Unohdetut kaverit, kerro miksi käyttäydyt ikävästi ystävää kohtaan

Siis lainausmerkeissä aikuinen

Moni hyväkin ystävä on unohtanut täysin melko pian sen jälkeen, kun ovat menneet naimisiin ja saaneet lapsia. Ehkä ensimmäisen lapsen ristiäisiin on vielä kutsuttu, mutta sen jälkeen se jää. Jossain vaiheessa sitä huomaa, että jos ei itse ota yhteyttä, niin toinen ei tee niin koskaan. Sitten sitä itsekin kyllästyy ja antaa välien katketa.

Toki elämänkaaressa on erilaisia vaiheita, ja esim. opiskeluaikana tuttavapiiri voi olla hyvin laaja, mutta se kuuluu vaan siihen opiskeluvaiheeseen. Jos edes joku niistä kymmenistä tutuista jää vähän läheisemmäksi kaveriksi opintojen jälkeen, niin se on ihan hyvä. Ei voi olettaa, että niihin kaikkiin säilyisi välit samanlaisina kuin mitä ne olivat silloin opiskeluaikoina. Sama juttu työkavereiden kanssa: ne kuuluvat siihen vaiheeseen, kun on töissä, mutta ei se ole niin vakavaa, jos työkaverit jäävät taa, kun elämäntilanne, paikkakunta tmv. vaihtuu. He kuuluivat tiettyyn kontekstiin ja jäävät taa, kun tilanne vaihtuu. Se on ihan ok.

Sitten on niitä "kavereita", jotka ovat olleet kavereita niin kauan kun siitä on ollut hyötyä tai kun olosuhteet ovat siihen ajaneet. He ovat saattaneet kääntää selkänsä hyvinkin kylmästi. Joskus syynä on ollut halu kaveerata joidenkin suositumpien tyyppien takia, tai sitten syynä on ollut esim. mustasukkaisuus tai kiinnostus samaan naiseen. Sellaiset ihmiset joutavatkin mennä. Jos ei ole sen vertaa kunnioitusta, että kertoisi asiat rehellisesti, niin mitä sellaisilla "kavereilla" tekee? Jos kaveruus jää vain satunnaisen moikkaamisen tasolle, niin voihan sitä moikata tosiaan vaikka satunnaisia vastaantulijoita.

Vierailija kirjoitti:

Puolituttu aikuinen kaveri tarvitsi liikaa apua arkeen, esim kyytiä. Aina oli jotain vailla

Näitä riittää ja ap on yksi sellaisista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puolituttu aikuinen kaveri tarvitsi liikaa apua arkeen, esim kyytiä. Aina oli jotain vailla

Näitä riittää ja ap on yksi sellaisista.

Lopeta jo lyödyn lyöminen.

Palstan vakihullu kiusaaja olet sinä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puolituttu aikuinen kaveri tarvitsi liikaa apua arkeen, esim kyytiä. Aina oli jotain vailla

Näitä riittää ja ap on yksi sellaisista.

Lopeta jo lyödyn lyöminen.

Palstan vakihullu kiusaaja olet sinä

Sinä voit uskoa kaiken mitä täällä kirjoitetaan ja jakaa kaikille provoille myötätuntoa, jos haluat. Minä en.

Mulla on muutamia herätyspisteitä, joissa alkoi tuntumaan tosi oudolta

Hyvä ystäväni tai henkilö jota luulin että oli tosi hyvä ystäväni, laittoi someen mm tälläisiä päivityksiä: kolmet vappujuhlat takana! Asumme vierekkäin ja vappu kesti sinä vuonna 3,5 päivää. Me emme saaneet tulla edes puoleksi tunniksi skumpalle mukaan

Rakensimme taloa pikkulapsiaikana. Olin 1,5 vuotta yksin taaperon kanssa. Hänellä oli saman ikäinen taapero, lapsemme kaveri. Ei kertaakaan tarjoutunut seuraksi. Ei yhtä kertaa pyytänyt, että voisimmeko tulla heille, kun joudumme olemaan yksin

Viimeinen pisara oli, kun järjesti miehensä 40v juhlat. On ollut meidän juhlissa mukana, mutta me luimme somesta tuosta, kuten kaikesta muustakin

Tuli viimeinen herätys, että emme ole edes tuttavia. Mistään ystävyydestä tai kaveruudesta puhumattakaan.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on muutamia herätyspisteitä, joissa alkoi tuntumaan tosi oudolta

Hyvä ystäväni tai henkilö jota luulin että oli tosi hyvä ystäväni, laittoi someen mm tälläisiä päivityksiä: kolmet vappujuhlat takana! Asumme vierekkäin ja vappu kesti sinä vuonna 3,5 päivää. Me emme saaneet tulla edes puoleksi tunniksi skumpalle mukaan

Rakensimme taloa pikkulapsiaikana. Olin 1,5 vuotta yksin taaperon kanssa. Hänellä oli saman ikäinen taapero, lapsemme kaveri. Ei kertaakaan tarjoutunut seuraksi. Ei yhtä kertaa pyytänyt, että voisimmeko tulla heille, kun joudumme olemaan yksin

Viimeinen pisara oli, kun järjesti miehensä 40v juhlat. On ollut meidän juhlissa mukana, mutta me luimme somesta tuosta, kuten kaikesta muustakin

Tuli viimeinen herätys, että emme ole edes tuttavia. Mistään ystävyydestä tai kaveruudesta puhumattakaan.

Nämä kaikki oharit tuntuivat tosi ikäviltä. Tosi ikävältä tuntui muös todeta, että meitä ei tulla pyytämään mukaan mihinkään, vaikka itse käynyt meillä vaikka missä juhlissa ja kylässä. Viimeisin pitkän pahan olon jatke oli todeta ja tajuta se, että hän ei ole eikä aiokaan olla meille päin ystävällinen, ja lopettaa jatkuva ystävyyden odottaminen🥺 Esim. koko kesä meni hänellä lukuisilla matkoilla tavatessa lukuisia ihmisiä, mutta meille ei löytynyt edes sitä yhtä päivää.

Itse joskus laitoin hiljaisesti välit poikki moneenkin kaveriin. Olivat sellaisia jotka puhuivat jatkuvasti muista pahaa (joten suurella todennäköisyydellä puhuivat myös minusta muille pahaa), olivat draaman hakuisia, negatiivisia, ei vain enää jaksanut. Nyt 3 hyvää ystävää jäljellä ja se riittää enemmän kuin hyvin.

Mulla herätyspiste:

Tutustuttiin ja luulin että oltiin hyviä ystäviä niin

- Jatkuva kehuminen kavereillaan. Se ja se on tohtori/ ja siinä ja siinä asemassa (minäkin olen; mutta ei tiennyt edes työtäni, missä olen tai mitä teen) tämä häiritsi aivan älyttömästi

- Jatkuva itsestä ja omista lapsista puhuminen, ei koskaan kysynyt miten voit, tai mikä terveydentila on synnytyksen jälkeen. Jos puhuin itsestäni mitään, oli tyhjä katse silmissä ja ei reagoinut, ei varmaan edes kuunnellut

- Jatkuva tapaamisten ylibuukkaaminen. Ehdotti jotain ja ainoa jolle ei sopinut oli aina hän. Häneltä ei voinut myöskään koskaan kysyä spontaanisti mitään että lähdetkö lenkille/salille, kun ihan aina oli omat rutiinit tai sovittu jo jotain.

- Silti ylisti kaikille miten olemme niin hyviä ystäviä ja parhaita kavereita. Ei emme ole, koska ystävyys oli täysin yksipuolista.

Siinä vaiheessa kun meidän tapaaminen ei ollut onnistunut kuin tammikuussa, me kyllästyimme somen kautta seurailemaan missä ja ketä hän minäkin iltana tapaa.

kirjoitti:

Mulla herätyspiste:

Tutustuttiin ja luulin että oltiin hyviä ystäviä niin

- Jatkuva kehuminen kavereillaan. Se ja se on tohtori/ ja siinä ja siinä asemassa (minäkin olen; mutta ei tiennyt edes työtäni, missä olen tai mitä teen) tämä häiritsi aivan älyttömästi

- Jatkuva itsestä ja omista lapsista puhuminen, ei koskaan kysynyt miten voit, tai mikä terveydentila on synnytyksen jälkeen. Jos puhuin itsestäni mitään, oli tyhjä katse silmissä ja ei reagoinut, ei varmaan edes kuunnellut

- Jatkuva tapaamisten ylibuukkaaminen. Ehdotti jotain ja ainoa jolle ei sopinut oli aina hän. Häneltä ei voinut myöskään koskaan kysyä spontaanisti mitään että lähdetkö lenkille/salille, kun ihan aina oli omat rutiinit tai sovittu jo jotain.

- Silti ylisti kaikille miten olemme niin hyviä ystäviä ja parhaita kavereita. Ei emme ole, koska ystävyys oli täysin yksipuolista.

Siinä vaiheessa kun meidän tapaaminen ei ollut onnistunut kuin tammikuussa, me kyllästyimme somen kautta seurailemaan missä ja ketä hän minäkin iltana tapaa.

Eihän tuossa ole mitään aitoa kohtaamista ja toisesta välittämistä, jos kaveri laittaa teidät somen kautta seurailemaan matkojaan ja tapaamisiaan, eikä koskaan kutsu mukaan

Itselläni välit viileeni kun läheinen ystäväni alkoi välittömästi flirttailla ihastukselleni heti kuultuaan kiinostuksestani. Tämä ei ollut eka kerta. Olin todella pettynyt ystävääni.

Meillä hyvä koko perheen ystävyys lopahti, kun kaveri matki meidän kodin. Kaiken huipuksi näimme sen somen kautta

Päälle sitten valehteli että rakennusliike oli vain tehnyt sen samanlaisen remontin! No ei kai kukaan tee, jos ei joku ole (salaa) ottanut meiltä kodista kuvia ja tee toimeksiantoa.

Tämä matkiminen oli niin selvä, että yhteinen kaverimme somessa kommentoi sitä heti.

Tämän olisi voinut sovittaa ystävällinen käytös, mutta sieltä paljastuikin ylimielinen käytös. Saa jatkossa seurata ja kopioida muita ihmisiä. Me ei haluta olla mukana kiusaajien touhuissa. Huh huh

Mä en enää jaksanut seurata somessa enkä olla yhteyksissä sellaiseen äitiin, jonka lapsi oli meillä leikkimässä varmaan 5 kertaa ja hän juomassa skumppaa; mutta joka jätti 4 vuonna meidän lapset kutsumatta heidän synttäreille. Ei kiitos sylkykuppina olemista enää koskaan heille.

Lupausten pettäminen, valehtelu ja ongelmakäytös on olleet sitä luokkaa ettei tee mieli enää hengata.

Mä en jaksa kutsua, viestiä, soittaa tai olla yhteyksissä sellaisiin, jotka selvästi loukkaavat.

Unohdin mm. sellaisen kaverin, joka koko ajan sopi naisten reissuja ja postasi niitä someen. Kun kysyin että onnistuisiko naisten tekeminen (pari tuntia-yksi ilta), niin ei vastaa ensin yhtään mitään (ryhmässä) ja sitten vastaa jotain että kun he haluavat olla lastensa kanssa, että kun he eivät laita lapsia hoitoon tälläisen takia. (WTF)

En ole enää seuraillut, ja olen tosiaan hankkinut parempia, ystävällisiä, reiluja naiskavereita.

Hän oli jopa ehdolla kolmannen lapsemme kummiksi, mutta enhän voi pyytää kummitädiksi sellaista, joka jättää minut ja meidät aina viimeiselle sijalle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en saanut olla kaverina kun en pysty lähettämään koko ajan kukkakimppuja ja samppanjapulloja.

Paikkani hyvänä ystävänä sai kaupungin juorukello, joka on varakas.

Myös loukkaa tosi paljon. Olen vain vetäytynyt pois, ja minuunkaan ei ole enää otettu yhteyttä💔🖤

No hyvä kun osasit etääntyä.

Kun etäännyin, poistin hänen numeron, en enää viesti hänelle, en seuraa somessa, koska käytös on loukannut.

Odotan, että hän on ystävällisempi meille. Kohtelee meitä kuin ilmaa, tai kuin ei olisi koskaan ystäviä ollutkaan. Siitä tietää, että on tosi pinnallinen ihminen kyseessä.

Oikea ystävähän olisi heti kysynyt, hei, miksi ei enää olla kavereina, miksi ei seurata somessa, olet ollut alakuloinen, voitaisko tehdä jotain yhdessä.

Tämä on kuin kaikki olisi ihan OK

Itsellä oli sama kokemus yläasteen kynnyksellä senhetkisen lähimmän ystävän kanssa. Luulin, että olemme "tight". Olimme olleet hyviä kavereita ensimmäiseltä luokalta lähtien, mutta niin jäin syrjään uusien ihmisten tieltä. Olimme vielä vuosia tekemisissä, mutta kyllä sen huomasi, että ei hän enää ollut yhtä kiinnostunut minun seurasta. 

Niin se vaan menee, ihmiset muuttuu.

Vierailija kirjoitti:

Itsellä oli sama kokemus yläasteen kynnyksellä senhetkisen lähimmän ystävän kanssa. Luulin, että olemme "tight". Olimme olleet hyviä kavereita ensimmäiseltä luokalta lähtien, mutta niin jäin syrjään uusien ihmisten tieltä. Olimme vielä vuosia tekemisissä, mutta kyllä sen huomasi, että ei hän enää ollut yhtä kiinnostunut minun seurasta. 

Niin se vaan menee, ihmiset muuttuu.

Ihmiset muuttuu? Niin: tai sitten vain paljastuu että tarkoitus on vain keräillä kavereita

Olen vähentänyt yhteydenpitoa silloin kun kaveri on toiminut törkeästi. Ei siis vähän huonosti, ajattelemattomasti, tai unohtanut jotain, vaan törkeästi. Minut on heivattu muutamaan kertaan pitkistä, yli 20v ystävyyksistä ilman selitystä. Törkeä en ole ollut koskaan, joten se ei voi kohdallani olöa syynä. Harmi näissä on se että ei ole enää kenen kanssa muistella vanhoja, tai kuka tunsi minut joskus hyvin. Minulla ei esim ole ketään jonka kanssa muistella sitä kun lapseni oli lapsi, koska sen aikaisia ystäviä ei ole kuin yksi, ja hän asuu kaukana joten emme nähneet paljoakaan kun lapseni oli pieni. Onneksi on myös 30 vuotinen ystävyys yhden kanssa, joka jatkuu loppuelämän, ja mies joka on tuntenut minut jo kauan

Minä olen vetäytynyt takavasemmalle sellaisen luota, joka ei kunnolla muistanut tyttäremme syntymää ja joka ei koskaan löytänyt aikoja meille. Kun heivasin hänet, olen voinut niin paljon paremmin 🥹🥹🥹