakin älykkyydellä.

Mutta ei millään alle 90 äo:lla korkeakoulutusta hankita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Stubb sain lyhyestä matematiikasta A:n

.

So...

Niin ja tasavallan presidentti Sauli Niinistön ylppäreiden yleisarvosana oli approbatur ja emerita tp. Tarja Halosen laudatur. - Lienee politiikkaa kumpaa haluamme pitää älykkääämpänä.

OppilIta verrataan toisiinsa.

Niinistön aikaan huomattavan harva suoritti yo-tutkinnon ja ylioppilastutkinnon hyväksytty suorittaminen avasi tien korkeakoulutukseen.

Nyt A:n ylioppilas usein löytää itsensä marketin kassalta.

eI PELKKÄ ÄLY KORR

Älykkyys ei ole menestyksen tae. Eikä se myöskään takaa ystäviä. 

Mustan nuoren, jolle uskonnon kokeen laatiminen niin, että hän saisi hyväksyttävän, tuotti opettajalle tuskaa. Nykyisin hän on pidetty hoiva-avustaja. Kälyni, joka on mukavimpia tuntemiani ihmisiä, ei ymmärrä prosenttilaskuja, vaikka selittäisi miten.

Älykkyyteen suhtaudutaan nykyisin aivan liian ihannoiden.

Minulla on oikeasti todella matala älykkyysosamäärä, nettitestien mukaan suunnilleen 80. Osaan kuitenkin peittää tämän piirteen itsestäni todella hyvin ja hyvät sosiaaliset taidot sekä ihan hyvä ulkonäkö ovat kompensoineet paljon.

Minulla diagnosoitiin laaja-alaiset oppimisvaikeudet jo ensimmäisellä luokalla koulussa, lukemaan opin ennen kouluikää mutta alamäki alkoi joka tapauksessa jo ensimmäisellä luokalla.

En oppinut oikeastaan mitään ja yhä vieläkin tuntuu usein ettei mikään hyödyllinen tieto jää päähän, turhia asioita muistan kyllä erinomaisesti, esimerkiksi lehtien sivunumeroita, kilohintoja sekä lukuisia turhia mainosjinglejä.

Koulussa opiskelin normaalissa luokassa ja normaalin opetussuunnitelman mukaisesti paitsi matematiikan tunnit olin osittain erityisopettajan tunneilla pienryhmässä. Hojks oli ala-asteella käytössä mutta yläasteella sille ei enää ollut tarvetta.

Minut on pelastanut kotitaustani, lapsuudenkodissani oli tiukka asenne kaikenlaista alisuoriutumista ja laiskottelua kohtaan.

Kaikkea oli pakko yrittää ja kovasta työstä aina palkittiin, minua palkittiin mittapuuni mukaisesti hyvistä arvosanoista samalla tavalla kuin siskoani.

Sisko sai rahaa aina kun sai kympin kokeesta, minulle maksettiin jos sain vaikka seiskan hankalista aineista kuten matematiikasta.

Minua patistettiin kotona myös harrastamaan monipuolisesti ja kehittämään ja haastamaan itseäni vaikeuksista huolimatta.

Kotona myös kannustettiin lukemaan, seuraamaan maailman tapahtumia ja tehtiin selväksi ettei kouluttamattomaksi jääminen ole vaihtoehto.

Peruskoulun päättyessä sain muutaman stipendin ylimääräisestä vaivannäöstäni, aloin yläasteiässä harrastaa politiikkaa ja olin aktiivinen kaikenlaisissa nuorisojärjestöissä ja nuorten vaikuttamiskanavissa ja minut palkittiin yhteiskuntaopin stipendillä harrastuneisuuden vuoksi.

Äidinkielestä sain myös stipendin koska suoritin luokan ainoana lukupassin ja olin hyvä ainekirjoituksessa, opettaja arvosti huumoriani.

Tätä opettajaa muistan vieläkin lämmöllä, hän jaksoi aina muistuttaa ettei kukaan oikeasti tyhmä kykenisi sellaiseen ovelaan ja kypsään huumoriin kuin minä, olin todella innoissani politiikasta noihin aikoihin ja kirjoittelin poliittisia aineita tuolloin ainekirjoituksessa.

Harrastuksieni ja kotitaustani vuoksi olen päässyt ihan mukavasti elämässä eteenpäin, töitä on aina ollut helppo löytää, toimin nykyäänkin monissa luottamustehtävissä ja arki rullaa kuin kenellä tahansa muullakin.

Yleensä muistan olevani typerä vasta silloin kun nokan eteen lätkäistään suuria summia käsiteltäväksi ja olenpa kuullut kritiikkiä myös omasta toiminnastani näissä luottamustehtävissä etten kuulemma aivan täysillä voi käydä. Ilmeisesti minua kuitenkin pidetään lähinnä inhottavana eikä varsinaisesti kognitiivisilta kyvyiltäni rajoittuneena.

Olen huomannut myös että minuakin heikompia lenkkejä on ihan korkeissakin viroissa tässä maassa.

Koulutukseni on keskeytynyt lukio ja rimaa hipoen suoritettu amis, hain amkkiin vastikään enkä älynnyt mennä pääsykokeisiin koska luulin todistuksen riittävän.

Lisähakuun ei tarvittu todistusta vaan valinnat tehtiin valintakokeen perusteella.

Tämä on konkreettinen esimerkki tyhmyydestäni.

Haen syksyllä uudestaan todistusvalinnalla ja laitan ajoissa pääsykokeetkin ylös ettei vain jäisi välistä.

Ilman älykkyyttä ette käyttäisi älypuhelintanne, lentokoneita, autoja, välineitä, hissejä, mekanismeja, ei olisi verikokeita, tutkimuksia.

Olisitte oksennustaudissa koko ajan ja raapisitte ihminen verille j siitä tappava tauti.

Vierailija kirjoitti:

Einstein oppi puhumaan vasta 4-vuotiaana. Et ainakaan sinä voi etkä saa sanoa että lapsesi ei ole älykäs. Me kaikki olemme yksilöitä. Hae itsellesi keskusteluapua, ja hillitse itsesi lapsen kanssa, älä dramatisoi.

Suomessa Einstein olisi pistetty apukouluun. Voi käydä myös niin, että jos vanhempi ei ole kovin älykäs, hän ei tunnista lapsensa älykkyyttä...

Vierailija kirjoitti:

Stubb sain lyhyestä matematiikasta A:n

.

So...

Itse kun en ole lyhyttä matematiikkaa kirjoittanut, olisi mukava tietää, paljonko pitää osata, että saa kirjoituksista A:n. Riittääkö, että osaa kirjoittaa nimensä oikein?

Vierailija kirjoitti:

Ilman älykkyyttä ette käyttäisi älypuhelintanne, lentokoneita, autoja, välineitä, hissejä, mekanismeja, ei olisi verikokeita, tutkimuksia.

Olisitte oksennustaudissa koko ajan ja raapisitte ihminen verille j siitä tappava tauti.

Siltähän se näyttää kehitysmaissa.

On kaksi tyhmää ja yksi älykäs nyt jo aikuisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Stubb sain lyhyestä matematiikasta A:n

.

So...

Heikko ei pääse lukioon eikä pärjää siellä edes A:n arvoisesti.

Minulla on heikkolahjainen tuttu, joka kävi lukion aikuisena, jotenkin mukautetusti ja "erityisesti", mutta pääsi kirjoituksista läpi ainakin omien sanojensa mukaan. Arvosanoja en toki tiedä. Nykyään opiskelee erityisopistossa media-alaa, ei siis normaali korkeakoulu vaan sekin jotenkin mukautettu heikkolahjaisille. 

Heikkolahjaiset (äo 70-85) tuskin pystyvät suorittamaan lukiota.

Vierailija kirjoitti:

Einstein oppi puhumaan vasta 4-vuotiaana. Et ainakaan sinä voi etkä saa sanoa että lapsesi ei ole älykäs. Me kaikki olemme yksilöitä. Hae itsellesi keskusteluapua, ja hillitse itsesi lapsen kanssa, älä dramatisoi.

Tuo ei ole todiste älykkyyden puolesta suuntaan tai toiseen, sen sijaan joillekin autisteille on tyypillistä oppia puhumaan myöhään. Einstein olisi voinut olla huippuälykäs autisti.

Yleensä parhaiten elämä sujuu keskivertoälykkäillä sosiaalisilla ihmisillä joilla on tilannetajua, ahkeruutta ja hyvät verkostot. Normaaliälykkyys riittää. Meilläkin on lähipiirissä todella älykäs tyttö, pääsi opiskelemaan haluttua alaa ja on aina menestynyt koulussa. On kuitenkin käsittääkseni yksinäinen, vähän väliä burnoutissa ja opinnot venähtäneet mielenterveysongelmien takia.

Tutkimusten mukaan optimaalinen älykkyys on n. 110-120. Mikä tahansa sen alle tai yli alentaa elämänlaatua.

Poikani ei ole koskaan ollut akateemisesti lahjakas ja koulumenestys oli heikkoa. Hän ei kykene tuottamaan ymmärrettävää tekstiä vieläkään kovin hyvin, hänellä on paha lukihäiriö ja hahmotushäiriö. Koulussa numerot vitosia, kutosia, nelosia. Seiska oli jo hieno saavutus ja vaati tuntikausien työtä ja itkua. Raskausaikana kaikki sujui aivan normaalisti mutta synnytyksessä hän kärsi hapenpuutteesta, sektioon ei enää ehditty.

Olisi voinut käydä paljon pahemminkin joten en jaksa ollenkaan valittaa poikani pienistä vaikeuksista, olen onnellinen että hän on hengissä.

Hän on kuitenkin urheilullinen ja liikunnassa pärjäsi hyvin ja me vanhemmat kannustimme vahvuuksien löytämiseen.

Poikani kykenee ihan normaaliin keskusteluun ja on myös ikäisensä tasolla, hän on vain onnettoman huono kirjoittamaan ja lukeminen tuntuu vastenmieliseltä.

Hän on ihana persoona, empaattinen, huumorintajuinen,hyväsydäminen. Lisäksi hän on loistava kokki ja todella tarkka kodin siisteydestä. Urheilee vieläkin tavoitteellisesti ja pitää hyvää huolta itsestään.

Laaja kaveripiirikin hänellä on jammattikoulun sai tukitoimien kanssa käytyä ja tekee töitä rakennusalalla.

Luottotiedot hänellä on kunnossa ja on myös parisuhteessa, tyttöystävä auttaa paljon asioiden hoitamisessa.

Tyttöystävä on myös oikein mukava ihminen, hänkin todella lämmin persoona, opiskelee sairaanhoitajaksi.

He ovat vielä nuoria enkä odotakaan ihan vielä lapsenlapsia mutta ehkäpä muutaman vuoden päästä.

Poika on jo puhunut kosivansa, olen todella onnellinen hänen puolestaan ja mielestäni hän on hyvin menestynyt.

Meillä on neljä lasta joista yksi on tyhmä. Muut kolme ovat menestyneet opinnoissa ja ollut alusta asti selvää että kouluttautuvat korkeasti saaden hyvät työt. Tämä yksi on ihan omaa luokkaansa. Ei olla asiaa mitenkään esille nostettu tai korostettu mutta väkisinhän se joukosta erottuu. Yhdessä välissä jo miehen kanssa mietittiin vähän huumorin kauttakin että onko vaihtunut synnärillä :"D Rakkaita silti kaikki ovat.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on oikeasti todella matala älykkyysosamäärä, nettitestien mukaan suunnilleen 80. Osaan kuitenkin peittää tämän piirteen itsestäni todella hyvin ja hyvät sosiaaliset taidot sekä ihan hyvä ulkonäkö ovat kompensoineet paljon.

Minulla diagnosoitiin laaja-alaiset oppimisvaikeudet jo ensimmäisellä luokalla koulussa, lukemaan opin ennen kouluikää mutta alamäki alkoi joka tapauksessa jo ensimmäisellä luokalla.

En oppinut oikeastaan mitään ja yhä vieläkin tuntuu usein ettei mikään hyödyllinen tieto jää päähän, turhia asioita muistan kyllä erinomaisesti, esimerkiksi lehtien sivunumeroita, kilohintoja sekä lukuisia turhia mainosjinglejä.

Koulussa opiskelin normaalissa luokassa ja normaalin opetussuunnitelman mukaisesti paitsi matematiikan tunnit olin osittain erityisopettajan tunneilla pienryhmässä. Hojks oli ala-asteella käytössä mutta yläasteella sille ei enää ollut tarvetta.

Minut on pelastanut kotitaustani, lapsuudenkodissani oli tiukka asenne kaikenlaista alisuoriutumista ja laiskottelua kohtaan.

Kaikkea oli pakko yrittää ja kovasta työstä aina palkittiin, minua palkittiin mittapuuni mukaisesti hyvistä arvosanoista samalla tavalla kuin siskoani.

Sisko sai rahaa aina kun sai kympin kokeesta, minulle maksettiin jos sain vaikka seiskan hankalista aineista kuten matematiikasta.

Minua patistettiin kotona myös harrastamaan monipuolisesti ja kehittämään ja haastamaan itseäni vaikeuksista huolimatta.

Kotona myös kannustettiin lukemaan, seuraamaan maailman tapahtumia ja tehtiin selväksi ettei kouluttamattomaksi jääminen ole vaihtoehto.

Peruskoulun päättyessä sain muutaman stipendin ylimääräisestä vaivannäöstäni, aloin yläasteiässä harrastaa politiikkaa ja olin aktiivinen kaikenlaisissa nuorisojärjestöissä ja nuorten vaikuttamiskanavissa ja minut palkittiin yhteiskuntaopin stipendillä harrastuneisuuden vuoksi.

Äidinkielestä sain myös stipendin koska suoritin luokan ainoana lukupassin ja olin hyvä ainekirjoituksessa, opettaja arvosti huumoriani.

Tätä opettajaa muistan vieläkin lämmöllä, hän jaksoi aina muistuttaa ettei kukaan oikeasti tyhmä kykenisi sellaiseen ovelaan ja kypsään huumoriin kuin minä, olin todella innoissani politiikasta noihin aikoihin ja kirjoittelin poliittisia aineita tuolloin ainekirjoituksessa.

Harrastuksieni ja kotitaustani vuoksi olen päässyt ihan mukavasti elämässä eteenpäin, töitä on aina ollut helppo löytää, toimin nykyäänkin monissa luottamustehtävissä ja arki rullaa kuin kenellä tahansa muullakin.

Yleensä muistan olevani typerä vasta silloin kun nokan eteen lätkäistään suuria summia käsiteltäväksi ja olenpa kuullut kritiikkiä myös omasta toiminnastani näissä luottamustehtävissä etten kuulemma aivan täysillä voi käydä. Ilmeisesti minua kuitenkin pidetään lähinnä inhottavana eikä varsinaisesti kognitiivisilta kyvyiltäni rajoittuneena.

Olen huomannut myös että minuakin heikompia lenkkejä on ihan korkeissakin viroissa tässä maassa.

Koulutukseni on keskeytynyt lukio ja rimaa hipoen suoritettu amis, hain amkkiin vastikään enkä älynnyt mennä pääsykokeisiin koska luulin todistuksen riittävän.

Lisähakuun ei tarvittu todistusta vaan valinnat tehtiin valintakokeen perusteella.

Tämä on konkreettinen esimerkki tyhmyydestäni.

Haen syksyllä uudestaan todistusvalinnalla ja laitan ajoissa pääsykokeetkin ylös ettei vain jäisi välistä.

Ilman psykologista asiantuntemusta tuntuu vaikealta uskoa että älykkyytesi olisi oikeasti noin matala. Osaat kirjoittaa varsin hyvää ja ymmärrettävää tekstiä, ja muutenkin kykenet analysoimaan itseäsi ja toimintaasi hyvin. Näet elämääsi vaikuttaneita syitä ja seurauksia ja kerrot olevasi kiinnostunut ympäröivästä maailmasta ja lisäksi haluat kehittää itseäsi koulutuksen kautta.

Se, ettet huomannut pääsykokeeseen liittyviä vaatimuksia, voi olla ihan vain tiedon puutetta, eikä sitä tarvitse pitää tyhmyyden merkkinä. Jokaiselta meistä jää joskus tai vähän useammin epähuomiossa kaikenlaista oleellista huomioimatta. Voisiko sinulla olla jotain autismin kirjon oireilua tai muuta neurologista ongelmaa kaiken taustalla? Tuo "pikkuasioiden muistaminen" voisi viitata niihin, vaikkei se tietysti yksinään mihinkään kriteeriin riitä. Joka tapauksessa vaikutat kirjoituksesi perusteella ihan perusfiksulta ihmiseltä, jolla vain syystä tai toisesta on vaikeuksia omaksua tietoa perinteisellä koulumekaniikalla.

87 komppaa 95.

Minulla on erittäin älykäs sisko, oikea kielinero. Puhuu viittä vierasta kieltä erinomaisesti ja opinnoissa saa loistavia arvosanoja, uskon että hän tulee vielä väittelemään tohtoriksi jossain vaiheessa.

Sosiaalisesti hän on kuitenkin jollain tapaa rajoittunut, hän asuu toisella paikkakunnalla ja minulla on kavereita ympäri maata. Sisko valittelee usein yksinäisyyttään mutta ei uskalla lähteä minnekään, eräs kaverini joka asuu samalla paikkakunnalla kuin sisko olisi hakenut ihan kotiovelta puolueen opiskelijajärjestön tapahtumaan mutta sisko ei halunnut lähteä ja valehteli kavereilleni että pitääkin muka mennä tenttiin.

Siskolla on kyllä ystäviä Unkarissa ja Yhdysvalloissa mutta Suomessa ihmisten kanssa on jostain syystä hankala tutustua.

Matkustelee kyllä mielellään ulkomaille ja siellä jostain syystä pärjää hyvin ihmisten kanssa mutta Suomessa on vaikea lähteä edes minun kavereiden kanssa minnekään.

Minulla taas on hyvinkin laaja kaveripiiri, monen ikäisiä ja eri taustoista tulevia.

Koskaan ei tarvitse olla päivääkään yksin jos ei itse kaipaa omaa rauhaa. Toivoisin että siskokin saisi ystäviä ja oppisi tutustumaan muihin ihmisiin, aina pyydän mukaan häntä omiin rientoihini mutta koskaan hän ei halua lähteä mukaan.

Baarit, keikat, isot tapahtumat ja leirit ihan ehdoton ei.

Ei lähtenyt edes oman kylän pikkufestareille jätskille kun ihmisiä oli liikaa, olisin kyllä tarjonnut mielelläni.

Älykkyys on joskus myös kirous, hän kokee usein olonsa ulkopuoliseksi muiden seurassa.

Hänellä on huomattavasti keskivertoa korkeampi älykkyysosamäärä.