Unohdetut kaverit, kerro miksi käyttäydyt ikävästi ystävää kohtaan

Ei koe enää että olisi mitään yhteistä? Olet raskasta seuraa?

Onko/oliko hän ainut kaverisi? Vai miksi hänessä niin tiukasti yrität roikkua?

Minut hylkäsi kaveri, kun sain tyttären. Hänellä on poikia. Ei mahduta vaan jotenkin joukkoon. Tyttöni ei kiinnosta heitä yhtään. Puhuvat vaan siitä mitä poika pelaa, ja tytöstä ei kysytä edes miten päiväkoti on alkanut tms. Loukkaa🥺🥺💔💔💔

Vierailija kirjoitti:

Onko/oliko hän ainut kaverisi? Vai miksi hänessä niin tiukasti yrität roikkua?

Luultiin että oltiin todella hyviä kavereita.

Vierailija kirjoitti:

Ei koe enää että olisi mitään yhteistä? Olet raskasta seuraa?

Samaa ajattelin. Toiselle riitti ja hän haluaa olla sellaisten kanssa, joiden seurasta pitää.

Voit ihan vapaasti stalkata tästä eteenpäinkin, mutta tuskinpa se sinun tilannettasi enää parantaa. Jokainen ihminen saa valita ystävänsä ihan itse ja kaverit ovat vielä vähäisempiä arvoltaan.

Vierailija kirjoitti:

Minut hylkäsi kaveri, kun sain tyttären. Hänellä on poikia. Ei mahduta vaan jotenkin joukkoon. Tyttöni ei kiinnosta heitä yhtään. Puhuvat vaan siitä mitä poika pelaa, ja tytöstä ei kysytä edes miten päiväkoti on alkanut tms. Loukkaa🥺🥺💔💔💔

Laita se tyttö harrastamaan jalkapalloa tai jääkiekkoa tai jotain muuta "äijälajia".

Vierailija kirjoitti:

Minut hylkäsi kaveri, kun sain tyttären. Hänellä on poikia. Ei mahduta vaan jotenkin joukkoon. Tyttöni ei kiinnosta heitä yhtään. Puhuvat vaan siitä mitä poika pelaa, ja tytöstä ei kysytä edes miten päiväkoti on alkanut tms. Loukkaa🥺🥺💔💔💔

No joo, silloin kun lapset ovat pieniä, on ihan sama mitä siellä niiden jalkojen välissä on, eli tuskinpa kaverisi poikakaan mitään kovin kummoisia harrasti vuosiin.

Veikkaan, että sinä olet muuttunut erilaiseksi.

Minä en saanut olla kaverina kun en pysty lähettämään koko ajan kukkakimppuja ja samppanjapulloja.

Paikkani hyvänä ystävänä sai kaupungin juorukello, joka on varakas.

Myös loukkaa tosi paljon. Olen vain vetäytynyt pois, ja minuunkaan ei ole enää otettu yhteyttä💔🖤

Mun mielestä tämä avaus kertoo kurjaa tarinaansa siitä, että olet raskas ja ripustautuva. Hänellä on oikeus olla kaveri muidenkin kanssa ja vapaus omiin menoihinsa. Ei ole sinun omaisuuttasi.

En minäkään taitaisi laittaa kallista vapaa-aikaani johonkin vinkuliisaan niin kuin sinä olet. Vapaa-aika on minulle ainakin tärkeää ja en halua olla silloin negatiivisten ihmisten kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Onko/oliko hän ainut kaverisi? Vai miksi hänessä niin tiukasti yrität roikkua?

Tuskin se vika aina aloittajassa on

Jossain vaiheessa huomasin, että minun ei tarvitse olla aina se, joka soittaa ja järjestää ja toteuttaa.... Toisaalta huomasin, että osa kavereistani meni huomaamattaan ehkä joku tahallaankin ensin kumppaninsa taakse sitten lapsensa ja tai lapsiensa taakse, eikä tahtonut ymmärtää, että sinkkuna minullakin on mielestäni oikeus kieltäytyä tapaamatsa ja viettämsätä aikaa heidän kanssaan,  tai aiankin esittää itselleni sopivampaa ajankohtaa jos sattuvat kerran parissa vuodessa kysymään tai pyytämään minua jonnekin tai saamaan minulta jotain.

Vierailija kirjoitti:

Minä en saanut olla kaverina kun en pysty lähettämään koko ajan kukkakimppuja ja samppanjapulloja.

Paikkani hyvänä ystävänä sai kaupungin juorukello, joka on varakas.

Myös loukkaa tosi paljon. Olen vain vetäytynyt pois, ja minuunkaan ei ole enää otettu yhteyttä💔🖤

No hyvä kun osasit etääntyä.

Nykyään neuvotaan karsimaan kaikki negatiivinen pois elämästä

Vierailija kirjoitti:

Jossain vaiheessa huomasin, että minun ei tarvitse olla aina se, joka soittaa ja järjestää ja toteuttaa.... Toisaalta huomasin, että osa kavereistani meni huomaamattaan ehkä joku tahallaankin ensin kumppaninsa taakse sitten lapsensa ja tai lapsiensa taakse, eikä tahtonut ymmärtää, että sinkkuna minullakin on mielestäni oikeus kieltäytyä tapaamatsa ja viettämsätä aikaa heidän kanssaan,  tai aiankin esittää itselleni sopivampaa ajankohtaa jos sattuvat kerran parissa vuodessa kysymään tai pyytämään minua jonnekin tai saamaan minulta jotain.

On ihan luonnollista, kun tulee parisuhde ja perhettä, että alkaa pesimään ja viettämään aikaansa enemmän heidän kanssaan.

Eri elämäntilanteissa olevat kaverit voivat jäädä, jos niistä suhteista ei pidetä kumpikin huolta. Ei ne kaverisuhteethaan itsestäänselviä ole. Aikataulut ei vaan aina natsaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en saanut olla kaverina kun en pysty lähettämään koko ajan kukkakimppuja ja samppanjapulloja.

Paikkani hyvänä ystävänä sai kaupungin juorukello, joka on varakas.

Myös loukkaa tosi paljon. Olen vain vetäytynyt pois, ja minuunkaan ei ole enää otettu yhteyttä💔🖤

No hyvä kun osasit etääntyä.

Tuntuu edelleen pahalta, mutta kun ihminen tekee ohareita ihan koko ajan. Tyyliin: sopisiko viikonloppuna leikkitreffit? Ei sovi, kun meillä on juhlat ja sitten somesta näet että leikkitreffeillä oltu Kaikki asianosaiset asuvat 300m päässä toisistaan. Ja aina sinun lapsesi ja sinut jätetään pois. Lapsesi itkee itsensä uneen, kun ei pääse kavereille leikkimään. Kaikki tämä särkee sydämeni en enää ikinä tutustu keneenkään🥺

Minulle aivan hirveä hylkäämiskokemus. Aikuinen nainen, ja itken vuolaasti kaverini toimintaa. Tekee pahaa nähdä, ja en halua seuratakaan. Lapsen puolesta myös sattuu niin paljon

Mua on käytetty terapeuttina. Ts. mun seuraa kaivattiin kun haluttiin vuodattaa harmeja. Tai sit mut muistettiin kun tarvittiin apua muutossa tai käännöstyössä. Kun haluttiin hauskanpitoa mua ei muistettu.

Ihmistä kohdellaan juuri niin huonosti kuin mihin hän suostuu. Onneksi tajusin työstää traumani opettelin asettamaan rajani. Mun yli ei enää kävellä. Ystävät kyllä kuuntelee ja auttaa toisiaan, mutta sen pitää olla vastavuoroista.

Myöskin jos toistuvasti joutuu narsistin haaviin, on syytä katsoa peiliin.

Vierailija kirjoitti:

Mua on käytetty terapeuttina. Ts. mun seuraa kaivattiin kun haluttiin vuodattaa harmeja. Tai sit mut muistettiin kun tarvittiin apua muutossa tai käännöstyössä. Kun haluttiin hauskanpitoa mua ei muistettu.

Ihmistä kohdellaan juuri niin huonosti kuin mihin hän suostuu. Onneksi tajusin työstää traumani opettelin asettamaan rajani. Mun yli ei enää kävellä. Ystävät kyllä kuuntelee ja auttaa toisiaan, mutta sen pitää olla vastavuoroista.

Myöskin jos toistuvasti joutuu narsistin haaviin, on syytä katsoa peiliin.

Minun elämää matkittiin, ja ivallisesti nauroi päälle. Kun meillä oli pieni vauva, ja ei varaa matkustaa, niin en minäkään sitten enää kelvannut kaveriksi. En ole kehdannut enää sitten kertoa yksityisasioita, mm että sain pahan keskenmenon, että olen sen takia vähän huonossa kunnossa.. Sydän särkyy täälläkin. Kertaakaan ei esim koko kesänä kysynyt, miten voin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jossain vaiheessa huomasin, että minun ei tarvitse olla aina se, joka soittaa ja järjestää ja toteuttaa.... Toisaalta huomasin, että osa kavereistani meni huomaamattaan ehkä joku tahallaankin ensin kumppaninsa taakse sitten lapsensa ja tai lapsiensa taakse, eikä tahtonut ymmärtää, että sinkkuna minullakin on mielestäni oikeus kieltäytyä tapaamatsa ja viettämsätä aikaa heidän kanssaan,  tai aiankin esittää itselleni sopivampaa ajankohtaa jos sattuvat kerran parissa vuodessa kysymään tai pyytämään minua jonnekin tai saamaan minulta jotain.

On ihan luonnollista, kun tulee parisuhde ja perhettä, että alkaa pesimään ja viettämään aikaansa enemmän heidän kanssaan.

Eri elämäntilanteissa olevat kaverit voivat jäädä, jos niistä suhteista ei pidetä kumpikin huolta. Ei ne kaverisuhteethaan itsestäänselviä ole. Aikataulut ei vaan aina natsaa.

Niin on. En väittänytkään ettei olisi. - Mutta osalle -onneksi erinomaisen peienelle osalle- kumppanin löytänesitä / perheellsisitä tuntuu olevan vain sellainen mielikuva, että jos on sinkku, niin silloin tulisi olla jotenkin aina se, joka joustaa ja taipuu, koska hei on sinkku, eikä ole kumppania tai lasta/ alpsia, jota rajoittaisivat. Sen sijaan, että yhdessä katsottasiin aika ja paikka/ tekeminen, joka kummallekin sopii hyvin

Eikö kaveri ja ystävä ole kuitenkin eri asioita?