Ville Ranta, Miki Liukkosen kuolema, avun saamisen mahdottomuus akuutissa mt-tilanteesss

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei toista voi kannatella loputtomiin. Mikin kohdalla yritettiin, mutta näin se päättyi. Sellaista mahtia ei maailmassa ole, joka epävakaita saa pelastettua loputtomiin jos itsellä ei ole ollenkaan yritystä.

Minusta Mikillä oli ihan helvetisti yritystä. Sen sijaan psykiatrian puoli pitäisi laittaa hänen kohdallaan syytteeseen ja vastuuseen.

Päinvastoin Mikillä ei ollut yritystä. Oli vain huomionhakuista käytöstä, kuten nuo lääkeliuskojen vetämiset viinan kanssa ja sitten kaverille soittelut, niin että näiden piti olla pelastamassa miestä.

Mikiähän ei kiinnostanut muiden asiat pätkääkään. Vain oma napa, oma kärsimys, oma ego merkitsi hänelle.

Olen pahoillani, että sanon sen, mutta näistäkin asioista on uskallettava puhua, koska moni epävakaan persoonallisuushäiriöisen ja päihdeongelmaisen omainen tuskailee saman asian kanssa.

Mikillä oli a) iso ystäväpiiri joka kyseli hänen vointiaan, oli kiinnostunut ja halusi auttaa. B) Miki sai apua psyykeen ongelmiinsa, mutta valitettavasti hänellä itsellä ei ollut halua sitoutua esim päihteettömyyteen, mikä on hoidon ensimmäinen edellytys. Behmin kanssa ollessaan hän hetken siihen pystyi ja heti oli parempi olla. Mutta se ei riittänyt.

Hoitotahoa ei voi syyllistää tästä, koska siellä noudatetaan hoitomääräyksiä. Se, että Miki meni heti juomaan kun pääsi hoidosta, kertoo että hän oletti että hänen pitää saada, mutta itse ei tarvitse tehdä mitään. Että häntä täytyy kannatella.

Onni loppui heinäkuun alussa. Niin siinä usein käy. Syy ei ollut omaisten, kaverien tai hoitotahon. Miki teki valinnan kaataa viinaa kurkusta alas pillereiden kanssa, sen sijaan että olisi vaikka mennyt niiden lukuisten ystävien luo, jotka olivat häntä valmiit auttamaan.

Kyllä. Juopottelun asemasta Miki olisi voinut pidättäytyä päihteistä, hakeutua terapiaan (kyllä, hän olisi sinne päässyt jos ei olisi ollut koko ajan kännissä tai pilleripöhnässä) ja hänellä olisi ollut iso ja laaja kaveripiiri sekä hyviä sukulaisia, kuten isä.

Mutta Miki valitsi toisin. Sanon tämän vielä kerran: Miki ei ollut psykoottinen, joten hän ymmärsi kyllä kun hänelle puhuttiin. Mutta hän ei halunnut sitoutua sellaiseen. Siksi kävi näin.

Rauha Mikin sielulle. En minä pahalla. Olen vain nähnyt hänen kaltaisiaan monia ja vielä enemmän niitä, jotka ovat vammautuneet henkisesti heidän takiaan. Kuten kävi varmasti nytkin monelle. Itsari on tämän homman päätös, jos asianosainen ei lähde itse kohti valoa.

Vierailija kirjoitti:

Hmm oma mutu perustuu vain muutamaan tuntemaani sote-alan työntekijään (nelikymppisiä), mutta heillä vaikuttaa olevan kaikilla sellainen asenne, että mt -ongelmat ja päihdesairaudet, on jollain levelillä omaa syytä tai ainakin että niistä voisi omalla päätöksellä vain ryhdistäytyä pois. Ja sitten kun se ei onnistukaan, niin turhautuvat, kun nämä samat ihmiset tulevat uudestaan ja uudestaan takaisin hoitoon.

Eli joko koulutuksessa ei riittävästi selitetä näistä sairauksista, tai sitten oma asenne on vaan niin vahva, ettei tieto mene perille. Ja silloin ei ole ihmekään että kyynistyy ja siitä voi seurata juuri sellaista "huomiota se vain hakee" -asennetta, joka ei tietenkään auta ketään.

Luulen että nuo työntekijät ovat sen verran nähneet tuota touhua, että tietävät miten se menee. Kuka jaksaisi innostua samasta pulsusta/nististä kymmenennen kerran kun se hoitoon tulee taas samassa jamassa. Sinäkö?

Kyllähän nuo päihde ja mt-ongelmat on sellaisia, että niitä ei voi kukaan ulkoapäin parantaa. Jos ei yksilöllä itsellään ole oikeaa tahtoa parantua, niin sitten se on just sitä, että hoitava taho on hoitavinaan ja asiakas on kovasti parantuvinaan ja sitten taas sama meno jatkuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitään ajatuksia tästä?

Miksi sekä mt-palvelut että sosiaaliturva toimivat samalla periaatteella? Eli pitää pudottautua ihan pohjalle ennen kuin voidaan tehdä mitään.

Koska laitospaikkoja ei ole. Niitä on poistettu, leikattu ja lakkautettu siitä lähtien kun Suomen idänkauppa ja talous tilttasi Neuvostoliiton hajoamiseen eli kolmekymmentä vuotta. On hoettu mantraa, jonka mukaan "koti on ihmisen paras paikka". Lisäksi pakkohoitolainsäädäntö laahaa jäljessä; yksilönvapauden periaate on vahva. Ihmisellä on periaatteessa oikeus tuhota itsensä, jos haluaa.

Psykiatrian erikoissairaanhoito ei ole mediaseksikäs, joten siitä eivät ole poliitikotkaan piitanneet. Maasta puuttuu sekä psykiatreja että psykiatrisia sairaanhoitajia sadoittain.

Juuri näin.

Lisäksi pakkohoitopykälää tulkitaan erittäin tiukasti ja nimenomaan yksilönvapauden näkökulmasta. Lain mukaan ihmisen saisi ottaa pakkohoitoon viideksi päiväksi, mutta käytännössä näin toimitaan erittäin harvoin.

Vierailija kirjoitti:

Oispa sellaisia tiloja esim itsemurhaa hautoville teineille johon vois kömpiä nukkumaan. Aikuinen leipois pullaa ja ottais kainaloon vanhanajan mummon tapaan. Siinä sitten aikailtaisiin se hetki että väistyy akuutti tarve itsemurhaan. Puhutaan tai ollaan vaan hiljaa. Ilman velvoitetta tai lupauksia. Pahan mielen majatalo

Tämä ihan oikeasti olisi se paras akuuttiapu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei toista voi kannatella loputtomiin. Mikin kohdalla yritettiin, mutta näin se päättyi. Sellaista mahtia ei maailmassa ole, joka epävakaita saa pelastettua loputtomiin jos itsellä ei ole ollenkaan yritystä.

Minusta Mikillä oli ihan helvetisti yritystä. Sen sijaan psykiatrian puoli pitäisi laittaa hänen kohdallaan syytteeseen ja vastuuseen.

Päinvastoin Mikillä ei ollut yritystä. Oli vain huomionhakuista käytöstä, kuten nuo lääkeliuskojen vetämiset viinan kanssa ja sitten kaverille soittelut, niin että näiden piti olla pelastamassa miestä.

Mikiähän ei kiinnostanut muiden asiat pätkääkään. Vain oma napa, oma kärsimys, oma ego merkitsi hänelle.

Olen pahoillani, että sanon sen, mutta näistäkin asioista on uskallettava puhua, koska moni epävakaan persoonallisuushäiriöisen ja päihdeongelmaisen omainen tuskailee saman asian kanssa.

Mikillä oli a) iso ystäväpiiri joka kyseli hänen vointiaan, oli kiinnostunut ja halusi auttaa. B) Miki sai apua psyykeen ongelmiinsa, mutta valitettavasti hänellä itsellä ei ollut halua sitoutua esim päihteettömyyteen, mikä on hoidon ensimmäinen edellytys. Behmin kanssa ollessaan hän hetken siihen pystyi ja heti oli parempi olla. Mutta se ei riittänyt.

Hoitotahoa ei voi syyllistää tästä, koska siellä noudatetaan hoitomääräyksiä. Se, että Miki meni heti juomaan kun pääsi hoidosta, kertoo että hän oletti että hänen pitää saada, mutta itse ei tarvitse tehdä mitään. Että häntä täytyy kannatella.

Onni loppui heinäkuun alussa. Niin siinä usein käy. Syy ei ollut omaisten, kaverien tai hoitotahon. Miki teki valinnan kaataa viinaa kurkusta alas pillereiden kanssa, sen sijaan että olisi vaikka mennyt niiden lukuisten ystävien luo, jotka olivat häntä valmiit auttamaan.

Kyllä. Juopottelun asemasta Miki olisi voinut pidättäytyä päihteistä, hakeutua terapiaan (kyllä, hän olisi sinne päässyt jos ei olisi ollut koko ajan kännissä tai pilleripöhnässä) ja hänellä olisi ollut iso ja laaja kaveripiiri sekä hyviä sukulaisia, kuten isä.

Mutta Miki valitsi toisin. Sanon tämän vielä kerran: Miki ei ollut psykoottinen, joten hän ymmärsi kyllä kun hänelle puhuttiin. Mutta hän ei halunnut sitoutua sellaiseen. Siksi kävi näin.

Rauha Mikin sielulle. En minä pahalla. Olen vain nähnyt hänen kaltaisiaan monia ja vielä enemmän niitä, jotka ovat vammautuneet henkisesti heidän takiaan. Kuten kävi varmasti nytkin monelle. Itsari on tämän homman päätös, jos asianosainen ei lähde itse kohti valoa.

Jos ei ole omakohtaista kokemusta, niin on varmaan vaikea tajuta millaista on huomata olevansa avuton matkustaja oman sairauden (mt tai päihde) kyydissä. Siinä ei ole mistään valinnasta kyse. Vasta sitten jos jotenkin tähdet menee kohdalleen ja saa tarpeeksi voimia ja mielenrauhaa alkaa työstämään asioita, niin on edes mahdollisuus tehdä asialle jotain. Heikkoina hetkinä täysin mahdotonta. Ja siihen oikeaan tilaan pääseminen voi viedä vuosikymmeniä, ja joskus siihen ei edes koskaan pääse vaan ehtii kuolla. Toivottavasti et ole hoitoalalla ja jos olet niin toivottavasti asenteesi huokuu sinusta mahdollisimman vähän potilaille.

Olen epävakaan persoonallisuushäiriöisen päihdeongelmaisen omainen, joten kokemusta löytyy. 

Vierailija kirjoitti:

Tätä asiaa pitäisi pitää julkisuudessa enemmän esillä. Toivon, että Ville Ranta tekisi kokonaisen sarjakuvaromaanin aiheesta. Ei yksi yhteen Mikin kohtalon kanssa vaan fiktiivisen. Kuitenkin niin että terveydenhuollon voimattomuus välittyy lukijalle.

Liian monet joutuvat nyky-Suomessa kärsimään, kun eivät saa hoitoa.

Piirtäminen pitäisi ulkoistaa Carl Barksille tai Don Rosalle.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on ystävä, joka on sairauden takia menettänyt kaiken. Mutta en tiedä, mikä häntä olisi auttanut. Sairaus on julma ja etenee. Se ei ole syy viedä hänen itsemääräämisoikeuttaan ennen kun hän oli kykenemätön pitämään itsestään huolta.

Tavallaan aikuisella ihmisellä täytyy olla oikeus myös tuhoon. Ei millään yhteiskunnan tuilla voi hoitaa kaikkea ja kaikkia.

Tämän sanottuani on selvä, että mielenterveyshoito vaatii enemmän ja oikea-aiksisempia resursseja. Mielenterveysongelmista kärsivien muu hoito on ala-arvoista. Eihän kaikki vaivat ja sairaudet ole sitä perussairautta.

Pohdin vain, että mikään ei pelasta kaikelta ja vähiä hoitajia ei pidä uuvuttaa alalta haukkumalla ja ruotimalla, miksi joku päästettiin jostain tilanteesta kotiin. Kun emme tiedä.

Tuttavani passitettiin pakkolähetteellä, aiheesta, suljetulle. Ekana vkonloppuna käskettiin kotilomalle, vaikka itse pyysi saada jäädä. Ei saanut, meni kämppäänsä ja teki lopullisen ratkaisun. Kenen on vastuu....

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei toista voi kannatella loputtomiin. Mikin kohdalla yritettiin, mutta näin se päättyi. Sellaista mahtia ei maailmassa ole, joka epävakaita saa pelastettua loputtomiin jos itsellä ei ole ollenkaan yritystä.

Minusta Mikillä oli ihan helvetisti yritystä. Sen sijaan psykiatrian puoli pitäisi laittaa hänen kohdallaan syytteeseen ja vastuuseen.

Päinvastoin Mikillä ei ollut yritystä. Oli vain huomionhakuista käytöstä, kuten nuo lääkeliuskojen vetämiset viinan kanssa ja sitten kaverille soittelut, niin että näiden piti olla pelastamassa miestä.

Mikiähän ei kiinnostanut muiden asiat pätkääkään. Vain oma napa, oma kärsimys, oma ego merkitsi hänelle.

Olen pahoillani, että sanon sen, mutta näistäkin asioista on uskallettava puhua, koska moni epävakaan persoonallisuushäiriöisen ja päihdeongelmaisen omainen tuskailee saman asian kanssa.

Mikillä oli a) iso ystäväpiiri joka kyseli hänen vointiaan, oli kiinnostunut ja halusi auttaa. B) Miki sai apua psyykeen ongelmiinsa, mutta valitettavasti hänellä itsellä ei ollut halua sitoutua esim päihteettömyyteen, mikä on hoidon ensimmäinen edellytys. Behmin kanssa ollessaan hän hetken siihen pystyi ja heti oli parempi olla. Mutta se ei riittänyt.

Hoitotahoa ei voi syyllistää tästä, koska siellä noudatetaan hoitomääräyksiä. Se, että Miki meni heti juomaan kun pääsi hoidosta, kertoo että hän oletti että hänen pitää saada, mutta itse ei tarvitse tehdä mitään. Että häntä täytyy kannatella.

Onni loppui heinäkuun alussa. Niin siinä usein käy. Syy ei ollut omaisten, kaverien tai hoitotahon. Miki teki valinnan kaataa viinaa kurkusta alas pillereiden kanssa, sen sijaan että olisi vaikka mennyt niiden lukuisten ystävien luo, jotka olivat häntä valmiit auttamaan.

Kyllä. Juopottelun asemasta Miki olisi voinut pidättäytyä päihteistä, hakeutua terapiaan (kyllä, hän olisi sinne päässyt jos ei olisi ollut koko ajan kännissä tai pilleripöhnässä) ja hänellä olisi ollut iso ja laaja kaveripiiri sekä hyviä sukulaisia, kuten isä.

Mutta Miki valitsi toisin. Sanon tämän vielä kerran: Miki ei ollut psykoottinen, joten hän ymmärsi kyllä kun hänelle puhuttiin. Mutta hän ei halunnut sitoutua sellaiseen. Siksi kävi näin.

Rauha Mikin sielulle. En minä pahalla. Olen vain nähnyt hänen kaltaisiaan monia ja vielä enemmän niitä, jotka ovat vammautuneet henkisesti heidän takiaan. Kuten kävi varmasti nytkin monelle. Itsari on tämän homman päätös, jos asianosainen ei lähde itse kohti valoa.

Jos ei ole omakohtaista kokemusta, niin on varmaan vaikea tajuta millaista on huomata olevansa avuton matkustaja oman sairauden (mt tai päihde) kyydissä. Siinä ei ole mistään valinnasta kyse. Vasta sitten jos jotenkin tähdet menee kohdalleen ja saa tarpeeksi voimia ja mielenrauhaa alkaa työstämään asioita, niin on edes mahdollisuus tehdä asialle jotain. Heikkoina hetkinä täysin mahdotonta. Ja siihen oikeaan tilaan pääseminen voi viedä vuosikymmeniä, ja joskus siihen ei edes koskaan pääse vaan ehtii kuolla. Toivottavasti et ole hoitoalalla ja jos olet niin toivottavasti asenteesi huokuu sinusta mahdollisimman vähän potilaille.

Kylläpä näitä alkkisten hyysääjiä tähän ketjuun mahtuu. Et tosiaankaan sinä tiedä, mitä on olla vaikkapa omainen ihmiselle, joka on pettänyt kaikki lupauksensa jo kahdennenkymmenennen kerran ja millainen kärsimys sellainen lähimmäinen on kaikille ympärillään oleville. On kohtuutonta vaatia keneltäkään, edes hoitohenkilökunnalta, loputonta kärsivällisyyttä. Jopa Jeesuksella paloi Raamatun mukaan pinna aika ajoin. Ihan oikeasti, ja me muut olemme vain ihmisiä. Lopeta vastuuttaminen ja hoitajien ja omaisten syyllistäminen. Häpeä, itse asiassa.

Sen verran tiedän, että koska omat läheiseni jaksoivat uskoa minuun pysyin hengissä siihen asti että sain viimein hoitotahokseni sellaisen henkilön joka ei halveksinut minua ja siitä lähti sitten asiat pikkuhiljaa etenemään. Tässä meni melkein 20 vuotta, mutta näiden kärsivällisten ihmisten ansiosta olen tänä päivänä terve ja kirjoittelen sinulle. Minulla ei ole mitään hävettävää. En sairauttani valinnut ja paranin kun se tuli mahdolliseksi. Ei kiitos sinunlaistesi "auttajien".

Eli ajattelet subjektiivisesti ja yleistät oman kokemuksesi kaikkien kokemukseksi ja totuudeksi. Toivottavasti et ole kokemusasiantuntija.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitään ajatuksia tästä?

Miksi sekä mt-palvelut että sosiaaliturva toimivat samalla periaatteella? Eli pitää pudottautua ihan pohjalle ennen kuin voidaan tehdä mitään.

Koska laitospaikkoja ei ole. Niitä on poistettu, leikattu ja lakkautettu siitä lähtien kun Suomen idänkauppa ja talous tilttasi Neuvostoliiton hajoamiseen eli kolmekymmentä vuotta. On hoettu mantraa, jonka mukaan "koti on ihmisen paras paikka". Lisäksi pakkohoitolainsäädäntö laahaa jäljessä; yksilönvapauden periaate on vahva. Ihmisellä on periaatteessa oikeus tuhota itsensä, jos haluaa.

Psykiatrian erikoissairaanhoito ei ole mediaseksikäs, joten siitä eivät ole poliitikotkaan piitanneet. Maasta puuttuu sekä psykiatreja että psykiatrisia sairaanhoitajia sadoittain.

En tarkoita tarkkailua. Henkilö voidaan ottaa tahdosta riippumattomaan hoitoon

Juuri näin.

Lisäksi pakkohoitopykälää tulkitaan erittäin tiukasti ja nimenomaan yksilönvapauden näkökulmasta. Lain mukaan ihmisen saisi ottaa pakkohoitoon viideksi päiväksi, mutta käytännössä näin toimitaan erittäin harvoin.

Ihmisen saa ottaa pakkohoitoon pidemmäksi ajaksi. Tarkoittaneet tarkkailua, joka taitaa kestää kolme päivää. Sitten jos tulee M3-päätös, hoito kestää sen mitä tarvitsee. Eka pakkohoitopäätös on uusittava kolmen kuukauden jälkeen, sitten jos on vielä hoidon tarpeessa, sitä voidaan jatkaa edelleen puolella vuodella. Jne. 

Toki nykyään pyritään uloskirjoittamaan heti kun pahimmat harhat hellittää, mutta kyllä niitä pitkiä hoitojakin edelleen on. Mutta ne ihmiset on sitten täysin sekaisin ja kuulee ääniä, näkee näkyjä ja voi olla raivohulluja. Miki ei ollut mitään näistä, eikä pakkohoito olisi häntä auttanut, koska hän ei ollut valmis parantumaan itse.

En tarkoita tarkkailua. Henkilö voidaan ottaa tahdosta riippumattomaan hoitoon viideksi päiväksi päihdehuoltolaissa mainitun terveysvaaran takia. Tätä vaihtoehtoa käytetään äärimmäisen harvoin.

Mikin kohdalla tätä ei olisi tarvittu, koska hän oli halukas hoitoon. Ei vaan saanut sitä.

Kymmeniä vuosia sitten olin töissä psyk sairaalassa, oli sellainen yhteisöllinen paikka maaseudulla missä oli pitkät hoitojaksot ja turvallista potilaiden olla, kauhee ajatella miten huonoon suuntaan tää on mennyt jo pitkän aikaa, jokaisessa soteuudistuksessa huonommaksi.

Karvainen setämies kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei toista voi kannatella loputtomiin. Mikin kohdalla yritettiin, mutta näin se päättyi. Sellaista mahtia ei maailmassa ole, joka epävakaita saa pelastettua loputtomiin jos itsellä ei ole ollenkaan yritystä.

Minusta Mikillä oli ihan helvetisti yritystä. Sen sijaan psykiatrian puoli pitäisi laittaa hänen kohdallaan syytteeseen ja vastuuseen.

Päinvastoin Mikillä ei ollut yritystä. Oli vain huomionhakuista käytöstä, kuten nuo lääkeliuskojen vetämiset viinan kanssa ja sitten kaverille soittelut, niin että näiden piti olla pelastamassa miestä.

Mikiähän ei kiinnostanut muiden asiat pätkääkään. Vain oma napa, oma kärsimys, oma ego merkitsi hänelle.

Olen pahoillani, että sanon sen, mutta näistäkin asioista on uskallettava puhua, koska moni epävakaan persoonallisuushäiriöisen ja päihdeongelmaisen omainen tuskailee saman asian kanssa.

Mikillä oli a) iso ystäväpiiri joka kyseli hänen vointiaan, oli kiinnostunut ja halusi auttaa. B) Miki sai apua psyykeen ongelmiinsa, mutta valitettavasti hänellä itsellä ei ollut halua sitoutua esim päihteettömyyteen, mikä on hoidon ensimmäinen edellytys. Behmin kanssa ollessaan hän hetken siihen pystyi ja heti oli parempi olla. Mutta se ei riittänyt.

Hoitotahoa ei voi syyllistää tästä, koska siellä noudatetaan hoitomääräyksiä. Se, että Miki meni heti juomaan kun pääsi hoidosta, kertoo että hän oletti että hänen pitää saada, mutta itse ei tarvitse tehdä mitään. Että häntä täytyy kannatella.

Onni loppui heinäkuun alussa. Niin siinä usein käy. Syy ei ollut omaisten, kaverien tai hoitotahon. Miki teki valinnan kaataa viinaa kurkusta alas pillereiden kanssa, sen sijaan että olisi vaikka mennyt niiden lukuisten ystävien luo, jotka olivat häntä valmiit auttamaan.

Ymmärrätkö sinä mikä on masennus?

Juuri masennus tekee tuota mitä kuvailit Mikistä. IHan turha yrittää selittää, että se oli Mikin itsensä vika millään tasolla. Masennus tekee sen, että sinusta tulee itsekäs ja ilkeän oloinen ihminen. Ei se ole silloin sen ihmisen omissa käsissä. 

Yhteiskunta on syyllinen näihin tapauksiin, koska ei vain haluta auttaa vaikeuksissa olevia ihmisiä, koska ne eivät ole omaa lähipiiriä. Näin empaattisia ihmisiä Suomessa on.

Aina löytyy resursseja jos halutaan, mutta ongelma on, että ahneet, itse sairaat kuten Petteri Orpo, eivät halua auttaa heikossa asemassa olevia, vaan perustelevat sen aina jollakin syyllä, minkä vain mieleltään sairas voi keksiä.

Minä sairastuin alkuvuonna vakavaan masennukseen ja olin kaksi kuukautta suljetulla osastolla. Ei minusta tullut ilkeää , eli ei pidä yleistää että kaikki masentuneet reagoisi samoin. Olen entinen päihdeongelmainen , eikä olis mieleenkään tullut alkaa juoda. Sehän on vain hetken helpoitus ja seuraavana päivänä on kahta kauheampi olo. Ihmisellä on aina vastuu itsestään , sitä ei sysätä muille! Tämä on minun kertomukseni enkä hae mitään glooriaa tällä , kerronpahan vain.

Fakta on se, että psykiatria ei ole vuosikymmeniin kehittynyt mihinkään suuntaan, ja se tulisi lakkauttaa. Psykiatrit ovat lääkäreiden paariaan, ja mikään ei ole kuvottavampi otus kuin psykiatrinen sh! Pullaa nassuttava isoperse kahvihuoneessa, sadistinen persoonallisuus joka nauttii asiakkaiden alistamisesta. Kuvottava ala!

Kylläpä tekee pahaa lukea, miten rumasti täällä puhutaan mielenterveysongelmaisista itsekeskeisinä ja mitä vielä. Ja nämä kommentit vieläpä ihmisiltä, jotka kaiken kirjoitetun perusteella ovat itse hoitolalla. Käy sääliksi kaikkia, jotka sairastuvat ja joutuvat minkäänlaisten terapeuttien kanssa tekemisiin. Ihme jeesustelijoita ja ihmisvihaajia.

Kunhan lueskellaan. Älkää antako meidän olla häiriöksi. 👍

Vierailija kirjoitti:

Kylläpä tekee pahaa lukea, miten rumasti täällä puhutaan mielenterveysongelmaisista itsekeskeisinä ja mitä vielä. Ja nämä kommentit vieläpä ihmisiltä, jotka kaiken kirjoitetun perusteella ovat itse hoitolalla. Käy sääliksi kaikkia, jotka sairastuvat ja joutuvat minkäänlaisten terapeuttien kanssa tekemisiin. Ihme jeesustelijoita ja ihmisvihaajia.

Alalla on ikävä kyllä paljon soveltumattomia ja leipiintyneitä, terkuin hoitaja

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kylläpä tekee pahaa lukea, miten rumasti täällä puhutaan mielenterveysongelmaisista itsekeskeisinä ja mitä vielä. Ja nämä kommentit vieläpä ihmisiltä, jotka kaiken kirjoitetun perusteella ovat itse hoitolalla. Käy sääliksi kaikkia, jotka sairastuvat ja joutuvat minkäänlaisten terapeuttien kanssa tekemisiin. Ihme jeesustelijoita ja ihmisvihaajia.

Alalla on ikävä kyllä paljon soveltumattomia ja leipiintyneitä, terkuin hoitaja

Näitä on kaikilla aloilla. Ei psykiatria ole mikään sen kummempi kuin poliisi, sossu, opettajat, palomiehet, virkamiehet yms.. raskas työ kyynistää osan. Pointti on siinä, että suurin osa on ammattilaisia ja on ihan normaaleja tyyppejä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei toista voi kannatella loputtomiin. Mikin kohdalla yritettiin, mutta näin se päättyi. Sellaista mahtia ei maailmassa ole, joka epävakaita saa pelastettua loputtomiin jos itsellä ei ole ollenkaan yritystä.

Minusta Mikillä oli ihan helvetisti yritystä. Sen sijaan psykiatrian puoli pitäisi laittaa hänen kohdallaan syytteeseen ja vastuuseen.

Päinvastoin Mikillä ei ollut yritystä. Oli vain huomionhakuista käytöstä, kuten nuo lääkeliuskojen vetämiset viinan kanssa ja sitten kaverille soittelut, niin että näiden piti olla pelastamassa miestä.

Mikiähän ei kiinnostanut muiden asiat pätkääkään. Vain oma napa, oma kärsimys, oma ego merkitsi hänelle.

Olen pahoillani, että sanon sen, mutta näistäkin asioista on uskallettava puhua, koska moni epävakaan persoonallisuushäiriöisen ja päihdeongelmaisen omainen tuskailee saman asian kanssa.

Mikillä oli a) iso ystäväpiiri joka kyseli hänen vointiaan, oli kiinnostunut ja halusi auttaa. B) Miki sai apua psyykeen ongelmiinsa, mutta valitettavasti hänellä itsellä ei ollut halua sitoutua esim päihteettömyyteen, mikä on hoidon ensimmäinen edellytys. Behmin kanssa ollessaan hän hetken siihen pystyi ja heti oli parempi olla. Mutta se ei riittänyt.

Hoitotahoa ei voi syyllistää tästä, koska siellä noudatetaan hoitomääräyksiä. Se, että Miki meni heti juomaan kun pääsi hoidosta, kertoo että hän oletti että hänen pitää saada, mutta itse ei tarvitse tehdä mitään. Että häntä täytyy kannatella.

Onni loppui heinäkuun alussa. Niin siinä usein käy. Syy ei ollut omaisten, kaverien tai hoitotahon. Miki teki valinnan kaataa viinaa kurkusta alas pillereiden kanssa, sen sijaan että olisi vaikka mennyt niiden lukuisten ystävien luo, jotka olivat häntä valmiit auttamaan.

Miten tämäkin kommentti on saanut näin paljon peukutuksia? Yrittäkää tajuta, että ihminen ei tapa itseään tarkoituksenaan saada huomiota.

Jos se oli vahinko? Oletkos ajatellut sitä? Minulla oli kaveri, joka harrasti näitä teatraalisia itsemurhayrityksiä saadakseen huomiota. Hän oli vatsahuuhtelussa varmaan sen kymmenen kertaa ja aina sama kaava: pilleripurkki suuhun, sitten heti soitto kaverille ja sitten kaverit soitti lanssin (joskus tämä tyyppi itsekin), ja sitten vatsahuuhteluun ja yksi yö sairaalassa. Kun huomio oli saatu, hetkeksi tilanne tasaantui, kunnes uusiutui. Kunnes kerran hän ei jostakin syystä ottanut sellaisia lääkkeitä, jotka vaikutti niin nopeasti ettei hän ehtinyt. Kännykkä oli ollut kädessä kun löytyi seuraavana päivänä. Selvä vahinko.

Kirjoitusvirhe: kun siis kerran otti sellaisia lääkkeitä, jotka vaikuttikin liian nopeasti.

Blogipiirrokset ovat taas online Ville Rannan sivulla.

Vierailija kirjoitti:

Mitään ajatuksia tästä?

Miksi sekä mt-palvelut että sosiaaliturva toimivat samalla periaatteella? Eli pitää pudottautua ihan pohjalle ennen kuin voidaan tehdä mitään.

Mielisairaalapaikkojen määrä on vähennetty kymmenesosaan 70-luvusta.

Se on tietoinen valinta. Mutta nyt voidaan jeesustella että voi voi kun ei ole tilaa.

Miki Liukkonen jätettiin heitteille: häneltä evättiin hyvin toiminut terapia eikä häntä pidetty sairaalassa. Törkeyden huippu on nakittaa ystävä vastuuseen potilaasta, joka kuuluisi sairaalaan! 

Näin toimii onnellinen maa jossa on "loistava" terveydenhoito!!😡

Kyllästyttää tämä jatkuva valitus kun ei saa sitä ja tätä ilmaiseksi. Auttakaa itse läheisiänne ja itseänne.