Kertokaa muita hyviä asioita lähihoitajan ammatista kuin hyvä työllistyminen
Juuri työtilanteen vuoksi aion lähteä opiskelemaan lähihoitajaksi. Kuulemma ikäkään ei haittaa, viisikymppisen pääsevät töihin ihan hyvin.
Nyt mietin suuntautumista, kertojaa mihin olette suuntautuneet ja millaista työ on, kiitos!
Kommentit (31)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
5kymppinen pääsee töihin mutta kauanko jaksaa työssä? Pitää nostella toisia ihmisiä.
Ei kaikissa paikoissa tarvitse nostella. Lähihoitaja ei tarkoita automaattisesti vanhusten hoitajaa.
Kukaan ei ikinä nostele ketään aikuista jos on vähänkään älyä päässä!
Tai on ennen pitkää peruspäivärahalla, selkänsä rikkoneena odottelemassa vanhuuseläkettä. Kuuntelemassa sossupummijuttuja. Miettimässä ostaako ne kipulääkkeet vai ruokaa.
Älkää nostako itse. Nostolaitteet on sitä varten. Jos ei ole, työnantajan on hankittava.
Kotihoidossa työskentelen ja eipä hoidettavien kotona aina ole, selkää on särkenyt aina välillä.
Jos on hyvä työyhteisö mikä tosiaankin Harvassa niin huumori on hyvää.
Nauramme asiakkaille vaikka oikeasti välitämme heistä(toki ei kaikki).
Edelliseen työhöni ja alaani verrattuna vähemmän raskasta mutta paljon merkityksellisempää.
Varmaan näkisin asian eri tavalla, jos ei olisi kokemusta tuosta aiemmasta alasta ja työstä.
Vierailija kirjoitti:
Parasta vanhustyössä ovat asukkaat ja heidän seuransa.
Työtä tehdään hyvin pitkälle omalla persoonalla. Varsinkin muistisairaiden kanssa saat usein laittaa kaikkesi peliin ja onnistuminen on todella palkitsevaa.
Valmistuin vuonna 2007 eikä kahta samanlaista päivää ole ollut. Huolehdi sekä fyysisestä että psyykkisestä kunnostasi niin työ tuntuu kevyemmältä.
Itse olen ollut alalla pari vuotta, enkä koe vanhustyötä palkitsevana. Osa muistisairaista on ilkeitä ja väkivaltaisia. Ne ns. päästään terävämmät puolestaan juoksuttavat ja passuuttavat. Ikävintä on kollegoilta tuleva jatkuva arvostelu ja suoranainen henkinen väkivalta. Olen todella väsynyt sekä itse työhön että työyhteisön ilmapiiriin.
En ymmärrä, miten joku voi pitää tuota työtä palkitsevana tai edes mielekkäänä. Alanvaihtoa harkitsen.
Varmat tulevaisuuden näkymät. Töitä riittää vaikka olisi mikä lama.
Vierailija kirjoitti:
Edelliseen työhöni ja alaani verrattuna vähemmän raskasta mutta paljon merkityksellisempää.
Varmaan näkisin asian eri tavalla, jos ei olisi kokemusta tuosta aiemmasta alasta ja työstä.
Kyse on niin paljolti siitä mikä itselle sopii ja millaisessa työpaikassa on. Olen kuullut ihan helvetisti valitusta kaikenlaisen työn tekijöiltä, se vaativa asiantuntijatyökin voi olla ihan helvettiä jos esim. kokee ettei työssä ole mitään pointtia, on liian kiire tms.
Perseenpesututkinto, häivyin pari vuotta sitten muihin duuneihin. Kauheinta ikinä.
Se, että työtä riittää kertoo karua sanomaa siitä minkälaista se työ on.
Töitä riittää, koska kukaan ei halua tehdä niitä.
Vierailija kirjoitti:
Perseenpesututkinto, häivyin pari vuotta sitten muihin duuneihin. Kauheinta ikinä.
Perseiden pesuun tottuu kyllä, mutta pahinta on pestäviltä tuleva VÄKIVALTA (lyöminen, potkiminen, raapiminen, nipistely ym.). Vielä pahempaa on se, että kollegat arvostelevat, motkottavat, huutavat ja raivoavat. Opiskelijoita, sijaisia ja uusia työntekijöitä kiusataan armotta. Ei tarvita kuin yksi sairas yksilö, kun koko työpaikan ilmapiiri on pilalla.
Työntekijäpula on tällä hetkellä niin paha, että töissä on eläkeikäisiä ihmisiä, joilla itsellään on alkava muistisairaus. Kyllä, luitte oikein. Omalla työpaikallani on tuollainen tapaus, ja hänen käytöksensä on välillä ihan järkyttävää. Hän kiusaa muita ja vieroksuu töitä. On todella raskasta, kun hän ei ota vastuuta mistään ja me muut joudumme kannattelemaan koko osastoa hänen ollessaan työvuorossa.
Työpaikalla on pari muutakin kiusaajaa, iäkkäämpiä naisia kaikki. Välillä nämä tapaukset kyykyttävät nuorempia työntekijöitä, välillä puolestaan käyvät valtataistelua keskenään.
Ihan hirveää touhua. Esimies on luvannut toimenpiteitä, mutta mikään ei tunnu muuttuvan.
Teillä on fiksulta vaikuttava ammattiliitto Superin hienosti puhuvan ja käyttäytyvän puheenjohtajan Silja Paavolan johtamana. Valitettavasti samalta ei näytä Tehyssä.
Lähihoitajat ovat kivoja työkavereita, vaikka joissain yhteyksissä joutuvatkin sairaanhoitajien turhaan polkemiksi.
Tavallinen potilas ja tavallinen lääkäri luottaa lähihoitajaan - lähihoitaja ottaa tosissaan eikä kiusaa ihmisiä.
Kukaan ei ikinä nostele ketään aikuista jos on vähänkään älyä päässä!
Tai on ennen pitkää peruspäivärahalla, selkänsä rikkoneena odottelemassa vanhuuseläkettä. Kuuntelemassa sossupummijuttuja. Miettimässä ostaako ne kipulääkkeet vai ruokaa.
Älkää nostako itse. Nostolaitteet on sitä varten. Jos ei ole, työnantajan on hankittava.