Lue keskustelun säännöt.
Huvittavaa seurata kaupassa, kun pariskunnat jäkättävät toisilleen, mitä kaupasta ostetaan
13.08.2023 |
Tämä on erityisesti isojen automarkettien ilmiö. Pienissä kaupoissa en ole tällaista jäkätystä havainnut. Seistään jossain leipähyllyn luona ja käydään kovaäänistä debattia siitä, mitä leipää ostetaan. Lihaosastolla näitä debatoijia voi nähdä kaikkein eniten. Mitä lihaa ostetaan? Ei sitä, en halua sitä! Ei mitään makkaraa!! Mutta jos huomenna tehdään tästä ruokaa... Otetaan tämä huomiseksi ja sitten torstaina tehdään tästä... Mutta minä ajattelin tehdä tästä ruoan! No sinäkö nämä sitten paistat?
Ei sillä, ei se minua häiritse, huvittaa vain. Mutta aloin miettiä, että tuletteko te vasta kauppaan pohdiskelemaan, että mitä ruokaa tekisitte? Minä olen jotenkin ajatellut, että tyypillisempi tapa on tehdä kotona lista ja hakea listan ostokset kärryyn.
Kommentit (97)
Vierailija kirjoitti:
Mulla ei kyllä hermo kestä käydä miehen kanssa kaupassa. Hänellä ei ole oikeasti mitään käsitystä rahan arvosta, eikä hän edes muista, mistä pitää ja mistä ei (epäspesifi kognitiivisten kykyjen heikentyminen). Lappaa kärryihin vaikka mitä "kivaa" ja minä samaa vauhtia pois. Otetaan tätä kinkkua, tää on hyvää! - No ei oteta, olet kolme kertaa sitä ostanut ja joka kerta olet heittänyt sen roskiin, kun siinä on nökköjä! (olen kaivanut roskista pois ja antanut kinkut koiralle ja paketin laittanut muoviroskiin). Tää leipä on uutta, otetaan tätä! No ei oteta, siinä lukee isolla siemenleipä ja sä vihaat siemeniä leivässä, tai ainakin vielä tänä aamuna vihasit. Tää on hyvännäköistä makkaraa, otetaan tätä - no EI oteta, toi makkara on täynnä nökköjä, se on tehty Saksassa ja olet kieltänyt ulkomaisten lihatuotteiden ostamisen ja sitäpaitsi se maksaa 11 euroa paketti, se on liian kallista - tossa on HK:n sinistä ja Snelmannin nakkeja, niistä sä tykkäät eikä niissä ole nökköjä.
(miehellä on oksennusrefleksi herkässä ja olen muutamankin kerran joutunut siivoamaan oksennuksia, kun makkarassa/kinkussa on ollut "nökköjä" eli esimerkiksi hieman tiiviimpi lihanpala - ja mies ei voi itse siivota, kun oksentaa sitten siitä vielä enemmän)
Maksan kaikki ruokaostokset, laskut ja muut kulut, esimerkiksi miehen puku ostettiin minun rahoillani. Koska mies ei pärjää vieraissa tilanteissa, niin ei onneksi sitten tarvitse matkustellakaan, siinä säästää näppärästi rahaa. Mies käyttää omat rahansa johonkin, en tiedä mihin, muttei ainakaan perheen elatukseen. Ja koska ei osallistu kustannuksiin, niin ei sitten saa hirveästi sananvaltaa siihen, mitä syödään ja kuinka kalliilla. Tienaan selkeästi enemmän, ja rahani riittävät, kun pysyn budjetissa. Jos minä maksan talolainan, ruuat, sähköt, puhelimet, suoratoistopalvelut ja autolainat, niin kyllä hemmetti soikoon voin heittää pois ostoskärryistä ne valmispitsat (kaikki rahaliikenne menee siis minun kauttani, koska mies ei pärjää verkkopalveluiden kanssa, hoidan kaikki "paperiasiat" ja omaisuus on nimissäni tai lasten nimissä; valtuutukset hoidettu kuntoon).
Että jos sanon kärkevästi kaupassa, niin sille on syynsä. En odota innolla sitä päivää, kun miehen oireet riittävät muistisairausdiagnoosiin.
Ihan tyypillinen suomalainen mies 😂😂
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vi går emellanåt tillsammans till matbutiken. Då väljer den ena en typ av mat och den andra en annan. Vid kassan finns det sällan dubbletter i vagnarna. Sedan betalar någondera helt på basen av dagens känsla. Butiksbesöken blir kortare och båda väljer bland sånt som intresserar en. Win win.
Mitä jos toisella olisi aina sellainen fiilis että toinen maksaa? Eikö teillä yhtään ole sellaista vastavuoroisuutta että "no kun minä maksoin viimeksi niin nyt on sinun vuoro" vai meneekö teiltä ruokaostokset yhteiseltä tililtä?
Det har aldrig varit ett problem. Kontona är separata. Vem som betalar beror långt på vad som har köpts.
Vierailija kirjoitti:
Naureskelen itsekin samalle asialle.
Vielä enemmän huvittaa ne reppanat miehet jotka kulkevat vaimon perässä ja yrittävät saada edes jotain itselleen maistuvaa kärryyn mutta vaimo päättää toisin, korottaa oikein ääntään jos mies uskaltaa haluta jotain muuta kuin vaimo. Kyllä, näitä on ihan oikeasti, onneksi harvoin näkee.
Ehkä se ukko on yhtä pihi kuin omani. Eli kärryyn päätyy vaan extraa ja rainbowta. Siksi äänenkorotus :D
Vierailija kirjoitti:
Mulla ei kyllä hermo kestä käydä miehen kanssa kaupassa. Hänellä ei ole oikeasti mitään käsitystä rahan arvosta, eikä hän edes muista, mistä pitää ja mistä ei (epäspesifi kognitiivisten kykyjen heikentyminen). Lappaa kärryihin vaikka mitä "kivaa" ja minä samaa vauhtia pois. Otetaan tätä kinkkua, tää on hyvää! - No ei oteta, olet kolme kertaa sitä ostanut ja joka kerta olet heittänyt sen roskiin, kun siinä on nökköjä! (olen kaivanut roskista pois ja antanut kinkut koiralle ja paketin laittanut muoviroskiin). Tää leipä on uutta, otetaan tätä! No ei oteta, siinä lukee isolla siemenleipä ja sä vihaat siemeniä leivässä, tai ainakin vielä tänä aamuna vihasit. Tää on hyvännäköistä makkaraa, otetaan tätä - no EI oteta, toi makkara on täynnä nökköjä, se on tehty Saksassa ja olet kieltänyt ulkomaisten lihatuotteiden ostamisen ja sitäpaitsi se maksaa 11 euroa paketti, se on liian kallista - tossa on HK:n sinistä ja Snelmannin nakkeja, niistä sä tykkäät eikä niissä ole nökköjä.
(miehellä on oksennusrefleksi herkässä ja olen muutamankin kerran joutunut siivoamaan oksennuksia, kun makkarassa/kinkussa on ollut "nökköjä" eli esimerkiksi hieman tiiviimpi lihanpala - ja mies ei voi itse siivota, kun oksentaa sitten siitä vielä enemmän)
Maksan kaikki ruokaostokset, laskut ja muut kulut, esimerkiksi miehen puku ostettiin minun rahoillani. Koska mies ei pärjää vieraissa tilanteissa, niin ei onneksi sitten tarvitse matkustellakaan, siinä säästää näppärästi rahaa. Mies käyttää omat rahansa johonkin, en tiedä mihin, muttei ainakaan perheen elatukseen. Ja koska ei osallistu kustannuksiin, niin ei sitten saa hirveästi sananvaltaa siihen, mitä syödään ja kuinka kalliilla. Tienaan selkeästi enemmän, ja rahani riittävät, kun pysyn budjetissa. Jos minä maksan talolainan, ruuat, sähköt, puhelimet, suoratoistopalvelut ja autolainat, niin kyllä hemmetti soikoon voin heittää pois ostoskärryistä ne valmispitsat (kaikki rahaliikenne menee siis minun kauttani, koska mies ei pärjää verkkopalveluiden kanssa, hoidan kaikki "paperiasiat" ja omaisuus on nimissäni tai lasten nimissä; valtuutukset hoidettu kuntoon).
Että jos sanon kärkevästi kaupassa, niin sille on syynsä. En odota innolla sitä päivää, kun miehen oireet riittävät muistisairausdiagnoosiin.
En sano tätä arvostellakseni, mutta tämä ei kuulosta parisuhteelta, vaan joltain holhoussuhteelta. Ymmärrän täysin, että jos mies on tuollainen lapsi, niin joudut katsomaan hänen peräänsä. Mutta mikä teidät pitää yhdessä? Vai onko mies nuorempana ollut "normaali" ja mennyt iän myötä huonompaan kuntoon?
Ei todellakaan mennä kauppaan seistä tököttämään ja ihmettelemään, mitä ostetaan. Välillä kyllä ollaan tovi parkkiksella, että saadaan jonkunlainen ajatus ostoslistasta, jos ei ole aiemmin valmistauduttu.
Toisten parisuhteista taas ei pysty juurikaan mitään jossain Prisman hyllyjen välissä päättelemään. Tämä vaimo ei päätä, miten mies pukeutuu, mutta jos kieltäydyn miestä "auttamassa" näissä asioissa, niin joudun joka ikinen kerta sitten kuuntelemaan sitä marmatusta, kun pitäisi johonkin lähteä ja tarjolla ei ole mitään asiallisia vaatteita. Sen olen kyllä tehnyt selväksi (varmaan välillä naama solmussa hyllyvälissäkin), että jos mun apuani vaateostoksilla kaipaa (inhoan vaatteiden sovittelemista/ostamista ihan itsellenikin), niin siinä tapauksessa ei sovi käyttäytyä kuin viisivuotias, vaan pakko on vaivautua sovittelemaan jne. eikä myöskään voi itse vaan seistä tattina paikallaan, vaan voi osoittaa jonkunlaista aloitekykyä itsekin.
Ja kyllä, olen huojentunut, kun mies on löytänyt yhden hyvän vaateliikkeen, jonne kävelee sisään ja siellä ihan joku muu nainen kuin minä etsii vaatteita hänelle. Ilomielin menen johonkin odottamaan, että mies kävelee ulos vaatekassin kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uskomattoman keskenkasvuista tosiaan, että pariskunta kinastelee kaupassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla ei kyllä hermo kestä käydä miehen kanssa kaupassa. Hänellä ei ole oikeasti mitään käsitystä rahan arvosta, eikä hän edes muista, mistä pitää ja mistä ei (epäspesifi kognitiivisten kykyjen heikentyminen). Lappaa kärryihin vaikka mitä "kivaa" ja minä samaa vauhtia pois. Otetaan tätä kinkkua, tää on hyvää! - No ei oteta, olet kolme kertaa sitä ostanut ja joka kerta olet heittänyt sen roskiin, kun siinä on nökköjä! (olen kaivanut roskista pois ja antanut kinkut koiralle ja paketin laittanut muoviroskiin). Tää leipä on uutta, otetaan tätä! No ei oteta, siinä lukee isolla siemenleipä ja sä vihaat siemeniä leivässä, tai ainakin vielä tänä aamuna vihasit. Tää on hyvännäköistä makkaraa, otetaan tätä - no EI oteta, toi makkara on täynnä nökköjä, se on tehty Saksassa ja olet kieltänyt ulkomaisten lihatuotteiden ostamisen ja sitäpaitsi se maksaa 11 euroa paketti, se on liian kallista - tossa on HK:n sinistä ja Snelmannin nakkeja, niistä sä tykkäät eikä niissä ole nökköjä.
(miehellä on oksennusrefleksi herkässä ja olen muutamankin kerran joutunut siivoamaan oksennuksia, kun makkarassa/kinkussa on ollut "nökköjä" eli esimerkiksi hieman tiiviimpi lihanpala - ja mies ei voi itse siivota, kun oksentaa sitten siitä vielä enemmän)
Maksan kaikki ruokaostokset, laskut ja muut kulut, esimerkiksi miehen puku ostettiin minun rahoillani. Koska mies ei pärjää vieraissa tilanteissa, niin ei onneksi sitten tarvitse matkustellakaan, siinä säästää näppärästi rahaa. Mies käyttää omat rahansa johonkin, en tiedä mihin, muttei ainakaan perheen elatukseen. Ja koska ei osallistu kustannuksiin, niin ei sitten saa hirveästi sananvaltaa siihen, mitä syödään ja kuinka kalliilla. Tienaan selkeästi enemmän, ja rahani riittävät, kun pysyn budjetissa. Jos minä maksan talolainan, ruuat, sähköt, puhelimet, suoratoistopalvelut ja autolainat, niin kyllä hemmetti soikoon voin heittää pois ostoskärryistä ne valmispitsat (kaikki rahaliikenne menee siis minun kauttani, koska mies ei pärjää verkkopalveluiden kanssa, hoidan kaikki "paperiasiat" ja omaisuus on nimissäni tai lasten nimissä; valtuutukset hoidettu kuntoon).
Että jos sanon kärkevästi kaupassa, niin sille on syynsä. En odota innolla sitä päivää, kun miehen oireet riittävät muistisairausdiagnoosiin.
En sano tätä arvostellakseni, mutta tämä ei kuulosta parisuhteelta, vaan joltain holhoussuhteelta. Ymmärrän täysin, että jos mies on tuollainen lapsi, niin joudut katsomaan hänen peräänsä. Mutta mikä teidät pitää yhdessä? Vai onko mies nuorempana ollut "normaali" ja mennyt iän myötä huonompaan kuntoon?
Oli nuorena ihan normaali, mutta sairastui ja on saanut lievän aivojen toimintahäiriön. Tietyt asiat osaa ja muistaa todella hyvin, töissä on ainakin tähän asti pärjännyt moitteetta, mutta se työpäivän aikainen pinnistely sitten väsyttää kokonaan, ja nimenomaan uusissa tai odottamattomissa tilanteissa ei pärjää. En muista virallista dg-numeroa, mutta olen sen latinankielisen rimpsun kääntänyt itselleni tuoksi epäspesifinen kognitiivisten kykyjen heikentyminen- käsitteeksi. Eli aivot ei pelaa kunnolla, mutta varsinaista muistisairautta ei ole todettu. Näitä ihmisiä on Suomi täynnä, osalla on jo syntymästään heikompi toimintakyky, osalla se syntyy esimerkiksi jonkun sairauden tai vamman seurauksena, tai vaikkapa aivojen verenkiertohäiriön takia, ja tietenkin sitten alkoholistit ja muut päihteiden käyttäjät sekä työssään liuotinaineille altistuneet. Pahimmillaan korona aiheuttaa tätä (eikä se koronajuttu ilmeisesti ole palautuva tila).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä haluisin ite päättää eka jo kun ollaan viel kotona mutta mies sanoo että katsotaan sitten kaupassa ja sitten taas toi tilanne et riidellään siel lihahyllyllä.
Aloittajahan voi ihan itsekin hankkia miehen, että on siellä kaupassa juttuseuraa eikä tarvitse kadehtia meitä, joilla sitä on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samaa mieltä, kuulostaa kamalalta tuo kauppatorailu ruoasta!
Pahin versio on perhehuutelu hyllyjen välissä.
No, kaipa se sitten on heidän laatuaikaa!
Lulin aloiteen tekijä on kotinsa 24h/ 7 päivää.Tilaa alepaan ruoka kassin .Väliin kurkii ikunasta näkyykä naapuria ja jos näkyy komentoi hänestä.Kovin on tyhjää elämä ,jos kaupassa käy ja kyttää vain ihmisiäMistä tiedät ovat pariskuntia. Jos ovat sisko ja sen veli? Tai serkuksia? naapureita?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näitä riiteleviä pareja on yllättävän paljon. Vaimot oikeen paiskaavat tuotteet takaisin hyllyyn ja sit hirmuisella kiireellä nokkiintuneena eteenpäin. Mies nöyränä kärryjen kanssa perässä.
Ja miksi sitä juustokakku reseptiä pitää kailottaa koko kauppareissun ajan kovaan ääneen? Joka hyllyllä mölytään; tää tulee siihen juuuustokakkuun, missä täällä on kun tarvis juuuustokakkuun, tää kävis siihen juuuustokakkuun. Juu tuli selväksi, olet reipas ja leivot tänään.
Samaa olen ihmetellyt.
Ja ehkä vähän rasittaakin kun seistään siinä muiden tukkona.
Toisaalta kaupassakäynti ylipäätään ahdistaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lulin aloiteen tekijä on kotinsa 24h/ 7 päivää.Tilaa alepaan ruoka kassin .Väliin kurkii ikunasta näkyykä naapuria ja jos näkyy komentoi hänestä.Kovin on tyhjää elämä ,jos kaupassa käy ja kyttää vain ihmisiäMistä tiedät ovat pariskuntia. Jos ovat sisko ja sen veli? Tai serkuksia? naapureita?
Nyt se korkki jo vähitellen kiinni!
Jotkuthqn yrittävät oikein päteä kaupassa puhumalla resepteistä. Noloa.
Vierailija kirjoitti:
Naureskelen itsekin samalle asialle.
Vielä enemmän huvittaa ne reppanat miehet jotka kulkevat vaimon perässä ja yrittävät saada edes jotain itselleen maistuvaa kärryyn mutta vaimo päättää toisin, korottaa oikein ääntään jos mies uskaltaa haluta jotain muuta kuin vaimo. Kyllä, näitä on ihan oikeasti, onneksi harvoin näkee.
Noissa tapauksissa vaimo on pienituloisempi, mutta kulut laitetaan tasan. Mies ei halua kuitenkaan elää sen pienituloisemman elintason mukaan vaan haluaa maksattaa luksustuotteitaan vaimolla.
Toisinaan mietin että ne kotona opettelee vuorosanat ennen kaupalle menoa jotta kaikki sitten katsoisivat;D
Vierailija kirjoitti:
Kätevintä ja nopeinta on käydä kaupassa erikseen. Ylipäätään vaikea ymmärtää, miksi pariskunnat käyvät ruokakaupassa yhdessä, ei se nyt niin monimutkainen tapahtuma ole.
Kassalla toinen purkaa ruuat hihnalle, toinen menee pakkaamaan. On kätevää ja nopeaa. Muissa keskusteluissa haukutaan, jos joku on yksin kaupassa, kun hänen pitäisi samaan aikaan purkaan ostokset hihnalle, pakata ne ja vielä maksaa. Itse en kykene jakautumaan kolmeen paikkaan samaan aikaan.
Hupinsa kullakin, minä menen sinne kauppaan tekemään ruokaostokset enkä kyyläämään mitä muut siellä mahdollisesti tekee ja mistä ne keskustelee.
Mulla ei kyllä hermo kestä käydä miehen kanssa kaupassa. Hänellä ei ole oikeasti mitään käsitystä rahan arvosta, eikä hän edes muista, mistä pitää ja mistä ei (epäspesifi kognitiivisten kykyjen heikentyminen). Lappaa kärryihin vaikka mitä "kivaa" ja minä samaa vauhtia pois. Otetaan tätä kinkkua, tää on hyvää! - No ei oteta, olet kolme kertaa sitä ostanut ja joka kerta olet heittänyt sen roskiin, kun siinä on nökköjä! (olen kaivanut roskista pois ja antanut kinkut koiralle ja paketin laittanut muoviroskiin). Tää leipä on uutta, otetaan tätä! No ei oteta, siinä lukee isolla siemenleipä ja sä vihaat siemeniä leivässä, tai ainakin vielä tänä aamuna vihasit. Tää on hyvännäköistä makkaraa, otetaan tätä - no EI oteta, toi makkara on täynnä nökköjä, se on tehty Saksassa ja olet kieltänyt ulkomaisten lihatuotteiden ostamisen ja sitäpaitsi se maksaa 11 euroa paketti, se on liian kallista - tossa on HK:n sinistä ja Snelmannin nakkeja, niistä sä tykkäät eikä niissä ole nökköjä.
(miehellä on oksennusrefleksi herkässä ja olen muutamankin kerran joutunut siivoamaan oksennuksia, kun makkarassa/kinkussa on ollut "nökköjä" eli esimerkiksi hieman tiiviimpi lihanpala - ja mies ei voi itse siivota, kun oksentaa sitten siitä vielä enemmän)
Maksan kaikki ruokaostokset, laskut ja muut kulut, esimerkiksi miehen puku ostettiin minun rahoillani. Koska mies ei pärjää vieraissa tilanteissa, niin ei onneksi sitten tarvitse matkustellakaan, siinä säästää näppärästi rahaa. Mies käyttää omat rahansa johonkin, en tiedä mihin, muttei ainakaan perheen elatukseen. Ja koska ei osallistu kustannuksiin, niin ei sitten saa hirveästi sananvaltaa siihen, mitä syödään ja kuinka kalliilla. Tienaan selkeästi enemmän, ja rahani riittävät, kun pysyn budjetissa. Jos minä maksan talolainan, ruuat, sähköt, puhelimet, suoratoistopalvelut ja autolainat, niin kyllä hemmetti soikoon voin heittää pois ostoskärryistä ne valmispitsat (kaikki rahaliikenne menee siis minun kauttani, koska mies ei pärjää verkkopalveluiden kanssa, hoidan kaikki "paperiasiat" ja omaisuus on nimissäni tai lasten nimissä; valtuutukset hoidettu kuntoon).
Että jos sanon kärkevästi kaupassa, niin sille on syynsä. En odota innolla sitä päivää, kun miehen oireet riittävät muistisairausdiagnoosiin.