Miksi jätit yliopisto-opinnot kesken?

Olin ulkomailla töissä yliopistolla. Samalla opiskelin. Työkeikka oli 2 vuotta, mutta tutkinnon saaminen olisi kestänyt ainakin 4 vuotta, joten otin kursseja, enkä oikeastaan suorittanut niitä. Työ loppui, jäin työttömäksi, lopetin opiskelun, palasin Suomeen. Ei ollut rahallisesti mitenkään mahdollista jatkaa.

Mt-ongelmat, piti mennä töihin jotta oli varaa terapiaan. Harmittanut on välillä mutta ei kaduttanut, ei musta yksinkertaisesti ollut silloin opiskelemaan.

Vierailija kirjoitti:

Yliopisto-opintoja ei voi jättää kesken

ne on vaan tauolla

Omalla kohdallani puutui yksi tentti ja aloitettu gardu loppuun, kun opinnot alkoivat vanheta jonkun uudistuksen/muutoksen myötä. Oli pakko tehdä puuttuvat opinnot kiireellä ellei olisi halunnut alkaa kaikkia kursseja alusta uusimaan. Samat opinnot myöhemmin aloittaneella puolitutulla venyi paljon pidempään, mutta hänellä ei enää ollut tuosta opintojen vanhenemisesta huolta.

Vierailija kirjoitti:

Loppui motivaatio, kun oli jo yksi tutkinto valmiina. Siinä tuli sitten muuta, sairastumista ja töitä. Oikeastaan vain gradu olisi puuttunut, mutta ei oikein löynyt aihetta, joka olisi innostanut.

En ole koskaan ymmärtänyt teitä "gradua vaille maistereita". Hyväksyttävän gradun tekemiseen ei nyt paljon vaadita.

Ei ollut motivaatiota suorittaa täysin turhia matikankursseja. En ole tarvinnut tutkintoa mihinkään. Samoja duuneja teen ja suunnilleen samanlaista palkkaakin saan kuin valmistuneet. Ei ole ollut vaikutusta myöskään työpaikkaa hakiessa.

Olen jättänyt peräti kaksi kesken. Motivaation puute syynä ja toki myös ADHD.

Nykyään olen taidealalla. Kannatti vaihtaa suuntaa, tämä on juttuni. Muiden varoittelut toimeentulosta ynnä muusta eivät hetkauta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Loppui motivaatio, kun oli jo yksi tutkinto valmiina. Siinä tuli sitten muuta, sairastumista ja töitä. Oikeastaan vain gradu olisi puuttunut, mutta ei oikein löynyt aihetta, joka olisi innostanut.

En ole koskaan ymmärtänyt teitä "gradua vaille maistereita". Hyväksyttävän gradun tekemiseen ei nyt paljon vaadita.

Jälkikäteen työelämässä olleena gradu tuntuu pikkuhommalta, mutta opiskelijalle se on isompi ponnistus.

Pohjoismaisen filologian opiskelu tuntui täysin mahdottomalta kursseille ilmoittautumisen hankaluuden takia. Asuin 30 min päässä yliopistosta ja jonotin klo 6 aamulla pienen vauvan kanssa yliopistolla, jotta sain nimeni osallistumislistaan. Pääaineopiskelijoille ei ollut kursseilla mitään kiintiöitä jne. Tuntui mahdottomalta saada kasaan edes niitä Kelan vaatimia opintoviikkoja.

Palasin tekemään vanhan alani töitä, ja hain sitten muutamia vuosia myöhemmin oikikseen ja sen suoritin loppuun.

Ei kaduta. 🙂

Opiskeltava ala tuntui ihan liian todellisuudesta irtaantuneelta. Kävin sitten käytännönläheisemmän korkeakoulututkinnon ja parin työssäolovuoden jälkeen palasin suorittamaan alkuperäiset opinnot loppuun. En ole katunut.

Tajusin 2 vuoden jälkeen opintoideni olevan liian teoreettisia. Vaihdoin kaupalliselle alalle ja valmistuin kauppakorkeasta ekonomiksi 3 vuodessa. Ikinä en ole katunut. Kaikki ok.

Suoritin kursseja liian nopeaan tahtiin ja sit ei enää kertynyt opintopisteitä eli ei saanut opintotukea tai -lainaa. Vanhemmat eivät auttaneet vaikka rahaa olisikin ollut. Sossusta ei myöskään saanut mitään. Niinpä oli sitten pakko mennä töihin ja sille tielle jäin, töitä oli about 50 h viikossa. Toisaalta kaduttaa, toisaalta ei, niillä rahoilla sain velattoman rivarikolmion.