Lue keskustelun säännöt.
Kun ex hyppää suoraan uuteen suhteeseen
14.08.2023 |
Sattuu ihan hirveästi. Tietenkin hänellä on oikeus tehdä erottuamme mitä haluaa en sitä tarkoita, mutta kun itse on hirveissä tuskissa tuntuu käsittämättömältä miten toinen voi vaan loikata suoraan uuteen suhteeseen ja käytännössä saman katon alle heti kun olen hädin tuskin saanut kalusteeni kannettua ulos. En vaan pysty ymmärtämään ja tuntuu niin pahalta. Muita saman kokeneita?
Kommentit (210)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hän on käsitellyt asian jo ennen eroa. Näin mulle kävi. Kun tuli lopullinen ero, niin asia oli ihan selvä mulle eikä sitä eroa tarvinnut enää vatvoa.
Eihän siinä ole pelkästään siitä kyse, vaan siitä, että oppii elämään myös yksin. Sellaiset suhteesta toiseen siirtyvät ei oikein seiso omilla jaloillaan. Heti ovat jonku kanssa kun on joku johon nojata. Eikä ole niin paljon annettavaa uuteen suhteeseen. Noin pääsääntöisesti.
Riippuu miksi siihen uuteen suhteeseen lähdetään. Joskus siksi, että pelätään olla yksin. Ja joskus taas on ollut vakaa aie olla yksin, ja sitten elämä lyökin etten ihmisen jota ei vaan pysty ohittamaan.
Tuo kertoo juuri pelosta olla yksin. Pelosta seistä omilla jaloillaan. Salamarakastumiset jos niitä tavaksi asti elämässä kertovat jostain käsittelemättömistä asioista. Ja ne ihan oman itsensä ja myös mahdollisten uusien parisuhteiden vuoksi pitään pohjiaan myöten pöyhiä yksin. Vastuullinen ihminen ei käytä kumppaneitaan tunteidensa kaatopaikkoina.
Niin, JOS ne salamarakastumiset ovat tapa. On myös mahdollista kohdata vaikealla hetkellä joku, joka tuntuu aidosti oikeammalta kuin kukaan muu koskaan. Ulkoapäin on joskus vaikea erottaa kummasta on kyse. Paitsi nämä jätettyä lohduttavat "tietäjät", joiden mielestä kaikki uudet suhteet menee samaan nippuun jossa kaikki merkityksettömiä laastareita.
Niin. Vahva ihminen ei hae vaikeuksiin suhteessa ratkaisua salasuhteella.
Huoh. Edelleen, ei kaikki hakemalla hae mitään salasuhdetta tai uutta suhdetta. Tai ylipäänsä hae suhteelta mitään "ratkaisua". Joskus se oikeasti sopiva vaan tulee elämään väärällä hetkellä, ja sen kanssa on elettävä.
Osa tuntuu ajattelevan, että elämä on joku ikuinen sopivien kumppaneiden karkkikauppa, jossa voi vaan katsoa itselleen sopivan ajankohdan mennä valitsemaan seuraavaa mieluisaa suhdetta. Ehkä se niin meneekin, jos lopulta on ihan sama kenen kanssa sitä on. Mutta jotkut tapaa niitä oikeasti kolahtavia 1-2 elämässä, niin silloin tilanteeseen suhtautuu vähän eri vakavuudella. Yhdessä vaakakupissa on se miten pitäisi toimia ollakseen av-raadin mukaan hyvä ihminen, ja toisessa on se ihminen joka tuntuu oikeammalta kuin kukaan koskaan aiemmin. Jokainen tekee oman valintansa sen mukaan kumman kanssa on helpompi elää - mammojen paheksunnan vai rakkauden menettämisen.
Entäpä jos käykin niin että sen oikeamman tuntuisen matkaan lähtee lennosta polttaen käytännössä kaiken takanaan ja sitten parin kolmen vuoden kuluttua se oikeampi toteaakin että HÄN haluaa jotain muuta ja eroaa. Onko kaikki sen jälkeen vain korviketta? Tarvetta että edes on joku ettei vaan tarvitse olla yksin ja kohdata itseään ja elämänvalintojensa seurauksia.
Tuollainen on henkisesti vaarallinen sille korvikkeelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Naisten seuraa siedetään yhden asian takia.
Niin epäkypsät miehet tekevät
Tasapainoinen, ajatteleva ja viisas hakee ja saa suhteesta niin paljon enemmän kuin ymmärrätkään
Ymmärrän, että on lohduttava ajatus, että exä ei käsittele eroaan ja uusi suhde on vain laastari, mutta se ei välttämättä pidä paikkaansa.
Kun itse erosin pitkästä suhteesta, olin käsitellyt koko homman jo sillä hetkellä, kun aloitin erosta keskustelemisen silloisen puolison kanssa. Lähes välittömästi törmäsin uuteen mieheen ja nyt ollaan hänen kanssaan oltu jo pidempään, kuin tuo edellinen suhteeni kesti. En ole edelliselle suhteelle erilleenmuuton jälkeen uhrannut ajatustakaan, eikä ainakaan tässä reilussa kymmenessä vuodessa ole mitään tunteita "puskenut pintaan", kuten joku tässä ketjussa väitti tapahtuvan. Tämä johtuu siitä, että suhde ja ero tosiaan oli käsitelty jo suhteen loppuaikoina.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hän on käsitellyt asian jo ennen eroa. Näin mulle kävi. Kun tuli lopullinen ero, niin asia oli ihan selvä mulle eikä sitä eroa tarvinnut enää vatvoa.
Eihän siinä ole pelkästään siitä kyse, vaan siitä, että oppii elämään myös yksin. Sellaiset suhteesta toiseen siirtyvät ei oikein seiso omilla jaloillaan. Heti ovat jonku kanssa kun on joku johon nojata. Eikä ole niin paljon annettavaa uuteen suhteeseen. Noin pääsääntöisesti.
Riippuu miksi siihen uuteen suhteeseen lähdetään. Joskus siksi, että pelätään olla yksin. Ja joskus taas on ollut vakaa aie olla yksin, ja sitten elämä lyökin etten ihmisen jota ei vaan pysty ohittamaan.
Tuo kertoo juuri pelosta olla yksin. Pelosta seistä omilla jaloillaan. Salamarakastumiset jos niitä tavaksi asti elämässä kertovat jostain käsittelemättömistä asioista. Ja ne ihan oman itsensä ja myös mahdollisten uusien parisuhteiden vuoksi pitään pohjiaan myöten pöyhiä yksin. Vastuullinen ihminen ei käytä kumppaneitaan tunteidensa kaatopaikkoina.
Niin, JOS ne salamarakastumiset ovat tapa. On myös mahdollista kohdata vaikealla hetkellä joku, joka tuntuu aidosti oikeammalta kuin kukaan muu koskaan. Ulkoapäin on joskus vaikea erottaa kummasta on kyse. Paitsi nämä jätettyä lohduttavat "tietäjät", joiden mielestä kaikki uudet suhteet menee samaan nippuun jossa kaikki merkityksettömiä laastareita.
Niin. Vahva ihminen ei hae vaikeuksiin suhteessa ratkaisua salasuhteella.
Huoh. Edelleen, ei kaikki hakemalla hae mitään salasuhdetta tai uutta suhdetta. Tai ylipäänsä hae suhteelta mitään "ratkaisua". Joskus se oikeasti sopiva vaan tulee elämään väärällä hetkellä, ja sen kanssa on elettävä.
Osa tuntuu ajattelevan, että elämä on joku ikuinen sopivien kumppaneiden karkkikauppa, jossa voi vaan katsoa itselleen sopivan ajankohdan mennä valitsemaan seuraavaa mieluisaa suhdetta. Ehkä se niin meneekin, jos lopulta on ihan sama kenen kanssa sitä on. Mutta jotkut tapaa niitä oikeasti kolahtavia 1-2 elämässä, niin silloin tilanteeseen suhtautuu vähän eri vakavuudella. Yhdessä vaakakupissa on se miten pitäisi toimia ollakseen av-raadin mukaan hyvä ihminen, ja toisessa on se ihminen joka tuntuu oikeammalta kuin kukaan koskaan aiemmin. Jokainen tekee oman valintansa sen mukaan kumman kanssa on helpompi elää - mammojen paheksunnan vai rakkauden menettämisen.
Entäpä jos käykin niin että sen oikeamman tuntuisen matkaan lähtee lennosta polttaen käytännössä kaiken takanaan ja sitten parin kolmen vuoden kuluttua se oikeampi toteaakin että HÄN haluaa jotain muuta ja eroaa. Onko kaikki sen jälkeen vain korviketta? Tarvetta että edes on joku ettei vaan tarvitse olla yksin ja kohdata itseään ja elämänvalintojensa seurauksia.
Puhutko nyt jostain yksittäisestä tapauksesta? Paha ottaa sellaiseen mitään kantaa tuntematta henkilöitä. Jos nyt yleisellä tasolla puhutaan, niin kyllä, joskus käy niin että se oikealtakin tuntunut suhde päättyy aikanaan. Joku ottaa sen jälkeen laastarisuhteen, joku on jonkin aikaa yksin. Sen näkee sitten aikanaan, jos se lennosta vaihdettu suhde ylipäänsä päättyy. Mutta ei se aina mene niin, että kerran lennosta vaihtava hakee aina pakkomielteisesti uutta suhdetta.
En siis väitä, etteikö näitä läheisriippuvaisia suhteesta toiseen hyppijöitä olisi olemassa. Toki on ja paljon onkin. Mutta väitän, ettei kaikki kerran elämässä lennosta vaihtavat ole näitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hän on käsitellyt asian jo ennen eroa. Näin mulle kävi. Kun tuli lopullinen ero, niin asia oli ihan selvä mulle eikä sitä eroa tarvinnut enää vatvoa.
Eihän siinä ole pelkästään siitä kyse, vaan siitä, että oppii elämään myös yksin. Sellaiset suhteesta toiseen siirtyvät ei oikein seiso omilla jaloillaan. Heti ovat jonku kanssa kun on joku johon nojata. Eikä ole niin paljon annettavaa uuteen suhteeseen. Noin pääsääntöisesti.
Riippuu miksi siihen uuteen suhteeseen lähdetään. Joskus siksi, että pelätään olla yksin. Ja joskus taas on ollut vakaa aie olla yksin, ja sitten elämä lyökin etten ihmisen jota ei vaan pysty ohittamaan.
Tuo kertoo juuri pelosta olla yksin. Pelosta seistä omilla jaloillaan. Salamarakastumiset jos niitä tavaksi asti elämässä kertovat jostain käsittelemättömistä asioista. Ja ne ihan oman itsensä ja myös mahdollisten uusien parisuhteiden vuoksi pitään pohjiaan myöten pöyhiä yksin. Vastuullinen ihminen ei käytä kumppaneitaan tunteidensa kaatopaikkoina.
Niin, JOS ne salamarakastumiset ovat tapa. On myös mahdollista kohdata vaikealla hetkellä joku, joka tuntuu aidosti oikeammalta kuin kukaan muu koskaan. Ulkoapäin on joskus vaikea erottaa kummasta on kyse. Paitsi nämä jätettyä lohduttavat "tietäjät", joiden mielestä kaikki uudet suhteet menee samaan nippuun jossa kaikki merkityksettömiä laastareita.
Niin. Vahva ihminen ei hae vaikeuksiin suhteessa ratkaisua salasuhteella.
Vastuuntoinen ihminen ainakin ottaa puheeksi suhteen ongelmat. Ap kertoi, että käyneet pari kertaa pariterapiassa ja pso sitten sanonut, että haluaa erota. Onko tuossa työnnetty päätä pensaaseen eikä nostettu kissaa pöydälle. No kaikenlaista. Apua kannattaa hakea, jos kokee vielä tuonkin jälkeen rakastavansa, että pääsee omilleen vaikeaksi kokemassaan tilanteessaan.
Eiköhän se ongelma ole juuri siinä, Ap:n puoliso ei enää rakasta. Mies on tajunnut terapiassa, ettei halua enää olla kyseisessä suhteessa eikä näe että se asia terapiaa jatkamalla enää muuttuisi. Minusta nämä ovat vähän läheisriippuvaisia puheita, että suhdetta pitäisi viimeiseen asti verenmaku suussa vaan korjata ja korjata, vaikka sisimmässään on jo tajunnut että on yksinkertaisesti valittu väärä kumppani. Sekin on omalla tavallaan vastuuntuntoa, että viheltää pelin poikki silloin kun ymmärtää sen omalta osaltaan toivottomaksi. Eikä vaan loputtomiin ravaa terapiassa höpisemässä jotain ympäripyöreää yrittämisestä, kun ei siihen itsekään enää usko.
Niin. Pidemmässä suhteessa rakkaus onkin jotain muuta kuin alkuhuumaa. Alkuhuuman kaltaista olotilaa hakevat ovat koko elämänsä suhde-/avioliittokarusellisessa. Onko se heille itselleenkään hyväksi? Kumppaneille ei ainakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hän on käsitellyt asian jo ennen eroa. Näin mulle kävi. Kun tuli lopullinen ero, niin asia oli ihan selvä mulle eikä sitä eroa tarvinnut enää vatvoa.
Eihän siinä ole pelkästään siitä kyse, vaan siitä, että oppii elämään myös yksin. Sellaiset suhteesta toiseen siirtyvät ei oikein seiso omilla jaloillaan. Heti ovat jonku kanssa kun on joku johon nojata. Eikä ole niin paljon annettavaa uuteen suhteeseen. Noin pääsääntöisesti.
Riippuu miksi siihen uuteen suhteeseen lähdetään. Joskus siksi, että pelätään olla yksin. Ja joskus taas on ollut vakaa aie olla yksin, ja sitten elämä lyökin etten ihmisen jota ei vaan pysty ohittamaan.
Tuo kertoo juuri pelosta olla yksin. Pelosta seistä omilla jaloillaan. Salamarakastumiset jos niitä tavaksi asti elämässä kertovat jostain käsittelemättömistä asioista. Ja ne ihan oman itsensä ja myös mahdollisten uusien parisuhteiden vuoksi pitään pohjiaan myöten pöyhiä yksin. Vastuullinen ihminen ei käytä kumppaneitaan tunteidensa kaatopaikkoina.
Niin, JOS ne salamarakastumiset ovat tapa. On myös mahdollista kohdata vaikealla hetkellä joku, joka tuntuu aidosti oikeammalta kuin kukaan muu koskaan. Ulkoapäin on joskus vaikea erottaa kummasta on kyse. Paitsi nämä jätettyä lohduttavat "tietäjät", joiden mielestä kaikki uudet suhteet menee samaan nippuun jossa kaikki merkityksettömiä laastareita.
Niin. Vahva ihminen ei hae vaikeuksiin suhteessa ratkaisua salasuhteella.
Huoh. Edelleen, ei kaikki hakemalla hae mitään salasuhdetta tai uutta suhdetta. Tai ylipäänsä hae suhteelta mitään "ratkaisua". Joskus se oikeasti sopiva vaan tulee elämään väärällä hetkellä, ja sen kanssa on elettävä.
Osa tuntuu ajattelevan, että elämä on joku ikuinen sopivien kumppaneiden karkkikauppa, jossa voi vaan katsoa itselleen sopivan ajankohdan mennä valitsemaan seuraavaa mieluisaa suhdetta. Ehkä se niin meneekin, jos lopulta on ihan sama kenen kanssa sitä on. Mutta jotkut tapaa niitä oikeasti kolahtavia 1-2 elämässä, niin silloin tilanteeseen suhtautuu vähän eri vakavuudella. Yhdessä vaakakupissa on se miten pitäisi toimia ollakseen av-raadin mukaan hyvä ihminen, ja toisessa on se ihminen joka tuntuu oikeammalta kuin kukaan koskaan aiemmin. Jokainen tekee oman valintansa sen mukaan kumman kanssa on helpompi elää - mammojen paheksunnan vai rakkauden menettämisen.
Entäpä jos käykin niin että sen oikeamman tuntuisen matkaan lähtee lennosta polttaen käytännössä kaiken takanaan ja sitten parin kolmen vuoden kuluttua se oikeampi toteaakin että HÄN haluaa jotain muuta ja eroaa. Onko kaikki sen jälkeen vain korviketta? Tarvetta että edes on joku ettei vaan tarvitse olla yksin ja kohdata itseään ja elämänvalintojensa seurauksia.
Tuollainen on henkisesti vaarallinen sille korvikkeelle.
Riippuu korvikkeesta. On myös mahdollista etsiä kevyeen tapailuun sellainen henkilö, joka ei itsekään syystä tai toisesta etsi vakavaa suhdetta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hän on käsitellyt asian jo ennen eroa. Näin mulle kävi. Kun tuli lopullinen ero, niin asia oli ihan selvä mulle eikä sitä eroa tarvinnut enää vatvoa.
Eihän siinä ole pelkästään siitä kyse, vaan siitä, että oppii elämään myös yksin. Sellaiset suhteesta toiseen siirtyvät ei oikein seiso omilla jaloillaan. Heti ovat jonku kanssa kun on joku johon nojata. Eikä ole niin paljon annettavaa uuteen suhteeseen. Noin pääsääntöisesti.
Riippuu miksi siihen uuteen suhteeseen lähdetään. Joskus siksi, että pelätään olla yksin. Ja joskus taas on ollut vakaa aie olla yksin, ja sitten elämä lyökin etten ihmisen jota ei vaan pysty ohittamaan.
Tuo kertoo juuri pelosta olla yksin. Pelosta seistä omilla jaloillaan. Salamarakastumiset jos niitä tavaksi asti elämässä kertovat jostain käsittelemättömistä asioista. Ja ne ihan oman itsensä ja myös mahdollisten uusien parisuhteiden vuoksi pitään pohjiaan myöten pöyhiä yksin. Vastuullinen ihminen ei käytä kumppaneitaan tunteidensa kaatopaikkoina.
Niin, JOS ne salamarakastumiset ovat tapa. On myös mahdollista kohdata vaikealla hetkellä joku, joka tuntuu aidosti oikeammalta kuin kukaan muu koskaan. Ulkoapäin on joskus vaikea erottaa kummasta on kyse. Paitsi nämä jätettyä lohduttavat "tietäjät", joiden mielestä kaikki uudet suhteet menee samaan nippuun jossa kaikki merkityksettömiä laastareita.
Niin. Vahva ihminen ei hae vaikeuksiin suhteessa ratkaisua salasuhteella.
Vastuuntoinen ihminen ainakin ottaa puheeksi suhteen ongelmat. Ap kertoi, että käyneet pari kertaa pariterapiassa ja pso sitten sanonut, että haluaa erota. Onko tuossa työnnetty päätä pensaaseen eikä nostettu kissaa pöydälle. No kaikenlaista. Apua kannattaa hakea, jos kokee vielä tuonkin jälkeen rakastavansa, että pääsee omilleen vaikeaksi kokemassaan tilanteessaan.
Eiköhän se ongelma ole juuri siinä, Ap:n puoliso ei enää rakasta. Mies on tajunnut terapiassa, ettei halua enää olla kyseisessä suhteessa eikä näe että se asia terapiaa jatkamalla enää muuttuisi. Minusta nämä ovat vähän läheisriippuvaisia puheita, että suhdetta pitäisi viimeiseen asti verenmaku suussa vaan korjata ja korjata, vaikka sisimmässään on jo tajunnut että on yksinkertaisesti valittu väärä kumppani. Sekin on omalla tavallaan vastuuntuntoa, että viheltää pelin poikki silloin kun ymmärtää sen omalta osaltaan toivottomaksi. Eikä vaan loputtomiin ravaa terapiassa höpisemässä jotain ympäripyöreää yrittämisestä, kun ei siihen itsekään enää usko.
Niin. Pidemmässä suhteessa rakkaus onkin jotain muuta kuin alkuhuumaa. Alkuhuuman kaltaista olotilaa hakevat ovat koko elämänsä suhde-/avioliittokarusellisessa. Onko se heille itselleenkään hyväksi? Kumppaneille ei ainakaan.
Rakkaus on tosiaan eri asia kuin alkuhuuma. Ja minä puhuin nimenomaan rakkauden loppumisesta, en alkuhuuman.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuollainen ex vaikuttaa epäkypsältä. Nopea meno uuteen suhteeseen kun edellinen juuri päättynyt kertoo siitä ettei osaa olla yksin eikä käsittele asioita. Jos ei osaa olla yksin niin ei osaa olla kenenkään muunkaan kanssa. Tuo uusi suhde ei tule kestämään. Mutta älä sä ota sitä takas jos pian alkaa ruinaamaan. Löydät varmasti jonkun muun hyvän kumppanin.
Monesti etenkin jättäjä prosessoi sitä eroa jo suhteen aikana. Voi olla, että laukut pakataan vasta siinä vaiheessa kun koko asia on jo omassa mielessä käsitelty loppuun.
Minä taas en usko siihen, että jos toisesta olet koko sydämestäsi välittänyt ja halunnut olla hänen kanssaan aidolla ajatuksella elämäsi loppuun saakka, niin et sinä noita juttuja ennakkoon pysty niin täysin käsittelemään, että olet samantien valmis uuteen suhteeseen. Se on hieman sama asia kuin sinulle rakas ihminen sairastaa pitkään syöpää ennen kuolemaansa. Voit käsitellä asiaa jossain määrin ja valmistautua tulevaan, mutta et sinä sillä lopullisella kuolinhetkellä vaan olkia kohauta ja totea, että onneksi olin jo käsitellyt asian.
Vähemmän tärkeiden ihmisten kanssa onnistuu, mutta ei aidosti rakkaiden.
Pitkästä suhteesta erotessa se ihminen ei välttämättä ole ollut rakas enää pitkään aikaan, vaan välit ovat olleet kaverilliset, kämppisten välit. Pitkästä suhteesta eroajatukset eivät yleensä synny hetkessä, ellei kyse ole jostain akuutista kriisistä, vaan pitkän ajan kipinän puutteen vuoksi. Näissä tilanteissa osa ihmisistä on puinut ja käsitellyt sitä rakkauden puutetta ja tulevaa eroa jo vuosia ja eron ja erilleenmuuton koittaessa on "valmis".
Kuolemaan vertaaminen on typerää, koska siinä se läheinen säilyy kyllä normaalisti rakkaana ja tärkeänä loppuun asti, erotessa ei aina.
Vierailija kirjoitti:
Paljon jää elämältä saamatta kun uskallyd elää puuttuu. Lannistuminen käpertää. Minutkin on jätetty tuskallisesti, mutta järkeilin, että maailmassa on mieletön määrä ihmisiä, jotka voisivat rakastaa minua kunhan saisivat vain sen tilaisuuden. Löysin onneni 24 vuotta sitten.
Ei jää. Elämä on paljon muutakin kuin parisuhde. Itseasiassa elämäni on paljon henkisesti rikkaampaa nyt, kun elän vain itselleni, eikä tarvitse huomioida ketään toista, eikä toisten tarpeita, eikä tehdä kompromisseja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulle on se ja sama kestääkö suhde vai ei. Minä alan rakentaa uutta elämää itselleni ja lapselleni kunhan jaloilleni pääsen. Sen tiedän, että miehellä on ollut tapana siirtyä suhteesta toiseen hyvin nopeasti, oli minutkin tavatessaan tekemässä eroa ja uskoin häntä silloin, jälkeenpäin mietin mikähän oli silloisen naisystävän käsitys suhteen tilasta. Mitä tulee meihin, hän ei puhunut mitään eron suuntaistakaan aiemmin, ei mitään merkkejä siihen liittyen, päinvastoin. Silti siellä uusi nainen nyt sisustaa kotia jossa minä hetki sitten asuin. Terapiassakin sivuutti sujuvasti oman osuutensa asioissa ja syötti minun ajatuksikseni asioita jotka eivät pidä paikkaansa. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuollainen ex vaikuttaa epäkypsältä. Nopea meno uuteen suhteeseen kun edellinen juuri päättynyt kertoo siitä ettei osaa olla yksin eikä käsittele asioita. Jos ei osaa olla yksin niin ei osaa olla kenenkään muunkaan kanssa. Tuo uusi suhde ei tule kestämään. Mutta älä sä ota sitä takas jos pian alkaa ruinaamaan. Löydät varmasti jonkun muun hyvän kumppanin.
Monesti etenkin jättäjä prosessoi sitä eroa jo suhteen aikana. Voi olla, että laukut pakataan vasta siinä vaiheessa kun koko asia on jo omassa mielessä käsitelty loppuun.
Minä taas en usko siihen, että jos toisesta olet koko sydämestäsi välittänyt ja halunnut olla hänen kanssaan aidolla ajatuksella elämäsi loppuun saakka, niin et sinä noita juttuja ennakkoon pysty niin täysin käsittelemään, että olet samantien valmis uuteen suhteeseen. Se on hieman sama asia kuin sinulle rakas ihminen sairastaa pitkään syöpää ennen kuolemaansa. Voit käsitellä asiaa jossain määrin ja valmistautua tulevaan, mutta et sinä sillä lopullisella kuolinhetkellä vaan olkia kohauta ja totea, että onneksi olin jo käsitellyt asian.
Vähemmän tärkeiden ihmisten kanssa onnistuu, mutta ei aidosti rakkaiden.Pitkästä suhteesta erotessa se ihminen ei välttämättä ole ollut rakas enää pitkään aikaan, vaan välit ovat olleet kaverilliset, kämppisten välit. Pitkästä suhteesta eroajatukset eivät yleensä synny hetkessä, ellei kyse ole jostain akuutista kriisistä, vaan pitkän ajan kipinän puutteen vuoksi. Näissä tilanteissa osa ihmisistä on puinut ja käsitellyt sitä rakkauden puutetta ja tulevaa eroa jo vuosia ja eron ja erilleenmuuton koittaessa on "valmis".
Kuolemaan vertaaminen on typerää, koska siinä se läheinen säilyy kyllä normaalisti rakkaana ja tärkeänä loppuun asti, erotessa ei aina.
Samaa mieltä tuosta kuolemavertauksesta. Siinä ero tulee sairauden pakottamana, vaikka itse kuinka rakastaisi ja haluaisi pitää toisesta kiinni. Erossa on sen sijaan kyse siitä, että toinen vapaaehtoisesti ja omalla päätöksellään lopettaa suhteen. Siinä on yleensä rakkaus jo aikapäiviä sitten kuihtunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paljon jää elämältä saamatta kun uskallyd elää puuttuu. Lannistuminen käpertää. Minutkin on jätetty tuskallisesti, mutta järkeilin, että maailmassa on mieletön määrä ihmisiä, jotka voisivat rakastaa minua kunhan saisivat vain sen tilaisuuden. Löysin onneni 24 vuotta sitten.
Ei jää. Elämä on paljon muutakin kuin parisuhde. Itseasiassa elämäni on paljon henkisesti rikkaampaa nyt, kun elän vain itselleni, eikä tarvitse huomioida ketään toista, eikä toisten tarpeita, eikä tehdä kompromisseja.
Sivusta, mutta olen oikeastaan hieman kateellinen. Itsekin haluaisin oppia elämään täyttä elämää yksin. Ilman tätä raastavaa tunnetta, että jotain puuttuu.
Mä olen tämmöinen lennosta otettu. 13 v onnellista avioliittoa nyt takana.
Joskus se uusi vaan on se oikea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paljon jää elämältä saamatta kun uskallyd elää puuttuu. Lannistuminen käpertää. Minutkin on jätetty tuskallisesti, mutta järkeilin, että maailmassa on mieletön määrä ihmisiä, jotka voisivat rakastaa minua kunhan saisivat vain sen tilaisuuden. Löysin onneni 24 vuotta sitten.
Ei jää. Elämä on paljon muutakin kuin parisuhde. Itseasiassa elämäni on paljon henkisesti rikkaampaa nyt, kun elän vain itselleni, eikä tarvitse huomioida ketään toista, eikä toisten tarpeita, eikä tehdä kompromisseja.
Sivusta, mutta olen oikeastaan hieman kateellinen. Itsekin haluaisin oppia elämään täyttä elämää yksin. Ilman tätä raastavaa tunnetta, että jotain puuttuu.
Terapia ja self help. Vaatii kyllä omaa duunia. Vähän kuin menisi salille muokkaamaan kehoa.
Joskus se uusi tottakai on oikea, aina löytyy poikkeuksia asiassa kun asiassa. Silti kyllä valtaosa tällaisista tietämistäni suhteista on päättynyt muutaman vuoden sisällä ja yleensä samalla tyylillä millä ovat alkaneetkin. On sitä paitsi vielä eri asia sattumalta tavata joku uusi vaikka kolmen viikon kuluttua erosta kun rakennella uutta suhdetta ennen kuin edellinen on edes päättynyt.
Vierailija kirjoitti:
Mä olen tämmöinen lennosta otettu. 13 v onnellista avioliittoa nyt takana.
Joskus se uusi vaan on se oikea.
Ethän sinä vielä voi tietää, kestääkö tuo onni loppuun saakka?
Vierailija kirjoitti:
Minulle on se ja sama kestääkö suhde vai ei. Minä alan rakentaa uutta elämää itselleni ja lapselleni kunhan jaloilleni pääsen. Sen tiedän, että miehellä on ollut tapana siirtyä suhteesta toiseen hyvin nopeasti, oli minutkin tavatessaan tekemässä eroa ja uskoin häntä silloin, jälkeenpäin mietin mikähän oli silloisen naisystävän käsitys suhteen tilasta. Mitä tulee meihin, hän ei puhunut mitään eron suuntaistakaan aiemmin, ei mitään merkkejä siihen liittyen, päinvastoin. Silti siellä uusi nainen nyt sisustaa kotia jossa minä hetki sitten asuin. Terapiassakin sivuutti sujuvasti oman osuutensa asioissa ja syötti minun ajatuksikseni asioita jotka eivät pidä paikkaansa. Ap
Miten pitkä teidän suhteenne oli ja miten pitkä sen exän kanssa, jonka kanssa oli sinut tavatessa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle on se ja sama kestääkö suhde vai ei. Minä alan rakentaa uutta elämää itselleni ja lapselleni kunhan jaloilleni pääsen. Sen tiedän, että miehellä on ollut tapana siirtyä suhteesta toiseen hyvin nopeasti, oli minutkin tavatessaan tekemässä eroa ja uskoin häntä silloin, jälkeenpäin mietin mikähän oli silloisen naisystävän käsitys suhteen tilasta. Mitä tulee meihin, hän ei puhunut mitään eron suuntaistakaan aiemmin, ei mitään merkkejä siihen liittyen, päinvastoin. Silti siellä uusi nainen nyt sisustaa kotia jossa minä hetki sitten asuin. Terapiassakin sivuutti sujuvasti oman osuutensa asioissa ja syötti minun ajatuksikseni asioita jotka eivät pidä paikkaansa. Ap
Miten pitkä teidän suhteenne oli ja miten pitkä sen exän kanssa, jonka kanssa oli sinut tavatessa?
Noin neljä vuotta meillä, exänsä kanssa olivat parin vuoden ajan, tarkempaa käsitystä ei ole. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle on se ja sama kestääkö suhde vai ei. Minä alan rakentaa uutta elämää itselleni ja lapselleni kunhan jaloilleni pääsen. Sen tiedän, että miehellä on ollut tapana siirtyä suhteesta toiseen hyvin nopeasti, oli minutkin tavatessaan tekemässä eroa ja uskoin häntä silloin, jälkeenpäin mietin mikähän oli silloisen naisystävän käsitys suhteen tilasta. Mitä tulee meihin, hän ei puhunut mitään eron suuntaistakaan aiemmin, ei mitään merkkejä siihen liittyen, päinvastoin. Silti siellä uusi nainen nyt sisustaa kotia jossa minä hetki sitten asuin. Terapiassakin sivuutti sujuvasti oman osuutensa asioissa ja syötti minun ajatuksikseni asioita jotka eivät pidä paikkaansa. Ap
Miten pitkä teidän suhteenne oli ja miten pitkä sen exän kanssa, jonka kanssa oli sinut tavatessa?
Noin neljä vuotta meillä, exänsä kanssa olivat parin vuoden ajan, tarkempaa käsitystä ei ole. Ap
Vielä jäin miettimään, että asuiko mies tuossa samassa kodissa sen exänkin kanssa?
Paljon jää elämältä saamatta kun uskallyd elää puuttuu. Lannistuminen käpertää. Minutkin on jätetty tuskallisesti, mutta järkeilin, että maailmassa on mieletön määrä ihmisiä, jotka voisivat rakastaa minua kunhan saisivat vain sen tilaisuuden. Löysin onneni 24 vuotta sitten.