Jotkut eivät oikeasti osaa small talkia

Suomalainen ei arvosta paskanjauhamista eli small talkkia.

Olen introvertti enkä saa small talkista mitään irti. Ainoastaan töissä sitä teen kohteliaisuus syistä.

Osaan small talkia minua miellyttävien ihmisten kanssa mutta jos vastassa on joku pikku Alex Stubb tai pikku Gettomasa, ei ole mitään sanottavaa.

En ymmärrä, miksi minun pitäisi jutella ventovieraiden kanssa. Valtaosa suomalaisista mölleistä on totaalisen epäkiinnostavia.

Vierailija kirjoitti:

Mä en oikeasti vaan jaksa. Kun viides ihminen konttorilla aamulla aloittaa että "siis niin hirvee sade" tai "voi ei mikä ilma", niin en jaksa. Me kaikki tiedämme että siellä sataa, miksi sitä pitää vatvoa? Tuntuu että esim. meidän työyhteisö on tuollaisen tyhjän jargonin ehtymätön emämaa.

Älä muuta Englantiin. :)

Säästä puhuminen loputtomiin ja joka päivä on siellä tärkein kansalaistaito.

Olen opetellut työelämässä ja muuten käymään small talkia erilaisissa tilaisuuksissa tai ihan joka päiväisissä tilanteissa kuten taksin kyydissä, hissiä odotellessa tms.

Mitään se ei ole minulle maksanut, mutta olen saanut siitä taidosta paljon iloa ja kivoja kokemuksia, työmahdollisuuksia, ihmissuhteita ja ylipäätään sen että on paljon mukavampaa olla erilaisissa tilanteissa ja tilaisuuksissa kun ei tarvitse murjottaa nurkassa kun ei uskalla sanoa mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Small talk on hemmetin ärsyttävää ja rasittavaa.

T. Introvertti

Täsmälleen samaa mieltä! Small talk vie kaikki voimani, siksi en suostu siihen ellei ole aivan pakko. Kiinnostavista asioista voin kyllä keskustella vaikka tuntikausia.

No nyt meni jotain sekaisin. Jutustelu ja juttelu on kevyttä eli sitä smalltalkia. Keskustelut tuntikausia ovat aivan jotain muuta. Tässä ketjussa on kyse kevyestä ja tyhjänpäiväisestä jutustelusta.

Introvertti joka rakastaa small talkia kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Small talk on hemmetin ärsyttävää ja rasittavaa.

T. Introvertti

Olen itse introvertti ja small talk on minulle nimenomaan se keskustelun muoto joka tuntuu vähiten hankalalta.

Kun en muuten ole erityisen puhelias ja koen raskaina tilanteet missä pitäisi oikein keskittyneesti vaihtaa toisen kanssa ajatuksia niin kevyt small talk tuntemattomien kanssa vaikka hissiä odotellessa on ihanan ilmavan tuntuinen tapa olla kuitenkin jossain vuorovaikutuksessa muiden ihmisten kansaa.

Itselleni small talk tarkoittaa toisten samassa huoneessa tai tilanteessa olevien huomioimista, ilman että kenellekään syntyy mitään sosiaalista pakkoa jatkaa tai syventää keskustelua ja joka ei vaadi itseltä mitään. Verbaalinen nyökkäys sisääntullessa.

Sitten on erikseen työelämän erilaiset verkostoitumistapahtumat ja muut joissa on tarkoituskin vähän tutustua muihin ihmisiin eikä pelkästään vaihtaa latteuksia. Niissä hyvä strategia introvertille (ja muillekin) on vaihtaa keskustelukumppania /-seuruetta kohtuu tiiviisti ja keskittyä itse enemmän kyselemään muilta heidän työstään, elämästään, mielipiteistään jolloin ei tarvitse itse alkaa avautumaan. Useimmat ihmiset ovat riemuissaan kun joku osoittaa kiinnostusta heihin.

Tiedättekö muuten mistä tunnistaa suomalaisen vientiyrityksen henkilökunnan kansainvälisen messutapahtuman verkostoitumisdrinksuilla? Siitä että he seisovat ringissä juttelemassa keskenään kun muun maalaiset delegaatiot hajaantuvat ympäri salia etsimään ja tapaamaan potentiaalisia uusia asiakkaita.

Tuon messuilla tapahtuvan tunnistan ilman muuta. Suomalaiset jäävät keskenään rinkiin eikä ole aikomustakaan etsiä uusia suhteita vaikka messuilla mitä paras mahdollisuus. Olin itse paljon Saksassa messuilla aikoinaan, asuin Saksassa siis. Kerran kysyinkin ihan suoraan siltä suomalaisringiltä... vastaus oli, että ai s-tana aina löytyy suomalaisia täältäkin, ehditkö jo kauankin salakuunnella ja ties mitä potaskaa sanoivat. 

Small talkkia tulee tutuille harrastettua mutta tuntemattomille se on nou nou eikä kiinnosta.

Vierailija kirjoitti:

Lähinnä autistien mielestä small talk on turhaa koska eivät koe empatiaa ja että muita ihmisiä pitäisi mitenkään huomioida.

Ai miten niin me ei koeta empatiaa? 😮

Mä en paljon muuta koekaan.

Small talk on mulle vaan vaikeeta siks, etten ihan hahmota sen sääntöjä, ja mua sen sijaan ihan oikeasti kiinnostaisi, mitä sille toiselle ihmiselle kuuluu, mitä se oikeasti ajattelee ja tuntee ja kokee.

Rakastan säästä puhumista. Harmi että niin monella on aihetta kohtaan antipatioita. :)

Ja muutenkin tuollainen "jonninjoutava jutustelu" on kohtuullisissa määrin ihan mukavaa näin introverttinakin. Siinä saa olla tietyllä tavalla roolissa, eikä tarvitse paljastaa vieraalle ihmiselle paljoa itsestään ja voi samalla osoittaa hyväksyntää ja kiinnostusta (tai edes kohteliaisuutta) toista ihmistä kohtaan.

Kaikki muu, kuin asiasta puhuminen on turhaa ja myös typerää.

Vierailija kirjoitti:

Lähinnä autistien mielestä small talk on turhaa koska eivät koe empatiaa ja että muita ihmisiä pitäisi mitenkään huomioida.

On muuten täsmälleen päinvastoin. Smalltalkkaajat nimenomaan välttelevät syvällisemmät aiheet puhumalla paskaa.

Minä en osaa enkä halua edes oppia. En voi sietää turhanpäivisiä jorinoita. Huvittavinta tässä on se, että tästä syystä ihmiset avautuvat minulle asioista mistä eivät näiden turhanpäiväisten jorinoitsijien kanssa puhu. Väitän, että suhteeni ihmisiin on syvempi näin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähinnä autistien mielestä small talk on turhaa koska eivät koe empatiaa ja että muita ihmisiä pitäisi mitenkään huomioida.

On muuten täsmälleen päinvastoin. Smalltalkkaajat nimenomaan välttelevät syvällisemmät aiheet puhumalla paskaa.

Tämä! Pinnallista touhua, kun muuhun eivät kykene.

Suomalaisethan ovat small talkin mestareita. Se tulee jo äidinmaidossa. Puhe on niin pientä, että sitä edes huomaa puheeksi. Moni kuvitteleekin, ettei suomalainen edes puhu, kun puhe on niin pientä.

"Otti ja tuota, on se sellasta etten paremmin sanoisi ja sillä lailla viisiin. Ja eikun hölökyn kölökyn ja sitä sorttia, on se vaan kyllä sitä sellasta."

Kuka tahansa osaa puhua paskaa, mutta opettelepa olemaan hiljaa!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Small talk on hemmetin ärsyttävää ja rasittavaa.

T. Introvertti

Täsmälleen samaa mieltä! Small talk vie kaikki voimani, siksi en suostu siihen ellei ole aivan pakko. Kiinnostavista asioista voin kyllä keskustella vaikka tuntikausia.

No nyt meni jotain sekaisin. Jutustelu ja juttelu on kevyttä eli sitä smalltalkia. Keskustelut tuntikausia ovat aivan jotain muuta. Tässä ketjussa on kyse kevyestä ja tyhjänpäiväisestä jutustelusta.

Niin meni jotain sekaisin - sinulla. Kuten sanoin, jutustelu = juttelu = kevyt smalltalk  vie kaikki voimani, se rasittaa minua kohtuuttomasti. Se vie minulta energiaa eikä anna mitään vastineeksi, koska joudun pakottamaan itseni keskustelemaan tyhjänpäiväisistä asioista sellaisten ihmisten kanssa, joista en ole kiinnostunut. Joko tajuat? Vai menitkö vieläkin sekaisin?

Se on mennyt sellaiseksi että esim.kaupassa ei kellekkään  tuntemattomalle(edes mies-oletetulle,nais-oletetusta nyt puhumattakaan)arvaa sanoa edes päivää ellei halua saa vähintäänkin vartijaa peräänsä,mahdollisesti poliisiakin, kiitos tämän mielensäpahoitusyhteiskunnan.Ainakaan halua tulla yhden tervehtimis-sanan takia lynkatuksi ensin paikallaolijoiden ja sitten iltapäivälehtien taholta joten parempi kun on vaan no talk at all-linjalla