Miten oppia hoitamaan lapsiperheen arjen pyöritys?
Tää kaikki on mulle niin hankalaa; aamu- ja iltarutiinit, jatkuva ruoanvalmistus ja ruokailu, ulkoilut, kotityöt... Olen aina ollut ihminen, joka esimerkiksi nappaa kaapista jotain syötävää sillon kun on nälkä, nyt täytyykin kokoajan valmistaa aterioita ja miettiä onko jääkaapissa kaikkea tarvittavaa ym.
Suoritan taukoamatta jotain ja silti osa hommista jää roikkumaan, lapsi syö osittain valmisruokaa eikä joka päivä ulkoilla. Ja mulla on vain yksi lapsi! Ja puolisokin, joka tosin tekee pitkähköä työpäivää. Miten te muut äidit pyöritätte arkea?? Palaan 6kk kuluttua työelämään ja kauhistuttaa miten muka kerkeän työpäivän päälle tehdä enää mitään. Apua ja käytännön vinkkejä kiitos??
Kommentit (123)
Pakastin ja pari luotettavaa pikaruokaa (esim 4 min makaronit, valmis tomaattisoosi ja mozzrellapallot).
Ennakointi, Kalenterista menojen seuraaminen, eli jos tiistaina ei ole aikaa töiden jälkeen tehdä ruokaa, maantaina tehdään enemmän.
Vierailija kirjoitti:
Kaikilla se on aluksi opettelua. Itse herään klo 4.00 ja rupean laittamaan aamupalaa, samalla laitan pyykkikoneen pyörimään ja siivoan. Teen myös välipalat valmiiksi koulusta palaaville lapsille ja aloitan iltaruuan tekoa. Sitten klo 6.00 lähtien rupean herättämään eri aikaan kouluun lähteviä koululaisia. Ruoka-allergioiden vuoksi kaikilla perheessä on erilaiset ruuat. Kun saan kaikki lapset koulutielle ja mies lähtee töihin, lähden myös itse töihin.
Kun palaan töistä, osa lapsista on syönyt välipalat ja alkaa olla nälkä. Aamulla esivalmisteltu ruoka on helppo kypsentää loppuun ja sitten syömme koko perhe. Mies on käynyt kaupassa, kun kauppa osuu hänen työmatkansa varteen. Tiskaan ja mietin seuraavan aamun kuviot valmiiksi. Illalla saatan käydä vielä lenkillä jos jaksan. Ilta kuluu yleensä siihen että lapset tekevät läksyt ja laitan heidän nukkumaan ajoissa. 6 lasta ja mies.
Minulla rutiinit, aikataulut ja etukäteissuunnittelu auttavat paljon.
Aivan sairasta. Tekeekö mies mitään muuta perheensä eteen kuin käy kaupassa?
Vierailija kirjoitti:
Pieni lapsi on pieniruokainen. Miten on mahdollista, että kun kaksi aikuista voi pärjätä lähes ilman ruuanlaittoa, niin lapsen tultua ruuanlaittoa tarvitaan yhtäkkiä valtavasti?
no jos syö arkisin töissän lounasedun turvin niin eipä tarvitse kun kokkailla vkl ja osa saattaa silloin woltata/syödä ulkona. eri. mulla ei ole lapsia, mutta suorituskulttuuri on tuttua ja siitä pitäisi yrittää päästä eroon. Työpaikan kahvipöydässä kuultua, että osa lapsellisista tekee sunnutaisin koko seuraavan viikon arjen ruuat valmiiksi eli pari tuntia vaati tekemistä, mutta viikolla on sitten helpompaa. Sitä en ole tiedustellut että meneekö osa pakastimen kautta. Samalla voi tietty prepata jotakin naposteltavaa valmiiksi pieniin rasioihin jääkaappiin, malliin kurkkua/porkkanoita tikuiksi mitä nyt kenenkin lapsi syö. Eikä se ole vaarallista jos viikossa päivä-kaksi on valmisruuan varassa, sitäkin on monen tasoista.
Lapsikin on varmaan tyytyväisempi kun on rennompi(levänneempi/vähemmän stressaantunut) vanhempi, niin kannattaa ohittaa somessa ne täydellisen lapsiarjen suorittajat(feikkaavat kuitenkin tai ovat burnoutin partaalla) ja tekee niin kun omalle perheelle sopii.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikilla se on aluksi opettelua. Itse herään klo 4.00 ja rupean laittamaan aamupalaa, samalla laitan pyykkikoneen pyörimään ja siivoan. Teen myös välipalat valmiiksi koulusta palaaville lapsille ja aloitan iltaruuan tekoa. Sitten klo 6.00 lähtien rupean herättämään eri aikaan kouluun lähteviä koululaisia. Ruoka-allergioiden vuoksi kaikilla perheessä on erilaiset ruuat. Kun saan kaikki lapset koulutielle ja mies lähtee töihin, lähden myös itse töihin.
Kun palaan töistä, osa lapsista on syönyt välipalat ja alkaa olla nälkä. Aamulla esivalmisteltu ruoka on helppo kypsentää loppuun ja sitten syömme koko perhe. Mies on käynyt kaupassa, kun kauppa osuu hänen työmatkansa varteen. Tiskaan ja mietin seuraavan aamun kuviot valmiiksi. Illalla saatan käydä vielä lenkillä jos jaksan. Ilta kuluu yleensä siihen että lapset tekevät läksyt ja laitan heidän nukkumaan ajoissa. 6 lasta ja mies.
Minulla rutiinit, aikataulut ja etukäteissuunnittelu auttavat paljon.
Reilu työnjako :D Mies hoitaa 5 min kauppareissun ja mamma käyttää useita tunteja kodin ylläpitoon ja ruoanlaittoon. Onnea.
Eiköhän tuo viesti ollut trollausta.
Ei kai kukaan ihminen ole tuollainen?!
Kyllä noitakin on. Sitten ihmetellään kun uuvutaan, tulee riitoja miehen kanssa ja lopulta ero ja yksinhuoltajuus.
Vierailija kirjoitti:
Päiväkotiarki helpottaa paljon. Lapsi saa siellä kolme ateriaa päivässä.
Mä teen vain isoja ruokia, esim. keittoja ja laatikoita. Niistä syö monta päivää. Ei siitä mitään tulisi, jos pitäisi joka päivä tehdä kaksi lämmintä ruokaa.
Mutta semmostahan tää on. Yhtä aikatauluttamista ja suorittamista. Lohduttaudun sillä, että tää ei kestä ikuisesti, ja vaikka tää on mulle tylsää, tää on lapselle sitä hyvää ja turvallista arkea.
Päiväkoti on vielä helppo vaihe, lapsihan hoidetaan siellä iltapalaa ja nukkumaanmenoa lukuunottamatta. Riemu alkaa kouluiässä, kun pikkukoululaisen pitäisi olla iltapäivä yksin kotona tai ylipitkän kesäloman sumpliminen ja ruuanlaitto todellakin sen kaksi kertaa päivässä, vaikka itse olet töissä.
Ostat viikon ruoat kaupasta kerralla. Olet suunnitellut ruoat etukäteen. Tee isompi satsi kerralla niin, että samaa ruokaa voi lämmittää 1-2 krt seuraavana päivänä. Esim. Keittoja ja laatikoita. Aikoinaan saatoin aamulla jo pestä perunat valmiiksi ja töistä tullessa napsautin vain hellan päälle. Suosi yksinkertaisia ruokia, siinä säästää myös rahaa.
Elä säännöllisesti. Illalla ajoissa nukkumaan ja aamulla ylös. Pyykkihuollossa selkeys eli ei mitään puolipitoisten vaatteiden kasoja.
Ulkoilma voi lapsen/lasten kanssa niinkin, että saa myös itse liikuntaa. Itse pyöräilin lapsen kanssa ja ennen lapsen pyöräilytaitoa lapsi istui pyörän takana ja tehtiin retkiä vähän kauemmas puistoihin.
Tee arjesta itsesi näköistä ja sisällytä siihen asioita, joista aidosti myös itse nautit. Itse kävin lapsen kanssa uimassa, lasten tapahtumissa, retkeilimme ja matkustelimme. Reissussa aina jotakin pientä säilyvät välipalaa mukaan, ettei lapsen nälkä yllätä... Banaani, hedelmäsose, voileipäkeksejä, pillimehuja
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikilla se on aluksi opettelua. Itse herään klo 4.00 ja rupean laittamaan aamupalaa, samalla laitan pyykkikoneen pyörimään ja siivoan. Teen myös välipalat valmiiksi koulusta palaaville lapsille ja aloitan iltaruuan tekoa. Sitten klo 6.00 lähtien rupean herättämään eri aikaan kouluun lähteviä koululaisia. Ruoka-allergioiden vuoksi kaikilla perheessä on erilaiset ruuat. Kun saan kaikki lapset koulutielle ja mies lähtee töihin, lähden myös itse töihin.
Kun palaan töistä, osa lapsista on syönyt välipalat ja alkaa olla nälkä. Aamulla esivalmisteltu ruoka on helppo kypsentää loppuun ja sitten syömme koko perhe. Mies on käynyt kaupassa, kun kauppa osuu hänen työmatkansa varteen. Tiskaan ja mietin seuraavan aamun kuviot valmiiksi. Illalla saatan käydä vielä lenkillä jos jaksan. Ilta kuluu yleensä siihen että lapset tekevät läksyt ja laitan heidän nukkumaan ajoissa. 6 lasta ja mies.
Minulla rutiinit, aikataulut ja etukäteissuunnittelu auttavat paljon.
Reilu työnjako :D Mies hoitaa 5 min kauppareissun ja mamma käyttää useita tunteja kodin ylläpitoon ja ruoanlaittoon. Onnea.
Ei kai kukaan ihminen ole tuollainen?!
MInusta tuntuu, että olen tavannut tuollaisen. Lapsia oli vielä tuplasti tuo määrä ja hän oli kovasti ylpeä presidentin myöntämästä mitalista. Hän kasvatti lapsensa 1950-60-luvuilla.
Olen aina tehnyt vain yhden ruuan päivässä ja syönyt lounaaksi eilistä ruokaa.
Suunnittele viikon ruoat etukateen tyyliin torstaina ja kirjoita siina samalla ostoslista. Osta tarpeet ja valmistele mita voit vaikka la-aamuna, talla tavoin voit rentoutua ainakin sunnuntain tietaen homma on hanskassa.
Olen itse tehnyt taman vuosikausia. Naet helposti, etta syotte suositusten mukaisesti sen kummemmin murehtimatta, suunnittele 2 kalapaivaa, 1-2 kasvista, loput kanaa ja nautaa jos syotte punaista lihaa. Rahaa ei kulu niin paljon kun ei ole havikkia eika herateostoksia.
Ymmarran, etta siirtyma voi tuntua tuskalliselta jos et ole luonnoltasi jarjestelmallinen. Usko pois, kannattaa opetella systemaattisuus ja organisointi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pieni lapsi on pieniruokainen. Miten on mahdollista, että kun kaksi aikuista voi pärjätä lähes ilman ruuanlaittoa, niin lapsen tultua ruuanlaittoa tarvitaan yhtäkkiä valtavasti?
Ei ne määrät tässä ole se ongelma. Lapsi tarvitsee päivässä 5 ateriaa terveellistä ja monipuolista ruokaa, ja uusien makujen maistelu on tärkeää. Vie tuhottomasti aikaa valmistella näitä pikkuisen aterioita. Jos söin ennen lounaaksi kylmän makkaran ja lasin maitoa, se ei käy enää kun lapselle tulee jokatapauksessa valmistaa ateria.
Ei ole todellista! Ei yhdellekään 5-vuotiaalle valmisteta erikseen 5 ateriaa vaan syödään aamupala, lounas, välipala, päivällinen ja iltapala. Siinä on kaksi varsinaista ateriaa, joista vähintään lounas syödään työpäivinä päivähoidossa. Kotona menee noin puoli tuntia päivässä sen yhden kotona syötävän lämpimän aterian valmistamiseen. En todellakaan ymmärrä, miten joku tekee ruokaa koko ajan, ja siinä sivussa vielä siivoukset ym.
Mistä ihmeestä te saatte päähänne tällaisia hullutuksia?
Aamupala ,sitten päiväkotiin, itse töihin..töitten jälkeen kauppaan,haen lapsen..pikku kakkosen jälkeen rupeen tekemään ruokaa joka on samalla ilta pala,tän jälkeen ilta pesut ja nukkumaan 20
00..näin joka päivä..vloppuna syödään kun on nälkä,yksinkertaista..ei mun lapsi ole ikinä tottunut siihen että syödään 5kertaa ja silloin kun päiväkoti niin päättää ja ihan terve lapsi on
Vierailija kirjoitti:
Kaikilla se on aluksi opettelua. Itse herään klo 4.00 ja rupean laittamaan aamupalaa, samalla laitan pyykkikoneen pyörimään ja siivoan. Teen myös välipalat valmiiksi koulusta palaaville lapsille ja aloitan iltaruuan tekoa. Sitten klo 6.00 lähtien rupean herättämään eri aikaan kouluun lähteviä koululaisia. Ruoka-allergioiden vuoksi kaikilla perheessä on erilaiset ruuat. Kun saan kaikki lapset koulutielle ja mies lähtee töihin, lähden myös itse töihin.
Kun palaan töistä, osa lapsista on syönyt välipalat ja alkaa olla nälkä. Aamulla esivalmisteltu ruoka on helppo kypsentää loppuun ja sitten syömme koko perhe. Mies on käynyt kaupassa, kun kauppa osuu hänen työmatkansa varteen. Tiskaan ja mietin seuraavan aamun kuviot valmiiksi. Illalla saatan käydä vielä lenkillä jos jaksan. Ilta kuluu yleensä siihen että lapset tekevät läksyt ja laitan heidän nukkumaan ajoissa. 6 lasta ja mies.
Minulla rutiinit, aikataulut ja etukäteissuunnittelu auttavat paljon.
Miksi kouluikäisille lapsille pitää tehdä välipalat valmiiksi? Ehkä sinä olet sen sama, jonka mies syö lasten vanukkaat - mutta kuinka malttaa jättää syömättä ne valmiit välipalat?
Ei minulla muuta kysyttävää olekaan, vaikka aivan päättömältä sinun touhusi vaikuttaa.
Vierailija kirjoitti:
Aamupala ,sitten päiväkotiin, itse töihin..töitten jälkeen kauppaan,haen lapsen..pikku kakkosen jälkeen rupeen tekemään ruokaa joka on samalla ilta pala,tän jälkeen ilta pesut ja nukkumaan 20
00..näin joka päivä..vloppuna syödään kun on nälkä,yksinkertaista..ei mun lapsi ole ikinä tottunut siihen että syödään 5kertaa ja silloin kun päiväkoti niin päättää ja ihan terve lapsi on
Ei sinun tarvitse käydä joka päivä kaupassa, kun suunnittelet viikon ruuat etukäteen ja varaat riittävästi tarvikkeita. Miksi vasta pikkukakkosen jälkeen rupeat tekemään ruokaa etkä laita vaikkapa laatikkoa kypsymään uuniin saman tien kun tulet kotiin?
Viela, ei maailma siihen kaadu jos joskus syotte valmisruokaa ja/tai ei tule syotya tarpeeksi hevia. Itsellani vei vuosia hellittaa ja lapset on terveita. Onnellisella aidilla on onnelliset lapset, hulluttele valilla ja rakenna majoja olkkariin, elama ei ole niin nopon nuukaa loppujen lopuksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pieni lapsi on pieniruokainen. Miten on mahdollista, että kun kaksi aikuista voi pärjätä lähes ilman ruuanlaittoa, niin lapsen tultua ruuanlaittoa tarvitaan yhtäkkiä valtavasti?
Ei ne määrät tässä ole se ongelma. Lapsi tarvitsee päivässä 5 ateriaa terveellistä ja monipuolista ruokaa, ja uusien makujen maistelu on tärkeää. Vie tuhottomasti aikaa valmistella näitä pikkuisen aterioita. Jos söin ennen lounaaksi kylmän makkaran ja lasin maitoa, se ei käy enää kun lapselle tulee jokatapauksessa valmistaa ateria.
Ei ole todellista! Ei yhdellekään 5-vuotiaalle valmisteta erikseen 5 ateriaa vaan syödään aamupala, lounas, välipala, päivällinen ja iltapala. Siinä on kaksi varsinaista ateriaa, joista vähintään lounas syödään työpäivinä päivähoidossa. Kotona menee noin puoli tuntia päivässä sen yhden kotona syötävän lämpimän aterian valmistamiseen. En todellakaan ymmärrä, miten joku tekee ruokaa koko ajan, ja siinä sivussa vielä siivoukset ym.
Mistä ihmeestä te saatte päähänne tällaisia hullutuksia?
Luettelit tossa itsekin just 5 ateriaa, joista kahdella syödään lämmintä ruokaa. Lapsi ei ole vielä päiväkodissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pieni lapsi on pieniruokainen. Miten on mahdollista, että kun kaksi aikuista voi pärjätä lähes ilman ruuanlaittoa, niin lapsen tultua ruuanlaittoa tarvitaan yhtäkkiä valtavasti?
Ei ne määrät tässä ole se ongelma. Lapsi tarvitsee päivässä 5 ateriaa terveellistä ja monipuolista ruokaa, ja uusien makujen maistelu on tärkeää. Vie tuhottomasti aikaa valmistella näitä pikkuisen aterioita. Jos söin ennen lounaaksi kylmän makkaran ja lasin maitoa, se ei käy enää kun lapselle tulee jokatapauksessa valmistaa ateria.
Ei ole todellista! Ei yhdellekään 5-vuotiaalle valmisteta erikseen 5 ateriaa vaan syödään aamupala, lounas, välipala, päivällinen ja iltapala. Siinä on kaksi varsinaista ateriaa, joista vähintään lounas syödään työpäivinä päivähoidossa. Kotona menee noin puoli tuntia päivässä sen yhden kotona syötävän lämpimän aterian valmistamiseen. En todellakaan ymmärrä, miten joku tekee ruokaa koko ajan, ja siinä sivussa vielä siivoukset ym.
Mistä ihmeestä te saatte päähänne tällaisia hullutuksia?
No esimerkiksi aamulla moni keittää puuroa, lounaaksi lämmitetään ehkä osittain edellisen päivällisen loppu mutta tehdään uusi salaatti, välipalaksi on sämpylää jotka leivotaan itse, sitten on päivällinen, iltapalaksi keitetään kananmunia karjalanpiirakan kanssa jne.
Kyllä ne muutkin ateriat kuin se päivällinen pitää miettiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikilla se on aluksi opettelua. Itse herään klo 4.00 ja rupean laittamaan aamupalaa, samalla laitan pyykkikoneen pyörimään ja siivoan. Teen myös välipalat valmiiksi koulusta palaaville lapsille ja aloitan iltaruuan tekoa. Sitten klo 6.00 lähtien rupean herättämään eri aikaan kouluun lähteviä koululaisia. Ruoka-allergioiden vuoksi kaikilla perheessä on erilaiset ruuat. Kun saan kaikki lapset koulutielle ja mies lähtee töihin, lähden myös itse töihin.
Kun palaan töistä, osa lapsista on syönyt välipalat ja alkaa olla nälkä. Aamulla esivalmisteltu ruoka on helppo kypsentää loppuun ja sitten syömme koko perhe. Mies on käynyt kaupassa, kun kauppa osuu hänen työmatkansa varteen. Tiskaan ja mietin seuraavan aamun kuviot valmiiksi. Illalla saatan käydä vielä lenkillä jos jaksan. Ilta kuluu yleensä siihen että lapset tekevät läksyt ja laitan heidän nukkumaan ajoissa. 6 lasta ja mies.
Minulla rutiinit, aikataulut ja etukäteissuunnittelu auttavat paljon.
Miksi kouluikäisille lapsille pitää tehdä välipalat valmiiksi? Ehkä sinä olet sen sama, jonka mies syö lasten vanukkaat - mutta kuinka malttaa jättää syömättä ne valmiit välipalat?
Ei minulla muuta kysyttävää olekaan, vaikka aivan päättömältä sinun touhusi vaikuttaa.
Välipalatarpeet pitää varata.
eri
Vierailija kirjoitti:
Suunnittele viikon ruoat etukateen tyyliin torstaina ja kirjoita siina samalla ostoslista. Osta tarpeet ja valmistele mita voit vaikka la-aamuna, talla tavoin voit rentoutua ainakin sunnuntain tietaen homma on hanskassa.
Olen itse tehnyt taman vuosikausia. Naet helposti, etta syotte suositusten mukaisesti sen kummemmin murehtimatta, suunnittele 2 kalapaivaa, 1-2 kasvista, loput kanaa ja nautaa jos syotte punaista lihaa. Rahaa ei kulu niin paljon kun ei ole havikkia eika herateostoksia.
Ymmarran, etta siirtyma voi tuntua tuskalliselta jos et ole luonnoltasi jarjestelmallinen. Usko pois, kannattaa opetella systemaattisuus ja organisointi.
Tässäkin ohjeessa neuvotaan äitiä hoitamaan kaikki yksin! Missä teidän puolisot oikein on ja mitä he tekevät työpäivän jälkeen??
Oma neuvoni on omien standardien laskeminen, tavaramäärän vähentäminen (helpottaa siivousta), valmiiden ruokien ostaminen, helppojen ruokien kokkailu ja avun pyytäminen.
Ps. Päivällisen ei tarvitse olla pöydässä klo 17, vaan voi syödä ensin "iltapalan" ja kokkailla rauhassa illemmalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikilla se on aluksi opettelua. Itse herään klo 4.00 ja rupean laittamaan aamupalaa, samalla laitan pyykkikoneen pyörimään ja siivoan. Teen myös välipalat valmiiksi koulusta palaaville lapsille ja aloitan iltaruuan tekoa. Sitten klo 6.00 lähtien rupean herättämään eri aikaan kouluun lähteviä koululaisia. Ruoka-allergioiden vuoksi kaikilla perheessä on erilaiset ruuat. Kun saan kaikki lapset koulutielle ja mies lähtee töihin, lähden myös itse töihin.
Kun palaan töistä, osa lapsista on syönyt välipalat ja alkaa olla nälkä. Aamulla esivalmisteltu ruoka on helppo kypsentää loppuun ja sitten syömme koko perhe. Mies on käynyt kaupassa, kun kauppa osuu hänen työmatkansa varteen. Tiskaan ja mietin seuraavan aamun kuviot valmiiksi. Illalla saatan käydä vielä lenkillä jos jaksan. Ilta kuluu yleensä siihen että lapset tekevät läksyt ja laitan heidän nukkumaan ajoissa. 6 lasta ja mies.
Minulla rutiinit, aikataulut ja etukäteissuunnittelu auttavat paljon.
Miksi kouluikäisille lapsille pitää tehdä välipalat valmiiksi? Ehkä sinä olet sen sama, jonka mies syö lasten vanukkaat - mutta kuinka malttaa jättää syömättä ne valmiit välipalat?
Ei minulla muuta kysyttävää olekaan, vaikka aivan päättömältä sinun touhusi vaikuttaa.
Joskus se on ihan hyvä osoittaa pikkukoululaiselle hyvä välipala, aamupalan kun ottaa kuitenkin itsenäisesti, ja kaverin kanssa tulee joskus villejä ideoita. Meillä on lähes aina lapsen luokkakaveri kylässä koulun jälkeen, ja epäilen, että varsinkin kaverille herkut maistuisi, kun koko ajan tulee soittoa, että saako ottaa popparia (synttäreille varattu), jäätelöä, rahaa kauppaa varten tms. Tai sitten hosuvat veitsien kanssa ja tekevät salaattia. Parempi tehdä sitä mannapuuroa tai porkkanatikkua edes joskus valmiiksi.
Päiväkotiarki helpottaa paljon. Lapsi saa siellä kolme ateriaa päivässä.
Mä teen vain isoja ruokia, esim. keittoja ja laatikoita. Niistä syö monta päivää. Ei siitä mitään tulisi, jos pitäisi joka päivä tehdä kaksi lämmintä ruokaa.
Mutta semmostahan tää on. Yhtä aikatauluttamista ja suorittamista. Lohduttaudun sillä, että tää ei kestä ikuisesti, ja vaikka tää on mulle tylsää, tää on lapselle sitä hyvää ja turvallista arkea.