Huvittavaa seurata kaupassa, kun pariskunnat jäkättävät toisilleen, mitä kaupasta ostetaan

Vierailija kirjoitti:

Näiden lisäksi varsinkin Prismassa näkee usein riiteleviä pariskuntia. Miksi pitää kauppaan lähteä välejä selvittelemään? Vaimo murjottaa ja pitää mykkäkoulua tai tiuskii miehelle, mies yrittää hoitaa kauppareissun kunnialla, mutta vaimo ei suostu kommunikoimaan. Miksi sinne kauppaan sitten pitää tunkea, jos on noin vaikeaa mennä sinne yhdessä? Lapsellista touhua.

Maailma on täynnä sopuisia, rauhallisia ja naisille turvallisia miehiä. 

Vuodesta toiseen jatkuvat sodat hieman hämmästyttävät. Kumpihan sukupuoli niistä päättää?

Vi går emellanåt tillsammans till matbutiken. Då väljer den ena en typ av mat och den andra en annan. Vid kassan finns det sällan dubbletter i vagnarna. Sedan betalar någondera helt på basen av dagens känsla. Butiksbesöken blir kortare och båda väljer bland sånt som intresserar en. Win win.

Vierailija kirjoitti:

Vi går emellanåt tillsammans till matbutiken. Då väljer den ena en typ av mat och den andra en annan. Vid kassan finns det sällan dubbletter i vagnarna. Sedan betalar någondera helt på basen av dagens känsla. Butiksbesöken blir kortare och båda väljer bland sånt som intresserar en. Win win.

Mitä jos toisella olisi aina sellainen fiilis että toinen maksaa? Eikö teillä yhtään ole sellaista vastavuoroisuutta että "no kun minä maksoin viimeksi niin nyt on sinun vuoro" vai meneekö teiltä ruokaostokset yhteiseltä tililtä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kävin kerran pari eläkkeellä olevien vanhempieni kanssa marketissa ja siinäpä vasta hauskaa oli. Äiti laittoi kärryyn ja isä otti pois sanoen "emme tartte tämmöstä". Oikein monen tavaran kohdalla teki näin. Äiti laittoi taas takaisin kärryyn kun isä katseli jotain muuta. Isä sanoi tuoretiskilla sata grammaa jotain, äiti huuteli väliin että pannaan puoli kiloa. Mulla oli hauskaa. Joo, isä on aika nuuka mutta kyllä hänelle hyvä ruoka maistuu. Itse en tykkää käydä yhtään kaupassa ja lista aina mukana ja äkkiä pois kaupasta. Kerran viikossa käynkin vain. 

Tällaisiin pariskuntiin olen myös törmännyt. Usein on niin, että mies maksaa laskun ja haluaa ostosten pysyvän kohtuullisina. Joskus menevät sen takia yhdessä kauppaan, kun naisella ei ole ajokorttia. Luoja antakoot naisille viisautta, että hankkisivat omia tuloja. Kotirouvien aika on ohi.

Valtaosa suomalaisnaisista käy töissä, koska miehistä ei ole elättäjiksi. 

Meillä käy kyllä kumpikin töissä. Edes 40-luvulla syntynyt sairaanhoitajaäitini ei ole elänyt mitään kotirouvakulttuurin aikaan.

Vierailija kirjoitti:

Kätevintä ja nopeinta on käydä kaupassa erikseen. Ylipäätään vaikea ymmärtää, miksi pariskunnat käyvät ruokakaupassa yhdessä, ei se nyt niin monimutkainen tapahtuma ole.

Vielä kätevämpää on käydä siellä kaupassa työmatkan varrella ettei tarvitse erikseen lähteä. Ja kun työmatka kuljetaan yhdessä niin typeräähän se olisi jos toinen jäisi autoon odottamaan vaikka voisi yhtä hyvin auttaa ostosten kantamisessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näiden lisäksi varsinkin Prismassa näkee usein riiteleviä pariskuntia. Miksi pitää kauppaan lähteä välejä selvittelemään? Vaimo murjottaa ja pitää mykkäkoulua tai tiuskii miehelle, mies yrittää hoitaa kauppareissun kunnialla, mutta vaimo ei suostu kommunikoimaan. Miksi sinne kauppaan sitten pitää tunkea, jos on noin vaikeaa mennä sinne yhdessä? Lapsellista touhua.

Kaupassa riitely on mielestäni moukkamaista. Riidelkööt kotona.

Siksi sinne ei pitäisikään ängetä yhdessä käytävän tukkeeksi. Ehkä vaimo on mukana laaduntarkkailijana ja mies vartioi lompakkoaan.

Miehellä ei ole mitään syytä "vartoida lompakkoaan" kun ruoka maksetaan yleensä puoliksi. Näin silti että mies syö kaksi kolmasosaa. Eli kyllä se on nainen jonka pitäisi lompakkoaan vahtia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naureskelen itsekin samalle asialle.

Vielä enemmän huvittaa ne reppanat miehet jotka kulkevat vaimon perässä ja yrittävät saada edes jotain itselleen maistuvaa kärryyn mutta vaimo päättää toisin, korottaa oikein ääntään jos mies uskaltaa haluta jotain muuta kuin vaimo. Kyllä, näitä on ihan oikeasti, onneksi harvoin näkee.

Yksi tällainen vietti häitään tässä hetki sitten. Muutama kk sitten puhui, että haluaa erota, haukkui akkansa, flirttasi vieraille jne. Keväällä sitten olikin yllärinä avioitunut tuon kanssa. Veikkaan, että ukko miellyttäjänä ulkoistanut päätöksenteon tuossakin asiassa akalleen. Ollaan kaveripiirissä kyllä oltu ymmyrkäisinä tästä, jätkällä ei ole lainkaan omaa tahtoa, lieka on kireällä ja se on lyhyt. Ollaan lyöty vetoa parista vuodesta, jossain kohden se miellyttäjänkin kuppi menee yli ja ympäri.

Hieno kaveriporukka. Mihin sitä ilkeää akkaa edes tarvitsee, kun on tuollaisia tosiystäviä.... akattomia vielä - I guess.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naureskelen itsekin samalle asialle.

Vielä enemmän huvittaa ne reppanat miehet jotka kulkevat vaimon perässä ja yrittävät saada edes jotain itselleen maistuvaa kärryyn mutta vaimo päättää toisin, korottaa oikein ääntään jos mies uskaltaa haluta jotain muuta kuin vaimo. Kyllä, näitä on ihan oikeasti, onneksi harvoin näkee.

Yksi tällainen vietti häitään tässä hetki sitten. Muutama kk sitten puhui, että haluaa erota, haukkui akkansa, flirttasi vieraille jne. Keväällä sitten olikin yllärinä avioitunut tuon kanssa. Veikkaan, että ukko miellyttäjänä ulkoistanut päätöksenteon tuossakin asiassa akalleen. Ollaan kaveripiirissä kyllä oltu ymmyrkäisinä tästä, jätkällä ei ole lainkaan omaa tahtoa, lieka on kireällä ja se on lyhyt. Ollaan lyöty vetoa parista vuodesta, jossain kohden se miellyttäjänkin kuppi menee yli ja ympäri.

Hieno kaveriporukka. Mihin sitä ilkeää akkaa edes tarvitsee, kun on tuollaisia tosiystäviä.... akattomia vielä - I guess.

Täytyy ohimennen todeta, että totta kai kaveripiiri on sen oman kaverinsa puolella. Joissakin tapauksissa puhe ja sen esille tuominen, mikä olisi ko. henkilölle parasta, ei vain mene perille, vaikka sen selvästi sivustakin näkee. Sitten kipuilee vuosikaudet huonossa suhteessa jostain ihme periaatteesta ja koko ihminen muuttuu ihan erilaiseksi kun ei enää voi olla oma itsensä. Jotkut naiset ovat sellaisia, että niillä ei pitäisi olla mitään asiaa parisuhteeseen saati lapsien tekemiseen, tekevät tuhojaan kaikille lähellään oleville.

Hyviin tapoihin kuuluu jäkättää sitten julkisesti.

Me suunnitellaan yhdessä mitä milloinkin syödään ja ostokset sitten sen mukaan. Jokaisella perheenjäsenellä on sanansa sanottavana ja omia ruokatoiveita, viikon aikana sitten toteutamme niitä. Esimerkiksi muutama päivä sitten nuorin muksuista (2v.) halusi "vaaleaa kalaa ja hyvää salaattia", joten paistoimme sitten kuhafileitä kera uusien perunoiden ja teimme fetasalaattia. Yksi lapsista toivoi jollekkin päivä kaalilaatikkoa ja se tehtiin. Minun on tehnyt mieli koko viikon karjalanpaistia tuhdilla muusilla ja tänään on sen vuoro. En ymmärrä miten ihmiset saa aikaan hirvittävät konfliktit ruuasta. Etenkin perheissä pitäisi kuunnella kaikkien mielipiteitä ja mennä sen mukaan. Eineksiä meillä ei syödä ja sen tietää jokainen meidän porukassa, joten niitä on turha toivoa. Kaupassakin on helppo asioida kun on edes jonkinlaiset raamit ruuan suhteen.

Miehellä on ajokortti. Mulla ei ole. Joten painavat ostokset haetaan yhdessä.

Se mies kun ei ruoanlaitosta tiedä mitään, niin eipä tule juupas eipäs vääntöä, kitä ostetaan. Jos se jotain tiettyä leipää haluaa, niin sitten vaan ottaa sieltä hyllystä sitä tiettyä leipää. Ei siitä mitään jäkätystä tarvita. Mutta joo onhan niitä akkamaisiakin miehiä, jotka haluaa päättää jopa tiskirätin värin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vi går emellanåt tillsammans till matbutiken. Då väljer den ena en typ av mat och den andra en annan. Vid kassan finns det sällan dubbletter i vagnarna. Sedan betalar någondera helt på basen av dagens känsla. Butiksbesöken blir kortare och båda väljer bland sånt som intresserar en. Win win.

Mitä jos toisella olisi aina sellainen fiilis että toinen maksaa? Eikö teillä yhtään ole sellaista vastavuoroisuutta että "no kun minä maksoin viimeksi niin nyt on sinun vuoro" vai meneekö teiltä ruokaostokset yhteiseltä tililtä?

Ei meillä avioliitossa katsella, mitä kenenkäkin tililtä maksetaan. Itsepalvelukassalla minä skannaan ne ja hoidan maksunkin siinä samalla. Normikassalla mies yleensä jää maksamaan ihan sen takia, että mä olen siellä toisessa päässä pakkaamassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näiden lisäksi varsinkin Prismassa näkee usein riiteleviä pariskuntia. Miksi pitää kauppaan lähteä välejä selvittelemään? Vaimo murjottaa ja pitää mykkäkoulua tai tiuskii miehelle, mies yrittää hoitaa kauppareissun kunnialla, mutta vaimo ei suostu kommunikoimaan. Miksi sinne kauppaan sitten pitää tunkea, jos on noin vaikeaa mennä sinne yhdessä? Lapsellista touhua.

Kaupassa riitely on mielestäni moukkamaista. Riidelkööt kotona.

Siksi sinne ei pitäisikään ängetä yhdessä käytävän tukkeeksi. Ehkä vaimo on mukana laaduntarkkailijana ja mies vartioi lompakkoaan.

Autopaikalta on niin pitkämatka kantaa ostoksia, etten mä niitä yksin jaksa kantaa.

Meillä nainen hoitaa ruokaostokset. Tekee kerran viikkoon tilauksen Prisman verkkokaupasta ja itse noudan tuotteet töiden jälkeen kaupasta pahvilaatikoissa autoon. Erittäin kätevää.

Ei tarvii kummankaan riidellä hyllyjen välissä tai jonotella kassoilla.

Jos jotain tarvitsen itselleni niin sen haen sitten erikseen.

Vierailija kirjoitti:

Hirvittää että kauppaan menee pariskunnat, perheet ja kaverukset keskustelemaan sylki ruokiin ja pakkauksiin lentäen. Tai ryitään. Tuntuu että siitä tulee ajanviettopaikka. Joku puhuu puhelimeen vielä. Tuhansia ja tuhansia ihmisiä kulkee siellä käytäviä pitkin ja kun syömme, kosketamme samoja pakkauksia. Ei ihme että ruoka homehtuu nopeammin tai on jo mikrohomeessa.

No tuolla asenteella elämästä nauttiminen on kyllä vaikeaa. Ihan kaikille ympärillä olevillekin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vi går emellanåt tillsammans till matbutiken. Då väljer den ena en typ av mat och den andra en annan. Vid kassan finns det sällan dubbletter i vagnarna. Sedan betalar någondera helt på basen av dagens känsla. Butiksbesöken blir kortare och båda väljer bland sånt som intresserar en. Win win.

Mitä jos toisella olisi aina sellainen fiilis että toinen maksaa? Eikö teillä yhtään ole sellaista vastavuoroisuutta että "no kun minä maksoin viimeksi niin nyt on sinun vuoro" vai meneekö teiltä ruokaostokset yhteiseltä tililtä?

Ei meillä avioliitossa katsella, mitä kenenkäkin tililtä maksetaan. Itsepalvelukassalla minä skannaan ne ja hoidan maksunkin siinä samalla. Normikassalla mies yleensä jää maksamaan ihan sen takia, että mä olen siellä toisessa päässä pakkaamassa.

No eikö kannattaisi vähän katsoa? Onhan se nyt vähän outoa jos toisella menee koko palkka yhteisiin kuluihin ja toisella taas jää hirveästi jemmaan omiin menoihin. Ellei tosiaan ole yhteistä tiliä josta kulut maksetaan.

musta on kauhea katsoa pariskuntia, joissa toinen on niin alistettu, että katsoo kun toinen päättää kaiken.kamla valitus ja räpätys vaan käy.mun käsitys ihmissuhteesta on ,että molemmat syövät mitä haluavat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vi går emellanåt tillsammans till matbutiken. Då väljer den ena en typ av mat och den andra en annan. Vid kassan finns det sällan dubbletter i vagnarna. Sedan betalar någondera helt på basen av dagens känsla. Butiksbesöken blir kortare och båda väljer bland sånt som intresserar en. Win win.

Mitä jos toisella olisi aina sellainen fiilis että toinen maksaa? Eikö teillä yhtään ole sellaista vastavuoroisuutta että "no kun minä maksoin viimeksi niin nyt on sinun vuoro" vai meneekö teiltä ruokaostokset yhteiseltä tililtä?

Ei meillä avioliitossa katsella, mitä kenenkäkin tililtä maksetaan. Itsepalvelukassalla minä skannaan ne ja hoidan maksunkin siinä samalla. Normikassalla mies yleensä jää maksamaan ihan sen takia, että mä olen siellä toisessa päässä pakkaamassa.

No eikö kannattaisi vähän katsoa? Onhan se nyt vähän outoa jos toisella menee koko palkka yhteisiin kuluihin ja toisella taas jää hirveästi jemmaan omiin menoihin. Ellei tosiaan ole yhteistä tiliä josta kulut maksetaan.

Miten niin toisella menee koko palkka? kyllä niitä tilejä seurataan, ettei toiselta vaan vähene ja kun tilin saldo on jotain muuta kuin 0 euroa ennen palkkapäivää niin liekö tuolla väliäkään. Ja onhan sitä muutakin maksettavaa kuten vakuutukset, vastikkeet, sähkö. Ja kun on yhteiset tilit, niin on yhteiset rahat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hirvittää että kauppaan menee pariskunnat, perheet ja kaverukset keskustelemaan sylki ruokiin ja pakkauksiin lentäen. Tai ryitään. Tuntuu että siitä tulee ajanviettopaikka. Joku puhuu puhelimeen vielä. Tuhansia ja tuhansia ihmisiä kulkee siellä käytäviä pitkin ja kun syömme, kosketamme samoja pakkauksia. Ei ihme että ruoka homehtuu nopeammin tai on jo mikrohomeessa.

No tuolla asenteella elämästä nauttiminen on kyllä vaikeaa. Ihan kaikille ympärillä olevillekin.

Ei ole. Jos kaupassa on tuotteita, niiden pitäisi olla puhtaita, myös pinnalta jollain tavalla. Mikään ei ole kaupassa nyt puhdasta, väkimäärä on liiallinen suhteessa kauppojen kokoon ja tilaan.