Lue keskustelun säännöt.
Kun ex hyppää suoraan uuteen suhteeseen
14.08.2023 |
Sattuu ihan hirveästi. Tietenkin hänellä on oikeus tehdä erottuamme mitä haluaa en sitä tarkoita, mutta kun itse on hirveissä tuskissa tuntuu käsittämättömältä miten toinen voi vaan loikata suoraan uuteen suhteeseen ja käytännössä saman katon alle heti kun olen hädin tuskin saanut kalusteeni kannettua ulos. En vaan pysty ymmärtämään ja tuntuu niin pahalta. Muita saman kokeneita?
Kommentit (210)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näillä jotka siirtyvät suoraan suhteesta toiseen on niin paljon jo psyykkisiä ongelmia ennen eroa ja eron jälkeen, että ole onnellinen kun väistit luodin. Kyseiset henkilöt eivät osaa käsitellä tunteitaan vaan on helpompaa vaan siirtyä koko ajan eteenpäin. Mutta mutta. Kyllä se romahdus jossain vaiheessa tulee vastaan ja sitten se vasta onkin paha. Ei sitä karkuun pääse. Tunteet on pakko käsitellä joskus. Parempi ennen kuin myöhään.
Itse erosin tammikuussa paskasta suhteesta josta olin tehnyt henkisesti eroa jo pitkään. Käsiteltävä tunteeni: helpotus. Maaliskuussa tapasin elämäni rakkauden. En epäröinyt, tartuin onneen.
Palaapa asiaa parin vuoden päästä.
Sanotaan näin että jos tää nykyinen suhde loppuu, sitten putoan korkealta ja kovaa. Mutta se entinen? Evvk. On suhteita ja sitten on suhteita.
Sinusta en tiedä mutta sanotaanko näin että joillekin se tippuminen kovaa ja korkealta on täysin oikein ja voi jopa opettaa heitä kasvamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuollainen ex vaikuttaa epäkypsältä. Nopea meno uuteen suhteeseen kun edellinen juuri päättynyt kertoo siitä ettei osaa olla yksin eikä käsittele asioita. Jos ei osaa olla yksin niin ei osaa olla kenenkään muunkaan kanssa. Tuo uusi suhde ei tule kestämään. Mutta älä sä ota sitä takas jos pian alkaa ruinaamaan. Löydät varmasti jonkun muun hyvän kumppanin.
Olin eroa halunnut osapuoli ja punninnut asiaa kauan. Yritin keskustella puolison kanssa, mutta hänestä kaikki oli hyvin. Erotessamme tapasin uuden puolisoni samaan aikaan muuttoni kanssa ja olemme olleet siitä asti 14 vuotta yhdessä, onnellisesti ja ilman aiemman suhteen ongelmia.
Ihmisiä on erilaisia ja niin on kertomuksia tapahtuneestakin.
Minä en ole oikein ikinä ymmärtänyt tätä "yritin keskustella, mutta hänestä oli kaikki hyvin"-syndroomaa. Jos kerrot, että sinusta kaikki ei ole hyvin, niin eihän sitä voi toinen ohittaa kertomalla, että onpas.
Mietin aina näissä tapauksissa, että oletteko te tietoisia, että saatte ottaa sen eron ihan siltä seisomalta, kun koette, että asiat eivät ole hyvin, sanoi toinen siihen mitä hyvänsä?
En nyt tarkoita olla ilkeä, vaan kysyn tätä, kun tuntuu, että jotenkin pidetään parempana jäädä siihen roikkumaan, erota sitten roikkumisen jälkeen joka tapauksessa ja ohimennen vielä satuttaa aloittamalla suhde heti eron jälkeen/jo yhdessä olon aikana.
Siis toisin sanoen: kun tiedetään, että ero tästä tulee,niin tuntuuhan se epäreilulta, että sitä jäädään käsittelemään siihen suhteeseen, eikä vain erota ja aleta käsitellä itsekin eroaan yksin, ilman sitä suhdetta.
Mieheni hyppäsi edellisestä avoliitostaan suoraa seuraavaan eli minuun . Exänsä oli jatkanut sivusuhdettaan jo vuoden ja nukkuivat eri huoneissa . Nainen taisi olla jo raskaanakin salarakkaalleen tuossa vaiheessa .
Me erottiin yhteisymmäryksessä. Exä pamautti itsensä paksuksi uuden miehen kanssa n. 4kk erosta. Lähinnä asia mietitytti, mutta en antanut sen häiritä omaa elämää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen tämmöinen lennosta otettu. 13 v onnellista avioliittoa nyt takana.
Joskus se uusi vaan on se oikea.
Ethän sinä vielä voi tietää, kestääkö tuo onni loppuun saakka?
No sen tiedän, ettei se miehen edellinen suhde kestänyt. KUKAAN ei tiedä kuinka kauan suhde tulee kestämään, se toinen voi kuolla vaikka tänään.
Pointti on, ettei kaikki uudet suhteet ole laastareita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen tämmöinen lennosta otettu. 13 v onnellista avioliittoa nyt takana.
Joskus se uusi vaan on se oikea.
Ethän sinä vielä voi tietää, kestääkö tuo onni loppuun saakka?
No sen tiedän, ettei se miehen edellinen suhde kestänyt. KUKAAN ei tiedä kuinka kauan suhde tulee kestämään, se toinen voi kuolla vaikka tänään.
Pointti on, ettei kaikki uudet suhteet ole laastareita.
Ei missään ole sanottu että kaikki ovat laastareita. Mutta se on hyvä tiedostaa että suuri osa on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuollainen ex vaikuttaa epäkypsältä. Nopea meno uuteen suhteeseen kun edellinen juuri päättynyt kertoo siitä ettei osaa olla yksin eikä käsittele asioita. Jos ei osaa olla yksin niin ei osaa olla kenenkään muunkaan kanssa. Tuo uusi suhde ei tule kestämään. Mutta älä sä ota sitä takas jos pian alkaa ruinaamaan. Löydät varmasti jonkun muun hyvän kumppanin.
Olin eroa halunnut osapuoli ja punninnut asiaa kauan. Yritin keskustella puolison kanssa, mutta hänestä kaikki oli hyvin. Erotessamme tapasin uuden puolisoni samaan aikaan muuttoni kanssa ja olemme olleet siitä asti 14 vuotta yhdessä, onnellisesti ja ilman aiemman suhteen ongelmia.
Ihmisiä on erilaisia ja niin on kertomuksia tapahtuneestakin.Minä en ole oikein ikinä ymmärtänyt tätä "yritin keskustella, mutta hänestä oli kaikki hyvin"-syndroomaa. Jos kerrot, että sinusta kaikki ei ole hyvin, niin eihän sitä voi toinen ohittaa kertomalla, että onpas.
Mietin aina näissä tapauksissa, että oletteko te tietoisia, että saatte ottaa sen eron ihan siltä seisomalta, kun koette, että asiat eivät ole hyvin, sanoi toinen siihen mitä hyvänsä?
En nyt tarkoita olla ilkeä, vaan kysyn tätä, kun tuntuu, että jotenkin pidetään parempana jäädä siihen roikkumaan, erota sitten roikkumisen jälkeen joka tapauksessa ja ohimennen vielä satuttaa aloittamalla suhde heti eron jälkeen/jo yhdessä olon aikana.
Siis toisin sanoen: kun tiedetään, että ero tästä tulee,niin tuntuuhan se epäreilulta, että sitä jäädään käsittelemään siihen suhteeseen, eikä vain erota ja aleta käsitellä itsekin eroaan yksin, ilman sitä suhdetta.
No tämä. Jos minä tosissani punnitsisin eroa ja näkisin sen oikeaksi, niin en minä jäisi yrittämään puhua sille toiselle, joka ei kuuntele tai halua asioista keskustella. Minä eroaisin ja olen eronnutkin vastaavassa tilanteessa. Mitä siinä enää mitkään keskustelut tai terapiat auttaa, antaa toiselle vain valheellisen kuvan suhteen tilasta.
Ja jos itse antaa valheellista kuvaa, "keskustelee" ja hyppää terapiassa, samalla kuin käsittelee kuitenkin etukäteen eroa, niin onpa omituista ihmetellä, miten se sitten toiselle puskista tulee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laastarisuhde.
Ei ole. Läheskään aina.
Eroava ihminen on jo pitkään miettinyt eroa.
Ja varsin useilla eronneilla on jo uusi kumppani / suhde valmiina.
Se suhde on vaan täydellisesti salattu niin puolisolta, työtovereilta, ystäviltä, kuin tutuiltakin.
Mies lähtee harvoin avio / avoliitosta, tai muusta parisuhteesta tai seurustelusuhteesta, täysin TYHJÄN PÄÄLLE.
Miehillä on lähes aina valmiiksi katsottuna, ainakin kiinnostava tapailukumppani, kun he välit katkaisevat, nykyiseen naiseensa/liittonsa.
Muistan nähneeni joskus ihan tutkimuksen, jonka mukaan yllättävän monilla sekä miehillä että naisilla on uusi katsottuna siinä kohtaa, kun erotaan entisestä suhteesta. Eli ei tuo päde pelkästään miehiin.
Itse olen tullut jätetyksi ja vaihdetuksi toiseen niin, että miehen uusi nainen oli mua nuorempi, kauniipi ja paremmassa ammatissa. Ei siinä oikeasti auta tuttujen lohduttelut tyyliin hyvä kun pääsit eroon tuollaisesta niljakkeesta, mies ei ymmärrä mitä sussa menetti tai ei suhde uuden naisen kanssa tule kestämään. Totta kai tilanne tuntuu pahalta ja saa tuntuakin! Jos alkaa valehdella itselleen ettei tunnu missään tai mollaa uutta kumppania jopa perusteetta, se vain pitkittää suruprosessia.
Ei kannata myöskään uskotella itselleen, että se jättäjä olisi surun murtama tai jättänyt tunteensa käsittelemättä, jos ei ole. Vaikka suru olisi itsellä päällimmäinen tunne, niin toisen kokemus voi olla hyvin erilainen. Se entinen kumppani voi olla vaikkapa helpottunut ja valmis heti uuteen suhteeseen.
Ylipäätään ei kannata keskittyä entisen kumppanin tunteisiin, elämään tai asioihin vaan omiin. Tietysti jos on yhteisiä lapsia, niin se verran pitää olla kiinnostunut, että varmistaa lasten saavan kaiken tarvitsemansa myös entisen kumppanin luona, mutta muutoin keskittyy omiin asioihin ja tunteisiin ja antaa eksän tehdä samoin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laastarisuhde.
Ei ole. Läheskään aina.
Eroava ihminen on jo pitkään miettinyt eroa.
Ja varsin useilla eronneilla on jo uusi kumppani / suhde valmiina.
Se suhde on vaan täydellisesti salattu niin puolisolta, työtovereilta, ystäviltä, kuin tutuiltakin.
Mies lähtee harvoin avio / avoliitosta, tai muusta parisuhteesta tai seurustelusuhteesta, täysin TYHJÄN PÄÄLLE.
Miehillä on lähes aina valmiiksi katsottuna, ainakin kiinnostava tapailukumppani, kun he välit katkaisevat, nykyiseen naiseensa/liittonsa.
Muistan nähneeni joskus ihan tutkimuksen, jonka mukaan yllättävän monilla sekä miehillä että naisilla on uusi katsottuna siinä kohtaa, kun erotaan entisestä suhteesta. Eli ei tuo päde pelkästään miehiin.
Itse olen tullut jätetyksi ja vaihdetuksi toiseen niin, että miehen uusi nainen oli mua nuorempi, kauniipi ja paremmassa ammatissa. Ei siinä oikeasti auta tuttujen lohduttelut tyyliin hyvä kun pääsit eroon tuollaisesta niljakkeesta, mies ei ymmärrä mitä sussa menetti tai ei suhde uuden naisen kanssa tule kestämään. Totta kai tilanne tuntuu pahalta ja saa tuntuakin! Jos alkaa valehdella itselleen ettei tunnu missään tai mollaa uutta kumppania jopa perusteetta, se vain pitkittää suruprosessia.
Ei kannata myöskään uskotella itselleen, että se jättäjä olisi surun murtama tai jättänyt tunteensa käsittelemättä, jos ei ole. Vaikka suru olisi itsellä päällimmäinen tunne, niin toisen kokemus voi olla hyvin erilainen. Se entinen kumppani voi olla vaikkapa helpottunut ja valmis heti uuteen suhteeseen.
Ylipäätään ei kannata keskittyä entisen kumppanin tunteisiin, elämään tai asioihin vaan omiin. Tietysti jos on yhteisiä lapsia, niin se verran pitää olla kiinnostunut, että varmistaa lasten saavan kaiken tarvitsemansa myös entisen kumppanin luona, mutta muutoin keskittyy omiin asioihin ja tunteisiin ja antaa eksän tehdä samoin.
Nyt tulee kyllä todella defensiivistä tavaraa. Tunnekylmät tyypit toki erikseen. Näitä on niiin nähty julkisuutta myöten että sitten kun ei menekään hommat lennosta vaihtaen putkeen niin kovuusmoodi joka läpinäkyvää tulee päälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näillä jotka siirtyvät suoraan suhteesta toiseen on niin paljon jo psyykkisiä ongelmia ennen eroa ja eron jälkeen, että ole onnellinen kun väistit luodin. Kyseiset henkilöt eivät osaa käsitellä tunteitaan vaan on helpompaa vaan siirtyä koko ajan eteenpäin. Mutta mutta. Kyllä se romahdus jossain vaiheessa tulee vastaan ja sitten se vasta onkin paha. Ei sitä karkuun pääse. Tunteet on pakko käsitellä joskus. Parempi ennen kuin myöhään.
Itse erosin tammikuussa paskasta suhteesta josta olin tehnyt henkisesti eroa jo pitkään. Käsiteltävä tunteeni: helpotus. Maaliskuussa tapasin elämäni rakkauden. En epäröinyt, tartuin onneen.
Palaapa asiaa parin vuoden päästä.
Sanotaan näin että jos tää nykyinen suhde loppuu, sitten putoan korkealta ja kovaa. Mutta se entinen? Evvk. On suhteita ja sitten on suhteita.
Sinusta en tiedä mutta sanotaanko näin että joillekin se tippuminen kovaa ja korkealta on täysin oikein ja voi jopa opettaa heitä kasvamaan.
Monilla meistä on ollut useita suhteita. Ne ovat loppuneet eri tavoin. Joskus on tiputtu, joskus on vaan oltu helpottuneita. Mä ymmärrän että tuntuu pahalta jos on tullut jätetyksi ja huomaa että jättäjälle se ei tuntunutkaan oikein miltään. Silloin se ei vaan ole ollut oikea ihminen. Ei se kuitenkaan tarkoita sitä että se jättäjä olisi paha tai tunnekylmä ihminen. Siinä suhteessa on vaan ehkä oltu vääristä syistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näillä jotka siirtyvät suoraan suhteesta toiseen on niin paljon jo psyykkisiä ongelmia ennen eroa ja eron jälkeen, että ole onnellinen kun väistit luodin. Kyseiset henkilöt eivät osaa käsitellä tunteitaan vaan on helpompaa vaan siirtyä koko ajan eteenpäin. Mutta mutta. Kyllä se romahdus jossain vaiheessa tulee vastaan ja sitten se vasta onkin paha. Ei sitä karkuun pääse. Tunteet on pakko käsitellä joskus. Parempi ennen kuin myöhään.
Itse erosin tammikuussa paskasta suhteesta josta olin tehnyt henkisesti eroa jo pitkään. Käsiteltävä tunteeni: helpotus. Maaliskuussa tapasin elämäni rakkauden. En epäröinyt, tartuin onneen.
Palaapa asiaa parin vuoden päästä.
Sanotaan näin että jos tää nykyinen suhde loppuu, sitten putoan korkealta ja kovaa. Mutta se entinen? Evvk. On suhteita ja sitten on suhteita.
Sinusta en tiedä mutta sanotaanko näin että joillekin se tippuminen kovaa ja korkealta on täysin oikein ja voi jopa opettaa heitä kasvamaan.
Monilla meistä on ollut useita suhteita. Ne ovat loppuneet eri tavoin. Joskus on tiputtu, joskus on vaan oltu helpottuneita. Mä ymmärrän että tuntuu pahalta jos on tullut jätetyksi ja huomaa että jättäjälle se ei tuntunutkaan oikein miltään. Silloin se ei vaan ole ollut oikea ihminen. Ei se kuitenkaan tarkoita sitä että se jättäjä olisi paha tai tunnekylmä ihminen. Siinä suhteessa on vaan ehkä oltu vääristä syistä.
Kuka on niin epäkypsä että menee vaikkapa avioliittoon vääristä syistä? Sanoo sitten varmaan lapsellekin että olet vääristä syistä johtuen maailmassa.
Aikamoista narsisimia oman itsensä kaiken yläpuolelle nostoa on tuollainen käytös.
Eli käyttää muita ihmisiä omien juttujensa hyväksi mutta en anna vastavuoroisesti mitään takaisin vaan pakenee ja ilkkuu lapsen synnyttäneelle exälle että lällälitilää olin kanssasi ja hankin lapsen kanssasi vääristä syistä.
Kas kun ei oikein kirjaa kirjoita exää nöyryyttääkseen ja uufen suhteen alkuhuumaa hehkuttaakseen. Sopimaton parisuhteisiin ja vanhemmaksi. Ei arvosta eikä kunnoita ketään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun exä pimirri " tätä työkaveria" vuosia..
Ihan kuin ei oltais tajuttu.
Kertoi miten työkaveri lähtee opiskelemaan yliopistoon.
Työkaveri valmistui... Työkaverin kanssa kalastamaan Lappiin/ Norjaan.
Työkaveri ...
Ja sitten kun exä oli " valmiina pakkaamaan" ketterästi ja läpinäkyvästi tavaransa...
Välivaiheena " Vuokra -asunnon ' kautta jotta olisi kuluja ja elatukset mahd. Maltillisia...
Muutto yhteen. Yhteiseen asuntolainaan työkaverin kanssa...
Seurailin kauan ja miten pyrkii pimittämään. Ja hyvin siitä sitten jaksoikin aloittaa omaa sotaansa kun ei asiat aina pyörähtäneet kuten halusi.
Ei ero ole maailmanloppu
Ala elää. Ero tuo vapautta ja ihan uusia vapauksia.
Vierailija kirjoitti:
Tämä kirjoitus on täynnä katkerien naisten vuodatusta ja miesten vähättelyä.
Suurin osa tämän tyyppisistä kirjoituksista täällä on kyllä naisten näkökulmasta kirjoitettuja. Näkisin sen johtuvan enemmän naisten taipumuksesta käsitellä asioita puhumalla (tai kirjoittamalla) kuin siitä, että miehet olisivat aina syypäitä. Jos miehet kirjoittaisivat tänne kokemuksistaan enemmän, varmasti naisetkin saisivat oman osansa moitteista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, miehethän vain keksivät mitä solvaavimpia ja alentavia nimityksiä naisista. Esimerkkinä sana naarasnalkutin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näillä jotka siirtyvät suoraan suhteesta toiseen on niin paljon jo psyykkisiä ongelmia ennen eroa ja eron jälkeen, että ole onnellinen kun väistit luodin. Kyseiset henkilöt eivät osaa käsitellä tunteitaan vaan on helpompaa vaan siirtyä koko ajan eteenpäin. Mutta mutta. Kyllä se romahdus jossain vaiheessa tulee vastaan ja sitten se vasta onkin paha. Ei sitä karkuun pääse. Tunteet on pakko käsitellä joskus. Parempi ennen kuin myöhään.
Itse erosin tammikuussa paskasta suhteesta josta olin tehnyt henkisesti eroa jo pitkään. Käsiteltävä tunteeni: helpotus. Maaliskuussa tapasin elämäni rakkauden. En epäröinyt, tartuin onneen.
Palaapa asiaa parin vuoden päästä.
Sanotaan näin että jos tää nykyinen suhde loppuu, sitten putoan korkealta ja kovaa. Mutta se entinen? Evvk. On suhteita ja sitten on suhteita.
Sinusta en tiedä mutta sanotaanko näin että joillekin se tippuminen kovaa ja korkealta on täysin oikein ja voi jopa opettaa heitä kasvamaan.
Monilla meistä on ollut useita suhteita. Ne ovat loppuneet eri tavoin. Joskus on tiputtu, joskus on vaan oltu helpottuneita. Mä ymmärrän että tuntuu pahalta jos on tullut jätetyksi ja huomaa että jättäjälle se ei tuntunutkaan oikein miltään. Silloin se ei vaan ole ollut oikea ihminen. Ei se kuitenkaan tarkoita sitä että se jättäjä olisi paha tai tunnekylmä ihminen. Siinä suhteessa on vaan ehkä oltu vääristä syistä.
Kuka on niin epäkypsä että menee vaikkapa avioliittoon vääristä syistä? Sanoo sitten varmaan lapsellekin että olet vääristä syistä johtuen maailmassa.
Aikamoista narsisimia oman itsensä kaiken yläpuolelle nostoa on tuollainen käytös.
Eli käyttää muita ihmisiä omien juttujensa hyväksi mutta en anna vastavuoroisesti mitään takaisin vaan pakenee ja ilkkuu lapsen synnyttäneelle exälle että lällälitilää olin kanssasi ja hankin lapsen kanssasi vääristä syistä.
Kas kun ei oikein kirjaa kirjoita exää nöyryyttääkseen ja uufen suhteen alkuhuumaa hehkuttaakseen. Sopimaton parisuhteisiin ja vanhemmaksi. Ei arvosta eikä kunnoita ketään.
Ihan kaikkien kanssa ei tarvitse tehdä lapsia. Tiedoksesi. Suhteita voi olla ilmankin.
Kyllä ottaa lujille joillain.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuollainen ex vaikuttaa epäkypsältä. Nopea meno uuteen suhteeseen kun edellinen juuri päättynyt kertoo siitä ettei osaa olla yksin eikä käsittele asioita. Jos ei osaa olla yksin niin ei osaa olla kenenkään muunkaan kanssa. Tuo uusi suhde ei tule kestämään. Mutta älä sä ota sitä takas jos pian alkaa ruinaamaan. Löydät varmasti jonkun muun hyvän kumppanin.
Olin eroa halunnut osapuoli ja punninnut asiaa kauan. Yritin keskustella puolison kanssa, mutta hänestä kaikki oli hyvin. Erotessamme tapasin uuden puolisoni samaan aikaan muuttoni kanssa ja olemme olleet siitä asti 14 vuotta yhdessä, onnellisesti ja ilman aiemman suhteen ongelmia.
Ihmisiä on erilaisia ja niin on kertomuksia tapahtuneestakin.Minä en ole oikein ikinä ymmärtänyt tätä "yritin keskustella, mutta hänestä oli kaikki hyvin"-syndroomaa. Jos kerrot, että sinusta kaikki ei ole hyvin, niin eihän sitä voi toinen ohittaa kertomalla, että onpas.
Mietin aina näissä tapauksissa, että oletteko te tietoisia, että saatte ottaa sen eron ihan siltä seisomalta, kun koette, että asiat eivät ole hyvin, sanoi toinen siihen mitä hyvänsä?
En nyt tarkoita olla ilkeä, vaan kysyn tätä, kun tuntuu, että jotenkin pidetään parempana jäädä siihen roikkumaan, erota sitten roikkumisen jälkeen joka tapauksessa ja ohimennen vielä satuttaa aloittamalla suhde heti eron jälkeen/jo yhdessä olon aikana.
Siis toisin sanoen: kun tiedetään, että ero tästä tulee,niin tuntuuhan se epäreilulta, että sitä jäädään käsittelemään siihen suhteeseen, eikä vain erota ja aleta käsitellä itsekin eroaan yksin, ilman sitä suhdetta.
Kyllä toinen voi oikein hyvin todeta, ettei ole ongelmaa ja kaikki on hyvin, vaikka toinen sanoisi mitä. Jotkut vaan työntävät sen päänsä niin syvälle puskaan, kuin vain pystyvät. Suhteessa oli paljon hyvää, joten tietenkään siitä ei heti halua lähteä, vaan koittaa parhaansa asioiden korjaamiseksi. Ja kyllähän se asian käsittely on helpompaa yhdessä kuin erikseen, voi sille toiselle vielä avautua asioista, kuunteli se tai ei. Joillekin kaikki tulee silti yllätyksenä ja sillehän ei sitten minkään voi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuollainen ex vaikuttaa epäkypsältä. Nopea meno uuteen suhteeseen kun edellinen juuri päättynyt kertoo siitä ettei osaa olla yksin eikä käsittele asioita. Jos ei osaa olla yksin niin ei osaa olla kenenkään muunkaan kanssa. Tuo uusi suhde ei tule kestämään. Mutta älä sä ota sitä takas jos pian alkaa ruinaamaan. Löydät varmasti jonkun muun hyvän kumppanin.
Olin eroa halunnut osapuoli ja punninnut asiaa kauan. Yritin keskustella puolison kanssa, mutta hänestä kaikki oli hyvin. Erotessamme tapasin uuden puolisoni samaan aikaan muuttoni kanssa ja olemme olleet siitä asti 14 vuotta yhdessä, onnellisesti ja ilman aiemman suhteen ongelmia.
Ihmisiä on erilaisia ja niin on kertomuksia tapahtuneestakin.Minä en ole oikein ikinä ymmärtänyt tätä "yritin keskustella, mutta hänestä oli kaikki hyvin"-syndroomaa. Jos kerrot, että sinusta kaikki ei ole hyvin, niin eihän sitä voi toinen ohittaa kertomalla, että onpas.
Mietin aina näissä tapauksissa, että oletteko te tietoisia, että saatte ottaa sen eron ihan siltä seisomalta, kun koette, että asiat eivät ole hyvin, sanoi toinen siihen mitä hyvänsä?
En nyt tarkoita olla ilkeä, vaan kysyn tätä, kun tuntuu, että jotenkin pidetään parempana jäädä siihen roikkumaan, erota sitten roikkumisen jälkeen joka tapauksessa ja ohimennen vielä satuttaa aloittamalla suhde heti eron jälkeen/jo yhdessä olon aikana.
Siis toisin sanoen: kun tiedetään, että ero tästä tulee,niin tuntuuhan se epäreilulta, että sitä jäädään käsittelemään siihen suhteeseen, eikä vain erota ja aleta käsitellä itsekin eroaan yksin, ilman sitä suhdetta.
No tämä. Jos minä tosissani punnitsisin eroa ja näkisin sen oikeaksi, niin en minä jäisi yrittämään puhua sille toiselle, joka ei kuuntele tai halua asioista keskustella. Minä eroaisin ja olen eronnutkin vastaavassa tilanteessa. Mitä siinä enää mitkään keskustelut tai terapiat auttaa, antaa toiselle vain valheellisen kuvan suhteen tilasta.
Ja jos itse antaa valheellista kuvaa, "keskustelee" ja hyppää terapiassa, samalla kuin käsittelee kuitenkin etukäteen eroa, niin onpa omituista ihmetellä, miten se sitten toiselle puskista tulee.
Pitääkö ensin erota ja sitten vasta alkaa harkitsemaan asiaa? Ei se oikein niinkään toimi.
Vierailija kirjoitti:
Tuollainen ex vaikuttaa epäkypsältä. Nopea meno uuteen suhteeseen kun edellinen juuri päättynyt kertoo siitä ettei osaa olla yksin eikä käsittele asioita. Jos ei osaa olla yksin niin ei osaa olla kenenkään muunkaan kanssa. Tuo uusi suhde ei tule kestämään. Mutta älä sä ota sitä takas jos pian alkaa ruinaamaan. Löydät varmasti jonkun muun hyvän kumppanin.
No, kuten jo joku mainitsikin, niin jättäjä on varsinaisessa erovaiheessa usein jo omalta osaltaan prosessoinut koko eron - saattanut käsitellä sitä itsekseen jo ties kuinka kauan. Tässä on varmasti kyse siitä, että uusi on löytynyt jo ennen varsinaista eroa.
Sanotaan näin että jos tää nykyinen suhde loppuu, sitten putoan korkealta ja kovaa. Mutta se entinen? Evvk. On suhteita ja sitten on suhteita.