Lue keskustelun säännöt.
Miksi jätit yliopisto-opinnot kesken?
14.08.2023 |
Mikä oli syynä keskeyttämiseen ja kaduitko myöhemmin ollenkaan vai oliko oikea ratkaisu?
Kommentit (31)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oli jo yksi tutkinto alla ja työelämä vei mukanaan. En ole katunut.
Löysin vakituisen duunipaikan, niin tuntui vähän turhalta
Sairastuin vaikeaan masennukseen. Ei kaduta, että laitoin oman terveyteni opintojen edelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jännä, että ketään ei kaduta.
No mitä se katuminen auttaisi? Olen tuo joka sairastui. En koskaan ole kyennyt duuniin sen jälkeen? Mitä ihmettä edes katuisin?
Olin jo työelämässä ja ura meni eteenpäin sen verran hyvin ettei sillä hetkellä ollut väliä onko koko tutkinto tehty vai ei. Siihen vielä lapsen syntymää ja perheen perustamista niin oli vähän kiireistä.
En ole katunut sitä että hyppäsin koulunpenkiltä työelämään silloin kun sen tein. Siinä oli tilaisuus takoa kun rauta oli kuuma ja pääsin aika nuorena etenemään johtotehtäviin kun firma kasvoi ja satuin olemaan olemassa paikassa oikeaan aikaan. Se oli uran kannalta parempi valinta kuin että olisin jatkanut vielä 1-2v täyspäiväistä opiskelua ja missannut tuon mahdollisuuden.
Se on joskus kaduttanut että kun olin saanut paikkani työelämässä varmistettua en mennyt takaisin viimeistelemään tutkintoa vaikka näin oli alunperin tarkoitus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En jättänyt vaikka kesti 13 vuotta
Yliopisto-opintoja ei voi jättää kesken
ne on vaan tauolla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yliopisto-opintoja ei voi jättää kesken
ne on vaan tauolla
Nykyään ei ole ikuista opinto-oikeutta. Tietyn ajan päästä opiskelija potkitaan pois ja takaisin pääsee vain haun kautta. Ja voit myös itse luopua opinto-oikeudestasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yritin pääovesta saranapuolelta mutta eihän se ovi auennut, sitten siihen tuli joku vaksi riehumaan ja hyppimään minulle ja tuumasi jotta ei ole tämä sinun paikka. Siihen se sitten jäi ennen kuin oli edes kunnolla alkanut.
Jäin vanhempainvapaalle. Tein myöhemmin tutkinnon valmiiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tein yliopisto-opinnot loppuun,vaikka vaikeaa oli. Olin välillä työelämässä ja oli ihan kauheaa palata yliopistolle jatkamaan gradu loppuun. Näen tilanteesta vieläkin joskus painajaisia. Että tulen yliopistolle ja kaikki kaverit ovat valmistuneet ja opinto-ohjelmat muuttuneet ja arvosanat mitätöity. Kadun sitä,etten keskeyttänyt opintojani. Mitään hyötyä ei niistä maisterinpapereista ole ollut. Olen yksityisyrittäjänä elänyt hienoa elämää.
Olin yksinäinen eikä älykkyys riittänyt. Pari vuotta myöhemmin kokeilin AMK-opintoja, mutta nekin osoittautuivat liian vaativiksi mun älykkyystasolle ja sitten, kun vielä sairastuin niin en vain jaksanut väkisin puskea. Nyt olen sitten kouluja käymätön pitkäaikaistyötön.
Harjoituskurssilla sain oppilaalta koronan, sen jälkeen ei opinnot enää edenneet. En vieläkään pysty lukemaan kurssikirjoja saati muistamaan mitään niistä. Aika vaikea tenttiä silloin. Ja joo ottaa päähän.
Löysin yrittäjän puolisokseni ja sen jälkeen kaikki aika onkin mennyt työntekoon.
Menin alan (it-alan) töihin kesken opintojen, ja ne opinnot sitten vaan jäi kun projektit vei. Ei ole koskaan kaduttanut, tällä alalla on vaikka kuinka paljon opinnot kesken jättäneitä, eikä sillä ole työllistymisen kannalta mitään väliä jos on työkokemusta.
Loppui motivaatio, kun oli jo yksi tutkinto valmiina. Siinä tuli sitten muuta, sairastumista ja töitä. Oikeastaan vain gradu olisi puuttunut, mutta ei oikein löynyt aihetta, joka olisi innostanut.