Jos ei itse käytä alkoholia, mutta puoliso käy baareissa

Vierailija kirjoitti:

Miksi koet sinulla olevan oikeus vaatia miestä muuttumaan? Jos mies sanoisi, että häntä häiritsee juomattomuutesi ja vaatisi sinua juomaan, olisiko se ok? Ei tietenkään! Jos et kestä juomista, ei mies ole sinulle sopiva jolloin oikea päätös on erota, ei pakottaa toista muuttumaan.

Vaatiminen ei ole ok, mutta mielestäni parisuhteessa on ihan normaalia keskustella erilaisista elämäntyyleistä ja niiden aiheuttamista haasteista ja yrittää löytää molemmille sopivia kompromisseja. En tiedä löytääkö jotkut puolison jonka kanssa kaikki käy 100% yhteen ilman mitään keskustelua, ehkä, mutta tuskin se kovin yleistä on. 

Alkoholinkäytön lisäksi monet keskustelee esim. työkuvioista, harrastuksista, siivouksesta, rahankäytöstä ja monenlaisista asioista. Esim. ex-miestäni häiritsi alkuun se että uraihmisenä teen paljon töitä ja välillä myös iltaisin ja viikonloppuisin. Hän ilmaisi ärsytyksensä, siitä keskusteltiin ja päädyttiin kompromissiin että vähennän työmatkoja ja pyhitetään viikonloput yhteiselle ajalle, mutta viikolla teen edelleen tarpeen mukaan iltapäivystyksiä ja hänelle se oli ok kunhan ilmoitan hyvissä ajoin. Itseäni häiritsi exän alkoholinkäyttö, joten sovimme että hän ilmoittaa kun on lähdössä juopottelemaan niin tiedän keksiä itselleni muuta ohjelmaa ja hän ei tule luokseni humalassa (asuimme erillään) ainakaan kysymättä ensin onko asia minulle ok. Hän ei pitänyt omaa puoltaan sopimuksesta vaan tuli luokseni umpitunnellissa ja sammui sohvalle. Suhde päättyi. 

Vierailija kirjoitti:

Aikuinen ihminen joka "vetää kännit", lol.

Sanoppa muuta. Ex-mies, yli nelikymppinen, lähti aina välillä "vetämään poikien kanssa keittoa". Koin aina myötähäpeää tuon lausahduksen kuultuani. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä on siis ongelma? Itse en käytä teatteria ollenkaan, mutta puolisoni käyttää. Pitäisikö mun ahdistua teatterireissuista?

Sanoisin että kun selväpäinen joutuu katselemaan umpitunnelissa kotiin toikkaroivaa puolisoa, niin kyseessä on vähän eri asia kuin se että toinen tykkää käydä teatterissa ja toinen katsoa toimintaelokuvia.

Itse en jaksanut. Käytän itse myös alkoholia mutta en humalaan asti. Minusta kännääminen ei kuulu aikuisen ihmisen elämään eikä varsinkaan perhe-elämään. Tässä asiassa on parempi että samanlaiset pariutuvat keskenään, selvin päin olevalle on raskasta katsoa kännissä sössöttävää ja krapulaansa nukkuvaa haisevaa puolisoa, juomisesta tykkäävää taas harmittaa kun puolisosta ei saa juopottelukaveria ja yhteisillä reissuilla ei voi kännätä.

Ot, mutta mitä järkeä käyttää alkoholia, jos ei halua humalaa? Enkä tarkoita nyt mitään perskännejä, mutta jos otan vaikka 2 lasia punkkua, niin a) siitä tulee kiva rentoutunut fiilis (humala) ja b) se on hyvää. En kuitenkaan maun takia ole koskaan ottanut alkoa...

Itse juon viiniä koska tykkään sen mausta, tulee kivan rento olo (en ole vielä kahdesta lasista humalassa), on kiva tutkia erilaisia viinejä ja niiden taustoja ja viinilasi kädessä aurinkoisella terassilla on kiva tunnelma. Juon joskus myös viskejä samoista syistä. 

Sen sijaan en ymmärrä mitä järkeä on käyttää alkoholia niin että juo itsensä humalaan. 

Niin, että miehen pitäisi lopettaa koko sosiaalinen elämänsä ja jättää ystävänsä, kun sinä et sitä harrasta?

Kököttäisitte sitten yhdessä kahdestaan kotona?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä on siis ongelma? Itse en käytä teatteria ollenkaan, mutta puolisoni käyttää. Pitäisikö mun ahdistua teatterireissuista?

Sanoisin että kun selväpäinen joutuu katselemaan umpitunnelissa kotiin toikkaroivaa puolisoa, niin kyseessä on vähän eri asia kuin se että toinen tykkää käydä teatterissa ja toinen katsoa toimintaelokuvia.

Itse en jaksanut. Käytän itse myös alkoholia mutta en humalaan asti. Minusta kännääminen ei kuulu aikuisen ihmisen elämään eikä varsinkaan perhe-elämään. Tässä asiassa on parempi että samanlaiset pariutuvat keskenään, selvin päin olevalle on raskasta katsoa kännissä sössöttävää ja krapulaansa nukkuvaa haisevaa puolisoa, juomisesta tykkäävää taas harmittaa kun puolisosta ei saa juopottelukaveria ja yhteisillä reissuilla ei voi kännätä.

Ot, mutta mitä järkeä käyttää alkoholia, jos ei halua humalaa? Enkä tarkoita nyt mitään perskännejä, mutta jos otan vaikka 2 lasia punkkua, niin a) siitä tulee kiva rentoutunut fiilis (humala) ja b) se on hyvää. En kuitenkaan maun takia ole koskaan ottanut alkoa...

Itse juon viiniä koska tykkään sen mausta, tulee kivan rento olo (en ole vielä kahdesta lasista humalassa), on kiva tutkia erilaisia viinejä ja niiden taustoja ja viinilasi kädessä aurinkoisella terassilla on kiva tunnelma. Juon joskus myös viskejä samoista syistä. 

Sen sijaan en ymmärrä mitä järkeä on käyttää alkoholia niin että juo itsensä humalaan. 

Tuo "kivan rento olo" on humala, jos et tiennyt. Hohhoijaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä on siis ongelma? Itse en käytä teatteria ollenkaan, mutta puolisoni käyttää. Pitäisikö mun ahdistua teatterireissuista?

Sanoisin että kun selväpäinen joutuu katselemaan umpitunnelissa kotiin toikkaroivaa puolisoa, niin kyseessä on vähän eri asia kuin se että toinen tykkää käydä teatterissa ja toinen katsoa toimintaelokuvia.

Itse en jaksanut. Käytän itse myös alkoholia mutta en humalaan asti. Minusta kännääminen ei kuulu aikuisen ihmisen elämään eikä varsinkaan perhe-elämään. Tässä asiassa on parempi että samanlaiset pariutuvat keskenään, selvin päin olevalle on raskasta katsoa kännissä sössöttävää ja krapulaansa nukkuvaa haisevaa puolisoa, juomisesta tykkäävää taas harmittaa kun puolisosta ei saa juopottelukaveria ja yhteisillä reissuilla ei voi kännätä.

Ot, mutta mitä järkeä käyttää alkoholia, jos ei halua humalaa? Enkä tarkoita nyt mitään perskännejä, mutta jos otan vaikka 2 lasia punkkua, niin a) siitä tulee kiva rentoutunut fiilis (humala) ja b) se on hyvää. En kuitenkaan maun takia ole koskaan ottanut alkoa...

Itse juon viiniä koska tykkään sen mausta, tulee kivan rento olo (en ole vielä kahdesta lasista humalassa), on kiva tutkia erilaisia viinejä ja niiden taustoja ja viinilasi kädessä aurinkoisella terassilla on kiva tunnelma. Juon joskus myös viskejä samoista syistä. 

Sen sijaan en ymmärrä mitä järkeä on käyttää alkoholia niin että juo itsensä humalaan. 

Tuo "kivan rento olo" on humala, jos et tiennyt. Hohhoijaa.

Tämä nyt on ihan saivartelua. Aikuinen ihminen on 1-2 lasista ehkä hiprakassa, ei humalassa, ellei sitten ole esimerkiksi vakava maksavaurio jolloin alkoholia ei pitäisi käyttää ollenkaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä on siis ongelma? Itse en käytä teatteria ollenkaan, mutta puolisoni käyttää. Pitäisikö mun ahdistua teatterireissuista?

Sanoisin että kun selväpäinen joutuu katselemaan umpitunnelissa kotiin toikkaroivaa puolisoa, niin kyseessä on vähän eri asia kuin se että toinen tykkää käydä teatterissa ja toinen katsoa toimintaelokuvia.

Itse en jaksanut. Käytän itse myös alkoholia mutta en humalaan asti. Minusta kännääminen ei kuulu aikuisen ihmisen elämään eikä varsinkaan perhe-elämään. Tässä asiassa on parempi että samanlaiset pariutuvat keskenään, selvin päin olevalle on raskasta katsoa kännissä sössöttävää ja krapulaansa nukkuvaa haisevaa puolisoa, juomisesta tykkäävää taas harmittaa kun puolisosta ei saa juopottelukaveria ja yhteisillä reissuilla ei voi kännätä.

Ot, mutta mitä järkeä käyttää alkoholia, jos ei halua humalaa? Enkä tarkoita nyt mitään perskännejä, mutta jos otan vaikka 2 lasia punkkua, niin a) siitä tulee kiva rentoutunut fiilis (humala) ja b) se on hyvää. En kuitenkaan maun takia ole koskaan ottanut alkoa...

Itse juon viiniä koska tykkään sen mausta, tulee kivan rento olo (en ole vielä kahdesta lasista humalassa), on kiva tutkia erilaisia viinejä ja niiden taustoja ja viinilasi kädessä aurinkoisella terassilla on kiva tunnelma. Juon joskus myös viskejä samoista syistä. 

Sen sijaan en ymmärrä mitä järkeä on käyttää alkoholia niin että juo itsensä humalaan. 

Tuo "kivan rento olo" on humala, jos et tiennyt. Hohhoijaa.

Tämä nyt on ihan saivartelua. Aikuinen ihminen on 1-2 lasista ehkä hiprakassa, ei humalassa, ellei sitten ole esimerkiksi vakava maksavaurio jolloin alkoholia ei pitäisi käyttää ollenkaan. 

Hiprakka ja humala on sama asia. Humala on se tila, jonka alkoholi aiheuttaa eli vaikka rentoutunut olo, joka johtuu alkoholin juomisesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä on siis ongelma? Itse en käytä teatteria ollenkaan, mutta puolisoni käyttää. Pitäisikö mun ahdistua teatterireissuista?

Sanoisin että kun selväpäinen joutuu katselemaan umpitunnelissa kotiin toikkaroivaa puolisoa, niin kyseessä on vähän eri asia kuin se että toinen tykkää käydä teatterissa ja toinen katsoa toimintaelokuvia.

Itse en jaksanut. Käytän itse myös alkoholia mutta en humalaan asti. Minusta kännääminen ei kuulu aikuisen ihmisen elämään eikä varsinkaan perhe-elämään. Tässä asiassa on parempi että samanlaiset pariutuvat keskenään, selvin päin olevalle on raskasta katsoa kännissä sössöttävää ja krapulaansa nukkuvaa haisevaa puolisoa, juomisesta tykkäävää taas harmittaa kun puolisosta ei saa juopottelukaveria ja yhteisillä reissuilla ei voi kännätä.

Siis naiset ovat supertylsiä. Heti kun aletaan pesimään niin muututaan tädiksi. No onneksi oma naisystäväni ottaa kyllä humalaankin asti, eikä ole mikään jäykkä täti-ihminen. Itse olen sen verran menevää sorttia, etten jaksaisi mitään siveyden sipulia. Suurin osa naisista on tälläisiä ihme tätejä nykyään. Kyllä ne huumeet on sitä parasta huumetta.

Kannattaa muutaman kerran käydä viettämässä koko ilta baareissa niin näkee mitä se touhu on. Moni nainen on uskomattoman sinisilmäinen miehen baarireissuja kohtaan. Varatut ukot ne eniten siellä yrittää iskeä. Puhun kokemuksesta.

Nainen haluaa aina juopon miehen ja sitten sitä harmittaa kun mies juo. Ei raitis mies vaan kelpaa koskaan.

Vierailija kirjoitti:

Meillä suhteen alussa käytiin paljonkin yhdessä baareissa. Alun jälkeen tuohon kyllästyin ja nyt tuon kännisen/krapulaisen miehen olemus inhottaa. Alkoholi selkeästi minua tärkeämpi, joten kännäilköön jatkossa muussa seurassa.

Sama. Aina on syy juoda, joka pe ja la, vuoden ympäri, lisäksi lomilla lähes joka päivä. Kaikki toiminta johtaa siihen, että saa korkata lonkeroa, olutta, viiniä mitä milloinkin.

Ruokaa laitetaan vain siksi, että saa juoda, grillaaminen kesällä tarkoittaa lonkeroa/ olutta litroja. Sitten on se pakonomainen juomisen ansaitseminen: tunnin pyörälenkki, pihahommia yms. ja sitten voi hyvällä omalla tunnolla taas korkata. Ja sitten alkaa se samojen juttujen kertominen pöhnässä, kavereille soittelu yömyöhään, silmät harittaa toinen itään toinen länteen! Se kuvottava haju, yök!

Alkoholi on mieheni pakkomielle ja rakkaus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä on siis ongelma? Itse en käytä teatteria ollenkaan, mutta puolisoni käyttää. Pitäisikö mun ahdistua teatterireissuista?

Sanoisin että kun selväpäinen joutuu katselemaan umpitunnelissa kotiin toikkaroivaa puolisoa, niin kyseessä on vähän eri asia kuin se että toinen tykkää käydä teatterissa ja toinen katsoa toimintaelokuvia.

Itse en jaksanut. Käytän itse myös alkoholia mutta en humalaan asti. Minusta kännääminen ei kuulu aikuisen ihmisen elämään eikä varsinkaan perhe-elämään. Tässä asiassa on parempi että samanlaiset pariutuvat keskenään, selvin päin olevalle on raskasta katsoa kännissä sössöttävää ja krapulaansa nukkuvaa haisevaa puolisoa, juomisesta tykkäävää taas harmittaa kun puolisosta ei saa juopottelukaveria ja yhteisillä reissuilla ei voi kännätä.

Siis naiset ovat supertylsiä. Heti kun aletaan pesimään niin muututaan tädiksi. No onneksi oma naisystäväni ottaa kyllä humalaankin asti, eikä ole mikään jäykkä täti-ihminen. Itse olen sen verran menevää sorttia, etten jaksaisi mitään siveyden sipulia. Suurin osa naisista on tälläisiä ihme tätejä nykyään. Kyllä ne huumeet on sitä parasta huumetta.

Te alkoholistit olette sairaita, niin miehet kuin naiset. Alkoholismi on aivoperäinen sairaus, addiktio, johon on saatavissa apua.

Ongelma on siinä, että addiktin on vaikea myöntää olevansa sairas. Jos kyseessä olisi esim. diabetes, olisi helpompi myöntää olevansa sairas, mutta koska alkoholi, huu meet, por no ym. addiktoivat aivoissa helposti niitä joilla siihen on geneettinen taipumus, on lähes turhauttavaa yrittää addiktia saada lopettamaan. Usein se loppu tulee siinä vaiheessa kun on tarpeeksi syvällä rypenyt, henki lähtee.

Ei kannata. Kuten itsekin totesit niin ei kannata laskea sen varaan että mies muuttuisi. Tuohon keikkaelämään liittyy nimenomaan ensisijaisesti alkoholi ja kaverit. Monilla myös muut päihteet, en tiedä miten suhtaudut siihen jos mies tai ylipäätään hänen ystävät käyttää. Vaikka et itse viihdy baareissa niin suosittelen menemään mukaan muutamia kertoja tai vaikka yllätät miehen menemällä keikalle, niin näet millaista se meininki siellä oikeasti on.

Itse erosin pitkästä suhteesta muusikon kanssa, kun aloin oikeasti miettimään miksi haluaisin toistuvasti stressata ja ahdistua toisen elämäntavoista. Sietäisinkö sitä, että viikonloput on pyhitetty miehen keikkaelämälle ( = juominen) ja siitä keskustelu aiheuttaa kiukuttelua miehen puolelta, että yritän rajoittaa hänen elämäänsä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä on se juurisyy siellä ahdistuksen takana?

Jos suhteessa on kaikki hyvin, en usko noiden reissujen silloin ahdistavan. On olemassa syy mikä saa sinulle kyseiset tuntemukset aikaan miehen reissuista.

Pohdi tätä niin saat ratkaisun asiaan.

Luottamus? Alkoholinkäyttö? Käytös?

Mies sanoo, että ei ikinä petä minua. En nyt sano, että alkoholi on syy pettää. Ei ole missään nimessä. Mutta joillakin miehillä se voi sekoittaa harkintakyvyn, jos on tasokkaita naisia siinä ympärillä hyörimässä.

Mutta on muitakin syitä. Minua vaan yksinkertaisesti ärsyttää tämä tapa. Mitä kivaa kännäämisessä? Ja sikarin polttamisesta. Sitten mies haisee jne.

Ap

Eli luottamuspula on se oikea ongelma. Itse en juo ja mieheni hyvin satunnaisesti (pari kertaa vuodessa käy kavereiden kanssa ulkona baarissa), joten vähän samanlainen tilanne. Toki alkoholi voi sekoittaa harkintakyvyn, mutta ei se automaattisesti tee ihmisestä pettäjää. On väärin, että periaatteessa haluaisit miehen lopettavan juomisen koska jollakin se saattaa johtaa pettämiseen.

Itseänikin ärsyttää känniläiset, joten olemme päättäneet, että ne kerrat kun mies menee kavereiden kanssa ulos, hän jää heille yöksi tai menen itse mökille tai kavereille yöksi. Aamulla sitten takaisin.

Koskaan ei ole väärin haluta itselleen raitista puolisoa ja lapsilleen selvin päin olevaa vanhempaa, oli syy mikä tahansa. Miehen ei toki tarvitse vaatimuksiin suostua, vaan voi etsiä itselleen alkoholiin eri tavalla suhtautuvan puolison. Mutta AP:n toive on täysin validi. 

Olen kanssasi täysin samaa mieltä. Ehdottomasti saa ja pitääkin mielestäni hankkia lapsia mieluummin raittiin miehen kanssa. Pointtini kuitenkin oli ettei ap:lla ole oikeutta vaatia miestä muuttumaan, eli vaihtoehdoksi jää silloin etsiä raitis puoliso, ei pakottaa toista muuttumaan.

Parisuhteessa ei ole kaikki hyvin, jos satunnaiset baarireissut ahdistavat. Sinun pitää tehdä jotain tuolle kontrollifriikkiydellesi. Se, että sinä et juo, ei tarkoita, että olet oikeutettu kontrolloimaan muiden juomisia. 

Vierailija kirjoitti:

Parisuhteessa ei ole kaikki hyvin, jos satunnaiset baarireissut ahdistavat. Sinun pitää tehdä jotain tuolle kontrollifriikkiydellesi. Se, että sinä et juo, ei tarkoita, että olet oikeutettu kontrolloimaan muiden juomisia. 

En nyt ota kantaa ap:n tilanteeseen, mutta itse kun aloin miettimään taaksepäin kuinka paljon exällä noita "satunnaisia" baarireissuja, illanistujaisia, grillausta kaverilla, poikien saunailtoja olikaan, niin tajusin pistäneeni pään pensaaseen miehen juomisen suhteen. En halunnut elämänkumppaniksi miestä jonka yksi suurimmista elämäniloista on alkoholi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parisuhteessa ei ole kaikki hyvin, jos satunnaiset baarireissut ahdistavat. Sinun pitää tehdä jotain tuolle kontrollifriikkiydellesi. Se, että sinä et juo, ei tarkoita, että olet oikeutettu kontrolloimaan muiden juomisia. 

En nyt ota kantaa ap:n tilanteeseen, mutta itse kun aloin miettimään taaksepäin kuinka paljon exällä noita "satunnaisia" baarireissuja, illanistujaisia, grillausta kaverilla, poikien saunailtoja olikaan, niin tajusin pistäneeni pään pensaaseen miehen juomisen suhteen. En halunnut elämänkumppaniksi miestä jonka yksi suurimmista elämäniloista on alkoholi.

Sama kokemus. Eksä oli itse vahvasti sitä mieltä ettei juonut useasti, väitti että minä suurentelen ja liioittelen känni-iltojen määrää. Joskus harvoinhan hän kavereiden kanssa ottaa alkoholia ja ei sitä useasti tapahdu. Hänellä oli taito puhua hyvin vakuuttavasti ja pelkäsin jo olevani itse hullu ja kuvittelevani asioita.

Oli pakko todistaa asia itselleni selaamalla viimeiset puoli vuotta whatsapp-keskusteluja ja laskea monenako viikonloppuna sieltä löytyi kommentteja juomaan lähtemisestä tai krapulan valittelusta. Niitä oli todella paljon, varsinkin siihen nähden että iso osa keskusteluista oli käyty kasvotusten eikä whatsppissa. En koskaan kertonut miehelle tätä, vaan erosin. Jos ihminen valehtelee noin pahasti itselleenkin, ei hän tule koskaan muuttumaan. 

Alkoholi on elämän ilo.