Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Onko teillä lasta, joka ei ole älykäs? Tästä harvoin puhutaan
17.08.2023 |
Meillä on kaksi lasta, joista toinen oppinut nopeasti ja toinen taas hitaasti. Nuorempi on nyt 3. luokalla ja tuntuu, että hoksaa asioita hitaasti ja tarvitsee apua ihan helpoissakin läksyissä. Vielä pärjännyt kuitenkin luokan mukana.
Aina puhutaan lahjakkaista ja älykkäistä lapsista. Entäs jos oma lapsi on jostain syystä vähemmän älykäs, huolestuttaako se muita?
Ja juu, on paljon muita hyviä ja ihania piirteitä esim hyväsydämisyys, mutta koulu ja työelämä saattaa olla haastavaa jos hoksottimet toimii tavallista hitaammin.
Kommentit (179)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän ne oppimiset ole kiinni älykkyydestä juurikaan. Siihen vaikuttaa keskittymiskyky ja ennenkaikkea motiivi.
Älykkyyshän nimenomaan tarkoittaa tehokasta oppimiskykyä sekä kykyä soveltaa opittua. Älykäs kykenee oppimaan paljon nopeammin, tekemään tehtävät paljon nopeammin. Koska aikaa on meillä kaikilla rajallisesti, tällä todellakin on väliä.
Miksi alapeukku? Suora lainaus Wikipediasta älykkyyden määritelmästä alkaa sanoilla:
"Älykkyys tarkoittaa kykyä oppia uusia asioita ja soveltaa opittua nopeasti..."
Toki vaivannäöllä, motivaatiolla, keskittymiskyvyllä jne. on väliä oppimisessa mutta älykkyyden määritelmää ne eivät muuta.
Nyt puhutaan älykkyydestä tietyn kontekstin sisällä missä tuo on liian yksinkertaistettu tulkinta asiayhteydestä irrotettuna, siksi alapeukku.
Viestini oli vastaus viestiin, jossa sanottiin:
"Eihän ne oppimiset ole kiinni älykkyydestä juurikaan."
Olin tästä eri mieltä koska älykkyys suurimmaksi osaksi nimenomaan on oppimiskykyä. Tällöin väite, että sillä ei olisi juurikaan väliä oppimiseessa on täysin ristiriidassa älykkyyden määritelmän kanssa.
Mutta jospa palataan aiheeseen, joka tosin ilmeisesti on niin tabu, ettei keskustelu siitä oikein edisty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toinen lapseni on vaikeasti kehitysvammainen, eli älykkyys on alhainen. Rakas lapsi silti
Mikä tekee tuollaisesta lapsesta tärkeän ja rakkaan?
Sivusta, mutta tietysti se että hän on oma lapsi. Hölmö kysymys.
Ei lemmikeilläkään älykkyys päätä huimaa, mutta yleensä ne ovat silti rakkaita perheenjäseniä omistajilleen, vaikka eivät ole edes biologista sukua.
Syvästi kehitysvammainen ei edes kommunikoi. Eihän sellaisella ole edes persoonaa, joten ei ole mitä rakastaa.
Taidat tahallas ärsyttää !
Ei tyhmillä ja läskeillä lapsilla mitään tee.
Vierailija kirjoitti:
En halua tuolla tavalla edes vertailla lapsiani. Kukin olkoon yksilönsä ja ihan oma itsensä.
En haluaisi itsekään, että äitini olisi vertaillut meidän älykkyyksiämme sisarusten tai muidenkaan kesken.
No miksi ei? Jos toinen on musikaalinen ja toinen ei niin eikö sitäkään saa sanoa? Toisella on jauhopeukalo ja toisella ei?
Vierailija kirjoitti:
Onhan muut mahdolliset selittävät tekijät katsottu? Näöntarkastus, kuulon tarkastus? Mahdollinen luki-häiriö? Yöunet?
Luulisi koulun suunnalta tulevan yhteydenottoa jos on epäilys jostain johon voitaisiin enemmän panostaa.
Ennen kaikkea, pidä molemmista lapsista yhtä paljon ja näytä se.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Stubb sain lyhyestä matematiikasta A:n
.
So...Mutta hänellä olikin perhetausta kunnossa. Ei ollut väliä miten koulussa pärjää. Isi hoitaa.
Joku jossain mainitsi että oli koulukiusaaja !
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En halua tuolla tavalla edes vertailla lapsiani. Kukin olkoon yksilönsä ja ihan oma itsensä.
En haluaisi itsekään, että äitini olisi vertaillut meidän älykkyyksiämme sisarusten tai muidenkaan kesken.No miksi ei? Jos toinen on musikaalinen ja toinen ei niin eikö sitäkään saa sanoa? Toisella on jauhopeukalo ja toisella ei?
Lisäksi erot voivat olla pienillä lapsilla niin suuria että ei niitä voi olla huomaamatta. Toinen lukee Harry Pottereita seitsemänvuotiaana ja toinen oppii lukemaan kahdeksanvuotiaana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän ne oppimiset ole kiinni älykkyydestä juurikaan. Siihen vaikuttaa keskittymiskyky ja ennenkaikkea motiivi.
Älykkyyshän nimenomaan tarkoittaa tehokasta oppimiskykyä sekä kykyä soveltaa opittua. Älykäs kykenee oppimaan paljon nopeammin, tekemään tehtävät paljon nopeammin. Koska aikaa on meillä kaikilla rajallisesti, tällä todellakin on väliä.
Nojoo mutta ei peruskoulun arvosanat kerro vielä kauheesti. Itse olin aina luokan priimus, mutta en todellakaan ole mikään älykkö, vaan ihan perusfiksu. Olin varmaan vaan ahkerampi, ja motivoituneempi ja satuin tykkäämään koulusta. Eikä ollut ihan niin kauheat kotiolot kuin monella muulla luokallani. Eli se luokan todellinen nero saattaa paljastua vasta aikuisena tai ei välttämättä ikinä jos se tyyppi haluaakin vaikka rekkakuskiksi.
Jos käy hitaalla, kyseessä voi olla Asperger.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oma lapseni on älykäs, ja mieheni lapsista toinen. Toinen on sitten tollukka, mutta eiköhän tuokin tule pärjäämään ihan hyvin kuitenkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Stubb sain lyhyestä matematiikasta A:n
.
So...Heikko ei pääse lukioon eikä pärjää siellä edes A:n arvoisesti.
Minulla on heikkolahjainen tuttu, joka kävi lukion aikuisena, jotenkin mukautetusti ja "erityisesti", mutta pääsi kirjoituksista läpi ainakin omien sanojensa mukaan. Arvosanoja en toki tiedä. Nykyään opiskelee erityisopistossa media-alaa, ei siis normaali korkeakoulu vaan sekin jotenkin mukautettu heikkolahjaisille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Elämässä ja elämässä "menestymisestä" merkkaavat monet muutkin asiat kuin loogis-matemaattinen äly. Toisten kanssa toimeen tuleminen, omien kykyjen ja haasteiden tunnistaminen, omiin mielenkiinnon kohteisiin perehtyminen ovat yhtä tärkeitä ellei tärkeämpiä asioita. On myös hienoa, jos vanhempi näkee lapsensa sellaisena kuin on ja hyväksyy sen.
Varhaiskasvatuksessa ja esiopetuksessa monilla vanhemmilla on nykyään todella korkealla odotukset lapsensa suhteen. Tämä on itseäni päiväkodissa työskennellessä ihan huolestuttanut viime vuosina. Iso osa haluaa akateemisesti menestyvän lapsen ja harva enää opettaa ns. elämä taitoja lapselleen. Tilastollisesti kuitenkin suurin osa ihan keskivertolapsia ja aina osalla on haasteita ja osalla erinäisiä lahjakkuuden osa-alueita. Itse sanoisin, että herkästi pyytää opettajalta lisätukea oppimiseen ja lapselle opettaa kaikkea muuta edullista elämän kannalta kotona.
Niin ja liian moni vanhempi kehuu lastaan maasta taivaisiin niin, että lapsi saa täysin epärealistisen kuvan itsestään. Sitten vuosien karttuessa törmääminen seinään on raju, kun opiskelu-ja työpaikoissa vanhempiensa kultakimpaletta ei pidetäkään niin erinomaisena ilmestyksenä. Seuraa uhmakkuus, hypitään opiskelu-/työpaikoista toiseen hakien hehkutusta ja ylistystä ja kun se ei onnistu, masennutaan ja syytetään koko maailmaa epäoikeudenmukaisuudesta.
Meidän lapsi osaa ranskan kieltä jo 10 vuotiaana. Saanut aina 10 kokeista. Osaa enkkuakin ja kymppejä tulee vaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän suurimmalla osalla suomalaisista ole lapsi/lapsia, jotka eivät ole älykkäitä. Vaikka kuinka väittää vastaan, niin älykkyys menee ihan gaussin käyrällä. Ja puolet kaikista lapsista ovat keskimääräistä (mediaani) tyhmempiä. Ja älykkäät lapset ovat sitten hieman määrittely kysymys. Onko ne esimerkiksi 5% tai 10% ikäryhmästä, jolloin yhdellä peruskoulun luokalla on keskimäärin 1-2 älykästä lasta.
Öh nyt tais osua hieman huti. Gaussian käyrän pointti on että suurin osa kansasta on siinä normiälykkyyden kohdalla (eli IQ on 100). Sekä älykkäämpään että tyhmempään suuntaan mennessä näiden ryhmien edustajat rupeavat käymään nopeasti harvinaisemmiksi. Jakaumahan on symmetrinen keskiarvon ympärillä, eli niitä älykkäitä ja tyhmiä on suurinpiirtein sama määrä. Eli jos luokassa on yksi neropatti, niin siellä on myös yksi tyhmä. Loput on sitten sitä keskivertoa.
No tuo nyt ei kerro vielä lapsen älykkyydestä mitään.
Enemmän siitä, mikä sitä kiinnostaa.
Jos on introvertti, niin sehän voi samalla omassa päässään miettiä vaikka miten älykkäitä juttuja, kun ne koulutehtävät ei kiinnosta ja ulospäin näyttää tyhmältä ja hitaalta, vaikka oikeasti keskittyminen menee omiin juttuihin.
Älä tee typeriä johtopäätöksiä lapsesta, se on tyhmää.
Puolet lapsista on keskivertoa tyhmempiä.
Minä olen sairauksien takia ollut aika hidas oppimaan. Koulussa olin hyvä kirjoittamaan ja lahjakas kielissä, mutta matematiikka tuotti vaikeuksia. Tein kaikissa aineissa tosi paljon töitä, jotta pääsin hyviin tuloksiin. Mikään ei sujunut itsestään, vaan pakotin itseäni. Peruskoulun jälkeen en pystynyt enää lukiosta lähtien keskittymään sosiaalisiin suhteisiin kun opiskelu ja terveyshaasteet veivät niin paljon voimavaroja. Oppimisen hitaudesta huolimatta en usko olevani vähemmän älykäs. Olen saanut kiitosta huolellisesti pohdituista monipuolisista ja syvällisistä kirjallisista vastauksistani, mutta tuskin pystyisin esim. toimittajana laatimaan liukuhihnalta veitsenteräviä juttuja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toinen lapseni on vaikeasti kehitysvammainen, eli älykkyys on alhainen. Rakas lapsi silti
Mikä tekee tuollaisesta lapsesta tärkeän ja rakkaan?
Sivusta, mutta tietysti se että hän on oma lapsi. Hölmö kysymys.
Ei lemmikeilläkään älykkyys päätä huimaa, mutta yleensä ne ovat silti rakkaita perheenjäseniä omistajilleen, vaikka eivät ole edes biologista
Hirveästi yläpeukkuja kun verrataan kehitysvammaista koiraan. Ihmettelen vaan.
Samaan kiinnitin huomiota. Outoa ja irvokasta.
No ei tuokaan kommentoija ihan täydellä pakalla pelaa joka kiusaa kehitysvammaisen vanhempaa. Kaikenlaista porukkaa täällä.
Alue: Aihe vapaa
Miksi ei, miksi kysyt tuollaista ?