Kun ex hyppää suoraan uuteen suhteeseen

Vierailija kirjoitti:

Tuollainen ex vaikuttaa epäkypsältä. Nopea meno uuteen suhteeseen kun edellinen juuri päättynyt kertoo siitä ettei osaa olla yksin eikä käsittele asioita. Jos ei osaa olla yksin niin ei osaa olla kenenkään muunkaan kanssa. Tuo uusi suhde ei tule kestämään. Mutta älä sä ota sitä takas jos pian alkaa ruinaamaan. Löydät varmasti jonkun muun hyvän kumppanin.

Olin eroa halunnut osapuoli ja punninnut asiaa kauan. Yritin keskustella puolison kanssa, mutta hänestä kaikki oli hyvin. Erotessamme tapasin uuden puolisoni samaan aikaan muuttoni kanssa ja olemme olleet siitä asti 14 vuotta yhdessä, onnellisesti ja ilman aiemman suhteen ongelmia.

Ihmisiä on erilaisia ja niin on kertomuksia tapahtuneestakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuollainen ex vaikuttaa epäkypsältä. Nopea meno uuteen suhteeseen kun edellinen juuri päättynyt kertoo siitä ettei osaa olla yksin eikä käsittele asioita. Jos ei osaa olla yksin niin ei osaa olla kenenkään muunkaan kanssa. Tuo uusi suhde ei tule kestämään. Mutta älä sä ota sitä takas jos pian alkaa ruinaamaan. Löydät varmasti jonkun muun hyvän kumppanin.

Monesti etenkin jättäjä prosessoi sitä eroa jo suhteen aikana. Voi olla, että laukut pakataan vasta siinä vaiheessa kun koko asia on jo omassa mielessä käsitelty loppuun.

Minä taas en usko siihen, että jos toisesta olet koko sydämestäsi välittänyt ja halunnut olla hänen kanssaan aidolla ajatuksella elämäsi loppuun saakka, niin et sinä noita juttuja ennakkoon pysty niin täysin käsittelemään, että olet samantien valmis uuteen suhteeseen. Se on hieman sama asia kuin sinulle rakas ihminen sairastaa pitkään syöpää ennen kuolemaansa. Voit käsitellä asiaa jossain määrin ja valmistautua tulevaan, mutta et sinä sillä lopullisella kuolinhetkellä vaan olkia kohauta ja totea, että onneksi olin jo käsitellyt asian.

Vähemmän tärkeiden ihmisten kanssa onnistuu, mutta ei aidosti rakkaiden.

Jättäjän näkökulmasta suhde on usein ollut huono jo vuosia ja rakkaus ja välittäminenkin sinä aikana kuihtunut. Samoin kuin ne mahdollisesti alkuhuumassa elätellyt haaveet yhteisestä loppuelämästä. Itse tajusin jo vuotta ennen eroa, ettei yhteinen vanhuus ole enää haave vaan pahin pelko. Eron hetkellä tunsin vain helpotusta.

Niin. Kun hautoo asioita eikä kerro niistä toiselle niin tuolla tavalla käy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuollainen ex vaikuttaa epäkypsältä. Nopea meno uuteen suhteeseen kun edellinen juuri päättynyt kertoo siitä ettei osaa olla yksin eikä käsittele asioita. Jos ei osaa olla yksin niin ei osaa olla kenenkään muunkaan kanssa. Tuo uusi suhde ei tule kestämään. Mutta älä sä ota sitä takas jos pian alkaa ruinaamaan. Löydät varmasti jonkun muun hyvän kumppanin.

Monesti etenkin jättäjä prosessoi sitä eroa jo suhteen aikana. Voi olla, että laukut pakataan vasta siinä vaiheessa kun koko asia on jo omassa mielessä käsitelty loppuun.

Minä taas en usko siihen, että jos toisesta olet koko sydämestäsi välittänyt ja halunnut olla hänen kanssaan aidolla ajatuksella elämäsi loppuun saakka, niin et sinä noita juttuja ennakkoon pysty niin täysin käsittelemään, että olet samantien valmis uuteen suhteeseen. Se on hieman sama asia kuin sinulle rakas ihminen sairastaa pitkään syöpää ennen kuolemaansa. Voit käsitellä asiaa jossain määrin ja valmistautua tulevaan, mutta et sinä sillä lopullisella kuolinhetkellä vaan olkia kohauta ja totea, että onneksi olin jo käsitellyt asian.

Vähemmän tärkeiden ihmisten kanssa onnistuu, mutta ei aidosti rakkaiden.

Jättäjän näkökulmasta suhde on usein ollut huono jo vuosia ja rakkaus ja välittäminenkin sinä aikana kuihtunut. Samoin kuin ne mahdollisesti alkuhuumassa elätellyt haaveet yhteisestä loppuelämästä. Itse tajusin jo vuotta ennen eroa, ettei yhteinen vanhuus ole enää haave vaan pahin pelko. Eron hetkellä tunsin vain helpotusta.

Niin. Kun hautoo asioita eikä kerro niistä toiselle niin tuolla tavalla käy.

Useimmissa minun tuntemissani eroon päättyneissä suhteissa on kyllä eropuheita ollut ilmassa jo vuosia. Harvemmin kyse on siitä ettei suuta avattaisi, vaan useammin siitä ettei toinen kuuntele tai ainakaan muutosta ei tapahdu. Sitten ero tulee yllärinä, kun meillähän oli kaikki hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Jättäjän näkökulmasta suhde on usein ollut huono jo vuosia ja rakkaus ja välittäminenkin sinä aikana kuihtunut. Samoin kuin ne mahdollisesti alkuhuumassa elätellyt haaveet yhteisestä loppuelämästä. Itse tajusin jo vuotta ennen eroa, ettei yhteinen vanhuus ole enää haave vaan pahin pelko. Eron hetkellä tunsin vain helpotusta.

Exäni mielestä olimme "kadottaneet kyvyn puhua tarpeistamme" ja minä olin hylännyt hänet. Niin, minä tosiaan saattohoidin 10 kk syöpään sairastunutta isääni ja sitten hoidin yksin hautajaiset, perukirjoitukset jne. Ei tosiaan ehkä miehelle ja miehen tarpeille riittänyt huomiota siinä määrin kuin ennen.

Kyllä, olen hänelle vieläkin hieman katkera. Eikä hän edes ole poikkeuksellisen huono mies, vaan elämänkokemukseni perusteella suurin osa miehistä on juuri noin itsekkäitä. Se ei vaan välttämättä tule esiin ennen kuin tiukassa paikassa.

- nro 9

Vierailija kirjoitti:

Tuollainen ex vaikuttaa epäkypsältä. Nopea meno uuteen suhteeseen kun edellinen juuri päättynyt kertoo siitä ettei osaa olla yksin eikä käsittele asioita. Jos ei osaa olla yksin niin ei osaa olla kenenkään muunkaan kanssa. Tuo uusi suhde ei tule kestämään. Mutta älä sä ota sitä takas jos pian alkaa ruinaamaan. Löydät varmasti jonkun muun hyvän kumppanin.

Eiköhän se ex ole henkisesti tehnyt eroa jo useamman vuoden. Asiat on jo käsitelty omissa ajatuksissa ja nyt ero vain laitettiin käytäntöön.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuollainen ex vaikuttaa epäkypsältä. Nopea meno uuteen suhteeseen kun edellinen juuri päättynyt kertoo siitä ettei osaa olla yksin eikä käsittele asioita. Jos ei osaa olla yksin niin ei osaa olla kenenkään muunkaan kanssa. Tuo uusi suhde ei tule kestämään. Mutta älä sä ota sitä takas jos pian alkaa ruinaamaan. Löydät varmasti jonkun muun hyvän kumppanin.

Monesti etenkin jättäjä prosessoi sitä eroa jo suhteen aikana. Voi olla, että laukut pakataan vasta siinä vaiheessa kun koko asia on jo omassa mielessä käsitelty loppuun.

Minä taas en usko siihen, että jos toisesta olet koko sydämestäsi välittänyt ja halunnut olla hänen kanssaan aidolla ajatuksella elämäsi loppuun saakka, niin et sinä noita juttuja ennakkoon pysty niin täysin käsittelemään, että olet samantien valmis uuteen suhteeseen. Se on hieman sama asia kuin sinulle rakas ihminen sairastaa pitkään syöpää ennen kuolemaansa. Voit käsitellä asiaa jossain määrin ja valmistautua tulevaan, mutta et sinä sillä lopullisella kuolinhetkellä vaan olkia kohauta ja totea, että onneksi olin jo käsitellyt asian.

Vähemmän tärkeiden ihmisten kanssa onnistuu, mutta ei aidosti rakkaiden.

Jättäjän näkökulmasta suhde on usein ollut huono jo vuosia ja rakkaus ja välittäminenkin sinä aikana kuihtunut. Samoin kuin ne mahdollisesti alkuhuumassa elätellyt haaveet yhteisestä loppuelämästä. Itse tajusin jo vuotta ennen eroa, ettei yhteinen vanhuus ole enää haave vaan pahin pelko. Eron hetkellä tunsin vain helpotusta.

Niin. Kun hautoo asioita eikä kerro niistä toiselle niin tuolla tavalla käy.

Useimmissa minun tuntemissani eroon päättyneissä suhteissa on kyllä eropuheita ollut ilmassa jo vuosia. Harvemmin kyse on siitä ettei suuta avattaisi, vaan useammin siitä ettei toinen kuuntele tai ainakaan muutosta ei tapahdu. Sitten ero tulee yllärinä, kun meillähän oli kaikki hyvin.

Haluan vielä lisätä, että älkää ikinä pitäkö hyvänä merkkinä sitä, että kumppani lakkaa puhumasta ongelmista. Tähän lankaan nimenomaan miehet menee, että ajatellaan että nythän meillä menee paremmin kuin ikinä kun akkakin lakkasi nalkuttamasta. Siinä vaiheessa se toinen on jo luovuttanut ja eropäätös lopullisesti kypsymässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuollainen ex vaikuttaa epäkypsältä. Nopea meno uuteen suhteeseen kun edellinen juuri päättynyt kertoo siitä ettei osaa olla yksin eikä käsittele asioita. Jos ei osaa olla yksin niin ei osaa olla kenenkään muunkaan kanssa. Tuo uusi suhde ei tule kestämään. Mutta älä sä ota sitä takas jos pian alkaa ruinaamaan. Löydät varmasti jonkun muun hyvän kumppanin.

Olin eroa halunnut osapuoli ja punninnut asiaa kauan. Yritin keskustella puolison kanssa, mutta hänestä kaikki oli hyvin. Erotessamme tapasin uuden puolisoni samaan aikaan muuttoni kanssa ja olemme olleet siitä asti 14 vuotta yhdessä, onnellisesti ja ilman aiemman suhteen ongelmia.

Ihmisiä on erilaisia ja niin on kertomuksia tapahtuneestakin.

Meillä sama juttu. Olin yrittänyt korjata suhdetta jo vuosia, erostakin oli puhuttu useamman kerran. Silti kaikki tuli järkytyksenä eikä exän mielestä ollut mitään syytä erota.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hän on käsitellyt asian jo ennen eroa. Näin mulle kävi. Kun tuli lopullinen ero, niin asia oli ihan selvä mulle eikä sitä eroa tarvinnut enää vatvoa. 

Eihän siinä ole pelkästään siitä kyse, vaan siitä, että oppii elämään myös yksin. Sellaiset suhteesta toiseen siirtyvät ei oikein seiso omilla jaloillaan. Heti ovat jonku kanssa kun on joku johon nojata. Eikä ole niin paljon annettavaa uuteen suhteeseen. Noin pääsääntöisesti.

Riippuu miksi siihen uuteen suhteeseen lähdetään. Joskus siksi, että pelätään olla yksin. Ja joskus taas on ollut vakaa aie olla yksin, ja sitten elämä lyökin etten ihmisen jota ei vaan pysty ohittamaan.

Tuo kertoo juuri pelosta olla yksin. Pelosta seistä omilla jaloillaan. Salamarakastumiset jos niitä tavaksi asti elämässä kertovat jostain käsittelemättömistä asioista. Ja ne ihan oman itsensä ja myös mahdollisten uusien parisuhteiden vuoksi pitään pohjiaan myöten pöyhiä yksin. Vastuullinen ihminen ei käytä kumppaneitaan tunteidensa kaatopaikkoina.

Niin, JOS ne salamarakastumiset ovat tapa. On myös mahdollista kohdata vaikealla hetkellä joku, joka tuntuu aidosti oikeammalta kuin kukaan muu koskaan. Ulkoapäin on joskus vaikea erottaa kummasta on kyse. Paitsi nämä jätettyä lohduttavat "tietäjät", joiden mielestä kaikki uudet suhteet menee samaan nippuun jossa kaikki merkityksettömiä laastareita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuollainen ex vaikuttaa epäkypsältä. Nopea meno uuteen suhteeseen kun edellinen juuri päättynyt kertoo siitä ettei osaa olla yksin eikä käsittele asioita. Jos ei osaa olla yksin niin ei osaa olla kenenkään muunkaan kanssa. Tuo uusi suhde ei tule kestämään. Mutta älä sä ota sitä takas jos pian alkaa ruinaamaan. Löydät varmasti jonkun muun hyvän kumppanin.

Monesti etenkin jättäjä prosessoi sitä eroa jo suhteen aikana. Voi olla, että laukut pakataan vasta siinä vaiheessa kun koko asia on jo omassa mielessä käsitelty loppuun.

Ei se ero silti ole käsitelty tunteen tasolla ennen kuin viettää aikaa yksinään riittävän kauan, parannellen itseään ja hakien selkeyttä omille toiveille.

Itse olin käsitellyt oman avioeroni niin valmiiksi, että olisin ollut valmis suin päin hyppäämään uuteen vakavaan suhteeseen, jos uusi rakkaus olisi minut halunnut. Vaan eipä huolinut, ja nyt harrastan harvakseltaan kevyitä laastarisuhteita koska en meinaa päästä yli siitä minut torjuneesta.

Koetko onnistuunesi?

Harvemmin kai rakastunut ihminen kokee torjuntaa erityisen ylentävänä. Rakkaudessa pettyminen satuttaa. Aina.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hän on käsitellyt asian jo ennen eroa. Näin mulle kävi. Kun tuli lopullinen ero, niin asia oli ihan selvä mulle eikä sitä eroa tarvinnut enää vatvoa. 

Eihän siinä ole pelkästään siitä kyse, vaan siitä, että oppii elämään myös yksin. Sellaiset suhteesta toiseen siirtyvät ei oikein seiso omilla jaloillaan. Heti ovat jonku kanssa kun on joku johon nojata. Eikä ole niin paljon annettavaa uuteen suhteeseen. Noin pääsääntöisesti.

Riippuu miksi siihen uuteen suhteeseen lähdetään. Joskus siksi, että pelätään olla yksin. Ja joskus taas on ollut vakaa aie olla yksin, ja sitten elämä lyökin etten ihmisen jota ei vaan pysty ohittamaan.

Tuo kertoo juuri pelosta olla yksin. Pelosta seistä omilla jaloillaan. Salamarakastumiset jos niitä tavaksi asti elämässä kertovat jostain käsittelemättömistä asioista. Ja ne ihan oman itsensä ja myös mahdollisten uusien parisuhteiden vuoksi pitään pohjiaan myöten pöyhiä yksin. Vastuullinen ihminen ei käytä kumppaneitaan tunteidensa kaatopaikkoina.

Niin, JOS ne salamarakastumiset ovat tapa. On myös mahdollista kohdata vaikealla hetkellä joku, joka tuntuu aidosti oikeammalta kuin kukaan muu koskaan. Ulkoapäin on joskus vaikea erottaa kummasta on kyse. Paitsi nämä jätettyä lohduttavat "tietäjät", joiden mielestä kaikki uudet suhteet menee samaan nippuun jossa kaikki merkityksettömiä laastareita.

Niin. Vahva ihminen ei hae vaikeuksiin suhteessa ratkaisua salasuhteella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuollainen ex vaikuttaa epäkypsältä. Nopea meno uuteen suhteeseen kun edellinen juuri päättynyt kertoo siitä ettei osaa olla yksin eikä käsittele asioita. Jos ei osaa olla yksin niin ei osaa olla kenenkään muunkaan kanssa. Tuo uusi suhde ei tule kestämään. Mutta älä sä ota sitä takas jos pian alkaa ruinaamaan. Löydät varmasti jonkun muun hyvän kumppanin.

Monesti etenkin jättäjä prosessoi sitä eroa jo suhteen aikana. Voi olla, että laukut pakataan vasta siinä vaiheessa kun koko asia on jo omassa mielessä käsitelty loppuun.

Ei se ero silti ole käsitelty tunteen tasolla ennen kuin viettää aikaa yksinään riittävän kauan, parannellen itseään ja hakien selkeyttä omille toiveille.

Itse olin käsitellyt oman avioeroni niin valmiiksi, että olisin ollut valmis suin päin hyppäämään uuteen vakavaan suhteeseen, jos uusi rakkaus olisi minut halunnut. Vaan eipä huolinut, ja nyt harrastan harvakseltaan kevyitä laastarisuhteita koska en meinaa päästä yli siitä minut torjuneesta.

Koetko onnistuunesi?

Harvemmin kai rakastunut ihminen kokee torjuntaa erityisen ylentävänä. Rakkaudessa pettyminen satuttaa. Aina.

Karma.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hän on käsitellyt asian jo ennen eroa. Näin mulle kävi. Kun tuli lopullinen ero, niin asia oli ihan selvä mulle eikä sitä eroa tarvinnut enää vatvoa. 

Eihän siinä ole pelkästään siitä kyse, vaan siitä, että oppii elämään myös yksin. Sellaiset suhteesta toiseen siirtyvät ei oikein seiso omilla jaloillaan. Heti ovat jonku kanssa kun on joku johon nojata. Eikä ole niin paljon annettavaa uuteen suhteeseen. Noin pääsääntöisesti.

Riippuu miksi siihen uuteen suhteeseen lähdetään. Joskus siksi, että pelätään olla yksin. Ja joskus taas on ollut vakaa aie olla yksin, ja sitten elämä lyökin etten ihmisen jota ei vaan pysty ohittamaan.

Tuo kertoo juuri pelosta olla yksin. Pelosta seistä omilla jaloillaan. Salamarakastumiset jos niitä tavaksi asti elämässä kertovat jostain käsittelemättömistä asioista. Ja ne ihan oman itsensä ja myös mahdollisten uusien parisuhteiden vuoksi pitään pohjiaan myöten pöyhiä yksin. Vastuullinen ihminen ei käytä kumppaneitaan tunteidensa kaatopaikkoina.

Niin, JOS ne salamarakastumiset ovat tapa. On myös mahdollista kohdata vaikealla hetkellä joku, joka tuntuu aidosti oikeammalta kuin kukaan muu koskaan. Ulkoapäin on joskus vaikea erottaa kummasta on kyse. Paitsi nämä jätettyä lohduttavat "tietäjät", joiden mielestä kaikki uudet suhteet menee samaan nippuun jossa kaikki merkityksettömiä laastareita.

Niin. Vahva ihminen ei hae vaikeuksiin suhteessa ratkaisua salasuhteella.

Vastuuntoinen ihminen ainakin ottaa puheeksi suhteen ongelmat. Ap kertoi, että käyneet pari kertaa pariterapiassa ja pso sitten sanonut, että haluaa erota. Onko tuossa työnnetty päätä pensaaseen eikä nostettu kissaa pöydälle. No kaikenlaista. Apua kannattaa hakea, jos kokee vielä tuonkin jälkeen rakastavansa, että pääsee omilleen vaikeaksi kokemassaan tilanteessaan.

Vierailija kirjoitti:

Naisten seuraa siedetään yhden asian takia.

Voiko tällaista ihmistä sanoa enää heteroksi? Kysyn vakavissani. Jos naiset ei muuten kiinnosta yhtään, kassit vaan pitää saada tyhjättyä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuollainen ex vaikuttaa epäkypsältä. Nopea meno uuteen suhteeseen kun edellinen juuri päättynyt kertoo siitä ettei osaa olla yksin eikä käsittele asioita. Jos ei osaa olla yksin niin ei osaa olla kenenkään muunkaan kanssa. Tuo uusi suhde ei tule kestämään. Mutta älä sä ota sitä takas jos pian alkaa ruinaamaan. Löydät varmasti jonkun muun hyvän kumppanin.

Monesti etenkin jättäjä prosessoi sitä eroa jo suhteen aikana. Voi olla, että laukut pakataan vasta siinä vaiheessa kun koko asia on jo omassa mielessä käsitelty loppuun.

Ei se ero silti ole käsitelty tunteen tasolla ennen kuin viettää aikaa yksinään riittävän kauan, parannellen itseään ja hakien selkeyttä omille toiveille.

Itse olin käsitellyt oman avioeroni niin valmiiksi, että olisin ollut valmis suin päin hyppäämään uuteen vakavaan suhteeseen, jos uusi rakkaus olisi minut halunnut. Vaan eipä huolinut, ja nyt harrastan harvakseltaan kevyitä laastarisuhteita koska en meinaa päästä yli siitä minut torjuneesta.

Koetko onnistuunesi?

Harvemmin kai rakastunut ihminen kokee torjuntaa erityisen ylentävänä. Rakkaudessa pettyminen satuttaa. Aina.

Karma.

Paskat. Katso ympärillesi, kyllä elämässä saa turpaansa viattomat ja tuhmat ihan yhtä lailla. Ei täällä ansioiden mukaan jaeta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hän on käsitellyt asian jo ennen eroa. Näin mulle kävi. Kun tuli lopullinen ero, niin asia oli ihan selvä mulle eikä sitä eroa tarvinnut enää vatvoa. 

Eihän siinä ole pelkästään siitä kyse, vaan siitä, että oppii elämään myös yksin. Sellaiset suhteesta toiseen siirtyvät ei oikein seiso omilla jaloillaan. Heti ovat jonku kanssa kun on joku johon nojata. Eikä ole niin paljon annettavaa uuteen suhteeseen. Noin pääsääntöisesti.

Riippuu miksi siihen uuteen suhteeseen lähdetään. Joskus siksi, että pelätään olla yksin. Ja joskus taas on ollut vakaa aie olla yksin, ja sitten elämä lyökin etten ihmisen jota ei vaan pysty ohittamaan.

Tuo kertoo juuri pelosta olla yksin. Pelosta seistä omilla jaloillaan. Salamarakastumiset jos niitä tavaksi asti elämässä kertovat jostain käsittelemättömistä asioista. Ja ne ihan oman itsensä ja myös mahdollisten uusien parisuhteiden vuoksi pitään pohjiaan myöten pöyhiä yksin. Vastuullinen ihminen ei käytä kumppaneitaan tunteidensa kaatopaikkoina.

Niin, JOS ne salamarakastumiset ovat tapa. On myös mahdollista kohdata vaikealla hetkellä joku, joka tuntuu aidosti oikeammalta kuin kukaan muu koskaan. Ulkoapäin on joskus vaikea erottaa kummasta on kyse. Paitsi nämä jätettyä lohduttavat "tietäjät", joiden mielestä kaikki uudet suhteet menee samaan nippuun jossa kaikki merkityksettömiä laastareita.

Niin. Vahva ihminen ei hae vaikeuksiin suhteessa ratkaisua salasuhteella.

Huoh. Edelleen, ei kaikki hakemalla hae mitään salasuhdetta tai uutta suhdetta. Tai ylipäänsä hae suhteelta mitään "ratkaisua". Joskus se oikeasti sopiva vaan tulee elämään väärällä hetkellä, ja sen kanssa on elettävä.

Osa tuntuu ajattelevan, että elämä on joku ikuinen sopivien kumppaneiden karkkikauppa, jossa voi vaan katsoa itselleen sopivan ajankohdan mennä valitsemaan seuraavaa mieluisaa suhdetta. Ehkä se niin meneekin, jos lopulta on ihan sama kenen kanssa sitä on. Mutta jotkut tapaa niitä oikeasti kolahtavia 1-2 elämässä, niin silloin tilanteeseen suhtautuu vähän eri vakavuudella. Yhdessä vaakakupissa on se miten pitäisi toimia ollakseen av-raadin mukaan hyvä ihminen, ja toisessa on se ihminen joka tuntuu oikeammalta kuin kukaan koskaan aiemmin. Jokainen tekee oman valintansa sen mukaan kumman kanssa on helpompi elää - mammojen paheksunnan vai rakkauden menettämisen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luuletko ap, että normaali, terve mies jää selibaattiin eron jälkeen.

Ei jää.

Mies alkaa suhteeseen vähänkin kiinnostavan ja normaali naisen kanssa.

Pelkästään jo biologisista / fyysistä syistä.

Ei kyseessä ole lainkaan suuret tunteet, eikä syvä rakkaus.

Pelkkä ihastuminen, mukava, kiva nainen, jonka kanssa on hyvä olla, koska uusi nainen ei nalkutta, eikä vaadi mitään.

Toki kaikki miehet eivät helposti muuta asumaan yhdessä, mutta muutoin on tiivisti yhdessä uuden naisen kanssa.

Miehet ei aattele niin paljon tunteella, kuin naiset. Mies voi olla pelkkä vuodekumppani naisen kanssa, ilman että hänellä on naista kohtaan mitään muita tunteita: kuin pohjaton himo.

Eikä tuo himo vieraaseen kumppaniin, ole pois suljettu myöskään naisten keskuudessa, ja heidän elämässään.

Aivan. Tässä oikeastaan se tärkein syy, miksei enää ikinä parisuhdetta minulle kiitos.

Nro 9.

Miehenä sanon, että nyt kyllä vedät katkeruudessasi mutkat suoriksi. Ei asia noin yksioikoinen ole. Kyllä mieskin suree ja itkee.

Ex on todennäköisesti käsitellyt eronne jo suhteenne loppuaikoina ja eron jälkeen on ollut ns. valmis. Näin kävi minulle ensimmäisen eroni yhteydessä. Nyt on sinun vuorosi käsitellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hän on käsitellyt asian jo ennen eroa. Näin mulle kävi. Kun tuli lopullinen ero, niin asia oli ihan selvä mulle eikä sitä eroa tarvinnut enää vatvoa. 

Eihän siinä ole pelkästään siitä kyse, vaan siitä, että oppii elämään myös yksin. Sellaiset suhteesta toiseen siirtyvät ei oikein seiso omilla jaloillaan. Heti ovat jonku kanssa kun on joku johon nojata. Eikä ole niin paljon annettavaa uuteen suhteeseen. Noin pääsääntöisesti.

Riippuu miksi siihen uuteen suhteeseen lähdetään. Joskus siksi, että pelätään olla yksin. Ja joskus taas on ollut vakaa aie olla yksin, ja sitten elämä lyökin etten ihmisen jota ei vaan pysty ohittamaan.

Tuo kertoo juuri pelosta olla yksin. Pelosta seistä omilla jaloillaan. Salamarakastumiset jos niitä tavaksi asti elämässä kertovat jostain käsittelemättömistä asioista. Ja ne ihan oman itsensä ja myös mahdollisten uusien parisuhteiden vuoksi pitään pohjiaan myöten pöyhiä yksin. Vastuullinen ihminen ei käytä kumppaneitaan tunteidensa kaatopaikkoina.

Niin, JOS ne salamarakastumiset ovat tapa. On myös mahdollista kohdata vaikealla hetkellä joku, joka tuntuu aidosti oikeammalta kuin kukaan muu koskaan. Ulkoapäin on joskus vaikea erottaa kummasta on kyse. Paitsi nämä jätettyä lohduttavat "tietäjät", joiden mielestä kaikki uudet suhteet menee samaan nippuun jossa kaikki merkityksettömiä laastareita.

Niin. Vahva ihminen ei hae vaikeuksiin suhteessa ratkaisua salasuhteella.

Huoh. Edelleen, ei kaikki hakemalla hae mitään salasuhdetta tai uutta suhdetta. Tai ylipäänsä hae suhteelta mitään "ratkaisua". Joskus se oikeasti sopiva vaan tulee elämään väärällä hetkellä, ja sen kanssa on elettävä.

Osa tuntuu ajattelevan, että elämä on joku ikuinen sopivien kumppaneiden karkkikauppa, jossa voi vaan katsoa itselleen sopivan ajankohdan mennä valitsemaan seuraavaa mieluisaa suhdetta. Ehkä se niin meneekin, jos lopulta on ihan sama kenen kanssa sitä on. Mutta jotkut tapaa niitä oikeasti kolahtavia 1-2 elämässä, niin silloin tilanteeseen suhtautuu vähän eri vakavuudella. Yhdessä vaakakupissa on se miten pitäisi toimia ollakseen av-raadin mukaan hyvä ihminen, ja toisessa on se ihminen joka tuntuu oikeammalta kuin kukaan koskaan aiemmin. Jokainen tekee oman valintansa sen mukaan kumman kanssa on helpompi elää - mammojen paheksunnan vai rakkauden menettämisen.

Entäpä jos käykin niin että sen oikeamman tuntuisen matkaan lähtee lennosta polttaen käytännössä kaiken takanaan ja sitten parin kolmen vuoden kuluttua se oikeampi toteaakin että HÄN haluaa jotain muuta ja eroaa. Onko kaikki sen jälkeen vain korviketta? Tarvetta että edes on joku ettei vaan tarvitse olla yksin ja kohdata itseään ja elämänvalintojensa seurauksia.

Vaihdoin melkein lennosta tai siltä se varmaan näytti, kun eksällä kesti niin piiiitkä aika muuttaa asunnosta ulos. Erosta oli ennen päätöstäkin puhuttu niin pitkään, että olin jo melko ok asian kanssa tuossa vaiheessa. Pakko myös myöntää: pelkäsin että päädyttäisiin vielä yhteen ja ehkä siksikin aloin sabotoida yhteenpaluuta deittailulla, meidän tapauksessa se olisi ollut vain väjäämättömän pitkittämistä ja laastarointia jos mikä.

Ei eksä silti merkityksetön minulle ollut, kaikkea muuta. Ihmiset vaan käsittelee tunteitaan eri tavoin. Älä ap siksi liikaa pohdi eksän tämänhetkistä käytöstä menneen tulkkina.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hän on käsitellyt asian jo ennen eroa. Näin mulle kävi. Kun tuli lopullinen ero, niin asia oli ihan selvä mulle eikä sitä eroa tarvinnut enää vatvoa. 

Eihän siinä ole pelkästään siitä kyse, vaan siitä, että oppii elämään myös yksin. Sellaiset suhteesta toiseen siirtyvät ei oikein seiso omilla jaloillaan. Heti ovat jonku kanssa kun on joku johon nojata. Eikä ole niin paljon annettavaa uuteen suhteeseen. Noin pääsääntöisesti.

Riippuu miksi siihen uuteen suhteeseen lähdetään. Joskus siksi, että pelätään olla yksin. Ja joskus taas on ollut vakaa aie olla yksin, ja sitten elämä lyökin etten ihmisen jota ei vaan pysty ohittamaan.

Tuo kertoo juuri pelosta olla yksin. Pelosta seistä omilla jaloillaan. Salamarakastumiset jos niitä tavaksi asti elämässä kertovat jostain käsittelemättömistä asioista. Ja ne ihan oman itsensä ja myös mahdollisten uusien parisuhteiden vuoksi pitään pohjiaan myöten pöyhiä yksin. Vastuullinen ihminen ei käytä kumppaneitaan tunteidensa kaatopaikkoina.

Niin, JOS ne salamarakastumiset ovat tapa. On myös mahdollista kohdata vaikealla hetkellä joku, joka tuntuu aidosti oikeammalta kuin kukaan muu koskaan. Ulkoapäin on joskus vaikea erottaa kummasta on kyse. Paitsi nämä jätettyä lohduttavat "tietäjät", joiden mielestä kaikki uudet suhteet menee samaan nippuun jossa kaikki merkityksettömiä laastareita.

Niin. Vahva ihminen ei hae vaikeuksiin suhteessa ratkaisua salasuhteella.

Vastuuntoinen ihminen ainakin ottaa puheeksi suhteen ongelmat. Ap kertoi, että käyneet pari kertaa pariterapiassa ja pso sitten sanonut, että haluaa erota. Onko tuossa työnnetty päätä pensaaseen eikä nostettu kissaa pöydälle. No kaikenlaista. Apua kannattaa hakea, jos kokee vielä tuonkin jälkeen rakastavansa, että pääsee omilleen vaikeaksi kokemassaan tilanteessaan.

Eiköhän se ongelma ole juuri siinä, Ap:n puoliso ei enää rakasta. Mies on tajunnut terapiassa, ettei halua enää olla kyseisessä suhteessa eikä näe että se asia terapiaa jatkamalla enää muuttuisi. Minusta nämä ovat vähän läheisriippuvaisia puheita, että suhdetta pitäisi viimeiseen asti verenmaku suussa vaan korjata ja korjata, vaikka sisimmässään on jo tajunnut että on yksinkertaisesti valittu väärä kumppani. Sekin on omalla tavallaan vastuuntuntoa, että viheltää pelin poikki silloin kun ymmärtää sen omalta osaltaan toivottomaksi. Eikä vaan loputtomiin ravaa terapiassa höpisemässä jotain ympäripyöreää yrittämisestä, kun ei siihen itsekään enää usko.