Miten voi parantaa parisuhdetta tällaisessa tilanteessa?

Tämänkin ajan olisit voinut hyötykäyttää suhteesi parantamiseen, uuden keksimiseen ja tekemiseen sen puolisosi kanssa. Tai vaikka vanhan tekemiseen, jota teitte ennen kuin suhde väljähtyi.

Vierailija kirjoitti:

Treffi-illan kerran viikossa voi pitää myös vaikka lapset on kotona, sitten kun ne nukkuu :)

Kyllä, niin voi. Voi tehdä yhdessä aikuisten iltapalan, jonka voi myös suunnitella ensin yhdessä, ja voi valita jonkin kivan elokuvan, josta molemmat tykkää. Jopa Yle Areenassa on paljon elokuvia, ihan ilmaiseksi. 

Kyse on ehkä siitä, että jos ei yhteinen tekeminen enää kiinnosta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä yhteistä teillä oli kun menitte yhteen? Eikö ne asiat enää kiinnosta toista vai kumpaakaan? 

Oli paljonkin yhteistä silloin. Ne asiat ei enää kiinnosta minua, vuosien varrella on kiinnostuksen kohteeni muuttuneet ja varmaan olen ihmisenäkin muuttunut. Miestä taas ei kiinnosta ne asiat, jotka minua nykyään kiinnostaa. Ja toisaalta moni yhteinen vanha asia on jäänyt siksi, että niitä ei voi lasten kanssa ollenkaan harrastaa ja meillä ei ole mummeja ja kummeja lapsia hoitamaan. Ap

Miksi se on oletus että saa aina kiusata sukua ilmaiseksi lastenvahdiksi? Ja jos ei ole, niin mitenkään ei voi ketään palkata.

Ei se minun oletus ole, että suku hoitaisi lapsia, eikä meillä tosiaan ole koskaan hoitanutkaan. Kirjoitin tuon vain siksi, kun ajattelin saavani ehdotuksia, että lapset mummolaan pitkäksi viikonlopuksi ja te aikuiset minilomalle romanttiseen Pariisiin. Lapsenvahdit ei ole mitään halpoja ja meillä on vähän tiukkaa rahasta kaikkien kustannusten nousun vuoksi, niin ei voida juurikaan käyttää palkattuja lapsenvahteja. Ap

Erittäin moni olettaa että mummot ja suku auttaa. Ei todellakaan auta.

Me olemme täysin tukiverkoton perhe ja molemmat mummot ovat elossa mutta eivät MITENKÄÄN elämässmme mukana. Eivät soittele, käy, halua tavata, eivät muista edes lastemme nimiä tai ikiä. Isovanhemmat ilmoittivat suoraan jo raskausaikana että ei kiinnosta ja emme ala ollenkaan isovanhemmiksi.

Tämä on nykyään monilla muillakin sama tilanne mutta ongelma se on vain siksi että MUUT olettaa että on mummolat ja lapset sinne milloin vaan. Työnantaja, kaverit, tutut ehdottelee koko ajan että viette vaan lapset mummolaan tai eikö mummot voi hoitaa? Eivät lainkaan tajua että niitä mummoja ei ole.

Ja tämäkin pitäisi tajuta: RAHALLAKAAN EI SAA HOITAJAA. Saa tunniksi tai pariksi mutta täällä mikään firma tai MLL ei tee yön yli hoitoa saati että hoitaisi viikonlopun tai koko viikon. Kaveripariskunnat kun ehdottelee että lähdetään etelään viikoksi ja viette vaan lapset mummolaan.

Joten sama tilanne kuin Aplla. Ei ikinä yhteistä aikaa. Ei sekuntiakaan lapsivapaata aikaa. Onneton suhde.

Kun omat lapset saa lapsia, TODELLAKIN AUTAN. En halua heille samaa tauotonta työleiriä joka tappaa parisuhteen.

Vaikutat epätoivoiselta. En tiedä auttaako tämä, mutta me ollaan silloin tällöin otettu MLL:stä hoitaja muutamaksi tunniksi ja lähdetty käymään elokuvissa ja syömässä. Meillä on ollut sama opiskelijatyttö melkein joka kerralla. Sitten ollaan tosiaan palattu illalla kotiin ja ollaan kyyditty myös hoitaja turvallisesti kotiin. 

No joo kiva jos sulle 2 h kerta viikkoon riittää. Ymmärrät varmaan että jos on jo paha ongelmatilanne niin siinä pitäisi saada esim viikonloppu aikaa kaksin. Ei onnistu rahallakaan. Tienaan 10ke kuussa joten siitä ei ole kiinni vaan siitä että sellaista hoitajaa EI OLE joka hoitaa yön yli tai pari vuorokautta putkeen. On vain päivä- tai iltahoitajia pari tuntia kerrallaan.

Tilanteesi on paha. Vaikutat sietämättömältä tyypiltä. Siihen ei tosiaan auta rahakaan. Suosittelen rauhoittumista ja pitkää katsetta peiliin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä yhteistä teillä oli kun menitte yhteen? Eikö ne asiat enää kiinnosta toista vai kumpaakaan? 

Oli paljonkin yhteistä silloin. Ne asiat ei enää kiinnosta minua, vuosien varrella on kiinnostuksen kohteeni muuttuneet ja varmaan olen ihmisenäkin muuttunut. Miestä taas ei kiinnosta ne asiat, jotka minua nykyään kiinnostaa. Ja toisaalta moni yhteinen vanha asia on jäänyt siksi, että niitä ei voi lasten kanssa ollenkaan harrastaa ja meillä ei ole mummeja ja kummeja lapsia hoitamaan. Ap

Miksi se on oletus että saa aina kiusata sukua ilmaiseksi lastenvahdiksi? Ja jos ei ole, niin mitenkään ei voi ketään palkata.

Ei se minun oletus ole, että suku hoitaisi lapsia, eikä meillä tosiaan ole koskaan hoitanutkaan. Kirjoitin tuon vain siksi, kun ajattelin saavani ehdotuksia, että lapset mummolaan pitkäksi viikonlopuksi ja te aikuiset minilomalle romanttiseen Pariisiin. Lapsenvahdit ei ole mitään halpoja ja meillä on vähän tiukkaa rahasta kaikkien kustannusten nousun vuoksi, niin ei voida juurikaan käyttää palkattuja lapsenvahteja. Ap

Erittäin moni olettaa että mummot ja suku auttaa. Ei todellakaan auta.

Me olemme täysin tukiverkoton perhe ja molemmat mummot ovat elossa mutta eivät MITENKÄÄN elämässmme mukana. Eivät soittele, käy, halua tavata, eivät muista edes lastemme nimiä tai ikiä. Isovanhemmat ilmoittivat suoraan jo raskausaikana että ei kiinnosta ja emme ala ollenkaan isovanhemmiksi.

Tämä on nykyään monilla muillakin sama tilanne mutta ongelma se on vain siksi että MUUT olettaa että on mummolat ja lapset sinne milloin vaan. Työnantaja, kaverit, tutut ehdottelee koko ajan että viette vaan lapset mummolaan tai eikö mummot voi hoitaa? Eivät lainkaan tajua että niitä mummoja ei ole.

Ja tämäkin pitäisi tajuta: RAHALLAKAAN EI SAA HOITAJAA. Saa tunniksi tai pariksi mutta täällä mikään firma tai MLL ei tee yön yli hoitoa saati että hoitaisi viikonlopun tai koko viikon. Kaveripariskunnat kun ehdottelee että lähdetään etelään viikoksi ja viette vaan lapset mummolaan.

Joten sama tilanne kuin Aplla. Ei ikinä yhteistä aikaa. Ei sekuntiakaan lapsivapaata aikaa. Onneton suhde.

Kun omat lapset saa lapsia, TODELLAKIN AUTAN. En halua heille samaa tauotonta työleiriä joka tappaa parisuhteen.

Niin tuttua! Oma äitini ilmoitti kahvipöydässä mieheni kuullen raskaudesta kertoessamme, että hän ei halua mummoksi. Ja se sana on pitänyt. Ei kertaakaan vuosien aikana tämä ei- mummo ole halunnut hoitaa/ auttaa lastenhoidossa tai missään muussakaan asiassa. No, alkoholi on hänen rakkautensa, joten eipä juuri olla tekemisissä.

Saman kokeneena totean, että yhteiskunnan pitäisi luoda vapaa- ajan lastenhoitoverkosto, kuten päivähoito, koulu ym. Nykyään ei edes MLL:sta saa lastenhoitoapua, lopettaneet sen.

Ja kun tiedämme nykyajan repaleiset työsuhteet, vuorotyöt, pätkätyöt, kaikenlainen some, por no, netti vie ihmisten ajan ja huomion, niin ei ole ihme että perheet hajoaa.

Vierailija kirjoitti:

Ne joilla isovanhemmat ja suku auttaa on uskomattoman suuressa etuoikeutetussa asemassa. Harmi vaan että eivät tajua sitä lainkaan. Tuollaisten elämä on 100 000 x helpompaa elämää kuin tukiverkottoman.

Meillä on molemmat mummolat yli 500 km:n päässä ja isovanhemmat työelämässä. Ovat kuitenkin iloisia, jos voivat esimerkiksi lomilla saada lapset vähäksi aikaa luokseen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

1. Ruutuaika käyttöön. Molemmat saa katsoa vain joinain iltoina telkkaria. Muina iltoina on pakko keksiä jotain muuta.

2. Sopikaa seksitreffit vaikka ei yhtään edes tekisi mieli. Mitä hävittävää? Parhaassa tapauksessa se voikin olla kivaa. Ja jos ei ole, niin mitä sitten.

Ai mitä sitten?

Olga Temonenkin juuri kyseli otsikoissa että onko joku muka katunut sitä että on ryhtynyt hommiin.

Minä olen katunut joka ikinen kerta jo pitkään.

Mut on niin pahasti lytätty ja petetty henkisesti että en haluaisi vielä kaiken päälle antaa itsestäni noitakin rippeitä.

Ja sitten joku ajattelee että on hyvä vinkki että pakota itsesi siihen.

Itken joka kerta heti sen jälkeen.

Ja sitten nää muut vinkit että lähtekää tekemään jotain yhdessä.

Mulle mies sanoo että ei sitä huvita tehdä mun kanssa mitään kun mua ei huvita mikään sen kanssa.

Eli vaikka juuri sillä yrittäisin saada itseäni huvittamaan!

Kääntää siis mun yritykset ihan nurinkurin.

Ai miksi en eroa? No koko ajan se on mielessä.

Mutta mulla ei ole ketään, ei oikeasti yhtään ketään joka tukisi.

Miehellä on koko sukunsa tuki ja on sanonut että jos erottais niin mä en näkisi lapsia enää.

Kertoisi musta kaikkea p.skaa jne.

On sellainen harmittoman oloinen nallekarhu muille ja äitinsä on ihminen joka onnistuu manipuloimaan lähes kenet tahansa ja jyräämään mitä tahansa läpi valheilla joten en epäile etteivätkö toteuttaisi uhkauksensa.

Puhu asioista miehen kanssa?

Tietynlaisten ihmisten kanssa ei voi puhua.

Ongelmien esiintuominen tuntuu heistä syyllistämiseltä ja reaktiona on hyökkäys.

Olen surullinen ja tunnistan saman nallekarhumiehen omassa miehessäni. Kukaan ei ikinä uskoisi, miten niin hyvä puhumaan, pilke silmäkulmassa oleva mies voi olla ilkeä, alistava, dissaava kotona omalle naiselleen. Ongelmana myös alko, valehtelu ja asioista puhumattomuus.

Myös työpaikallaan pidetään ns. hyvänä tyyppinä, ja erityisesti naisille erittäin mielistelevänä.

Seksi, se on pikapano, tunteetonta, suoritus vain silloin kun mies haluaa, paikalla ja ajalla ei juuri väliä. Se on rais kaus, joka kerta. Tämä mies osaa peitellä, tehdä asiat salassa, hiljaa, piilossa, niin että kukaan ulkopuolinen ei todellakaan ymmärrä, mitä hän tekee. Ei edes omat vanhempansa ikinä uskoisi, jos saisivat tietää.

En jaksa lukea kaikkia viestejä läpi, joten voi olla että tästä on jo mainittu, mutta: ostakaa ne parisuhdekortit, niissä on hyviä kysymyksiä ja vähän syvällisempiä keskustelun aloituksia. Jos siis ei meinaa keksiä mielenkiintoista juteltavaa.

Jos lastenhoitoapua ei ole mahdollista saada yön yli kaksistaan oloon, niin varatkaa vaikka kerran viikkoon treffit sohvalle lasten mentyä nukkumaan. Katsotte jtn ohjelmaa, hierotte toistenne jalkoja tai niskaa, tai pelaatte vaikka Unoa. Eihän aina tarvii puhua, yhteinen tekeminen voi olla välillä jopa kivempaa.

Ehkä yksi keino voisi olla se, että hyväksytte vaan tämän elämänjakson ja pidätte keskustelua yllä siitä, että lasten kasvettua isommiksi teillä on taas enemmän aikaa ja jaksamista olla kahdestaan. Jutelkaa myös siitä, mihin toisessa aikanaan ihastui/rakastui ja katselkaa vaikka vanhoja valokuvia suhteen alkuajoilta. Ehkä se saisi liekkiä uudestaan teidän välille ja lujittaisi me-henkeä. Ehkä se toinen kuitenkin on kaiken alla se sama tyyppi, tai ainakin osittain.

Vierailija kirjoitti:

Joo. Ne joilla mummot auttaa ja hoitaa ja joilla lapset voi viedä ihan milloin vaan mummolaan vaikka viikoksi tai kahdeksi etelänmatkan ajaksi ei millään voi ymmärtää kahta asiaa, eli että

A) kaikille ei vaan ole mummoja

B) millään rahalla ei sitä mummolaa voi korvata. Ei vaikka olisi miljoona tilillä. Kun sitä samaa palvelua saa rahalla ostettua. Ei mitenkään.

Mikään 2h MLL hoitajaa ei ole lainkaan sama asia kuin viikko mummolassa luotettavan hoitajan eli isovanhemman hoitamana.

Nyt kun luen näitä kirjoituksia, niin tuli mieleen hyvä bisnesidea: joku voisi perustaa pienimuotoisen päiväkodin, joka on valvottu ja auki ympäri vuorokauden ja ympäri vuoden. Töissä ammattilaiset .Sinne voisi lapset viedä maksua vastaan mummolan sijaan ja lähteä puolison kans matkalle. Ei auta tähän hätään, mutta kun lukee näitä kirjoituksia mummolan puutteesta ja ympärivuorokautisen hoidon puutteesta, niin tämmöiselle toiminnalle voisi olla tarvetta. Oiskohan lapsien hoidon ja mummolan puutteesta puhuvilla vanhemmilla maksuhalukkuutta? Jokuhan täällä kirjoitti, ettei rahallakaan saa hoitoa lapsilleen. Samanlaista hoitoa myös vanhuksille pitäisi olla ja hyväkuntoiset vanhukset voisi hoitaa samassa hoitopaikassa lasten kans. Olisi sukupolvet koolla saman katon alla, kuten ennen vanhaan oli tapana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ne joilla isovanhemmat ja suku auttaa on uskomattoman suuressa etuoikeutetussa asemassa. Harmi vaan että eivät tajua sitä lainkaan. Tuollaisten elämä on 100 000 x helpompaa elämää kuin tukiverkottoman.

Meillä on molemmat mummolat yli 500 km:n päässä ja isovanhemmat työelämässä. Ovat kuitenkin iloisia, jos voivat esimerkiksi lomilla saada lapset vähäksi aikaa luokseen. 

On kyllä hyvät mummolat teillä, kun uhraavat osan omista kesälomista lastenlapsien hoitoon. Minäkin olen työssäkäyvä mummo ja en millään jaksa enää niin pitää aikaa kuin viikkoa olla pienten lasten hoitajina. Pari päivää menee, mutta kyllä minäkin olen kesälomani ansainnut. Autan kyllä lapsiani (parin päivän hoitoapua, raha-apua ja poimin jopa marjoja lapsilleni) mutta kohtuuden rajoissa. Ei yli kuusikymppinen enää jaksa samalla tavalla kuin kolmikymppinen. Ymmärtääkö hyvä aikuiset lapset tämä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä yhteistä teillä oli kun menitte yhteen? Eikö ne asiat enää kiinnosta toista vai kumpaakaan? 

Oli paljonkin yhteistä silloin. Ne asiat ei enää kiinnosta minua, vuosien varrella on kiinnostuksen kohteeni muuttuneet ja varmaan olen ihmisenäkin muuttunut. Miestä taas ei kiinnosta ne asiat, jotka minua nykyään kiinnostaa. Ja toisaalta moni yhteinen vanha asia on jäänyt siksi, että niitä ei voi lasten kanssa ollenkaan harrastaa ja meillä ei ole mummeja ja kummeja lapsia hoitamaan. Ap

Miksi se on oletus että saa aina kiusata sukua ilmaiseksi lastenvahdiksi? Ja jos ei ole, niin mitenkään ei voi ketään palkata.

Ei se minun oletus ole, että suku hoitaisi lapsia, eikä meillä tosiaan ole koskaan hoitanutkaan. Kirjoitin tuon vain siksi, kun ajattelin saavani ehdotuksia, että lapset mummolaan pitkäksi viikonlopuksi ja te aikuiset minilomalle romanttiseen Pariisiin. Lapsenvahdit ei ole mitään halpoja ja meillä on vähän tiukkaa rahasta kaikkien kustannusten nousun vuoksi, niin ei voida juurikaan käyttää palkattuja lapsenvahteja. Ap

Erittäin moni olettaa että mummot ja suku auttaa. Ei todellakaan auta.

Me olemme täysin tukiverkoton perhe ja molemmat mummot ovat elossa mutta eivät MITENKÄÄN elämässmme mukana. Eivät soittele, käy, halua tavata, eivät muista edes lastemme nimiä tai ikiä. Isovanhemmat ilmoittivat suoraan jo raskausaikana että ei kiinnosta ja emme ala ollenkaan isovanhemmiksi.

Tämä on nykyään monilla muillakin sama tilanne mutta ongelma se on vain siksi että MUUT olettaa että on mummolat ja lapset sinne milloin vaan. Työnantaja, kaverit, tutut ehdottelee koko ajan että viette vaan lapset mummolaan tai eikö mummot voi hoitaa? Eivät lainkaan tajua että niitä mummoja ei ole.

Ja tämäkin pitäisi tajuta: RAHALLAKAAN EI SAA HOITAJAA. Saa tunniksi tai pariksi mutta täällä mikään firma tai MLL ei tee yön yli hoitoa saati että hoitaisi viikonlopun tai koko viikon. Kaveripariskunnat kun ehdottelee että lähdetään etelään viikoksi ja viette vaan lapset mummolaan.

Joten sama tilanne kuin Aplla. Ei ikinä yhteistä aikaa. Ei sekuntiakaan lapsivapaata aikaa. Onneton suhde.

Kun omat lapset saa lapsia, TODELLAKIN AUTAN. En halua heille samaa tauotonta työleiriä joka tappaa parisuhteen.

Hieno päätös, mikä pitää vain, jos kaikki menee ns hyvin. Entäs jos olet jo kuusikymppinen, kun "pääset" mummoksi. Nythän se tuntuu, että on ikuisesti nuori ja toimintakyky huipussaan. Mitäs, jos tulee joku vakava sairaus tai ihan vaan on selkä finaalissa? Mitäs jos sinulla on useampi lapsi ja jokainen saa vaikka kolme lasta ja niitä hoitoontulijoita onkin sitten vaikkapa yhdeksän. Minulla on useita lastenlapsia ja on sovittu, että apua saa ja pitää kysyä, mutta se ei ole mikään automaatti. On lupa myös kieltäytyä, jos tuntee, että nyt ei jaksa. Myös minulla työssäkäyvänä mummona on oikeus kesälomaan. Ette nuoret varmaankaan edes arvaa, miten paljon työssäkäyvät mummot ja papat odottaa kesälomaa ja lepoa. Lapset ja lapsenlapset ovat rakkaita ja heitä autetaan tarvittaessa. Esim keskimmäinen poika rakensi omakotitaloa, niin hoidimme lapsia iltaisin ja kävimme myös raksalla auttamassa, mutta luojaani kiitin, kun talo oli valmis ja seuraavaan mahdolliseen taloprojektiin emme osallistu yhtä paljon, oli hyvin raskas rupeama.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä yhteistä teillä oli kun menitte yhteen? Eikö ne asiat enää kiinnosta toista vai kumpaakaan? 

Oli paljonkin yhteistä silloin. Ne asiat ei enää kiinnosta minua, vuosien varrella on kiinnostuksen kohteeni muuttuneet ja varmaan olen ihmisenäkin muuttunut. Miestä taas ei kiinnosta ne asiat, jotka minua nykyään kiinnostaa. Ja toisaalta moni yhteinen vanha asia on jäänyt siksi, että niitä ei voi lasten kanssa ollenkaan harrastaa ja meillä ei ole mummeja ja kummeja lapsia hoitamaan. Ap

Miksi se on oletus että saa aina kiusata sukua ilmaiseksi lastenvahdiksi? Ja jos ei ole, niin mitenkään ei voi ketään palkata.

Ei se minun oletus ole, että suku hoitaisi lapsia, eikä meillä tosiaan ole koskaan hoitanutkaan. Kirjoitin tuon vain siksi, kun ajattelin saavani ehdotuksia, että lapset mummolaan pitkäksi viikonlopuksi ja te aikuiset minilomalle romanttiseen Pariisiin. Lapsenvahdit ei ole mitään halpoja ja meillä on vähän tiukkaa rahasta kaikkien kustannusten nousun vuoksi, niin ei voida juurikaan käyttää palkattuja lapsenvahteja. Ap

Erittäin moni olettaa että mummot ja suku auttaa. Ei todellakaan auta.

Me olemme täysin tukiverkoton perhe ja molemmat mummot ovat elossa mutta eivät MITENKÄÄN elämässmme mukana. Eivät soittele, käy, halua tavata, eivät muista edes lastemme nimiä tai ikiä. Isovanhemmat ilmoittivat suoraan jo raskausaikana että ei kiinnosta ja emme ala ollenkaan isovanhemmiksi.

Tämä on nykyään monilla muillakin sama tilanne mutta ongelma se on vain siksi että MUUT olettaa että on mummolat ja lapset sinne milloin vaan. Työnantaja, kaverit, tutut ehdottelee koko ajan että viette vaan lapset mummolaan tai eikö mummot voi hoitaa? Eivät lainkaan tajua että niitä mummoja ei ole.

Ja tämäkin pitäisi tajuta: RAHALLAKAAN EI SAA HOITAJAA. Saa tunniksi tai pariksi mutta täällä mikään firma tai MLL ei tee yön yli hoitoa saati että hoitaisi viikonlopun tai koko viikon. Kaveripariskunnat kun ehdottelee että lähdetään etelään viikoksi ja viette vaan lapset mummolaan.

Joten sama tilanne kuin Aplla. Ei ikinä yhteistä aikaa. Ei sekuntiakaan lapsivapaata aikaa. Onneton suhde.

Kun omat lapset saa lapsia, TODELLAKIN AUTAN. En halua heille samaa tauotonta työleiriä joka tappaa parisuhteen.

Niin tuttua! Oma äitini ilmoitti kahvipöydässä mieheni kuullen raskaudesta kertoessamme, että hän ei halua mummoksi. Ja se sana on pitänyt. Ei kertaakaan vuosien aikana tämä ei- mummo ole halunnut hoitaa/ auttaa lastenhoidossa tai missään muussakaan asiassa. No, alkoholi on hänen rakkautensa, joten eipä juuri olla tekemisissä.

Saman kokeneena totean, että yhteiskunnan pitäisi luoda vapaa- ajan lastenhoitoverkosto, kuten päivähoito, koulu ym. Nykyään ei edes MLL:sta saa lastenhoitoapua, lopettaneet sen.

Ja kun tiedämme nykyajan repaleiset työsuhteet, vuorotyöt, pätkätyöt, kaikenlainen some, por no, netti vie ihmisten ajan ja huomion, niin ei ole ihme että perheet hajoaa.

Alkoholismi on sairaus ja hyvä, että äitisi tajusi tilanteensa. Ei tuomosta sairautta sairastava ihminen ole sopiva vauvojen tai minkään ikäisten lasten hoitajksi. Se, miten rumasti ilmoitti asian kahvipöydässä, niin kertoo siitä, että sairaus on jo pahassa vaiheessa ja arvostelukyky on kadonnut. Terv alkoholistin aikuinen lapsi.

Yritä tarjota puolisollesi seksiä.  Vaikka ei niin kiinnostaisikkaan, niin jos saat miehellesi erektion, niin siitä se lähtee.  Riisuudu hänen etensä ja tarjoa p.llua.  Ehkä kiinnostuu.  Mitäpä sitä muuta puolisot yhdessä tekisivät.

Erotkaa, ei ole niin vaikeaa. 

Jos ei ole tunteita, ei eroaminenkaan ole niin vaikeaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ne joilla isovanhemmat ja suku auttaa on uskomattoman suuressa etuoikeutetussa asemassa. Harmi vaan että eivät tajua sitä lainkaan. Tuollaisten elämä on 100 000 x helpompaa elämää kuin tukiverkottoman.

Meillä on molemmat mummolat yli 500 km:n päässä ja isovanhemmat työelämässä. Ovat kuitenkin iloisia, jos voivat esimerkiksi lomilla saada lapset vähäksi aikaa luokseen. 

On kyllä hyvät mummolat teillä, kun uhraavat osan omista kesälomista lastenlapsien hoitoon. Minäkin olen työssäkäyvä mummo ja en millään jaksa enää niin pitää aikaa kuin viikkoa olla pienten lasten hoitajina. Pari päivää menee, mutta kyllä minäkin olen kesälomani ansainnut. Autan kyllä lapsiani (parin päivän hoitoapua, raha-apua ja poimin jopa marjoja lapsilleni) mutta kohtuuden rajoissa. Ei yli kuusikymppinen enää jaksa samalla tavalla kuin kolmikymppinen. Ymmärtääkö hyvä aikuiset lapset tämä.

Omien rajojen ja jaksamisen puitteissa tietysti, ei kai kukaan odotakaan enempää. Me ei olla rahallisen avun tarpeessa, päinvastoin, maksan usein äitini ja anoppini mukaan lomalle, jotta me saadaan lomalla joiksikin illoiksi lapsenvahti ja voidaan mennä kaksistaan ulos. Mummut menee meillä muutenkin aikaisin nukkumaan, niin heille sopii hyvin, että jäävät lasten kanssa hotellille. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ne joilla isovanhemmat ja suku auttaa on uskomattoman suuressa etuoikeutetussa asemassa. Harmi vaan että eivät tajua sitä lainkaan. Tuollaisten elämä on 100 000 x helpompaa elämää kuin tukiverkottoman.

Meillä on molemmat mummolat yli 500 km:n päässä ja isovanhemmat työelämässä. Ovat kuitenkin iloisia, jos voivat esimerkiksi lomilla saada lapset vähäksi aikaa luokseen. 

On kyllä hyvät mummolat teillä, kun uhraavat osan omista kesälomista lastenlapsien hoitoon. Minäkin olen työssäkäyvä mummo ja en millään jaksa enää niin pitää aikaa kuin viikkoa olla pienten lasten hoitajina. Pari päivää menee, mutta kyllä minäkin olen kesälomani ansainnut. Autan kyllä lapsiani (parin päivän hoitoapua, raha-apua ja poimin jopa marjoja lapsilleni) mutta kohtuuden rajoissa. Ei yli kuusikymppinen enää jaksa samalla tavalla kuin kolmikymppinen. Ymmärtääkö hyvä aikuiset lapset tämä.

Omien rajojen ja jaksamisen puitteissa tietysti, ei kai kukaan odotakaan enempää. Me ei olla rahallisen avun tarpeessa, päinvastoin, maksan usein äitini ja anoppini mukaan lomalle, jotta me saadaan lomalla joiksikin illoiksi lapsenvahti ja voidaan mennä kaksistaan ulos. Mummut menee meillä muutenkin aikaisin nukkumaan, niin heille sopii hyvin, että jäävät lasten kanssa hotellille. 

Niinpä, rahallahan niitä hoitajia saa. Sitä olen koko ajan yrittänyt väittää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä yhteistä teillä oli kun menitte yhteen? Eikö ne asiat enää kiinnosta toista vai kumpaakaan? 

Oli paljonkin yhteistä silloin. Ne asiat ei enää kiinnosta minua, vuosien varrella on kiinnostuksen kohteeni muuttuneet ja varmaan olen ihmisenäkin muuttunut. Miestä taas ei kiinnosta ne asiat, jotka minua nykyään kiinnostaa. Ja toisaalta moni yhteinen vanha asia on jäänyt siksi, että niitä ei voi lasten kanssa ollenkaan harrastaa ja meillä ei ole mummeja ja kummeja lapsia hoitamaan. Ap

Miksi se on oletus että saa aina kiusata sukua ilmaiseksi lastenvahdiksi? Ja jos ei ole, niin mitenkään ei voi ketään palkata.

Ei se minun oletus ole, että suku hoitaisi lapsia, eikä meillä tosiaan ole koskaan hoitanutkaan. Kirjoitin tuon vain siksi, kun ajattelin saavani ehdotuksia, että lapset mummolaan pitkäksi viikonlopuksi ja te aikuiset minilomalle romanttiseen Pariisiin. Lapsenvahdit ei ole mitään halpoja ja meillä on vähän tiukkaa rahasta kaikkien kustannusten nousun vuoksi, niin ei voida juurikaan käyttää palkattuja lapsenvahteja. Ap

Erittäin moni olettaa että mummot ja suku auttaa. Ei todellakaan auta.

Me olemme täysin tukiverkoton perhe ja molemmat mummot ovat elossa mutta eivät MITENKÄÄN elämässmme mukana. Eivät soittele, käy, halua tavata, eivät muista edes lastemme nimiä tai ikiä. Isovanhemmat ilmoittivat suoraan jo raskausaikana että ei kiinnosta ja emme ala ollenkaan isovanhemmiksi.

Tämä on nykyään monilla muillakin sama tilanne mutta ongelma se on vain siksi että MUUT olettaa että on mummolat ja lapset sinne milloin vaan. Työnantaja, kaverit, tutut ehdottelee koko ajan että viette vaan lapset mummolaan tai eikö mummot voi hoitaa? Eivät lainkaan tajua että niitä mummoja ei ole.

Ja tämäkin pitäisi tajuta: RAHALLAKAAN EI SAA HOITAJAA. Saa tunniksi tai pariksi mutta täällä mikään firma tai MLL ei tee yön yli hoitoa saati että hoitaisi viikonlopun tai koko viikon. Kaveripariskunnat kun ehdottelee että lähdetään etelään viikoksi ja viette vaan lapset mummolaan.

Joten sama tilanne kuin Aplla. Ei ikinä yhteistä aikaa. Ei sekuntiakaan lapsivapaata aikaa. Onneton suhde.

Kun omat lapset saa lapsia, TODELLAKIN AUTAN. En halua heille samaa tauotonta työleiriä joka tappaa parisuhteen.

Hieno päätös, mikä pitää vain, jos kaikki menee ns hyvin. Entäs jos olet jo kuusikymppinen, kun "pääset" mummoksi. Nythän se tuntuu, että on ikuisesti nuori ja toimintakyky huipussaan. Mitäs, jos tulee joku vakava sairaus tai ihan vaan on selkä finaalissa? Mitäs jos sinulla on useampi lapsi ja jokainen saa vaikka kolme lasta ja niitä hoitoontulijoita onkin sitten vaikkapa yhdeksän. Minulla on useita lastenlapsia ja on sovittu, että apua saa ja pitää kysyä, mutta se ei ole mikään automaatti. On lupa myös kieltäytyä, jos tuntee, että nyt ei jaksa. Myös minulla työssäkäyvänä mummona on oikeus kesälomaan. Ette nuoret varmaankaan edes arvaa, miten paljon työssäkäyvät mummot ja papat odottaa kesälomaa ja lepoa. Lapset ja lapsenlapset ovat rakkaita ja heitä autetaan tarvittaessa. Esim keskimmäinen poika rakensi omakotitaloa, niin hoidimme lapsia iltaisin ja kävimme myös raksalla auttamassa, mutta luojaani kiitin, kun talo oli valmis ja seuraavaan mahdolliseen taloprojektiin emme osallistu yhtä paljon, oli hyvin raskas rupeama.

Riippuu ihan ihmisestä, paljonko jaksaa ja mikä on kohtuullista. Minun mummu piti monena kesänä mökillä kesäleiriä kaikille kahdeksalle lastenlapselleen. Koirakin oli mukana, ja vielä eläkkeelläkin piti noita mummuleirejä. Oli partiolainen, piti mielellään ja itsekin nautti. Se oli myös meille serkuksille ihan parasta serkkuaikaa. 

Vierailija kirjoitti:

Kiitos tästä aloituksesta, aihe on hyvin ajankohtainen itsellenikin. Vinkkejä kaipaisin minäkin.

Ei ole ihmisillä mielikuvitusta, ainut huvi on tuijottaa telkkaria.

No, tässä vinkkejä:

Telkkari kiinni. Kännykät pois päältä. Tietsikat samoin.

Tenavat autoon, mukaan teltta ja retkieväät. Onki ja matoja. Työpäivän jälkeen.

Maatila, joka majoittaa lapsiperheitä. Viikonloppuna siis.

Jos on ne tenavat saatettu maailmaan, niin vois niiltä kysyä mikä olis kiva tekeminen.

Kokoaa niiden jälkeläisten kanssa vaikka palapeliä.

Tosta vois alkaa

Meillä täsmälleen sama tilanne kuin AP.lla. Bonuksena vielä että toinen puolisko nukkuu edelleen lasten huoneessa vaikka nuorempi on jo 2 v ja heräilee yöllä enää harvakseltaan. Viikonloppuisin toki 2 v herää hyvin aikaisin ja sitten puoliso uhriutuu siitä että ei saa tarpeeksi nukuttua. Olen monta kertaa ehdottanut että otetaan itkuhälytin makuuhuoneeseen niin minäkin voin osani niistä yöheräilyistä hoitaa mutta ei tunnu käyvän. Otan minä toki sen nuoremman tai molemmatkin välillä minun viereeni nukkumaan varsinkin viikonloppuisin mutta tämäkin ratkaisu tuntuu vaan siltä että oikein mahdollistan hänelle sen toisessa huoneessa nukkumisen

Kyllä se valitettavasti on peiliin katsomisen ja itseään niskasta ottamisen paikka näissä suhdeasioissa, jos jotain muutoksia ja parannuksia haluaa.

Jos molemmat vaan odottaa sen toisen muuttumista, tai tilanteen muuttumista itsekseen, ei mikään koskaan muutu. Se on ihan varma asia.

Omasta suhteesta ja lähipiiristäkin on kokemusta siitä, että jos toinen osapuoli on jossittelija, sen toisen on otettava tilanne haltuun siinä asiassa ja tehtävä ensisiirto yksin, että tilanne alkaa muuttua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo. Ne joilla mummot auttaa ja hoitaa ja joilla lapset voi viedä ihan milloin vaan mummolaan vaikka viikoksi tai kahdeksi etelänmatkan ajaksi ei millään voi ymmärtää kahta asiaa, eli että

A) kaikille ei vaan ole mummoja

B) millään rahalla ei sitä mummolaa voi korvata. Ei vaikka olisi miljoona tilillä. Kun sitä samaa palvelua saa rahalla ostettua. Ei mitenkään.

Mikään 2h MLL hoitajaa ei ole lainkaan sama asia kuin viikko mummolassa luotettavan hoitajan eli isovanhemman hoitamana.

Nyt kun luen näitä kirjoituksia, niin tuli mieleen hyvä bisnesidea: joku voisi perustaa pienimuotoisen päiväkodin, joka on valvottu ja auki ympäri vuorokauden ja ympäri vuoden. Töissä ammattilaiset .Sinne voisi lapset viedä maksua vastaan mummolan sijaan ja lähteä puolison kans matkalle. Ei auta tähän hätään, mutta kun lukee näitä kirjoituksia mummolan puutteesta ja ympärivuorokautisen hoidon puutteesta, niin tämmöiselle toiminnalle voisi olla tarvetta. Oiskohan lapsien hoidon ja mummolan puutteesta puhuvilla vanhemmilla maksuhalukkuutta? Jokuhan täällä kirjoitti, ettei rahallakaan saa hoitoa lapsilleen. Samanlaista hoitoa myös vanhuksille pitäisi olla ja hyväkuntoiset vanhukset voisi hoitaa samassa hoitopaikassa lasten kans. Olisi sukupolvet koolla saman katon alla, kuten ennen vanhaan oli tapana.

Siis onhan näitä vuoropäiväkoteja. Ja niitä vanhempia, jotka lomillaankin vievät lapsensa päivähoitoon.