Jotkut eivät oikeasti osaa small talkia

Ilimoja on pijelly.

Ei oikein jaksa sattaa.

ja toiset eivät osaa tehdä keskusteluavauksia keskustelupalstoille...

spämmäävät vain typeriä one linereita  viestikenttään.

Small talk on vieraskielinen termi. Ei ole tarvettakaan sille miksi suomenkielisen pitäisi hallita kyseinen asia.

Miksi pitäisi osata? Tyhjäpäiden höpinää.

Entäs sitten ap?

Ja jotkut inhoavat pinnallista small talkia niin, että eivät TAHDO mokomaa harrastaa. 

Kai jokainen OSAA jauhaa tyhjää pskaa.

Aina ne on ne samat lätinät. Oispa jotakin kiinnostavia puheenaiheita.

Mä en oikeasti vaan jaksa. Kun viides ihminen konttorilla aamulla aloittaa että "siis niin hirvee sade" tai "voi ei mikä ilma", niin en jaksa. Me kaikki tiedämme että siellä sataa, miksi sitä pitää vatvoa? Tuntuu että esim. meidän työyhteisö on tuollaisen tyhjän jargonin ehtymätön emämaa. Tiedän aina jo etukäteen että kuka tokaisee mitäkin (no mitäs viikonloppuna/oi kun sun ruoka tuoksuu hyvälle/hohhoh taas tota hallitusta jaadijaa. Päivästä ja viikosta toiseen. Anteeksi, mutta en pysty. Ja tiedän kyllä että pitäisi ja että miksi , mutta silti vaan en pysty.

Small talk on valitettavan aliarvostettu taito Suomessa.

Käytännössä pieni ja kepeä sananvaihto tekee sosiaalisista tilanteista (tai ylipäätään tilanteista missä joutuu olemaan toisten ihmisten kanssa samassa tilassa) huomattavasti mukavampaa kuin se sulkeutunut kengänkärkien tuijottelu ja pierun pidättely.

Ei se ole edes vaikeaa sanoa toiselle jotain sellaista mihin tämän ei ole edes pakko vastata jos ei halua.

Small talk on hemmetin ärsyttävää ja rasittavaa.

T. Introvertti

Small talk nyt ei ole yhtään muuta kuin suomeksi JUTTELU. Kyllä jotkut osaa Suomessa jutella. Toiset ei. Mitä väliä silläkin oikein on. Juttelu on suomalaista ei sitä tartte nimittää smalltalkiksi ollenkaan. 

Vierailija kirjoitti:

Small talk on hemmetin ärsyttävää ja rasittavaa.

T. Introvertti

Täsmälleen samaa mieltä! Small talk vie kaikki voimani, siksi en suostu siihen ellei ole aivan pakko. Kiinnostavista asioista voin kyllä keskustella vaikka tuntikausia.

Pieni puhuminen

Vierailija kirjoitti:

Pieni puhuminen

Suomeksi vaikkapa jutustelu

Vierailija kirjoitti:

Small talk on valitettavan aliarvostettu taito Suomessa.

Käytännössä pieni ja kepeä sananvaihto tekee sosiaalisista tilanteista (tai ylipäätään tilanteista missä joutuu olemaan toisten ihmisten kanssa samassa tilassa) huomattavasti mukavampaa kuin se sulkeutunut kengänkärkien tuijottelu ja pierun pidättely.

Ei se ole edes vaikeaa sanoa toiselle jotain sellaista mihin tämän ei ole edes pakko vastata jos ei halua.

Mut entäpä sanoisikin ei jaksa pidetellä enää tätä ja päästäisi paukun. Siitä se ilo irtoaisi koko konkkaronkalle 🤣

Lähinnä autistien mielestä small talk on turhaa koska eivät koe empatiaa ja että muita ihmisiä pitäisi mitenkään huomioida.

Vierailija kirjoitti:

Small talk on hemmetin ärsyttävää ja rasittavaa.

T. Introvertti

Eikä ole.

T. Introvertti myös

Vierailija kirjoitti:

Small talk on hemmetin ärsyttävää ja rasittavaa.

T. Introvertti

Olen itse introvertti ja small talk on minulle nimenomaan se keskustelun muoto joka tuntuu vähiten hankalalta.

Kun en muuten ole erityisen puhelias ja koen raskaina tilanteet missä pitäisi oikein keskittyneesti vaihtaa toisen kanssa ajatuksia niin kevyt small talk tuntemattomien kanssa vaikka hissiä odotellessa on ihanan ilmavan tuntuinen tapa olla kuitenkin jossain vuorovaikutuksessa muiden ihmisten kansaa.

Itselleni small talk tarkoittaa toisten samassa huoneessa tai tilanteessa olevien huomioimista, ilman että kenellekään syntyy mitään sosiaalista pakkoa jatkaa tai syventää keskustelua ja joka ei vaadi itseltä mitään. Verbaalinen nyökkäys sisääntullessa.

Sitten on erikseen työelämän erilaiset verkostoitumistapahtumat ja muut joissa on tarkoituskin vähän tutustua muihin ihmisiin eikä pelkästään vaihtaa latteuksia. Niissä hyvä strategia introvertille (ja muillekin) on vaihtaa keskustelukumppania /-seuruetta kohtuu tiiviisti ja keskittyä itse enemmän kyselemään muilta heidän työstään, elämästään, mielipiteistään jolloin ei tarvitse itse alkaa avautumaan. Useimmat ihmiset ovat riemuissaan kun joku osoittaa kiinnostusta heihin.

Tiedättekö muuten mistä tunnistaa suomalaisen vientiyrityksen henkilökunnan kansainvälisen messutapahtuman verkostoitumisdrinksuilla? Siitä että he seisovat ringissä juttelemassa keskenään kun muun maalaiset delegaatiot hajaantuvat ympäri salia etsimään ja tapaamaan potentiaalisia uusia asiakkaita.

Ymmärrän small talkin joissain tilanteissa, mutta olen erittäin ujo/arka, enkä oikein tiedä mitä toisen sanomiseen pitäisi vastata... Vähemmän vaivaannutttavaa olisi kanssani olla puhumatta.

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän small talkin joissain tilanteissa, mutta olen erittäin ujo/arka, enkä oikein tiedä mitä toisen sanomiseen pitäisi vastata... Vähemmän vaivaannutttavaa olisi kanssani olla puhumatta.

Tässä sinulle vinkki: ole se joka puhuu ensin niin et joudu miettimään vastausta. Mieti valmiiksi muutama aloituslause jotka ovat sopivat tilanteeseen missä olet (työpaikan kesäjuhlat, työhön liittyvä seminaari, rippijuhlat) ja kun toinen vastaa sinulle niin jatka kysymyksellä.

Esim rippijuhlissa:

- Olipa kaunis tuo Annan mekko. Tiedätkö oliko se rintakoru hänen itsensä tekemä?

- Niin oli todella kaunis. En tiedä oliko se koru hänen tekemänsä.

- Minä olen muuten Riitta, Annan serkku. Mitä kautta sinä tunnet hänet?

- jne

Tai työpaikan kesäjuhlassa:

- Olipa yllätys että Elvis tuli esiintymään, oli ainakin meidän tiimille ihan yllätys.

- Joo, ei kyllä tiedetty meilläkään

- minä olen muuten Riitta, Helsingin markkinointiyksiköstä. Oletteko te kaikki samasta yksiköstä?

- joo, me ollaan kaikki Tampereelta. Meitä tuli tänne bussilastillinen.

- En olekaan koskaan käynyt Tampereen toimipisteellä, mitä kaikkea siellä tänä päivänä tehdään?

- jne

Avoimet kysymykset joihin ei voi vastata kyllä/ei ovat hyviä koska niillä saa toisen helpommin vähän avautumaan. Sitten kun on pari lausetta vaihdettu niin yleensä näkee aika helposti syntyykö keskustelua vai ei.

Oleellista on muistaa että small talkissa ei ole mikään katastrofi jos keskustelua ei synny. Se on ihan Ok ja siinä vaiheessa siirrytään eteenpäin jos huomaa että toinen vastailee vain yksisanaisesti tai keskustelu muuten tyrehtyy. Muutama exit fraasi on hyvä olla takataskussa niin ei tule tilannetta missä olet jumissa jonkun kanssa. Esim:

- oli kiva jutella, menen välillä katsomaan missä meidän tiimin väki on

- anteeksi, nyt näyttää buffetin jono sen verran kevyeltä että menen hakemaan jotain syötävää

- nähdään taas, menen tässä kohtaa onnittelemaan päivänsankaria

- jne

Small talkia voi myös harjoitella tietoisesti. Ehkä vähän extreme ajatus monelle, mutta vaikkapa kauppakeskukseen ostoksille lähtiessä voi ottaa tavoitteeksi että sanoo jollekulle tuntemattomalle jotain. Alkuun vaikkapa vain kiitos tai anteeksi, ja seuraavalla kerralla jotain vähän pidempää tai vaikka kysyt jotakin.