Onko teillä lasta, joka ei ole älykäs? Tästä harvoin puhutaan

Se on mielenkiintoista, että kun keskustellaan älykkäistä lapsista, ketju on täynnä vanhempia, joiden lapsi on muka älykäs. Paljon hiljaisempaa on täällä, missä keskustellaan vähemmän älykkäistä lapsista, vaikka puolet lapsista on keskivertoa tyhmempiä ja täällä roikkuvien ihmisten lapsista vielä sitäkin paljon suurempi osa. Niiden älykkäiden lasten vanhemmat ei roiku täällä, varsinkaan keskellä päivää, koska ovat töissä. Täällä kaikki työttömät ja syrjäytyneet vanhemmat kuvittelevat harhaisesti omien lapsiensa olevan jotain neroja.

Kun saisi pidettyä erossa taannuttavasta mätärupuseurasta, siinäpä haastetta. Nykyään "pitää" haalia määrää, ei laatua.

Toki joidenkin tutkimusten mukaan älykkäät pärjäävät parhaiten, kun osaavat esim. tunnistaa omat heikkoudet ja vahvuudet jne. Mutta ilman mitään tutkimusta tukena, niin väittäisin, että keskivertoälykkäät ja sitä tyhmemmät pärjäävät tässä elämässä parhaiten. Jos ei nyt siis mistään varsinaisesta kehityksen taantumasta puhuta. Mutta siis menet vaikka peruskoulun jälkeen ammattikouluun, hankit ammatin, löydät ihan perusmukavan puolison ja hankitte perheen. Elämä menee siinä peruskivaa työtä suorittaen ja perheen kanssa eläen.

Sitten taas monet älykkäät voivat tunnistaa oman potentiaalin ja turhautua siihen, kun vaikka ei löydykään omaa tasoa vastaavaa työtä. Elämä voi tuntua merkityksettömältä "peruskivaa duunia" tehdessä. Lisäksi puolison metsästäminen voi olla hankalampaa, kun ei välttämättä riitä, että se puoliso nyt on ihan kiva ja häntä rakastaa vai olla kriteerinä keskustelutaidot, sivistyneisyys tms.

Elämässä menestymiseen vaikuttaa aika moni muukin asia kuin älykkyys. Minulla on kaksi poikaa, jotka ovat aika älykkäitä, eivät neroja, mutta kuitenkin. Isompaa ei olisi opiskelu voinut vähempää kiinnostaa, mutta onneksi löysi ammattikoulusta kiinnostavan linjan. Valmistui sieltä, mutta  työelämä osoittautui tosi raskaaksi. Mikään äly ei olisi siinä auttanut, että olisi jaksanut täysin epäinhimilliset työajat. Nuorempi taas on motivoitunut ja aloitti nyt lukion ja tykkää kovasti. Saa nähdä mitä sitten jatkossa tekee, mutta tällä hetkellä vaikuttaa siltä, että aika erilaisia elämänvalintoja tekevät. Eikä siinä älyssä ole mainittavampaa eroa. Oikeasti jos löytää vaikka ammattikoulusta kiinnostavan linjan ja on siinä motivoitunut, pääsee hyvässä tapauksessa kiinnostavan työn syrjään kiinni 19-vuotiaana. Ei kuulosta ihan huonolta :)

Vierailija kirjoitti:

Toki joidenkin tutkimusten mukaan älykkäät pärjäävät parhaiten, kun osaavat esim. tunnistaa omat heikkoudet ja vahvuudet jne. Mutta ilman mitään tutkimusta tukena, niin väittäisin, että keskivertoälykkäät ja sitä tyhmemmät pärjäävät tässä elämässä parhaiten. Jos ei nyt siis mistään varsinaisesta kehityksen taantumasta puhuta. Mutta siis menet vaikka peruskoulun jälkeen ammattikouluun, hankit ammatin, löydät ihan perusmukavan puolison ja hankitte perheen. Elämä menee siinä peruskivaa työtä suorittaen ja perheen kanssa eläen.

Sitten taas monet älykkäät voivat tunnistaa oman potentiaalin ja turhautua siihen, kun vaikka ei löydykään omaa tasoa vastaavaa työtä. Elämä voi tuntua merkityksettömältä "peruskivaa duunia" tehdessä. Lisäksi puolison metsästäminen voi olla hankalampaa, kun ei välttämättä riitä, että se puoliso nyt on ihan kiva ja häntä rakastaa vai olla kriteerinä keskustelutaidot, sivistyneisyys tms.

Tässä voi olla perää. Suvussa on näitä vajaat kolmekymppisiä nörttityyppejä, joiden jutut menevät kovaa ja korkealta yli minun pääni, mutta ei niitä ymmärrä kukaan muukaan kuin samanlainen nörtti... No ehkä voi ajatella, että mitä väliä mitä muut tykkää kunhan itse viihtyy elämässään, mutta tosi omituisia ihmissuhdekuvioitakin siellä on. Mikään ei ole rahvaanomaisen itsestään selvää, että ollaan yhdessä jos tykkää toisesta ja suunnitellaan yhteistä tulevaisuutta. Kumppanit vaihtuvat tiuhaan ja välillä on useampi yhtä aikaa. Elävät jotenkin angstisen oloisessa omassa kuplassaan. Lähtökohtaisesti ei ole varmaan yhtään sen kamalampaa olla vähän tyhmempi ja katsoa Salkkareita TV:stä ja neuloa villasukkia.

Ainakin mun kollega jauhaa jatkuvasti miten älykäs ja fiksu ja erinomainen hänen lapsensa on. Jotenkin vaivaannuttavaa kun se ei näy ulospäin mitenkään. Ihan tavallinen lapsi se on.

Aloitus on mielestäni hyvä ja tärkeä vedotessaan vanhempien realismin tarpeeseen. Vanhemman on hyvä ja siis lastensa etu olla perillä lastensa ominaispiirteistä ja siitä, miten lapsille voisi nyt ja tulevaisuudessa pyrkiä tarjoamaan hyvää, iloista ja itsetuntoa kehittävää elämää, koulumenestyksestä riippumatta ja sen lisäksi. Siis tukemaan tasapainoisen persoonallisuuden rakentumisessa kognitiivisesta kyvykkyydestä riippumatta - myös huippukyvykäs ihminen tarvitsee tällaisen pohjan, joka rakennetaan muullekin kuin älykkyyden pohjalle.

Tuohan on just hyvä! Valtaosa ihmisistä ei ole kovin fiksuja, helpommin sopii joukkoon ja sopeutuu yhteiskuntaan, kun ei ole liian fiksu eikä lahjakas. Silti voi elää oikein leppoisan ja mukavan elämän.

Älykkyyden ja lahjakkuuden mukana aika usein tulee muita päävikoja.

Vanhemman rakkauden määränhän voi laskea teettämällä lapsella ÄO-testin. Siitä sen rakkauden ja välittämisen määrän voi katsoa suoraan.

Vierailija kirjoitti:

Elämässä menestymiseen vaikuttaa aika moni muukin asia kuin älykkyys. Minulla on kaksi poikaa, jotka ovat aika älykkäitä, eivät neroja, mutta kuitenkin. Isompaa ei olisi opiskelu voinut vähempää kiinnostaa, mutta onneksi löysi ammattikoulusta kiinnostavan linjan. Valmistui sieltä, mutta  työelämä osoittautui tosi raskaaksi. Mikään äly ei olisi siinä auttanut, että olisi jaksanut täysin epäinhimilliset työajat. Nuorempi taas on motivoitunut ja aloitti nyt lukion ja tykkää kovasti. Saa nähdä mitä sitten jatkossa tekee, mutta tällä hetkellä vaikuttaa siltä, että aika erilaisia elämänvalintoja tekevät. Eikä siinä älyssä ole mainittavampaa eroa. Oikeasti jos löytää vaikka ammattikoulusta kiinnostavan linjan ja on siinä motivoitunut, pääsee hyvässä tapauksessa kiinnostavan työn syrjään kiinni 19-vuotiaana. Ei kuulosta ihan huonolta :)

Älykkäästä kuulostaa kyllä huonolta. Kukaan oikeasti älykäs ei jaksa 19-vuotiaasta eläkeikään jotain ammattikouluduunia vailla mitään kehittymismahdollisuuksia. Älykäs ihminen haluaa haastaa ja kehittää itseään.

Vierailija kirjoitti:

Stubb sain lyhyestä matematiikasta A:n

.

So...

Niin ja tasavallan presidentti Sauli Niinistön ylppäreiden yleisarvosana oli approbatur ja emerita tp. Tarja Halosen laudatur. - Lienee politiikkaa kumpaa haluamme pitää älykkääämpänä.

Minulla on kaksi lasta, esikoinen selkeästi älykkäämpi.

Esikoinen kirjoitti lukiosta laudaturin paperit ja opiskelee nyt yliopistossa viimeistä vuotta.

On humanistisella alalla mutta selkeästi siis näistä omista lapsistani tätä nuorempaa älykkäämpi.

Nuoremmalla oli haasteita jo ensimmäisillä luokilla matematiikan kanssa, kielellisesti hänkin on ihan lahjakas ja oli muutama kymppikin joskus ala-asteen todistuksessa.

Nuorempi on amiksen joten kuten läpi käynyt ja tällä hetkellä työttömänä.

Hänellä on hahmotusvaikeuksia joiden vuoksi hänen on hyvin hankala työllistyä duunarihommiin ja älyllinen kapasiteetti ei riittäisi hänellä edes AMK-tason opintoihin.

Minä olen meistä kahdesta sisaruksesta se ei-älykäs ja lapsuudestani muistan sen, kuinka isälläni oli aina tapana kehua älykästä sisarustani ja vähätellä kaikkea tekemääni. Vielä aikuisiällänikin isäni totesi eräissä sukujuhlissa, kuinka olen selvästi tullut tyhmään äitiini. Voitte vaan arvata, miten kivalta tuon kuuleminen tuntui, kun itsetunto ei muutenkaan koskaan ole ollut hyvä.

72 jatkaa, huoli on kova tämän nuorimmaisen tilanteesta. Arkijärkeä hänellä kyllä on eikä sinällään ole ketjussa kuvatun kaltainen heikkolahjainen, kykenee hoitamaan itse asiansa ja on kuitenkin ns katuviisas, huolehtii raha-asiansa tarkkaan, tiedostaa itsekin haasteensa ja elää ihan tässä maailmassa ja käyttäytyy kuin kuka tahansa normaali nuori aikuinen.

Opiskelu vain on hänelle todella vaikeaa useiden pahojen oppimisvaikeuksien takia, hänellä on hankaluuksia matematiikassa ja kaikki käsityöläisammatit ovat myös ehdottomasti poissuljettuja.

Hän kävi lukiota jonkin aikaa mutta ei viihtynyt sielläkään, numerot olivat kokeista yleensä 8 paitsi matematiikaa ei lukiossakaan läpi saanut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Elämässä menestymiseen vaikuttaa aika moni muukin asia kuin älykkyys. Minulla on kaksi poikaa, jotka ovat aika älykkäitä, eivät neroja, mutta kuitenkin. Isompaa ei olisi opiskelu voinut vähempää kiinnostaa, mutta onneksi löysi ammattikoulusta kiinnostavan linjan. Valmistui sieltä, mutta  työelämä osoittautui tosi raskaaksi. Mikään äly ei olisi siinä auttanut, että olisi jaksanut täysin epäinhimilliset työajat. Nuorempi taas on motivoitunut ja aloitti nyt lukion ja tykkää kovasti. Saa nähdä mitä sitten jatkossa tekee, mutta tällä hetkellä vaikuttaa siltä, että aika erilaisia elämänvalintoja tekevät. Eikä siinä älyssä ole mainittavampaa eroa. Oikeasti jos löytää vaikka ammattikoulusta kiinnostavan linjan ja on siinä motivoitunut, pääsee hyvässä tapauksessa kiinnostavan työn syrjään kiinni 19-vuotiaana. Ei kuulosta ihan huonolta :)

Älykkäästä kuulostaa kyllä huonolta. Kukaan oikeasti älykäs ei jaksa 19-vuotiaasta eläkeikään jotain ammattikouluduunia vailla mitään kehittymismahdollisuuksia. Älykäs ihminen haluaa haastaa ja kehittää itseään.

Oletpa ennakkoluuloinen. Aikuisena voi kouluttautua lisää ja oikeastaan nykyään on pakkokin hankkia lisäkoulutusta. Myös alaa voi vaihtaa, se on ihan yleistä. Ja vaikka ei työelämässä olisi lainkaan kunnianhimoa eikä etenemishaluja, muussa elämässä voi olla sitäkin enemmän kehitysmahdollisuuksia. Moni opiskelee omaksi ilokseen esimerkiksi avoimessa yliopistossa ilman tutkintotavoitetta.

Vierailija kirjoitti:

72 jatkaa, huoli on kova tämän nuorimmaisen tilanteesta. Arkijärkeä hänellä kyllä on eikä sinällään ole ketjussa kuvatun kaltainen heikkolahjainen, kykenee hoitamaan itse asiansa ja on kuitenkin ns katuviisas, huolehtii raha-asiansa tarkkaan, tiedostaa itsekin haasteensa ja elää ihan tässä maailmassa ja käyttäytyy kuin kuka tahansa normaali nuori aikuinen.

Opiskelu vain on hänelle todella vaikeaa useiden pahojen oppimisvaikeuksien takia, hänellä on hankaluuksia matematiikassa ja kaikki käsityöläisammatit ovat myös ehdottomasti poissuljettuja.

Hän kävi lukiota jonkin aikaa mutta ei viihtynyt sielläkään, numerot olivat kokeista yleensä 8 paitsi matematiikaa ei lukiossakaan läpi saanut.

Tänään maikkarin aamutelevisiossa puhuttiin siitä, miten voi saada tukea oppimisvaikeuksiin korkeakoulutasolla. Kiven alla se on, mutta sinnikäs sitä saa. Kannattaa vaatia tukea, mahdollisuudet koulutettuna paranevat huimasti!

Vierailija kirjoitti:

Elämässä menestymiseen vaikuttaa aika moni muukin asia kuin älykkyys. Minulla on kaksi poikaa, jotka ovat aika älykkäitä, eivät neroja, mutta kuitenkin. Isompaa ei olisi opiskelu voinut vähempää kiinnostaa, mutta onneksi löysi ammattikoulusta kiinnostavan linjan. Valmistui sieltä, mutta  työelämä osoittautui tosi raskaaksi. Mikään äly ei olisi siinä auttanut, että olisi jaksanut täysin epäinhimilliset työajat. Nuorempi taas on motivoitunut ja aloitti nyt lukion ja tykkää kovasti. Saa nähdä mitä sitten jatkossa tekee, mutta tällä hetkellä vaikuttaa siltä, että aika erilaisia elämänvalintoja tekevät. Eikä siinä älyssä ole mainittavampaa eroa. Oikeasti jos löytää vaikka ammattikoulusta kiinnostavan linjan ja on siinä motivoitunut, pääsee hyvässä tapauksessa kiinnostavan työn syrjään kiinni 19-vuotiaana. Ei kuulosta ihan huonolta :)

Joku niitä poikasi töitä tekee tälläkin hetkellä epäinhimillisillä työajoilla. Sinun poikasi on vain heikkoa ainesta, joka ei pärjää tässä maailmassa. Toivottavasti toisen pojan kanssa menee paremmin. Mihin toinen poikasi edes opiskeli? Bussikuskiksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Elämässä menestymiseen vaikuttaa aika moni muukin asia kuin älykkyys. Minulla on kaksi poikaa, jotka ovat aika älykkäitä, eivät neroja, mutta kuitenkin. Isompaa ei olisi opiskelu voinut vähempää kiinnostaa, mutta onneksi löysi ammattikoulusta kiinnostavan linjan. Valmistui sieltä, mutta  työelämä osoittautui tosi raskaaksi. Mikään äly ei olisi siinä auttanut, että olisi jaksanut täysin epäinhimilliset työajat. Nuorempi taas on motivoitunut ja aloitti nyt lukion ja tykkää kovasti. Saa nähdä mitä sitten jatkossa tekee, mutta tällä hetkellä vaikuttaa siltä, että aika erilaisia elämänvalintoja tekevät. Eikä siinä älyssä ole mainittavampaa eroa. Oikeasti jos löytää vaikka ammattikoulusta kiinnostavan linjan ja on siinä motivoitunut, pääsee hyvässä tapauksessa kiinnostavan työn syrjään kiinni 19-vuotiaana. Ei kuulosta ihan huonolta :)

Älykkäästä kuulostaa kyllä huonolta. Kukaan oikeasti älykäs ei jaksa 19-vuotiaasta eläkeikään jotain ammattikouluduunia vailla mitään kehittymismahdollisuuksia. Älykäs ihminen haluaa haastaa ja kehittää itseään.

Oletpa ennakkoluuloinen. Aikuisena voi kouluttautua lisää ja oikeastaan nykyään on pakkokin hankkia lisäkoulutusta. Myös alaa voi vaihtaa, se on ihan yleistä. Ja vaikka ei työelämässä olisi lainkaan kunnianhimoa eikä etenemishaluja, muussa elämässä voi olla sitäkin enemmän kehitysmahdollisuuksia. Moni opiskelee omaksi ilokseen esimerkiksi avoimessa yliopistossa ilman tutkintotavoitetta.

Olen itse opiskellut joitain avoimen yliopiston kursseja ja kyllä ne muut kurssilaiset ovat aina jotain tuplamaistereita tai tohtoreita, jotka haluavat oppia ja tietää lisää. Ei ole autonrassaajia tai rekkakuskeja.

ohis

Meillä se jo aiemminkin pölvästiksi osoittautunut poika, josta ei siis ole edes höyryävän sontakasan vahtijaksi, meni ja äänesti demareita. Katkaisin hunsvottiin välit. Äitinsä alkoi puolustelemaan poikaa, ajoin mäkättävän muijan pihalle.

Vierailija kirjoitti:

Stubb sain lyhyestä matematiikasta A:n

.

So...

A lyhyestä matematiikasta ja silti puhuu neljää vierasta kieltä sujuvasti, väitteli tohtoriksi, on toiminut tutkijana, ministerinä, puolueen puheenjohtajana ja pääministerinä, sekä professorina.  Saa yrittää samaa, vaikka olisi pitkästä matematiikasta laudatur.