Onko kotiäiteydessä jotain pahaa vai miksi meitä usein haukutaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Merkillisiä kommentteja loisimisesta, laiskottelusta ja työn vieroksumisesta.

Otin kotiäitiyden lasten kasvattamisena, en löhöilynä. Meillä oli rutiinit ja rytmit, mutta ei kiirettä. Liikuimme luonnossa, osallistuimme kerhotoimintaan ja muskareihin, uimakouluun, ulkoilimme, leikimme, harjoitimme kädentaitoja, kävimme kirjastossa ja luimme jne. Lapset tottuivat muihin lapsiin ja ryhmässä toimimiseen monien eri aktiviteettien parissa. Teimme kotityöt ja ruokaostokset päivällä yhdessä lasten kanssa heti pienestä pitäen. Elimme kotona aktiivista elämää, emmekä jääneet 4 seinän sisälle.

Iltaisin aikuisilla oli aikaa harrastaa, urheilla, tehdä yhdessä perheenä ja pariskuntana. Kotityöt ja kiire ei täyttäneet vapaa-aikaa ja elämää kuten myöhemmin kouluun ja työelämään siirtyessä.

Kotiäitiyden jälkeen olen ollut jo 20 vuotta töissä. On ehtinyt tehdä uraa ja tienata rahaa ja vieläkin ehtii 10 vuotta. En vaihtaisi vuosia kotiäitinä mihinkään summaan. Köyhintä, mutta parasta aikaa elämässä. En nostanut korvauksia. Tämä liian kiireisessä työssä itsensä uuvuttaminen se vasta järjetöntä on, jos pystyy valitsemaan toisin.

AP, nauti kotiäitiydestä, äläkä välitä muiden mielipiteistä.

Onko tullut pieneen mieleesi, että nuo kerhojen ja muskareiden ohjaajat voivat olla äitejä joiden lapset ovat päivähoidossa, että kotirouvien lapset saavat vähän virikkeitä? Kauppojen hlökunnassakin varmaan äitejä.

Kuinka tämä yhteiskunta pyörisi, jos naiset jäisivät kotiin loisimaan vuosikausiksi?

Minä, minä, minä uuvun työelämässä, voi jeesusmaria!

Mitä sitten? Ovat päättäneet töihin palata, onko se nyt sit jonkun muun vika? Ja jos niihin kerhoihin ei menisi kukaan, eipä olisi hänelläkään töitä.

Erittäin huonot perustelut. Menikö jauhot kurkkuun?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ette nosta mitään yhteiskunnan tukia niin no problem. Aivan liian usein "kotiäidit" paljastuvat kuitenkin työmarkkinatuen (ja mahdollisten muidenkin tukien) nostajiksi eli eivät olekaan kotiäitejä vaan työttömäksi työnhakijaksi ilmoittautuneita.

Onhan sinulla miehesi maksama yksityinen eläkevakuutus?

En ymmärrä tätä ajattelutapaa. Miksi se olisi parempi, että laittaa lapset päiväkotiin muiden hoidettavaksi ja menee töihin? Jos pitää lapset kotona ja hoitaa itse niin tällöin lapset ovat pois kuormittamasta päivähoitoa.

Kyllä minä siis ihan hyvänä näen, että on mahdollisuus olla kotiäiti sitten vaikka työmarkkinatuella tai toimeentulotuella jos sillä lailla haluaa elää. Ei kotiäiti tyhjänpanttina ole vaan katsoo lastensa perään, sehän on hieno juttu.

Pysy sitten kotona, äläkä vaadi kerhoja ja muskareitas pennulles. Niihin tarvitaan työvoimaa.

Voi apua 😂 Ensin valitetaan että kptona olevista lapsista tulee tyhmiä kun eivät saa kontakteja ja sit ölistään ettei niitä lapsia ulos ja ihmistenilmoille saa viedä.

Ikävää että sulla on huono elämä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ette nosta mitään yhteiskunnan tukia niin no problem. Aivan liian usein "kotiäidit" paljastuvat kuitenkin työmarkkinatuen (ja mahdollisten muidenkin tukien) nostajiksi eli eivät olekaan kotiäitejä vaan työttömäksi työnhakijaksi ilmoittautuneita.

Onhan sinulla miehesi maksama yksityinen eläkevakuutus?

En ymmärrä tätä ajattelutapaa. Miksi se olisi parempi, että laittaa lapset päiväkotiin muiden hoidettavaksi ja menee töihin? Jos pitää lapset kotona ja hoitaa itse niin tällöin lapset ovat pois kuormittamasta päivähoitoa.

Kyllä minä siis ihan hyvänä näen, että on mahdollisuus olla kotiäiti sitten vaikka työmarkkinatuella tai toimeentulotuella jos sillä lailla haluaa elää. Ei kotiäiti tyhjänpanttina ole vaan katsoo lastensa perään, sehän on hieno juttu.

Pysy sitten kotona, äläkä vaadi kerhoja ja muskareitas pennulles. Niihin tarvitaan työvoimaa.

Mitä tämäkin nyt taas on?

Kun kuopukseni oli pieni, kävin hänen kanssaan muskarissa konservatoriolla. Se maksoi euroja per lukukausi.

Seurakunta taas järjestää perhekerhoja, joissa käy kaikenlaisia vanhempia. Valitatko näistäkin? Jos kyllä, eroa kirkosta niin et ole mukana kustantamassa niitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Merkillisiä kommentteja loisimisesta, laiskottelusta ja työn vieroksumisesta.

Otin kotiäitiyden lasten kasvattamisena, en löhöilynä. Meillä oli rutiinit ja rytmit, mutta ei kiirettä. Liikuimme luonnossa, osallistuimme kerhotoimintaan ja muskareihin, uimakouluun, ulkoilimme, leikimme, harjoitimme kädentaitoja, kävimme kirjastossa ja luimme jne. Lapset tottuivat muihin lapsiin ja ryhmässä toimimiseen monien eri aktiviteettien parissa. Teimme kotityöt ja ruokaostokset päivällä yhdessä lasten kanssa heti pienestä pitäen. Elimme kotona aktiivista elämää, emmekä jääneet 4 seinän sisälle.

Iltaisin aikuisilla oli aikaa harrastaa, urheilla, tehdä yhdessä perheenä ja pariskuntana. Kotityöt ja kiire ei täyttäneet vapaa-aikaa ja elämää kuten myöhemmin kouluun ja työelämään siirtyessä.

Kotiäitiyden jälkeen olen ollut jo 20 vuotta töissä. On ehtinyt tehdä uraa ja tienata rahaa ja vieläkin ehtii 10 vuotta. En vaihtaisi vuosia kotiäitinä mihinkään summaan. Köyhintä, mutta parasta aikaa elämässä. En nostanut korvauksia. Tämä liian kiireisessä työssä itsensä uuvuttaminen se vasta järjetöntä on, jos pystyy valitsemaan toisin.

AP, nauti kotiäitiydestä, äläkä välitä muiden mielipiteistä.

Onko tullut pieneen mieleesi, että nuo kerhojen ja muskareiden ohjaajat voivat olla äitejä joiden lapset ovat päivähoidossa, että kotirouvien lapset saavat vähän virikkeitä? Kauppojen hlökunnassakin varmaan äitejä.

Kuinka tämä yhteiskunta pyörisi, jos naiset jäisivät kotiin loisimaan vuosikausiksi?

Minä, minä, minä uuvun työelämässä, voi jeesusmaria!

Mitä sitten? Ovat päättäneet töihin palata, onko se nyt sit jonkun muun vika? Ja jos niihin kerhoihin ei menisi kukaan, eipä olisi hänelläkään töitä.

Erittäin huonot perustelut. Menikö jauhot kurkkuun?

Perustelut mille? Kerhoille ja kaupoille? Kyllä ne kuule siellä töissä kävisivät vaikka vain uraputkiäidit lapsensa sinne kuskaisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ette nosta mitään yhteiskunnan tukia niin no problem. Aivan liian usein "kotiäidit" paljastuvat kuitenkin työmarkkinatuen (ja mahdollisten muidenkin tukien) nostajiksi eli eivät olekaan kotiäitejä vaan työttömäksi työnhakijaksi ilmoittautuneita.

Onhan sinulla miehesi maksama yksityinen eläkevakuutus?

En ymmärrä tätä ajattelutapaa. Miksi se olisi parempi, että laittaa lapset päiväkotiin muiden hoidettavaksi ja menee töihin? Jos pitää lapset kotona ja hoitaa itse niin tällöin lapset ovat pois kuormittamasta päivähoitoa.

Kyllä minä siis ihan hyvänä näen, että on mahdollisuus olla kotiäiti sitten vaikka työmarkkinatuella tai toimeentulotuella jos sillä lailla haluaa elää. Ei kotiäiti tyhjänpanttina ole vaan katsoo lastensa perään, sehän on hieno juttu.

Miksi et jää pitämään kotikoulua lapsillesi?

Eli sulla on Ap noin kolme lasta, ja näistä nuorin on noin 1-vuotias ja vanhin on 5-vuotias. Aiot siis olla kotiäitinä vielä seuraavat kuusi vuotta vähintään. Kuuden vuoden päästä esikoisesi on alakoulun viidennellä luokalla. Kasvatat hänet uskomaan, ettei hänen tarvitse osata auttaa kotitöissä tai siivoamisessa tai ruoanlaitossa. Teet hänelle suuren karhunpalveluksen, sillä jos kyseessä on poika ja hän joskus hankkii tyttöystävän, niin on aika hiilenä se nainen, joka joutuu tekemään kaikki kotityöt yksin ja yrittämään opettaa sitä aikuista lasta kotitöihin ja ahkeruuteen. Puhumattakaan siitä, että kun sun mies ottaa eron tuossa noin kahdeksan vuoden päästä, sun on vaikea itse saada töitä koska ei ole työkokemusta eikä oikein koulutustakaan. Sulla ei ole säästöjä etkä saa hyvää eläkettä. Sitten kun sun poikasi haluaa ostaa asunnon yhdessä tyttöystävänsä kanssa, susta ei ole rahallisesti mitään apua, koska sä olet ihan pa, ja tyttöystävä perheineen rahoittaa kaiken, kas kun tyttöystävän perheessä vanhemmat ovat samalla käyneet töissä ja opiskelleet, kun lapset ovat olleet töissä. Sitten sä yrität epätoivoisesti kuusikymppisenä saada vielä töitä, kun tajuat että hei sähän saat hyvin pientä eläkettä, koska olet tuhlannut naisen parhaat työelämävuodet kotoilemalla. Sitten sä ihmettelet, miksei pojan tyttöystävä halua jatkuvasti tuoda lapsenlapsia näytille. Terveisiä sinne sohvalle kotiäidin kasvattaman miehen tyttöystävältä, esimerkit ovat tosielämästä.

Vierailija kirjoitti:

Eli sulla on Ap noin kolme lasta, ja näistä nuorin on noin 1-vuotias ja vanhin on 5-vuotias. Aiot siis olla kotiäitinä vielä seuraavat kuusi vuotta vähintään. Kuuden vuoden päästä esikoisesi on alakoulun viidennellä luokalla. Kasvatat hänet uskomaan, ettei hänen tarvitse osata auttaa kotitöissä tai siivoamisessa tai ruoanlaitossa. Teet hänelle suuren karhunpalveluksen, sillä jos kyseessä on poika ja hän joskus hankkii tyttöystävän, niin on aika hiilenä se nainen, joka joutuu tekemään kaikki kotityöt yksin ja yrittämään opettaa sitä aikuista lasta kotitöihin ja ahkeruuteen. Puhumattakaan siitä, että kun sun mies ottaa eron tuossa noin kahdeksan vuoden päästä, sun on vaikea itse saada töitä koska ei ole työkokemusta eikä oikein koulutustakaan. Sulla ei ole säästöjä etkä saa hyvää eläkettä. Sitten kun sun poikasi haluaa ostaa asunnon yhdessä tyttöystävänsä kanssa, susta ei ole rahallisesti mitään apua, koska sä olet ihan pa, ja tyttöystävä perheineen rahoittaa kaiken, kas kun tyttöystävän perheessä vanhemmat ovat samalla käyneet töissä ja opiskelleet, kun lapset ovat olleet töissä. Sitten sä yrität epätoivoisesti kuusikymppisenä saada vielä töitä, kun tajuat että hei sähän saat hyvin pientä eläkettä, koska olet tuhlannut naisen parhaat työelämävuodet kotoilemalla. Sitten sä ihmettelet, miksei pojan tyttöystävä halua jatkuvasti tuoda lapsenlapsia näytille. Terveisiä sinne sohvalle kotiäidin kasvattaman miehen tyttöystävältä, esimerkit ovat tosielämästä.

Siis miksi ihmeessä isovanhempien tehtävä olisi rahoittaa nuorelleparille asunto?? What?

Vierailija kirjoitti:

Eli sulla on Ap noin kolme lasta, ja näistä nuorin on noin 1-vuotias ja vanhin on 5-vuotias. Aiot siis olla kotiäitinä vielä seuraavat kuusi vuotta vähintään. Kuuden vuoden päästä esikoisesi on alakoulun viidennellä luokalla. Kasvatat hänet uskomaan, ettei hänen tarvitse osata auttaa kotitöissä tai siivoamisessa tai ruoanlaitossa. Teet hänelle suuren karhunpalveluksen, sillä jos kyseessä on poika ja hän joskus hankkii tyttöystävän, niin on aika hiilenä se nainen, joka joutuu tekemään kaikki kotityöt yksin ja yrittämään opettaa sitä aikuista lasta kotitöihin ja ahkeruuteen. Puhumattakaan siitä, että kun sun mies ottaa eron tuossa noin kahdeksan vuoden päästä, sun on vaikea itse saada töitä koska ei ole työkokemusta eikä oikein koulutustakaan. Sulla ei ole säästöjä etkä saa hyvää eläkettä. Sitten kun sun poikasi haluaa ostaa asunnon yhdessä tyttöystävänsä kanssa, susta ei ole rahallisesti mitään apua, koska sä olet ihan pa, ja tyttöystävä perheineen rahoittaa kaiken, kas kun tyttöystävän perheessä vanhemmat ovat samalla käyneet töissä ja opiskelleet, kun lapset ovat olleet töissä. Sitten sä yrität epätoivoisesti kuusikymppisenä saada vielä töitä, kun tajuat että hei sähän saat hyvin pientä eläkettä, koska olet tuhlannut naisen parhaat työelämävuodet kotoilemalla. Sitten sä ihmettelet, miksei pojan tyttöystävä halua jatkuvasti tuoda lapsenlapsia näytille. Terveisiä sinne sohvalle kotiäidin kasvattaman miehen tyttöystävältä, esimerkit ovat tosielämästä.

Sun miehesi olisi kasvatettu pieleen vaikka äitinsä olisi käynyt töissäkin, usko pois.

Kotiäiti ei todellakaan kasvata pullamössöjä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ette nosta mitään yhteiskunnan tukia niin no problem. Aivan liian usein "kotiäidit" paljastuvat kuitenkin työmarkkinatuen (ja mahdollisten muidenkin tukien) nostajiksi eli eivät olekaan kotiäitejä vaan työttömäksi työnhakijaksi ilmoittautuneita.

Onhan sinulla miehesi maksama yksityinen eläkevakuutus?

En ymmärrä tätä ajattelutapaa. Miksi se olisi parempi, että laittaa lapset päiväkotiin muiden hoidettavaksi ja menee töihin? Jos pitää lapset kotona ja hoitaa itse niin tällöin lapset ovat pois kuormittamasta päivähoitoa.

Kyllä minä siis ihan hyvänä näen, että on mahdollisuus olla kotiäiti sitten vaikka työmarkkinatuella tai toimeentulotuella jos sillä lailla haluaa elää. Ei kotiäiti tyhjänpanttina ole vaan katsoo lastensa perään, sehän on hieno juttu.

Miksi et jää pitämään kotikoulua lapsillesi?

Miksi et itse?

Edelliseen kun lapset ovat olleet pieniä eikä lapset ovat olleet töissä 😌

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli sulla on Ap noin kolme lasta, ja näistä nuorin on noin 1-vuotias ja vanhin on 5-vuotias. Aiot siis olla kotiäitinä vielä seuraavat kuusi vuotta vähintään. Kuuden vuoden päästä esikoisesi on alakoulun viidennellä luokalla. Kasvatat hänet uskomaan, ettei hänen tarvitse osata auttaa kotitöissä tai siivoamisessa tai ruoanlaitossa. Teet hänelle suuren karhunpalveluksen, sillä jos kyseessä on poika ja hän joskus hankkii tyttöystävän, niin on aika hiilenä se nainen, joka joutuu tekemään kaikki kotityöt yksin ja yrittämään opettaa sitä aikuista lasta kotitöihin ja ahkeruuteen. Puhumattakaan siitä, että kun sun mies ottaa eron tuossa noin kahdeksan vuoden päästä, sun on vaikea itse saada töitä koska ei ole työkokemusta eikä oikein koulutustakaan. Sulla ei ole säästöjä etkä saa hyvää eläkettä. Sitten kun sun poikasi haluaa ostaa asunnon yhdessä tyttöystävänsä kanssa, susta ei ole rahallisesti mitään apua, koska sä olet ihan pa, ja tyttöystävä perheineen rahoittaa kaiken, kas kun tyttöystävän perheessä vanhemmat ovat samalla käyneet töissä ja opiskelleet, kun lapset ovat olleet töissä. Sitten sä yrität epätoivoisesti kuusikymppisenä saada vielä töitä, kun tajuat että hei sähän saat hyvin pientä eläkettä, koska olet tuhlannut naisen parhaat työelämävuodet kotoilemalla. Sitten sä ihmettelet, miksei pojan tyttöystävä halua jatkuvasti tuoda lapsenlapsia näytille. Terveisiä sinne sohvalle kotiäidin kasvattaman miehen tyttöystävältä, esimerkit ovat tosielämästä.

Sun miehesi olisi kasvatettu pieleen vaikka äitinsä olisi käynyt töissäkin, usko pois.

Kotiäiti ei todellakaan kasvata pullamössöjä.

Kyllä nimeomaan te kotiäidit kasvatatte lapsenne pullamössöiksi, joiden ei tarvitse itse käydä töissä eikä opiskella, Kela ja sossu lähettävät teille rahaa, ja on muiden syytä jos teidän lapsenne eivät pärjää koulussa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun sijoituksissa ja tileillä on yhteensä 840K voi ihan rauhassa kotiäiteillä.

Koirat haukkuu ja karavaani kulkee.

Mistä hankit rahat?

840K on omassa suvussani vain keskituloinen, palkkatuloja, sijoitustutuuoja 2000 alkupuolella osteituista osakkeista, viimeisinä vuosina olen siivonnut salkkua (odotan markkinatilanteen kääntymistä laskuun seuraavan vuoden aikana), osinkoja vuosien varrelta.

P. S. Mieheni on myös koti-isä ja hänellä oma salkkunsa ja tilinsä.

Ihan näin työssäkäyvänä naurattaa nämä jutut, että kotiäiti on myöhemmin taakka yhteiskunnalle.

Millä tavalla työssäkäynyt ei sitten tulevaisuudessa ole?

Siihen, millainen taakka ihminen tulee olemaan, vaikuttaa moni muukin seikka. Ihan hyvänä esimerkkinä vaikka liikunnallisuus ja muutenkin terveet elämäntavat. Sillä ei ole väliä, oletko ollut koko elämäsi töissä, jos elintavoillasi edistät sairastumistasi sydän- ja verisuonisairauksiin, diabetekseen, hengityselinsairauksiin, syöpäsairauksiin tai tuki- ja liikuntaelinsairauksiin. Myös mielenterveysongelmat ja muistisairaudet osittain johtuu siitä, miten itseäsi kohtelet elämän varrella.

Totta kai tuurilla on merkitystä, mutta ei läheskään niin paljoa kuin tykätään ajatella.

Jossain kohtaa jokainen meistä on taakka. Ja tämän hetken eläkemaksusi kattaa vain murto-osan siitä, mitä joskus tulet saamaan. Elämäsi valinnat vaikuttavat edelleen eläkkeelläkin.

Kotiäiti ei eroa pienipalkkaisesta kansalaisesta juurikaan, millään tasolla. Täytyy olla todella kovat tulot kolmannella sektorilla, että varmasti olet itse ansainnut omat rahasi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli sulla on Ap noin kolme lasta, ja näistä nuorin on noin 1-vuotias ja vanhin on 5-vuotias. Aiot siis olla kotiäitinä vielä seuraavat kuusi vuotta vähintään. Kuuden vuoden päästä esikoisesi on alakoulun viidennellä luokalla. Kasvatat hänet uskomaan, ettei hänen tarvitse osata auttaa kotitöissä tai siivoamisessa tai ruoanlaitossa. Teet hänelle suuren karhunpalveluksen, sillä jos kyseessä on poika ja hän joskus hankkii tyttöystävän, niin on aika hiilenä se nainen, joka joutuu tekemään kaikki kotityöt yksin ja yrittämään opettaa sitä aikuista lasta kotitöihin ja ahkeruuteen. Puhumattakaan siitä, että kun sun mies ottaa eron tuossa noin kahdeksan vuoden päästä, sun on vaikea itse saada töitä koska ei ole työkokemusta eikä oikein koulutustakaan. Sulla ei ole säästöjä etkä saa hyvää eläkettä. Sitten kun sun poikasi haluaa ostaa asunnon yhdessä tyttöystävänsä kanssa, susta ei ole rahallisesti mitään apua, koska sä olet ihan pa, ja tyttöystävä perheineen rahoittaa kaiken, kas kun tyttöystävän perheessä vanhemmat ovat samalla käyneet töissä ja opiskelleet, kun lapset ovat olleet töissä. Sitten sä yrität epätoivoisesti kuusikymppisenä saada vielä töitä, kun tajuat että hei sähän saat hyvin pientä eläkettä, koska olet tuhlannut naisen parhaat työelämävuodet kotoilemalla. Sitten sä ihmettelet, miksei pojan tyttöystävä halua jatkuvasti tuoda lapsenlapsia näytille. Terveisiä sinne sohvalle kotiäidin kasvattaman miehen tyttöystävältä, esimerkit ovat tosielämästä.

Siis miksi ihmeessä isovanhempien tehtävä olisi rahoittaa nuorelleparille asunto?? What?

Ei isovanhempien tehtävä ole rahoittaa asuntoa, sinä pölkkypää, mutta lapsiperheissä tarvitaan usein niin hoito- kuin rahallistakin apua, ja sellaiseen harvemmin pystyy tarjoamaan köyhäillyt kotiäiti, joka joutuu vanhoilla päivillä palaamaan töiden ääreen, kun ei nuorena jaksanut painaa pitkää päivää.

Nostatko työttömyyskorvausta?

No minulle on ihan sama, haluaako joku olla kotiäiti tai ei. Lapsen osalta mietin kuitenkin, että päiväkodissa on lapselle hyvää harjoitusta sosiaalisten ja monien muidenkin taitojen kannalta. En osaa sanoa, onko lapselle hyvä viettää äidin kanssa kotona aikaa ihan kouluikäiseksi. 

Onpa asiaton haukkumisketju. Hirveä tarve teillä kotiäideillä on puolustella itseänne työssäkäyvien naisten kustannuksella? Sopii ihmetellä, miksi ette arvosta itseänne. Ilmeisesti koette, että työnne kotona ei ole arvostettavaa, koska joudutte vauvapalstalla hokemaan itsellenne, että teitä ei arvosteta. Se kielii lähinnä siitä, että ette itsekään arvosta sitä kotiäidin työtä. Jos te kaiken lisäksi vielä oletatte lapsenne vihaamaan työssäkäyvien perheiden lapsia, kasvatatte koulukiusaajia kotona. Aika surullista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli sulla on Ap noin kolme lasta, ja näistä nuorin on noin 1-vuotias ja vanhin on 5-vuotias. Aiot siis olla kotiäitinä vielä seuraavat kuusi vuotta vähintään. Kuuden vuoden päästä esikoisesi on alakoulun viidennellä luokalla. Kasvatat hänet uskomaan, ettei hänen tarvitse osata auttaa kotitöissä tai siivoamisessa tai ruoanlaitossa. Teet hänelle suuren karhunpalveluksen, sillä jos kyseessä on poika ja hän joskus hankkii tyttöystävän, niin on aika hiilenä se nainen, joka joutuu tekemään kaikki kotityöt yksin ja yrittämään opettaa sitä aikuista lasta kotitöihin ja ahkeruuteen. Puhumattakaan siitä, että kun sun mies ottaa eron tuossa noin kahdeksan vuoden päästä, sun on vaikea itse saada töitä koska ei ole työkokemusta eikä oikein koulutustakaan. Sulla ei ole säästöjä etkä saa hyvää eläkettä. Sitten kun sun poikasi haluaa ostaa asunnon yhdessä tyttöystävänsä kanssa, susta ei ole rahallisesti mitään apua, koska sä olet ihan pa, ja tyttöystävä perheineen rahoittaa kaiken, kas kun tyttöystävän perheessä vanhemmat ovat samalla käyneet töissä ja opiskelleet, kun lapset ovat olleet töissä. Sitten sä yrität epätoivoisesti kuusikymppisenä saada vielä töitä, kun tajuat että hei sähän saat hyvin pientä eläkettä, koska olet tuhlannut naisen parhaat työelämävuodet kotoilemalla. Sitten sä ihmettelet, miksei pojan tyttöystävä halua jatkuvasti tuoda lapsenlapsia näytille. Terveisiä sinne sohvalle kotiäidin kasvattaman miehen tyttöystävältä, esimerkit ovat tosielämästä.

Siis miksi ihmeessä isovanhempien tehtävä olisi rahoittaa nuorelleparille asunto?? What?

Ei isovanhempien tehtävä ole rahoittaa asuntoa, sinä pölkkypää, mutta lapsiperheissä tarvitaan usein niin hoito- kuin rahallistakin apua, ja sellaiseen harvemmin pystyy tarjoamaan köyhäillyt kotiäiti, joka joutuu vanhoilla päivillä palaamaan töiden ääreen, kun ei nuorena jaksanut painaa pitkää päivää.

Sitten kun sun poikasi haluaa ostaa asunnon yhdessä tyttöystävänsä kanssa, susta ei ole rahallisesti mitään apua, koska sä olet ihan pa. Näin sinä kirjoitit, Mitä tuo muuta muka tarkoittaa kun että isovanhempien pitäisi avustaa rahallisesti? Ei tarvitse, eivätkä lapset hylkää vanhempiaan siksi ettei vanhemmilla ole rahaa ostaa heille asuntoa. Tervetuloa todellisuuteen.

Vierailija kirjoitti:

Eli sulla on Ap noin kolme lasta, ja näistä nuorin on noin 1-vuotias ja vanhin on 5-vuotias. Aiot siis olla kotiäitinä vielä seuraavat kuusi vuotta vähintään. Kuuden vuoden päästä esikoisesi on alakoulun viidennellä luokalla. Kasvatat hänet uskomaan, ettei hänen tarvitse osata auttaa kotitöissä tai siivoamisessa tai ruoanlaitossa. Teet hänelle suuren karhunpalveluksen, sillä jos kyseessä on poika ja hän joskus hankkii tyttöystävän, niin on aika hiilenä se nainen, joka joutuu tekemään kaikki kotityöt yksin ja yrittämään opettaa sitä aikuista lasta kotitöihin ja ahkeruuteen. Puhumattakaan siitä, että kun sun mies ottaa eron tuossa noin kahdeksan vuoden päästä, sun on vaikea itse saada töitä koska ei ole työkokemusta eikä oikein koulutustakaan. Sulla ei ole säästöjä etkä saa hyvää eläkettä. Sitten kun sun poikasi haluaa ostaa asunnon yhdessä tyttöystävänsä kanssa, susta ei ole rahallisesti mitään apua, koska sä olet ihan pa, ja tyttöystävä perheineen rahoittaa kaiken, kas kun tyttöystävän perheessä vanhemmat ovat samalla käyneet töissä ja opiskelleet, kun lapset ovat olleet töissä. Sitten sä yrität epätoivoisesti kuusikymppisenä saada vielä töitä, kun tajuat että hei sähän saat hyvin pientä eläkettä, koska olet tuhlannut naisen parhaat työelämävuodet kotoilemalla. Sitten sä ihmettelet, miksei pojan tyttöystävä halua jatkuvasti tuoda lapsenlapsia näytille. Terveisiä sinne sohvalle kotiäidin kasvattaman miehen tyttöystävältä, esimerkit ovat tosielämästä.

Olet tosi kummallinen.

Minä olen jo ostanut lapselleni valmiiksi kaksion, jonka lahjoitan hänelle aikanaan. Nyt siinä on vuokralainen.

Lapsi on pärjännyt koulussa hienosti ja menossa yliopistoon opiskelemaan.

Olen kannustanut häntä hankkimaan lapsia nuorena, kun tykkäisin kovasti hoitaa lapsenlapsia. Hän vaan ei ole kovin innostunut vaan haluaa elää normaalit opiskeluvuodet, mikä on ymmärrettävää.

T. Akateeminen yh:na lapsen kotiäitinä 10 v kasvattanut ja pääomatuloilla elänyt.

köyhät töitä tekee !