Ville Ranta, Miki Liukkosen kuolema, avun saamisen mahdottomuus akuutissa mt-tilanteesss
Ville Ranta julkaisi blogissaan koskettavan kuvakertomuksen yhdestä kerrasta, kun yritti toimittaa Miki Liukkosen osastolle tämän otettua yliannostuksen lääkkeitä. Hänet oli lähetetty pois samana iltana, vaikka oli kaikkea muuta kuin kunnossa. En saa blogia auki nyt, mutta tuossa IS:n tiivistelmä. https://www.is.fi/viihde/art-2000009787759.html
Samoja kokemuksia itsellänikin. Yksi kaveri teki lopullisen ratkaisun, kun hoitoakaan ei saanut vakavaan masennukseen. Vuosia sinnitteli ensin. Toinen ex-läheiseni sairastui psykoosisairauteen ja oli sairaudentunnoton ja sekaisin. Mitään palveluita ei ollut tarjota koska ei ollut vaaraksi, ts. ei heilutellut aseita. Katkoi välit kaikkiin, tuhosi elämänsä ja nyt syrjäytyneenä 15 vuotta myöhemmin kai viimein ollut osastollakin. Tämän sairauden etenemisen olisi luultavasti voinut estää jos olisi hoidettu heti vaikka muutaman viikon jaksolla eikä olisi saanut kroonistua vuosia. Nyt menossa vastahakoisen aikoja peruvan Alzheimer-vanhuksen kanssa vääntö, peruminen menee aina iloisesti läpi terveyskeskuksessa eikä mitään jatkoa seuraa ilman omaisten uutta megaponnistusta.
Miten paljon elämää menetetään kun annetaan mieleltään sairastuneiden vajota ja yhteiskunnan pyörät liikahtaa vasta puoli sekuntia ennen viimeistä pohjakosketusta?
Kommentit (49)
Tämähän tiedetään. Vierestä katsonut. Ystävä kirjattiin ulos seuraavana päivänä itsemurhayrityksen jälkeen.
Nämä on hankalia asioita. Ei vain ole resursseja ottaa osastohoitoon satoja potilaita useiksi viikoiksi. Kuitenkin joidenkin kohdalla on niin tehtykin, mutta senkin jälkeen sitten loppu on ollut kohtalokas eikä ole voitu mitään. Ei terveydenhuolto voi laittaa ihmisiä koppiin vuosiksi sen vuoksi, että ihminen on itsetuhoinen.
Hoitokontaktin saa, mutta kaikki eivät siitä hyödy. Pitäisi lopettaa tuo terveydenhuollon syyllistäminen. Ihmiset tekevät mitä itse haluavat.
Monet hakevat vain huomiota sillä itsetuhoisuudella. Tämäkin asia tulisi ymmärtää oikein jotta vältyttäisiin valheellisilta tarinoilta. Odotin että Suomessa ymmärrettäisiin ihmisiä hieman paremmin, nyt olen päässyt ymmärrykseen suomalaisten ymmärtämättömyydestä ja siitä mitä ongelmia sekin aiheuttaa.
Vierailija kirjoitti:
Tämähän tiedetään. Vierestä katsonut. Ystävä kirjattiin ulos seuraavana päivänä itsemurhayrityksen jälkeen.
Hänellä on saattanut olla vain paha olotila, tämäkin käytöntö on täysin normaali ollutkin aina.
Itsetuhoisuutta on paljon. Ei sitä voikaan käsittää miten joku vetää kourallisen lääkkeitä, soittaa ystävälle sen jälkeen, viedään hoitoon ja sitten kieltäytyy osastohoidosta tai hoitokontaktista. Pakkohoito - lähete ei onnistu, kun ihminen asiallisesti siitä kieltäytyy. Tämä on siis kaikkein jörjettömintä mitä voi kohdata. Siinä on neuvoton olo eikä sitten potilas avaa yhtään miksi teki niin ja mitä haluaa.
Vierailija kirjoitti:
Miki Liukkonen ei kai ollut köyhä?
EIkö rikkaat voi hakea apua yksityiseltä puolelta kun siellä hoito on aina parasta?
Vakavasti puhuen Miki Liukkonen taisi olla monta kertaa hoidossa mutta aika vaikeaa on auttaa päihdeongelmaista jolla on psyyken ongelma.
Jos ei ole hoitoon sitoutumista niin aika vaikea on ketään auttaa.
Vaikka Miki Liukkonen olisi päässyt yhden kerran enemmän osastolle hoitoon niin jossain vaiheessa se loppu olisi tullut kuten muiden pitkäaikaissairauksien kohdalla.
Yhteiskunnalla ei ole rajattomasti resursseja hoitaa yksittäistä ihmistä.
Hoitovuorokausi psykiatrisella osastolla voi maksaa 1000 euroa päivässä niin että ei se ihan edullista ole.
Vierailija kirjoitti:
Itsetuhoisuutta on paljon. Ei sitä voikaan käsittää miten joku vetää kourallisen lääkkeitä, soittaa ystävälle sen jälkeen, viedään hoitoon ja sitten kieltäytyy osastohoidosta tai hoitokontaktista. Pakkohoito - lähete ei onnistu, kun ihminen asiallisesti siitä kieltäytyy. Tämä on siis kaikkein jörjettömintä mitä voi kohdata. Siinä on neuvoton olo eikä sitten potilas avaa yhtään miksi teki niin ja mitä haluaa.
Ainakin Meilahdessa tunnetaan useita nuoria jotka nielevät vaikka paristoja tai partakoneen teriä kun sen verran pajon käyntejä. Sitten mennään aina leikkaussalin poistamaan näitä. Monesti pääsevät psykiatriselle osastolle josta kotiutuvat jossain vaiheessa. Jos olisi joku keino auttaa pahaa oloa niiin varmasti sitä olisi käytetty.
Valitettavasti en usko että näistä nuorista kukaan kuntoutuu työelämään eli he ovat yhteiskunnan tuen varassa lopun ikäänsä. Kerran tai kaksi yliannoksen jotain lääkettä ottanut saattaa parantua iän myötä vaikka varsinaista lääkehotio tai terapiaa ei olisi tarjottavana.
Yliannoksen ottanut keskustelee aina psykiatrin kanssa ennen kotiutumista ja heidän asiantuntemukseensa pitää voida luottaa. Potilaat tietävät kyllä oikeutensa ja ova tarkkoja siitä eikä ketään todellakaan oteta pakkohoitoon osastolle jos kriteerit eivät täyty. Miten muuten voisi toimia kuin lakeja ja asetuksia noudattamalla.
Kyllä se "asiakas" on kuvottavampi.