Miksi ihmeessä vaihdevuosissakin "pitää" olla vielä halukas?

Siitä ei tosiaan voi päätellä mitään, että haluja on nelikymppisenä, se on ihan normaalia. Kuten on sekin, että 10-20 vuotta myöhemmin libido saattaa heiketä huomattavasti. 

En käsitä mitä pelättävää siinä on. Ihmiselämässä on erilaisia vaiheita, eikä parisuhdekaan pysy muuttumattomana. Jos mies ei tätä tajua niin ei ole minusta soveltuva kumppaniksi sellaiselle, joka toivoo läpi elämän kestävää liittoa. 

Vierailija kirjoitti:

Moni tuntuu ajattelevan, että naiset jotenkin piruuttaan päättävät etteivät halua ja pistävät haarat kiinni. No, ehkä joku niin tekeekin, mutta se ei ollut tämän ketjun aihe vaan normaali iän mukana tuleva libidon lasku. Se on edessä käytännössä kaikilla, jotka elävät riittävän vanhoiksi. Ajankohta voi vaan vaihdella. Jollain muutoksen aiheuttaa vaihdevuosien hormonimuutoksen, joillain iän myötä tulevat sairaudet ja jollain kumppanin libidon/kykyjen heikkeneminen. 

Ajatteleeko? En minä ainakaan usko, että kovin moni ajattelee että haluttomuus on tahallista. Mutta osa ajattelee, että haluttomuudesta huolimatta kumppania voisi pitää hyvänä, jos kuuluu niihin joille se seksi ei ole suorastaan vastenmielistä ja rikkovaa, vaan se on halujen kaikottua edelleen suht neutraali asia.

Ja toiset ajattelee, että haluttomuuden syystä ja tahallisuudesta riippumatta tilanteelle pitää löytää ratkaisu, joka ei voi ainakaan automaattisesti olla se että yksi puoliso sanelee molempien seksielämän lopullisesta päättymisestä.

Minusta tuntuu, että osa tämän ketjun haluttomista ajattelee, että kun saadaan niille halukkaille riittävän hyvin perusteltua ettei se haluttomuus ole omaa syytä, niin yhtäkkiä halukkaiden tarpeet taikaiskusta häviää tai ainakin niiden mitätöiminen tulee hyväksytymmäksi.

Halujen hiipuminen pitkässä suhteessa on tosiaan täysin normaalia ja harvemmin haluttoman omaa syytä. Yhtä normaalia on myös halujen säilyminen, ja pitkäaikaisen seksittömyyden johtaminen eroon tai uskottomuuteen. Ei ole olemassa sellaista perustelua, jolla voisit sitoa toisen vangiksi epätyydyttävään suhteeseen.

Vierailija kirjoitti:

Olisi kyllä surullista, jos srksielämä loppuisi viisikympppisenä. Aion pitää huolen, ettei niin käy. (Nyt 44 v.)

Nuori sinä ajatteli kahdeksanvuotiaana: "Olisi kyllä surullista jos haluni nukeilla leikkimiseen loppuisi. Aion pitää huolen että niin ei käy ikinä!"

Muutama vuosi kului, hormonit alkoivat liikahdella, paidat alkoivat käydä etumuksestaan ahtaiksi, ja huomasit että nukeilla leikkiminen on NIIN NÄHTY, ja NIIN LAPSELLISTA.

Muutama vuosi vielä, ja hormonit alkavat taas liikahdella, tällä kertaa toisin päin.

Asiat eivät aina mene niin kuin sinä olet suunnitellut, tai haluaisit asioitten menevän.

Vierailija kirjoitti:

Siitä ei tosiaan voi päätellä mitään, että haluja on nelikymppisenä, se on ihan normaalia. Kuten on sekin, että 10-20 vuotta myöhemmin libido saattaa heiketä huomattavasti. 

En käsitä mitä pelättävää siinä on. Ihmiselämässä on erilaisia vaiheita, eikä parisuhdekaan pysy muuttumattomana. Jos mies ei tätä tajua niin ei ole minusta soveltuva kumppaniksi sellaiselle, joka toivoo läpi elämän kestävää liittoa. 

Ei sitä kovin helposti tiedäkään. Mutta jos elämässä käy niin, että toisen halut loppuu 20 vuotta ennen toista, niin minusta on suorastaan sadistista vaatia toiselta loppuelämän selibaattia.

Toiseksi, vaikkei libidon hiipumisen aikataulua varmaksi tietäisikään, niin kyllä minä väitän että jotain voi päätellä omasta asenteesta seksuaalisuuteen. Joillakin tuntuu olevan vain kaksi vaihdetta, himottaa hulluna ja yäk ei voi edes koskea. Toisille se seksi ilman hillitöntä himoa ei ole samalla tavalla vastenmielistä, vaan seksiä voi harrastaa ihan rakkaudesta ja hellyydestäkin, halusta tuottaa kumppanille nautintoa. Jälkimmäisten ihmisten liiton päättyminen seksittömyyteen lienee epätodennäköisempää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moni tuntuu ajattelevan, että naiset jotenkin piruuttaan päättävät etteivät halua ja pistävät haarat kiinni. No, ehkä joku niin tekeekin, mutta se ei ollut tämän ketjun aihe vaan normaali iän mukana tuleva libidon lasku. Se on edessä käytännössä kaikilla, jotka elävät riittävän vanhoiksi. Ajankohta voi vaan vaihdella. Jollain muutoksen aiheuttaa vaihdevuosien hormonimuutoksen, joillain iän myötä tulevat sairaudet ja jollain kumppanin libidon/kykyjen heikkeneminen. 

Ajatteleeko? En minä ainakaan usko, että kovin moni ajattelee että haluttomuus on tahallista. Mutta osa ajattelee, että haluttomuudesta huolimatta kumppania voisi pitää hyvänä, jos kuuluu niihin joille se seksi ei ole suorastaan vastenmielistä ja rikkovaa, vaan se on halujen kaikottua edelleen suht neutraali asia.

Ja toiset ajattelee, että haluttomuuden syystä ja tahallisuudesta riippumatta tilanteelle pitää löytää ratkaisu, joka ei voi ainakaan automaattisesti olla se että yksi puoliso sanelee molempien seksielämän lopullisesta päättymisestä.

Minusta tuntuu, että osa tämän ketjun haluttomista ajattelee, että kun saadaan niille halukkaille riittävän hyvin perusteltua ettei se haluttomuus ole omaa syytä, niin yhtäkkiä halukkaiden tarpeet taikaiskusta häviää tai ainakin niiden mitätöiminen tulee hyväksytymmäksi.

Halujen hiipuminen pitkässä suhteessa on tosiaan täysin normaalia ja harvemmin haluttoman omaa syytä. Yhtä normaalia on myös halujen säilyminen, ja pitkäaikaisen seksittömyyden johtaminen eroon tai uskottomuuteen. Ei ole olemassa sellaista perustelua, jolla voisit sitoa toisen vangiksi epätyydyttävään suhteeseen.

Kuinkakohan monta kertaa tässä keskustelussa on todettu, että erota saa. Tai paremminkin, että erota pitää (jos ei luontevasti löydetä mitään muuta ratkaisua). Kukaan ei nähdäkseni ole kehottanut jäämään huonoon suhteeseen tai kehottanut ketään vapaudenriistoon. Päinvastoin, uskon haluttomien olevan hyvin helpottuneita, että tyytymättömät puolisot lähtevät. Osa saattaa itsekin tehdä eroaloitteen, kun ei kestä puolison painostusta. Se ei poista sitä tosiasiaa, että monen haluttoman puoliso on seksin loppumisesta huolimatta tyytyväinen suhteeseen ja haluaa jäädä. 

Kyllä, joillekin voi olla ok hoitaa puoliso esim. käsin. He voivat niin tehdä. Osalle se ei ole ok, ja heidän ei niin tarvitse tehdä. Silloinkin puoliso voi erota, jos on tyytymätön. Joillain taas se halukkaampi osapuoli voi kokea liian oudoksi, että toinen vain tyydyttää hänet saamatta itse tyydytystä, eikä itse halua sitä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisi kyllä surullista, jos srksielämä loppuisi viisikympppisenä. Aion pitää huolen, ettei niin käy. (Nyt 44 v.)

Mitäs jos mies päättää lopettaa seksin?

Olen eri, mutta minä luultavasti eroaisin. Toisena vaihtoehtona avoin suhde, mutta minä en usko että voisin tai edes haluaisin erottaa rakkautta ja seksuaalisuutta sillä tavalla toisistaan.

Mitenköhän suurilla kirjaimilla tämä pitäisi kirjoittaa, jotta kaikki ymmärtäisivät: 

Ei, sinua ei pakoteta jäämään seksittömään suhteeseen. Eroa, jos olet tyytymätön eikä tyydyttävään ratkaisuun päädytä. Ei, puolison ei tarvitse harrastaa kanssasi seksiä, jos hän ei halua. Hänellä on oikeus kieltäytyä. Sinulla on oikeus erota tai neuvotella puolisosi kanssa jokin muu ratkaisu (esim. suhteen avaaminen). 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moni tuntuu ajattelevan, että naiset jotenkin piruuttaan päättävät etteivät halua ja pistävät haarat kiinni. No, ehkä joku niin tekeekin, mutta se ei ollut tämän ketjun aihe vaan normaali iän mukana tuleva libidon lasku. Se on edessä käytännössä kaikilla, jotka elävät riittävän vanhoiksi. Ajankohta voi vaan vaihdella. Jollain muutoksen aiheuttaa vaihdevuosien hormonimuutoksen, joillain iän myötä tulevat sairaudet ja jollain kumppanin libidon/kykyjen heikkeneminen. 

Ajatteleeko? En minä ainakaan usko, että kovin moni ajattelee että haluttomuus on tahallista. Mutta osa ajattelee, että haluttomuudesta huolimatta kumppania voisi pitää hyvänä, jos kuuluu niihin joille se seksi ei ole suorastaan vastenmielistä ja rikkovaa, vaan se on halujen kaikottua edelleen suht neutraali asia.

Ja toiset ajattelee, että haluttomuuden syystä ja tahallisuudesta riippumatta tilanteelle pitää löytää ratkaisu, joka ei voi ainakaan automaattisesti olla se että yksi puoliso sanelee molempien seksielämän lopullisesta päättymisestä.

Minusta tuntuu, että osa tämän ketjun haluttomista ajattelee, että kun saadaan niille halukkaille riittävän hyvin perusteltua ettei se haluttomuus ole omaa syytä, niin yhtäkkiä halukkaiden tarpeet taikaiskusta häviää tai ainakin niiden mitätöiminen tulee hyväksytymmäksi.

Halujen hiipuminen pitkässä suhteessa on tosiaan täysin normaalia ja harvemmin haluttoman omaa syytä. Yhtä normaalia on myös halujen säilyminen, ja pitkäaikaisen seksittömyyden johtaminen eroon tai uskottomuuteen. Ei ole olemassa sellaista perustelua, jolla voisit sitoa toisen vangiksi epätyydyttävään suhteeseen.

Kuinkakohan monta kertaa tässä keskustelussa on todettu, että erota saa. Tai paremminkin, että erota pitää (jos ei luontevasti löydetä mitään muuta ratkaisua). Kukaan ei nähdäkseni ole kehottanut jäämään huonoon suhteeseen tai kehottanut ketään vapaudenriistoon. Päinvastoin, uskon haluttomien olevan hyvin helpottuneita, että tyytymättömät puolisot lähtevät. Osa saattaa itsekin tehdä eroaloitteen, kun ei kestä puolison painostusta. Se ei poista sitä tosiasiaa, että monen haluttoman puoliso on seksin loppumisesta huolimatta tyytyväinen suhteeseen ja haluaa jäädä. 

Kyllä, joillekin voi olla ok hoitaa puoliso esim. käsin. He voivat niin tehdä. Osalle se ei ole ok, ja heidän ei niin tarvitse tehdä. Silloinkin puoliso voi erota, jos on tyytymätön. Joillain taas se halukkaampi osapuoli voi kokea liian oudoksi, että toinen vain tyydyttää hänet saamatta itse tyydytystä, eikä itse halua sitä. 

Jos kumpikaan ei sitä seksiä halua ja se on ihan okei, niin mikä on sellaisessa suhteessa se ongelma mistä pitää keskustella? Pääasiassa kai ongelmana on juuri ne suhteet, joissa toinen edelleen haluaa ja kärsii jatkuvasta torjutuksi tulemisesta. Jos molemmat on samalla sivulla asian kanssa niin ei kai se kenellekään kuulu. Saa sitä ihmiset olla selibaatissa vaikka koko ikänsä. Minäkin tunnen alle 30 v pareja joilla ei ole seksiä, mutta ei he koe mitään tarvetta hakea sille siunausta ulkopuolelta.

Ja tässä ketjussa on kyllä useammassa kommentissa syyllistetty jättäjiä tai avoimen suhteen haikailijoita. Vain osa on ollut tuota mieltä, että vapaasti saa lähteä jos ei suhteen uusiksi sanellut speksit kiinnosta. (Osa myös sitä mieltä, ettei avosuhde käy, mutta diskreetisti voi käydä vieraissa.)

Vierailija kirjoitti:

Mitenköhän suurilla kirjaimilla tämä pitäisi kirjoittaa, jotta kaikki ymmärtäisivät: 

Ei, sinua ei pakoteta jäämään seksittömään suhteeseen. Eroa, jos olet tyytymätön eikä tyydyttävään ratkaisuun päädytä. Ei, puolison ei tarvitse harrastaa kanssasi seksiä, jos hän ei halua. Hänellä on oikeus kieltäytyä. Sinulla on oikeus erota tai neuvotella puolisosi kanssa jokin muu ratkaisu (esim. suhteen avaaminen). 

Aika suurilla kirjaimilla pitää kirjoittaa, jos haluat mitätöidä ne kommentit jotka ovat olleet kanssasi eri mieltä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moni tuntuu ajattelevan, että naiset jotenkin piruuttaan päättävät etteivät halua ja pistävät haarat kiinni. No, ehkä joku niin tekeekin, mutta se ei ollut tämän ketjun aihe vaan normaali iän mukana tuleva libidon lasku. Se on edessä käytännössä kaikilla, jotka elävät riittävän vanhoiksi. Ajankohta voi vaan vaihdella. Jollain muutoksen aiheuttaa vaihdevuosien hormonimuutoksen, joillain iän myötä tulevat sairaudet ja jollain kumppanin libidon/kykyjen heikkeneminen. 

Ajatteleeko? En minä ainakaan usko, että kovin moni ajattelee että haluttomuus on tahallista. Mutta osa ajattelee, että haluttomuudesta huolimatta kumppania voisi pitää hyvänä, jos kuuluu niihin joille se seksi ei ole suorastaan vastenmielistä ja rikkovaa, vaan se on halujen kaikottua edelleen suht neutraali asia.

Ja toiset ajattelee, että haluttomuuden syystä ja tahallisuudesta riippumatta tilanteelle pitää löytää ratkaisu, joka ei voi ainakaan automaattisesti olla se että yksi puoliso sanelee molempien seksielämän lopullisesta päättymisestä.

Minusta tuntuu, että osa tämän ketjun haluttomista ajattelee, että kun saadaan niille halukkaille riittävän hyvin perusteltua ettei se haluttomuus ole omaa syytä, niin yhtäkkiä halukkaiden tarpeet taikaiskusta häviää tai ainakin niiden mitätöiminen tulee hyväksytymmäksi.

Halujen hiipuminen pitkässä suhteessa on tosiaan täysin normaalia ja harvemmin haluttoman omaa syytä. Yhtä normaalia on myös halujen säilyminen, ja pitkäaikaisen seksittömyyden johtaminen eroon tai uskottomuuteen. Ei ole olemassa sellaista perustelua, jolla voisit sitoa toisen vangiksi epätyydyttävään suhteeseen.

Kuinkakohan monta kertaa tässä keskustelussa on todettu, että erota saa. Tai paremminkin, että erota pitää (jos ei luontevasti löydetä mitään muuta ratkaisua). Kukaan ei nähdäkseni ole kehottanut jäämään huonoon suhteeseen tai kehottanut ketään vapaudenriistoon. Päinvastoin, uskon haluttomien olevan hyvin helpottuneita, että tyytymättömät puolisot lähtevät. Osa saattaa itsekin tehdä eroaloitteen, kun ei kestä puolison painostusta. Se ei poista sitä tosiasiaa, että monen haluttoman puoliso on seksin loppumisesta huolimatta tyytyväinen suhteeseen ja haluaa jäädä. 

Kyllä, joillekin voi olla ok hoitaa puoliso esim. käsin. He voivat niin tehdä. Osalle se ei ole ok, ja heidän ei niin tarvitse tehdä. Silloinkin puoliso voi erota, jos on tyytymätön. Joillain taas se halukkaampi osapuoli voi kokea liian oudoksi, että toinen vain tyydyttää hänet saamatta itse tyydytystä, eikä itse halua sitä. 

Jos kumpikaan ei sitä seksiä halua ja se on ihan okei, niin mikä on sellaisessa suhteessa se ongelma mistä pitää keskustella? Pääasiassa kai ongelmana on juuri ne suhteet, joissa toinen edelleen haluaa ja kärsii jatkuvasta torjutuksi tulemisesta. Jos molemmat on samalla sivulla asian kanssa niin ei kai se kenellekään kuulu. Saa sitä ihmiset olla selibaatissa vaikka koko ikänsä. Minäkin tunnen alle 30 v pareja joilla ei ole seksiä, mutta ei he koe mitään tarvetta hakea sille siunausta ulkopuolelta.

Ja tässä ketjussa on kyllä useammassa kommentissa syyllistetty jättäjiä tai avoimen suhteen haikailijoita. Vain osa on ollut tuota mieltä, että vapaasti saa lähteä jos ei suhteen uusiksi sanellut speksit kiinnosta. (Osa myös sitä mieltä, ettei avosuhde käy, mutta diskreetisti voi käydä vieraissa.)

Moni on varmaan pettynyt siihen, että loppuelämän suhteesta puhunut mies/nainen ei kestäkään vanhenemisen muutoksia parisuhteessa. Se ei kuitenkaan muuta sitä tosiasiaa, että avioeroa voi hakea yksin eikä siihen edes tarvita syytä. Jokainen saa erota, kun on tyytymätön. Vaikka se varmasti tuntuu aluksi pahalta, uskoisin molempien lopulta ymmärtäneen, että oli naimisissa väärän ihmisen kanssa. Ihanteellista tietysti olisi, jos tekisi kumppanille selväksi, että suhde jatkuu vain niin kauan kuin on seksiä. Silloin molemmat tietävät, haluavatko pysyä suhteessa vai etsiä eri tavalla ajattelevan kumppanin. 

Vierailija kirjoitti:

Siitä ei tosiaan voi päätellä mitään, että haluja on nelikymppisenä, se on ihan normaalia. Kuten on sekin, että 10-20 vuotta myöhemmin libido saattaa heiketä huomattavasti. 

En käsitä mitä pelättävää siinä on. Ihmiselämässä on erilaisia vaiheita, eikä parisuhdekaan pysy muuttumattomana. Jos mies ei tätä tajua niin ei ole minusta soveltuva kumppaniksi sellaiselle, joka toivoo läpi elämän kestävää liittoa. 

Totta kai se on pelottavaa, että seksi loppuu. Kukapa haluaisi menettää elämänsä merkittävän energianlähteen, jos suinkin on olemassa mahdollisuus, että sen saa säilyttää vanhuuteen.

Ja totta kai kuka tahansa rakastava ihminen soisi mieluummin puolisonsa saavan nauttia tästä energialähteestä kuin vain sopeutuvan siihen, että tämä on loppu nyt. Kyse ei ole vain siitä, tajuaako puoliso parisuhteen muuttuvan vai ei, vaan isosta, paljon tunteita herättävästä ja hyvinvointia tuovasta elämänalueesta.

Näin mietin nyt, 46-vuotiaana. Vaikka halut itseltäni katoaisivat, uskoisin empatian puolison haluja kohtaan säilyvän. Ilman empatiaa ei ainakaan ole sitä elämän mittaista liittoa.

Ja tähdennetään nyt vielä, että sukupuolella ei tässä ole merkitystä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kummasti se on aina niin, että se joka ei halua seksiä on itsekäs, kylmä ja kiinnostunut omista tarpeistaan. Ei koskaan se, joka haluaa vaikka tietää ja näkee, että toinen ei nauti.

No koska seksi on tarve, seksin haluamattomuus ei.

Miksi joillain on sellainen tarve, ettei pysty hallitsemaan omaa käytöstään ja elämäänsä sen takia? Menettää esim. parisuhteen ja ystävyyden tuollaisen tarpeen takia? Eikö siihenkin olisi lääkkeitä olemassa, jotain hormoneja?

Minusta parisuhde on siinä vaiheessa jo menetetty, kun toinen alkaa pitää minun kehoani ja seksuaalisia tarpeitani vastenmielisenä. En minä tarvitse kämppistä, minä tarvitsen rakkaussuhteen. Ystävyyttä ei toki tarvitse seksin takia menettää - myös sen haluttoman exän kanssa voi pysyä ystävinä samalla kun etsii uutta rakkaussuhdetta jossa tulee hyväksytyksi haluineen ja tarpeineen päivineen.

Olet väärässä. Sinä vaikutat siltä, että tarvitset nimenomaan seksisuhteen, et rakkaussuhdetta. Et taida edes tietää, mitä rakkaus tarkoittaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moni tuntuu ajattelevan, että naiset jotenkin piruuttaan päättävät etteivät halua ja pistävät haarat kiinni. No, ehkä joku niin tekeekin, mutta se ei ollut tämän ketjun aihe vaan normaali iän mukana tuleva libidon lasku. Se on edessä käytännössä kaikilla, jotka elävät riittävän vanhoiksi. Ajankohta voi vaan vaihdella. Jollain muutoksen aiheuttaa vaihdevuosien hormonimuutoksen, joillain iän myötä tulevat sairaudet ja jollain kumppanin libidon/kykyjen heikkeneminen. 

Ajatteleeko? En minä ainakaan usko, että kovin moni ajattelee että haluttomuus on tahallista. Mutta osa ajattelee, että haluttomuudesta huolimatta kumppania voisi pitää hyvänä, jos kuuluu niihin joille se seksi ei ole suorastaan vastenmielistä ja rikkovaa, vaan se on halujen kaikottua edelleen suht neutraali asia.

Ja toiset ajattelee, että haluttomuuden syystä ja tahallisuudesta riippumatta tilanteelle pitää löytää ratkaisu, joka ei voi ainakaan automaattisesti olla se että yksi puoliso sanelee molempien seksielämän lopullisesta päättymisestä.

Minusta tuntuu, että osa tämän ketjun haluttomista ajattelee, että kun saadaan niille halukkaille riittävän hyvin perusteltua ettei se haluttomuus ole omaa syytä, niin yhtäkkiä halukkaiden tarpeet taikaiskusta häviää tai ainakin niiden mitätöiminen tulee hyväksytymmäksi.

Halujen hiipuminen pitkässä suhteessa on tosiaan täysin normaalia ja harvemmin haluttoman omaa syytä. Yhtä normaalia on myös halujen säilyminen, ja pitkäaikaisen seksittömyyden johtaminen eroon tai uskottomuuteen. Ei ole olemassa sellaista perustelua, jolla voisit sitoa toisen vangiksi epätyydyttävään suhteeseen.

Kuinkakohan monta kertaa tässä keskustelussa on todettu, että erota saa. Tai paremminkin, että erota pitää (jos ei luontevasti löydetä mitään muuta ratkaisua). Kukaan ei nähdäkseni ole kehottanut jäämään huonoon suhteeseen tai kehottanut ketään vapaudenriistoon. Päinvastoin, uskon haluttomien olevan hyvin helpottuneita, että tyytymättömät puolisot lähtevät. Osa saattaa itsekin tehdä eroaloitteen, kun ei kestä puolison painostusta. Se ei poista sitä tosiasiaa, että monen haluttoman puoliso on seksin loppumisesta huolimatta tyytyväinen suhteeseen ja haluaa jäädä. 

Kyllä, joillekin voi olla ok hoitaa puoliso esim. käsin. He voivat niin tehdä. Osalle se ei ole ok, ja heidän ei niin tarvitse tehdä. Silloinkin puoliso voi erota, jos on tyytymätön. Joillain taas se halukkaampi osapuoli voi kokea liian oudoksi, että toinen vain tyydyttää hänet saamatta itse tyydytystä, eikä itse halua sitä. 

Jos kumpikaan ei sitä seksiä halua ja se on ihan okei, niin mikä on sellaisessa suhteessa se ongelma mistä pitää keskustella? Pääasiassa kai ongelmana on juuri ne suhteet, joissa toinen edelleen haluaa ja kärsii jatkuvasta torjutuksi tulemisesta. Jos molemmat on samalla sivulla asian kanssa niin ei kai se kenellekään kuulu. Saa sitä ihmiset olla selibaatissa vaikka koko ikänsä. Minäkin tunnen alle 30 v pareja joilla ei ole seksiä, mutta ei he koe mitään tarvetta hakea sille siunausta ulkopuolelta.

Ja tässä ketjussa on kyllä useammassa kommentissa syyllistetty jättäjiä tai avoimen suhteen haikailijoita. Vain osa on ollut tuota mieltä, että vapaasti saa lähteä jos ei suhteen uusiksi sanellut speksit kiinnosta. (Osa myös sitä mieltä, ettei avosuhde käy, mutta diskreetisti voi käydä vieraissa.)

Moni on varmaan pettynyt siihen, että loppuelämän suhteesta puhunut mies/nainen ei kestäkään vanhenemisen muutoksia parisuhteessa. Se ei kuitenkaan muuta sitä tosiasiaa, että avioeroa voi hakea yksin eikä siihen edes tarvita syytä. Jokainen saa erota, kun on tyytymätön. Vaikka se varmasti tuntuu aluksi pahalta, uskoisin molempien lopulta ymmärtäneen, että oli naimisissa väärän ihmisen kanssa. Ihanteellista tietysti olisi, jos tekisi kumppanille selväksi, että suhde jatkuu vain niin kauan kuin on seksiä. Silloin molemmat tietävät, haluavatko pysyä suhteessa vai etsiä eri tavalla ajattelevan kumppanin. 

Onko se viisikymppisenä seksin lopettanut kertonut etukäteen odottavansa, että hänellä on oikeus lopettaa yksipuolisella päätöksellä molempien seksielämä 20 vuotta etuajassa? Minusta sellainen odotus on niin absurdin kohtuuton, ettei sellaista voi vaan ominpäin olettaa ja kuvitella sen sitovan toista.

Ja kyllähän moni sen sanookin, että odottaa että parisuhteessa on myös seksielämää. Seskittömyyshän on hirveän yleinen syy eroon. Itse en näe, että yksikään kumppanini olisi elänyt siinä harhaluulossa, että lapun voi laittaa yksipuolisella ilmoituksella luukulle ja kuvitella kaiken jatkuvan kuten ennenkin. En tajua millainen ihminen kuvittelee sellaista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siitä ei tosiaan voi päätellä mitään, että haluja on nelikymppisenä, se on ihan normaalia. Kuten on sekin, että 10-20 vuotta myöhemmin libido saattaa heiketä huomattavasti. 

En käsitä mitä pelättävää siinä on. Ihmiselämässä on erilaisia vaiheita, eikä parisuhdekaan pysy muuttumattomana. Jos mies ei tätä tajua niin ei ole minusta soveltuva kumppaniksi sellaiselle, joka toivoo läpi elämän kestävää liittoa. 

Totta kai se on pelottavaa, että seksi loppuu. Kukapa haluaisi menettää elämänsä merkittävän energianlähteen, jos suinkin on olemassa mahdollisuus, että sen saa säilyttää vanhuuteen.

Ja totta kai kuka tahansa rakastava ihminen soisi mieluummin puolisonsa saavan nauttia tästä energialähteestä kuin vain sopeutuvan siihen, että tämä on loppu nyt. Kyse ei ole vain siitä, tajuaako puoliso parisuhteen muuttuvan vai ei, vaan isosta, paljon tunteita herättävästä ja hyvinvointia tuovasta elämänalueesta.

Näin mietin nyt, 46-vuotiaana. Vaikka halut itseltäni katoaisivat, uskoisin empatian puolison haluja kohtaan säilyvän. Ilman empatiaa ei ainakaan ole sitä elämän mittaista liittoa.

Ja tähdennetään nyt vielä, että sukupuolella ei tässä ole merkitystä.

Ymmärrän, mutta se ei vain ole täysin ihmisen itsensä päätettävissä. Eikä kukaan voi päättää sitä, sairastuuko vaikkapa sairauteen, jonka lääkitys hyvin todennäköisesti tiputtaa libidon pakkasen puolelle. Siitäkin voi silti selvitä.

Mikä siinä pihtaamisessa niin hienoa on sitten?

Miksi kailotat tota vauva -palstalla etkä puhu esim lääkärin kanssa?

Nyt ikään kuin julistat kaikkien ikäistesi olevan haluttomia, voi huoh

Kyllä mies voi avioliiton speksit muuttaa yksipuolisella päätöksellä yhtälailla kuin nainenkin eli tästälähin vieraissa käyminen on miehellä ok. Ja jos ei nainen sitä hyväksy niin voi kävellä ovesta ulos.

Ei ole mikään ikärajoitettu tämä prinsiippi eli pätee myös nuoriin miehiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kummasti se on aina niin, että se joka ei halua seksiä on itsekäs, kylmä ja kiinnostunut omista tarpeistaan. Ei koskaan se, joka haluaa vaikka tietää ja näkee, että toinen ei nauti.

No koska seksi on tarve, seksin haluamattomuus ei.

Miksi joillain on sellainen tarve, ettei pysty hallitsemaan omaa käytöstään ja elämäänsä sen takia? Menettää esim. parisuhteen ja ystävyyden tuollaisen tarpeen takia? Eikö siihenkin olisi lääkkeitä olemassa, jotain hormoneja?

Minusta parisuhde on siinä vaiheessa jo menetetty, kun toinen alkaa pitää minun kehoani ja seksuaalisia tarpeitani vastenmielisenä. En minä tarvitse kämppistä, minä tarvitsen rakkaussuhteen. Ystävyyttä ei toki tarvitse seksin takia menettää - myös sen haluttoman exän kanssa voi pysyä ystävinä samalla kun etsii uutta rakkaussuhdetta jossa tulee hyväksytyksi haluineen ja tarpeineen päivineen.

Olet väärässä. Sinä vaikutat siltä, että tarvitset nimenomaan seksisuhteen, et rakkaussuhdetta. Et taida edes tietää, mitä rakkaus tarkoittaa.

Suomessa rakkaudelle on vain yksi sana ja siksi ihmiset tulkitsevat sen hirveän eri tavoin. Monissa muissa kielissä tunnetaan erikseen romanttinen ja eroottinen rakkaus ja platoninen ystävänrakkaus. Minusta on oikeastaan aika surullista, ettei joku oikein ymmärrä koko eroottisen rakkauden konseptia vaan kutistaa sen pelkäksi seksisuhteeksi. Toki varmaan sinun kaltaisellesi on yhtä ihmeellistä, miksi joku ei haluakaan perustaa suhdetta sille pelkälle platoniselle kaverirakkaudelle, vaan kaipaisi tulla myös halutuksi ja seksuaalisesti hyväksytyksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moni tuntuu ajattelevan, että naiset jotenkin piruuttaan päättävät etteivät halua ja pistävät haarat kiinni. No, ehkä joku niin tekeekin, mutta se ei ollut tämän ketjun aihe vaan normaali iän mukana tuleva libidon lasku. Se on edessä käytännössä kaikilla, jotka elävät riittävän vanhoiksi. Ajankohta voi vaan vaihdella. Jollain muutoksen aiheuttaa vaihdevuosien hormonimuutoksen, joillain iän myötä tulevat sairaudet ja jollain kumppanin libidon/kykyjen heikkeneminen. 

Ajatteleeko? En minä ainakaan usko, että kovin moni ajattelee että haluttomuus on tahallista. Mutta osa ajattelee, että haluttomuudesta huolimatta kumppania voisi pitää hyvänä, jos kuuluu niihin joille se seksi ei ole suorastaan vastenmielistä ja rikkovaa, vaan se on halujen kaikottua edelleen suht neutraali asia.

Ja toiset ajattelee, että haluttomuuden syystä ja tahallisuudesta riippumatta tilanteelle pitää löytää ratkaisu, joka ei voi ainakaan automaattisesti olla se että yksi puoliso sanelee molempien seksielämän lopullisesta päättymisestä.

Minusta tuntuu, että osa tämän ketjun haluttomista ajattelee, että kun saadaan niille halukkaille riittävän hyvin perusteltua ettei se haluttomuus ole omaa syytä, niin yhtäkkiä halukkaiden tarpeet taikaiskusta häviää tai ainakin niiden mitätöiminen tulee hyväksytymmäksi.

Halujen hiipuminen pitkässä suhteessa on tosiaan täysin normaalia ja harvemmin haluttoman omaa syytä. Yhtä normaalia on myös halujen säilyminen, ja pitkäaikaisen seksittömyyden johtaminen eroon tai uskottomuuteen. Ei ole olemassa sellaista perustelua, jolla voisit sitoa toisen vangiksi epätyydyttävään suhteeseen.

Kuinkakohan monta kertaa tässä keskustelussa on todettu, että erota saa. Tai paremminkin, että erota pitää (jos ei luontevasti löydetä mitään muuta ratkaisua). Kukaan ei nähdäkseni ole kehottanut jäämään huonoon suhteeseen tai kehottanut ketään vapaudenriistoon. Päinvastoin, uskon haluttomien olevan hyvin helpottuneita, että tyytymättömät puolisot lähtevät. Osa saattaa itsekin tehdä eroaloitteen, kun ei kestä puolison painostusta. Se ei poista sitä tosiasiaa, että monen haluttoman puoliso on seksin loppumisesta huolimatta tyytyväinen suhteeseen ja haluaa jäädä. 

Kyllä, joillekin voi olla ok hoitaa puoliso esim. käsin. He voivat niin tehdä. Osalle se ei ole ok, ja heidän ei niin tarvitse tehdä. Silloinkin puoliso voi erota, jos on tyytymätön. Joillain taas se halukkaampi osapuoli voi kokea liian oudoksi, että toinen vain tyydyttää hänet saamatta itse tyydytystä, eikä itse halua sitä. 

Jos kumpikaan ei sitä seksiä halua ja se on ihan okei, niin mikä on sellaisessa suhteessa se ongelma mistä pitää keskustella? Pääasiassa kai ongelmana on juuri ne suhteet, joissa toinen edelleen haluaa ja kärsii jatkuvasta torjutuksi tulemisesta. Jos molemmat on samalla sivulla asian kanssa niin ei kai se kenellekään kuulu. Saa sitä ihmiset olla selibaatissa vaikka koko ikänsä. Minäkin tunnen alle 30 v pareja joilla ei ole seksiä, mutta ei he koe mitään tarvetta hakea sille siunausta ulkopuolelta.

Ja tässä ketjussa on kyllä useammassa kommentissa syyllistetty jättäjiä tai avoimen suhteen haikailijoita. Vain osa on ollut tuota mieltä, että vapaasti saa lähteä jos ei suhteen uusiksi sanellut speksit kiinnosta. (Osa myös sitä mieltä, ettei avosuhde käy, mutta diskreetisti voi käydä vieraissa.)

Moni on varmaan pettynyt siihen, että loppuelämän suhteesta puhunut mies/nainen ei kestäkään vanhenemisen muutoksia parisuhteessa. Se ei kuitenkaan muuta sitä tosiasiaa, että avioeroa voi hakea yksin eikä siihen edes tarvita syytä. Jokainen saa erota, kun on tyytymätön. Vaikka se varmasti tuntuu aluksi pahalta, uskoisin molempien lopulta ymmärtäneen, että oli naimisissa väärän ihmisen kanssa. Ihanteellista tietysti olisi, jos tekisi kumppanille selväksi, että suhde jatkuu vain niin kauan kuin on seksiä. Silloin molemmat tietävät, haluavatko pysyä suhteessa vai etsiä eri tavalla ajattelevan kumppanin. 

Onko se viisikymppisenä seksin lopettanut kertonut etukäteen odottavansa, että hänellä on oikeus lopettaa yksipuolisella päätöksellä molempien seksielämä 20 vuotta etuajassa? Minusta sellainen odotus on niin absurdin kohtuuton, ettei sellaista voi vaan ominpäin olettaa ja kuvitella sen sitovan toista.

Ja kyllähän moni sen sanookin, että odottaa että parisuhteessa on myös seksielämää. Seskittömyyshän on hirveän yleinen syy eroon. Itse en näe, että yksikään kumppanini olisi elänyt siinä harhaluulossa, että lapun voi laittaa yksipuolisella ilmoituksella luukulle ja kuvitella kaiken jatkuvan kuten ennenkin. En tajua millainen ihminen kuvittelee sellaista.

Tietenkin muutoksista on hyvä keskustella. Koita kuitenkin ymmärtää, ettei tässä ole kyse siitä että nainen vain kysyisi mieheltä: "Haluatko, että haluan seksiä kuolemaan asti" ja sitten vastauksen saatuaan päättää ettei ole haluton. Kukaan ei pysty vaikuttamaan siihen, miten hormonitoiminnan muutokset vaikuttavat omaan kroppaan. Kaikki eivät voi edes käyttää hormonihoitoa. 

Kyllähän molemmilla on tiedossa, että jossain vaiheessa seksi käytännössä 100 % varmuudella loppuu (ellei toinen kuole nuorena onnettomuudessa), jos suhdetta aiotaan jatkaa elämän loppuun. Tarkkaa ikää ei tietysti pysty ennustamaan. On silti varsin yleisessä tiedossa, että monen naisen libido heikkenee vaihdevuosien aikana. Samalla tavalla naiset tietävät, että monen miehen kyky heikkenee, eikä vaiva välttämättä hoidu lääkkeellä (eivätkä kaikki voi lääkkeitä käyttää).

Se, että odottaa parisuhteelta seksielämää on eri asia kuin se, että odottaa seksielämän jatkuvan elämän loppuun asti. 

Olen halukas keski-ikäinen nainen ja minulla on onnekseni halukas keski-ikäinen mies. Silti tämän ketjun lukeminen tuntuu pelottavalta. On hurjaa miten vihamielisesti pariskunnat tuntuvat suhtautuvan toisiinsa. Tuntuisi kamalalta ajatukselta, että jos haluni loppuvat vaihdevuosiin, mieheni raivostuisi ja vaatisi minua harrastamaan silti seksiä eron tai pettämisen uhalla. Halujen loppuminen on kuitenkin asia jolle en voisi mitään.

En myöskään osaa kuvitella että itse suoltaisin mieheni päälle tällaista vihaa jos hänellä hormonitoiminnan muuttuessa loppuisi halut. Vaikka olen hyvin seksuaalinen, en voisi jättää häntä täysin luonnollisen ja normaalin ilmiön vuoksi. En voi myöskään kuvitella että alkaisin harrastaa seksiä jonkun muun kanssa. Ei se ole sama asia. On jotenkin irvokasta ja kylmää edes ehdottaa sellaista ratkaisua.

Vaikka mieheni muuttuisi haluttomaksi, en koe että joutuisin hylkäämään seksuaalisuuteni. Olen mennyt elämässä läpi vuosia ennen ensimmäistä suhdettani, vuosia sinkkuna, kausia miehen ollessa poissa tai sairaana. Olen kyllä ollut seksuaalinen kaikki nuo ajat vaikka en olekaan harrastanut seksiä vieraiden tai maksullisten kanssa. Olen aina osannut tyydyttää itseni täysin ja siksi seksielämäni ei ole koskaan joutunut tauolle vaikka kumppania seksiin ei olisi ollut.