Onko teillä lasta, joka ei ole älykäs? Tästä harvoin puhutaan

Kyllä huoltajan on hyvä rehellisesti todeta, jos jollain lapsella on selvästi alhainen älykkyys. Hänet on kasvatettava kuitenkin eri lailla, jotta hän pärjää ja selviää elämässään. Häntä pitää myös varustautua tukemaan enemmän.

Osa vanhemmista haluaa leikkiä nuorensa olevan normaali. Esim. lievästi kehitysvammaiselle ja hahmotushäiriöiselle hankitaan mopo ja tutun lääkärin todistuksella mopokortti. Kuitenkaan nuori ei kykene turvalliseen liikkumiseen liikenteen seassa.

Tuo on kyllä tabu. Ja pitkään sitä jaksaa uskoa, että kyllä se lapsen piilevä älykkyys sieltä vielä pintautuu.

Osittain kyse on siitä, että jokaisella on taipumus yliarvioida omien vahvuuksien merkitystä. Pitkien ihmisten mielestä pituus on tosi tärkeä ominaisuus ja kaikin puolin hienoa. Lyhyt ihminen taas ei pidä pituutta minään erillisenä ansiona. Tämä on aiheuttanut monta kiusallista tilannetta anoppilassa, kun mieheni on pitkää sukua, minä taas lyhyt ja lapsemme aika lyhyitä hekin. Meni varmaan 15 vuotta, ennen kuin jatkuva lyhyydelle naljailu ja pituuden korostaminen loppui.

Samalla tavalla sitä kuvittelee, että älykkyys on ihmisen tärkein ja hienoin ominaisuus, jos sattuu itse olemaan älykäs. Oman lapsen myötä oppii sitten näkemään asian toisin ja oppii oleman korostamatta sitä älykkyyttä joka paikassa. Oikeasti kun elämässä pärjää myös olemalla mukava ja ahkera, ei ole pakko olla huippuvälkky.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toinen lapseni on vaikeasti kehitysvammainen, eli älykkyys on alhainen. Rakas lapsi silti

Mikä tekee tuollaisesta lapsesta tärkeän ja rakkaan?

Sivusta, mutta tietysti se että hän on oma lapsi. Hölmö kysymys.

Ei lemmikeilläkään älykkyys päätä huimaa, mutta yleensä ne ovat silti rakkaita perheenjäseniä omistajilleen, vaikka eivät ole edes biologista sukua.

Syvästi kehitysvammainen ei edes kommunikoi. Eihän sellaisella ole edes persoonaa, joten ei ole mitä rakastaa.

Narsisti näkee rakkauden noin kuin sinä.

Meidän uusperheessä on toisen vanhemman edellisen liiton lapset (ihan objektiivisesti arvioituna ja ilman mitään syrjimistä) selkeästi matalampia älykkyydeltään. Tulevaisuus herättää paljon huolta. Olen omassa työssäni nähnyt millaisia väliinputoajia ns. heikkolahjaiset nykymaailmassa ovat, ja murehdin paljon että tulevatko he löytämään omaa paikkaansa (työ)elämässä. Myös murrosikä ja sen tuomat ilmiöt mietityttävät, koska etenkin toinen heistä on hyvin vaikutuksille altis eikä näe/ymmärrä muiden huonoja tai verhottuja aikeita. Perhe-elämässä ongelmia tuottaa lasten välinen tasoero, koska älykkäämmät turhautuvat kun toiset eivät ymmärrä heille yksinkertaisia asioita, ja vähemmän älykkäät taas vertaavat omaa koulumenestystään liikaa niihin älykkäämpiin. Paljon vaativat tukea ja kannustusta, sekä myös realistisiin tavoitteisiin ohjaamista.

Vierailija kirjoitti:

Stubb sain lyhyestä matematiikasta A:n

.

So...

Tässä tarkoitetaan nyt lapsia, joille jo ala-asteen aineet tuottavat huomattavia vaikeuksia. Se, että pääsee lukioon ja saa ylioppilaskirjoitukset hoidettua vaikka sitten A:n tasoisesti vaatii paljon enemmän.

Ymmärrän AP:n huolen, sillä nykypäivänä on kovin vähän kunnollisia (palkkataso muuta kuin surkea, kunnolliset työtunnit jne.) töitä, joissa ei tarvita ihmeemmin tutkintoja. Toki joidenkin alojen opiskelun ja tutkintojen vaatimustaso on lähiaikoina romahtanut mutta tällöinhän sen oppimisen on sitten tapahduttava itse ja työssä jne. eli onkin oikeastaan vaikeampi menestyä.

Tunnen jopa tohtoreita, jotka ovat patatyhmiä. Siis mitä väliä loppupeleissä, motivaatio on se millä merkitystä.

Vierailija kirjoitti:

Stubb sain lyhyestä matematiikasta A:n

.

So...

Mutta hänellä olikin perhetausta kunnossa. Ei ollut väliä miten koulussa pärjää. Isi hoitaa.

Onhan muut mahdolliset selittävät tekijät katsottu? Näöntarkastus, kuulon tarkastus? Mahdollinen luki-häiriö? Yöunet?

Vierailija kirjoitti:

Elämässä ja elämässä "menestymisestä" merkkaavat monet muutkin asiat kuin loogis-matemaattinen äly. Toisten kanssa toimeen tuleminen, omien kykyjen ja haasteiden tunnistaminen, omiin mielenkiinnon kohteisiin perehtyminen ovat yhtä tärkeitä ellei tärkeämpiä asioita. On myös hienoa, jos vanhempi näkee lapsensa sellaisena kuin on ja hyväksyy sen.

Varhaiskasvatuksessa ja esiopetuksessa monilla vanhemmilla on nykyään todella korkealla odotukset lapsensa suhteen. Tämä on itseäni päiväkodissa työskennellessä ihan huolestuttanut viime vuosina. Iso osa haluaa akateemisesti menestyvän lapsen ja harva enää opettaa ns. elämä taitoja lapselleen. Tilastollisesti kuitenkin suurin osa ihan keskivertolapsia ja aina osalla on haasteita ja osalla erinäisiä lahjakkuuden osa-alueita. Itse sanoisin, että herkästi pyytää opettajalta lisätukea oppimiseen ja lapselle opettaa kaikkea muuta edullista elämän kannalta kotona.

Tässä varmaan vaikuttaa, että nykyisin hyviä työpaikkoja on aika huonosti varsinkin vähemmän koulutetuille. Lisäksi hyvä koulutuskin löytyy nykyisin niin monelta, että kilpailu paremmistakin paikoista on kovaa. Tilanne tosiaan on aivan toinen kuin 100, 50 tai joiltakin osin edes 20 vuotta sitten.

Nykyään on jopa aiempaa suurempi lottovoitto syntyä matemaattisesti lahjakkaana. Tällaisia ihmisiä on vähän, heille on paljon kysyntää eli he työllistyvät aina ja lähes kaikkialla, maailma on avoin eikä tarvitse elää köyhyydessä. Koska vanhemmat usein haluavat lapsilleen hyvän tulevaisuuden, varmaankin siksi mielellään toivotaan, että nimenomaan se oma lapsi olisi matemaattinen nero.

Nykyajan maailma on heikkolahjaiselle paha paikka. Jos ei saa kehitysvammaisen statusta, joutuu ihminen yrittämään selviytymistä kuten muutkin. Kun se ei sitten onnistu, ei ole mitään oikeaa auttavaa tahoa.

Kehitysvammaisen statuksella on oikeutettu monenlaiseen apuun ja tukeen. Jos älykkyys on vain vähän parempi, ei elämässä suoriutuminen välttämättä juuri eroa.

Heikkolahjaisia tyttöjä helposti hyväksikäytetään ja rikolliset hyödyntävät syyntakeettoman statuksen saaneita "kavereitaan" rikoksen tekijöinä.

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän suurimmalla osalla suomalaisista ole lapsi/lapsia, jotka eivät ole älykkäitä. Vaikka kuinka väittää vastaan, niin älykkyys menee ihan gaussin käyrällä. Ja puolet kaikista lapsista ovat keskimääräistä (mediaani) tyhmempiä. Ja älykkäät lapset ovat sitten hieman määrittely kysymys. Onko ne esimerkiksi 5% tai 10% ikäryhmästä, jolloin yhdellä peruskoulun luokalla on keskimäärin 1-2 älykästä lasta.

En nyt lukenu ehtikö kukaan korjaamaan mutta tuo käyrä itseasiassa meinaa että melkein kaikki on keskivertoja.

Vierailija kirjoitti:

Eihän ne oppimiset ole kiinni älykkyydestä juurikaan. Siihen vaikuttaa keskittymiskyky ja ennenkaikkea motiivi.

Älykkyyshän nimenomaan tarkoittaa tehokasta oppimiskykyä sekä kykyä soveltaa opittua. Älykäs kykenee oppimaan paljon nopeammin, tekemään tehtävät paljon nopeammin. Koska aikaa on meillä kaikilla rajallisesti, tällä todellakin on väliä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eihän ne oppimiset ole kiinni älykkyydestä juurikaan. Siihen vaikuttaa keskittymiskyky ja ennenkaikkea motiivi.

Älykkyyshän nimenomaan tarkoittaa tehokasta oppimiskykyä sekä kykyä soveltaa opittua. Älykäs kykenee oppimaan paljon nopeammin, tekemään tehtävät paljon nopeammin. Koska aikaa on meillä kaikilla rajallisesti, tällä todellakin on väliä.

Ei ole noin yksinkertaista, erittäin älykkäillä monesti kestää prossessoida varsinkin pienempinä tietoa pitkään koska se tapahtuu laajemmin kuin vain ulkoa opettelemalla.

Hitaus siis voi olla merkki heikosta kognitiivisesta kapasiteetista, tai autismista, tai traumoista tai paskahädästä, tai kuun väärästä asennosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toinen lapseni on vaikeasti kehitysvammainen, eli älykkyys on alhainen. Rakas lapsi silti

Mikä tekee tuollaisesta lapsesta tärkeän ja rakkaan?

Sivusta, mutta tietysti se että hän on oma lapsi. Hölmö kysymys.

Ei lemmikeilläkään älykkyys päätä huimaa, mutta yleensä ne ovat silti rakkaita perheenjäseniä omistajilleen, vaikka eivät ole edes biologista sukua.

Hirveästi yläpeukkuja kun verrataan kehitysvammaista koiraan. Ihmettelen vaan.

Vierailija kirjoitti:

Stubb sain lyhyestä matematiikasta A:n

.

So...

Heikko ei pääse lukioon eikä pärjää siellä edes A:n arvoisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eihän ne oppimiset ole kiinni älykkyydestä juurikaan. Siihen vaikuttaa keskittymiskyky ja ennenkaikkea motiivi.

Älykkyyshän nimenomaan tarkoittaa tehokasta oppimiskykyä sekä kykyä soveltaa opittua. Älykäs kykenee oppimaan paljon nopeammin, tekemään tehtävät paljon nopeammin. Koska aikaa on meillä kaikilla rajallisesti, tällä todellakin on väliä.

Miksi alapeukku? Suora lainaus Wikipediasta älykkyyden määritelmästä alkaa sanoilla:

"Älykkyys tarkoittaa kykyä oppia uusia asioita ja soveltaa opittua nopeasti..."

Toki vaivannäöllä, motivaatiolla, keskittymiskyvyllä jne. on väliä oppimisessa mutta älykkyyden määritelmää ne eivät muuta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Stubb sain lyhyestä matematiikasta A:n

.

So...

Heikko ei pääse lukioon eikä pärjää siellä edes A:n arvoisesti.

Höpönlöpön, mä olen ihan testatusti tyhmä kun saapas ja ihan helposti silti suju lukio, sain vielä hyvät paperitkin ja sit yliopistoon muiden painostamana mut siitä ei sit tullukka enää mitään kun se oli eka paikka ikinä missä mun ois tarvinu pystyä ajatteleen ite eikä siitä mitään tullu.

Nykyään olen päiväkodissa töissä ja ihan onnellinen silti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eihän ne oppimiset ole kiinni älykkyydestä juurikaan. Siihen vaikuttaa keskittymiskyky ja ennenkaikkea motiivi.

Älykkyyshän nimenomaan tarkoittaa tehokasta oppimiskykyä sekä kykyä soveltaa opittua. Älykäs kykenee oppimaan paljon nopeammin, tekemään tehtävät paljon nopeammin. Koska aikaa on meillä kaikilla rajallisesti, tällä todellakin on väliä.

Miksi alapeukku? Suora lainaus Wikipediasta älykkyyden määritelmästä alkaa sanoilla:

"Älykkyys tarkoittaa kykyä oppia uusia asioita ja soveltaa opittua nopeasti..."

Toki vaivannäöllä, motivaatiolla, keskittymiskyvyllä jne. on väliä oppimisessa mutta älykkyyden määritelmää ne eivät muuta.

Nyt puhutaan älykkyydestä tietyn kontekstin sisällä missä tuo on liian yksinkertaistettu tulkinta asiayhteydestä irrotettuna, siksi alapeukku.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eihän ne oppimiset ole kiinni älykkyydestä juurikaan. Siihen vaikuttaa keskittymiskyky ja ennenkaikkea motiivi.

Älykkyyshän nimenomaan tarkoittaa tehokasta oppimiskykyä sekä kykyä soveltaa opittua. Älykäs kykenee oppimaan paljon nopeammin, tekemään tehtävät paljon nopeammin. Koska aikaa on meillä kaikilla rajallisesti, tällä todellakin on väliä.

Ei ole noin yksinkertaista, erittäin älykkäillä monesti kestää prossessoida varsinkin pienempinä tietoa pitkään koska se tapahtuu laajemmin kuin vain ulkoa opettelemalla.

Hitaus siis voi olla merkki heikosta kognitiivisesta kapasiteetista, tai autismista, tai traumoista tai paskahädästä, tai kuun väärästä asennosta.

Tämä keskustelu on nyt lähtenyt sivuraiteille mutta erittäin älykäs kylläkin oppii ja kykenee soveltamaan uutta asiaa nopeasti eikä tämä perustu ulkoa opetteluun. Joku toki voi perehtyä asioihin halutessaan enemmän ja pidempään tai käydä välillä vessassa jne. Se ei silti muuta mitään. Jos kognitiivinen kapasiteetti on heikko ei kyllä voi olla enää samanaikaisesti älykäs.

Einstein oppi puhumaan vasta 4-vuotiaana. Et ainakaan sinä voi etkä saa sanoa että lapsesi ei ole älykäs. Me kaikki olemme yksilöitä. Hae itsellesi keskusteluapua, ja hillitse itsesi lapsen kanssa, älä dramatisoi.