Miten voi parantaa parisuhdetta tällaisessa tilanteessa?

Meillä yhteistä parisuhdeaikaa on aamulla ja iltapäivällä kun mennään molemmat töihin samalla autolla kaksistaan. Työmatkaa reilu puoli tuntia suuntaansa, viikossa siitä tulee jo 5 tuntia. 

Mitäs jos ap ottaisit itsellesi jonkin pienen iltatyön parina iltana viikossa? Esimerkiksi kansalaisopistoon jotain oman alasi ryhmän vetämistä, tai sitten ihan vaan osallistut johonkin harrastusryhmään. Annat tämän miehellesi ilmoitusasiana. Sinun pitää saada pari iltaa viikossa tehdä muutakin kuin nukuttaa lapsia. 

Ero tosta tosin voi tulla, mutta ... sinun pitää saada myös oma elämä.

Ylempään viestiini lisäksi siis seksimatkoihin yms omassa kodissa.

Niin se että JOS kaksi ihmistä huomaa että suhde alkaa hyytyä, niin teidän pitää PUHTAASTI haluta se kuntoon. Puoliväkisin ja vain toisen halulla että pääse pitkälle. On kokemusta.

Olen ollut tilanteessa missä piti oikeasti olla pitkään tyhmä itse, ja olin oikea torvi kun rakkauttani julistin , ostin kukkia yms tein asioita viestittelin muistutin milloin mistäkin. Ja lopulta rupesin miettimään että HETKINEN milloinkas minulle on sanottu/muistettu yms, ja tajusin että no tämä suhde oli tässä. Ja niin se olikin. Toinen ihmetteli eroa olevinaan yms, minä en. Jos ei saa vastakaikua pitkään aikaan NIIN onko se ihme jos toinen lopulta lähtee. Jos toinen vain puhuu rakkaudesta tekee asioita sen eteen niin se suhde ei toimi. Kaksi ihmistä tarvitaan pyörittämään parisuhde sirkusta se on tosiasia. Ja moni kuvittelee että NAIMISIIN MENO on se poppakonsti kaikkeen, ja jättävät sen nojalla KAIKEN tekemättä. Lopulta jompikumpi päättää erota se on fakta.

Vierailija kirjoitti:

1. Ruutuaika käyttöön. Molemmat saa katsoa vain joinain iltoina telkkaria. Muina iltoina on pakko keksiä jotain muuta.

2. Sopikaa seksitreffit vaikka ei yhtään edes tekisi mieli. Mitä hävittävää? Parhaassa tapauksessa se voikin olla kivaa. Ja jos ei ole, niin mitä sitten.

Kohtaan 2. Mikään ei ole niin kauheaa kuin pakkoseksi on. Olen joutunut siitä kärsimään ja aivan pelkäsin, kun velvollisuuksien hetki koitti. Se on raiskaamista, kun toinen vaatii seksiä ja toteuttaa

vaatimuksensa, vaikka tietää ettei toinen halua.

>> väljähtynyt ja arkipäiväistynyt, toisen seura ei oikein kiinnosta, puhutaan lähinnä arkisusta asioista kuten kumpi vahtii milloinkin lapsia, kumpi käy kaupassa ja mitä sieltä ostaa, arjen aikatauluista jne. Kun lapset nukahtaa niin toinen meistä katsoo telkkaria toisessa huoneessa ja toinen toisessa, koska ei kiinnosta samat ohjelmat eikä oikein toisen seurakaan kun ei ole mitään kiinnostavaa puhuttavaa. Mikään läheisyys ei kiinnosta <<

Ratkaisu on tietenkin se, että jatkossa tehdään nämä asiat eri tavalla.

Väljähtynyt ja arkipäiväinen muuttuu, kun keksitään tilalle virkistävää ja juhlavaa. Arkiset asiat vaihdetaan muihin aiheisiin. Vuokrataan filmi, joka kiinnostaa molempia tai mennään leffaan sellaista katsomaan. Jne.

Mitä teitte silloin, kun tapasitte, rakastuitte ja vielä kiinnosti toisen seura?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä yhteistä teillä oli kun menitte yhteen? Eikö ne asiat enää kiinnosta toista vai kumpaakaan? 

Oli paljonkin yhteistä silloin. Ne asiat ei enää kiinnosta minua, vuosien varrella on kiinnostuksen kohteeni muuttuneet ja varmaan olen ihmisenäkin muuttunut. Miestä taas ei kiinnosta ne asiat, jotka minua nykyään kiinnostaa. Ja toisaalta moni yhteinen vanha asia on jäänyt siksi, että niitä ei voi lasten kanssa ollenkaan harrastaa ja meillä ei ole mummeja ja kummeja lapsia hoitamaan. Ap

Miksi se on oletus että saa aina kiusata sukua ilmaiseksi lastenvahdiksi? Ja jos ei ole, niin mitenkään ei voi ketään palkata.

Ei se minun oletus ole, että suku hoitaisi lapsia, eikä meillä tosiaan ole koskaan hoitanutkaan. Kirjoitin tuon vain siksi, kun ajattelin saavani ehdotuksia, että lapset mummolaan pitkäksi viikonlopuksi ja te aikuiset minilomalle romanttiseen Pariisiin. Lapsenvahdit ei ole mitään halpoja ja meillä on vähän tiukkaa rahasta kaikkien kustannusten nousun vuoksi, niin ei voida juurikaan käyttää palkattuja lapsenvahteja. Ap

Erittäin moni olettaa että mummot ja suku auttaa. Ei todellakaan auta.

Me olemme täysin tukiverkoton perhe ja molemmat mummot ovat elossa mutta eivät MITENKÄÄN elämässmme mukana. Eivät soittele, käy, halua tavata, eivät muista edes lastemme nimiä tai ikiä. Isovanhemmat ilmoittivat suoraan jo raskausaikana että ei kiinnosta ja emme ala ollenkaan isovanhemmiksi.

Tämä on nykyään monilla muillakin sama tilanne mutta ongelma se on vain siksi että MUUT olettaa että on mummolat ja lapset sinne milloin vaan. Työnantaja, kaverit, tutut ehdottelee koko ajan että viette vaan lapset mummolaan tai eikö mummot voi hoitaa? Eivät lainkaan tajua että niitä mummoja ei ole.

Ja tämäkin pitäisi tajuta: RAHALLAKAAN EI SAA HOITAJAA. Saa tunniksi tai pariksi mutta täällä mikään firma tai MLL ei tee yön yli hoitoa saati että hoitaisi viikonlopun tai koko viikon. Kaveripariskunnat kun ehdottelee että lähdetään etelään viikoksi ja viette vaan lapset mummolaan.

Joten sama tilanne kuin Aplla. Ei ikinä yhteistä aikaa. Ei sekuntiakaan lapsivapaata aikaa. Onneton suhde.

Kun omat lapset saa lapsia, TODELLAKIN AUTAN. En halua heille samaa tauotonta työleiriä joka tappaa parisuhteen.

Vierailija kirjoitti:

Entäs noin kerran vuodessa leffailta kaksistaan ja lapsilla hoitaja muutaman tunnin ajan? Vuositasolla ei kovin kova kustannus kuitenkaan. 

Jos on ongelmaliito se vaatisi kahdenkeskistä keskustelua ja lapsivapaata viikottain, mikään kerta vuoteen 2 h ei auta mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä yhteistä teillä oli kun menitte yhteen? Eikö ne asiat enää kiinnosta toista vai kumpaakaan? 

Oli paljonkin yhteistä silloin. Ne asiat ei enää kiinnosta minua, vuosien varrella on kiinnostuksen kohteeni muuttuneet ja varmaan olen ihmisenäkin muuttunut. Miestä taas ei kiinnosta ne asiat, jotka minua nykyään kiinnostaa. Ja toisaalta moni yhteinen vanha asia on jäänyt siksi, että niitä ei voi lasten kanssa ollenkaan harrastaa ja meillä ei ole mummeja ja kummeja lapsia hoitamaan. Ap

Miksi se on oletus että saa aina kiusata sukua ilmaiseksi lastenvahdiksi? Ja jos ei ole, niin mitenkään ei voi ketään palkata.

Ei se minun oletus ole, että suku hoitaisi lapsia, eikä meillä tosiaan ole koskaan hoitanutkaan. Kirjoitin tuon vain siksi, kun ajattelin saavani ehdotuksia, että lapset mummolaan pitkäksi viikonlopuksi ja te aikuiset minilomalle romanttiseen Pariisiin. Lapsenvahdit ei ole mitään halpoja ja meillä on vähän tiukkaa rahasta kaikkien kustannusten nousun vuoksi, niin ei voida juurikaan käyttää palkattuja lapsenvahteja. Ap

Erittäin moni olettaa että mummot ja suku auttaa. Ei todellakaan auta.

Me olemme täysin tukiverkoton perhe ja molemmat mummot ovat elossa mutta eivät MITENKÄÄN elämässmme mukana. Eivät soittele, käy, halua tavata, eivät muista edes lastemme nimiä tai ikiä. Isovanhemmat ilmoittivat suoraan jo raskausaikana että ei kiinnosta ja emme ala ollenkaan isovanhemmiksi.

Tämä on nykyään monilla muillakin sama tilanne mutta ongelma se on vain siksi että MUUT olettaa että on mummolat ja lapset sinne milloin vaan. Työnantaja, kaverit, tutut ehdottelee koko ajan että viette vaan lapset mummolaan tai eikö mummot voi hoitaa? Eivät lainkaan tajua että niitä mummoja ei ole.

Ja tämäkin pitäisi tajuta: RAHALLAKAAN EI SAA HOITAJAA. Saa tunniksi tai pariksi mutta täällä mikään firma tai MLL ei tee yön yli hoitoa saati että hoitaisi viikonlopun tai koko viikon. Kaveripariskunnat kun ehdottelee että lähdetään etelään viikoksi ja viette vaan lapset mummolaan.

Joten sama tilanne kuin Aplla. Ei ikinä yhteistä aikaa. Ei sekuntiakaan lapsivapaata aikaa. Onneton suhde.

Kun omat lapset saa lapsia, TODELLAKIN AUTAN. En halua heille samaa tauotonta työleiriä joka tappaa parisuhteen.

Vaikutat epätoivoiselta. En tiedä auttaako tämä, mutta me ollaan silloin tällöin otettu MLL:stä hoitaja muutamaksi tunniksi ja lähdetty käymään elokuvissa ja syömässä. Meillä on ollut sama opiskelijatyttö melkein joka kerralla. Sitten ollaan tosiaan palattu illalla kotiin ja ollaan kyyditty myös hoitaja turvallisesti kotiin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entäs noin kerran vuodessa leffailta kaksistaan ja lapsilla hoitaja muutaman tunnin ajan? Vuositasolla ei kovin kova kustannus kuitenkaan. 

Jos on ongelmaliito se vaatisi kahdenkeskistä keskustelua ja lapsivapaata viikottain, mikään kerta vuoteen 2 h ei auta mitään.

Voi se reissu olla 4-5 tuntiakin. Pointti kuitenkin, että jos ei ole rahaa joka viikko ottaa hoitajaa, voi sen ottaa harvemminkin. Muu parisuhdeaika pitää järjestää jollain muulla tavalla, esimerkiksi jos onnistuu kimppakyyti töihin samassa autossa vaikka joka aamu, ensin lapset hoitoon ja siitä kahdestaan eteenpäin. Bensaakin säästyy, niin ehkä jää rahaa palkata hoitaja useammin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä yhteistä teillä oli kun menitte yhteen? Eikö ne asiat enää kiinnosta toista vai kumpaakaan? 

Oli paljonkin yhteistä silloin. Ne asiat ei enää kiinnosta minua, vuosien varrella on kiinnostuksen kohteeni muuttuneet ja varmaan olen ihmisenäkin muuttunut. Miestä taas ei kiinnosta ne asiat, jotka minua nykyään kiinnostaa. Ja toisaalta moni yhteinen vanha asia on jäänyt siksi, että niitä ei voi lasten kanssa ollenkaan harrastaa ja meillä ei ole mummeja ja kummeja lapsia hoitamaan. Ap

Miksi se on oletus että saa aina kiusata sukua ilmaiseksi lastenvahdiksi? Ja jos ei ole, niin mitenkään ei voi ketään palkata.

Ei se minun oletus ole, että suku hoitaisi lapsia, eikä meillä tosiaan ole koskaan hoitanutkaan. Kirjoitin tuon vain siksi, kun ajattelin saavani ehdotuksia, että lapset mummolaan pitkäksi viikonlopuksi ja te aikuiset minilomalle romanttiseen Pariisiin. Lapsenvahdit ei ole mitään halpoja ja meillä on vähän tiukkaa rahasta kaikkien kustannusten nousun vuoksi, niin ei voida juurikaan käyttää palkattuja lapsenvahteja. Ap

Erittäin moni olettaa että mummot ja suku auttaa. Ei todellakaan auta.

Me olemme täysin tukiverkoton perhe ja molemmat mummot ovat elossa mutta eivät MITENKÄÄN elämässmme mukana. Eivät soittele, käy, halua tavata, eivät muista edes lastemme nimiä tai ikiä. Isovanhemmat ilmoittivat suoraan jo raskausaikana että ei kiinnosta ja emme ala ollenkaan isovanhemmiksi.

Tämä on nykyään monilla muillakin sama tilanne mutta ongelma se on vain siksi että MUUT olettaa että on mummolat ja lapset sinne milloin vaan. Työnantaja, kaverit, tutut ehdottelee koko ajan että viette vaan lapset mummolaan tai eikö mummot voi hoitaa? Eivät lainkaan tajua että niitä mummoja ei ole.

Ja tämäkin pitäisi tajuta: RAHALLAKAAN EI SAA HOITAJAA. Saa tunniksi tai pariksi mutta täällä mikään firma tai MLL ei tee yön yli hoitoa saati että hoitaisi viikonlopun tai koko viikon. Kaveripariskunnat kun ehdottelee että lähdetään etelään viikoksi ja viette vaan lapset mummolaan.

Joten sama tilanne kuin Aplla. Ei ikinä yhteistä aikaa. Ei sekuntiakaan lapsivapaata aikaa. Onneton suhde.

Kun omat lapset saa lapsia, TODELLAKIN AUTAN. En halua heille samaa tauotonta työleiriä joka tappaa parisuhteen.

Vaikutat epätoivoiselta. En tiedä auttaako tämä, mutta me ollaan silloin tällöin otettu MLL:stä hoitaja muutamaksi tunniksi ja lähdetty käymään elokuvissa ja syömässä. Meillä on ollut sama opiskelijatyttö melkein joka kerralla. Sitten ollaan tosiaan palattu illalla kotiin ja ollaan kyyditty myös hoitaja turvallisesti kotiin. 

No joo kiva jos sulle 2 h kerta viikkoon riittää. Ymmärrät varmaan että jos on jo paha ongelmatilanne niin siinä pitäisi saada esim viikonloppu aikaa kaksin. Ei onnistu rahallakaan. Tienaan 10ke kuussa joten siitä ei ole kiinni vaan siitä että sellaista hoitajaa EI OLE joka hoitaa yön yli tai pari vuorokautta putkeen. On vain päivä- tai iltahoitajia pari tuntia kerrallaan.

Joo. Ne joilla mummot auttaa ja hoitaa ja joilla lapset voi viedä ihan milloin vaan mummolaan vaikka viikoksi tai kahdeksi etelänmatkan ajaksi ei millään voi ymmärtää kahta asiaa, eli että

A) kaikille ei vaan ole mummoja

B) millään rahalla ei sitä mummolaa voi korvata. Ei vaikka olisi miljoona tilillä. Kun sitä samaa palvelua saa rahalla ostettua. Ei mitenkään.

Mikään 2h MLL hoitajaa ei ole lainkaan sama asia kuin viikko mummolassa luotettavan hoitajan eli isovanhemman hoitamana.

Joo muakin kiinnostaa kun nää hölmöt antaa ohjeita että viikoksi kaksin Pariisiin, palkkaa hoitaja!

Että mikä se sellainen lastenhoitofirma on mistä saa 24/7 hoitajan viikoksi.

Niin. Sellaista ei ole.

Ne joilla isovanhemmat ja suku auttaa on uskomattoman suuressa etuoikeutetussa asemassa. Harmi vaan että eivät tajua sitä lainkaan. Tuollaisten elämä on 100 000 x helpompaa elämää kuin tukiverkottoman.

Meillä auttoi väljähtämiseen, että alettiin käydä useampi kerta viikossa yhdessä illalla puolen tunnin kävelyllä. Kierretään samaa lenkkiä eikä edes suuntaa vaihdeta. :-D Puhutaan päivän tapahtumista niitä näitä. On parantanut yhteyttä. Ennen tätä olin vähån paineessa jos mentiin vaikka kahdestaan syömään, että onko mitään puhuttavaa puolison kanssa. Tämä pelko meni ohi näiden kävelylenkkien ansiosta.

Meillä lapset on sen verran isoja, että heidät voi jättää keskenään kotiin puolen tunnin lenkin ajaksi. Sää on mitä milloinkin mutta pukeudutaan sen mukaan. Joskus kun on ollut ihan tolkuton myräkkä niin ollaan vaan katsottu telkkaa mutta pääsääntöisesti mennään ulos.

Vierailija kirjoitti:

1. Ruutuaika käyttöön. Molemmat saa katsoa vain joinain iltoina telkkaria. Muina iltoina on pakko keksiä jotain muuta.

2. Sopikaa seksitreffit vaikka ei yhtään edes tekisi mieli. Mitä hävittävää? Parhaassa tapauksessa se voikin olla kivaa. Ja jos ei ole, niin mitä sitten.

Ai mitä sitten?

Olga Temonenkin juuri kyseli otsikoissa että onko joku muka katunut sitä että on ryhtynyt hommiin.

Minä olen katunut joka ikinen kerta jo pitkään.

Mut on niin pahasti lytätty ja petetty henkisesti että en haluaisi vielä kaiken päälle antaa itsestäni noitakin rippeitä.

Ja sitten joku ajattelee että on hyvä vinkki että pakota itsesi siihen.

Itken joka kerta heti sen jälkeen.

Ja sitten nää muut vinkit että lähtekää tekemään jotain yhdessä.

Mulle mies sanoo että ei sitä huvita tehdä mun kanssa mitään kun mua ei huvita mikään sen kanssa.

Eli vaikka juuri sillä yrittäisin saada itseäni huvittamaan!

Kääntää siis mun yritykset ihan nurinkurin.

Ai miksi en eroa? No koko ajan se on mielessä.

Mutta mulla ei ole ketään, ei oikeasti yhtään ketään joka tukisi.

Miehellä on koko sukunsa tuki ja on sanonut että jos erottais niin mä en näkisi lapsia enää.

Kertoisi musta kaikkea p.skaa jne.

On sellainen harmittoman oloinen nallekarhu muille ja äitinsä on ihminen joka onnistuu manipuloimaan lähes kenet tahansa ja jyräämään mitä tahansa läpi valheilla joten en epäile etteivätkö toteuttaisi uhkauksensa.

Puhu asioista miehen kanssa?

Tietynlaisten ihmisten kanssa ei voi puhua.

Ongelmien esiintuominen tuntuu heistä syyllistämiseltä ja reaktiona on hyökkäys.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä yhteistä teillä oli kun menitte yhteen? Eikö ne asiat enää kiinnosta toista vai kumpaakaan? 

Oli paljonkin yhteistä silloin. Ne asiat ei enää kiinnosta minua, vuosien varrella on kiinnostuksen kohteeni muuttuneet ja varmaan olen ihmisenäkin muuttunut. Miestä taas ei kiinnosta ne asiat, jotka minua nykyään kiinnostaa. Ja toisaalta moni yhteinen vanha asia on jäänyt siksi, että niitä ei voi lasten kanssa ollenkaan harrastaa ja meillä ei ole mummeja ja kummeja lapsia hoitamaan. Ap

Miksi se on oletus että saa aina kiusata sukua ilmaiseksi lastenvahdiksi? Ja jos ei ole, niin mitenkään ei voi ketään palkata.

Ei se minun oletus ole, että suku hoitaisi lapsia, eikä meillä tosiaan ole koskaan hoitanutkaan. Kirjoitin tuon vain siksi, kun ajattelin saavani ehdotuksia, että lapset mummolaan pitkäksi viikonlopuksi ja te aikuiset minilomalle romanttiseen Pariisiin. Lapsenvahdit ei ole mitään halpoja ja meillä on vähän tiukkaa rahasta kaikkien kustannusten nousun vuoksi, niin ei voida juurikaan käyttää palkattuja lapsenvahteja. Ap

Erittäin moni olettaa että mummot ja suku auttaa. Ei todellakaan auta.

Me olemme täysin tukiverkoton perhe ja molemmat mummot ovat elossa mutta eivät MITENKÄÄN elämässmme mukana. Eivät soittele, käy, halua tavata, eivät muista edes lastemme nimiä tai ikiä. Isovanhemmat ilmoittivat suoraan jo raskausaikana että ei kiinnosta ja emme ala ollenkaan isovanhemmiksi.

Tämä on nykyään monilla muillakin sama tilanne mutta ongelma se on vain siksi että MUUT olettaa että on mummolat ja lapset sinne milloin vaan. Työnantaja, kaverit, tutut ehdottelee koko ajan että viette vaan lapset mummolaan tai eikö mummot voi hoitaa? Eivät lainkaan tajua että niitä mummoja ei ole.

Ja tämäkin pitäisi tajuta: RAHALLAKAAN EI SAA HOITAJAA. Saa tunniksi tai pariksi mutta täällä mikään firma tai MLL ei tee yön yli hoitoa saati että hoitaisi viikonlopun tai koko viikon. Kaveripariskunnat kun ehdottelee että lähdetään etelään viikoksi ja viette vaan lapset mummolaan.

Joten sama tilanne kuin Aplla. Ei ikinä yhteistä aikaa. Ei sekuntiakaan lapsivapaata aikaa. Onneton suhde.

Kun omat lapset saa lapsia, TODELLAKIN AUTAN. En halua heille samaa tauotonta työleiriä joka tappaa parisuhteen.

Vaikutat epätoivoiselta. En tiedä auttaako tämä, mutta me ollaan silloin tällöin otettu MLL:stä hoitaja muutamaksi tunniksi ja lähdetty käymään elokuvissa ja syömässä. Meillä on ollut sama opiskelijatyttö melkein joka kerralla. Sitten ollaan tosiaan palattu illalla kotiin ja ollaan kyyditty myös hoitaja turvallisesti kotiin. 

No joo kiva jos sulle 2 h kerta viikkoon riittää. Ymmärrät varmaan että jos on jo paha ongelmatilanne niin siinä pitäisi saada esim viikonloppu aikaa kaksin. Ei onnistu rahallakaan. Tienaan 10ke kuussa joten siitä ei ole kiinni vaan siitä että sellaista hoitajaa EI OLE joka hoitaa yön yli tai pari vuorokautta putkeen. On vain päivä- tai iltahoitajia pari tuntia kerrallaan.

Ota au-pair, kun kerran rahaa on. Laita ihan vaan työkkäriin ilmoitus, sitä kautta ainakin meille tuli paljon hakemuksia mm. Virosta ja Romaniasta. Osa niistä on hyviä. Onnistuu tosiaankin rahalla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä yhteistä teillä oli kun menitte yhteen? Eikö ne asiat enää kiinnosta toista vai kumpaakaan? 

Oli paljonkin yhteistä silloin. Ne asiat ei enää kiinnosta minua, vuosien varrella on kiinnostuksen kohteeni muuttuneet ja varmaan olen ihmisenäkin muuttunut. Miestä taas ei kiinnosta ne asiat, jotka minua nykyään kiinnostaa. Ja toisaalta moni yhteinen vanha asia on jäänyt siksi, että niitä ei voi lasten kanssa ollenkaan harrastaa ja meillä ei ole mummeja ja kummeja lapsia hoitamaan. Ap

Miksi se on oletus että saa aina kiusata sukua ilmaiseksi lastenvahdiksi? Ja jos ei ole, niin mitenkään ei voi ketään palkata.

Ei se minun oletus ole, että suku hoitaisi lapsia, eikä meillä tosiaan ole koskaan hoitanutkaan. Kirjoitin tuon vain siksi, kun ajattelin saavani ehdotuksia, että lapset mummolaan pitkäksi viikonlopuksi ja te aikuiset minilomalle romanttiseen Pariisiin. Lapsenvahdit ei ole mitään halpoja ja meillä on vähän tiukkaa rahasta kaikkien kustannusten nousun vuoksi, niin ei voida juurikaan käyttää palkattuja lapsenvahteja. Ap

Erittäin moni olettaa että mummot ja suku auttaa. Ei todellakaan auta.

Me olemme täysin tukiverkoton perhe ja molemmat mummot ovat elossa mutta eivät MITENKÄÄN elämässmme mukana. Eivät soittele, käy, halua tavata, eivät muista edes lastemme nimiä tai ikiä. Isovanhemmat ilmoittivat suoraan jo raskausaikana että ei kiinnosta ja emme ala ollenkaan isovanhemmiksi.

Tämä on nykyään monilla muillakin sama tilanne mutta ongelma se on vain siksi että MUUT olettaa että on mummolat ja lapset sinne milloin vaan. Työnantaja, kaverit, tutut ehdottelee koko ajan että viette vaan lapset mummolaan tai eikö mummot voi hoitaa? Eivät lainkaan tajua että niitä mummoja ei ole.

Ja tämäkin pitäisi tajuta: RAHALLAKAAN EI SAA HOITAJAA. Saa tunniksi tai pariksi mutta täällä mikään firma tai MLL ei tee yön yli hoitoa saati että hoitaisi viikonlopun tai koko viikon. Kaveripariskunnat kun ehdottelee että lähdetään etelään viikoksi ja viette vaan lapset mummolaan.

Joten sama tilanne kuin Aplla. Ei ikinä yhteistä aikaa. Ei sekuntiakaan lapsivapaata aikaa. Onneton suhde.

Kun omat lapset saa lapsia, TODELLAKIN AUTAN. En halua heille samaa tauotonta työleiriä joka tappaa parisuhteen.

Vaikutat epätoivoiselta. En tiedä auttaako tämä, mutta me ollaan silloin tällöin otettu MLL:stä hoitaja muutamaksi tunniksi ja lähdetty käymään elokuvissa ja syömässä. Meillä on ollut sama opiskelijatyttö melkein joka kerralla. Sitten ollaan tosiaan palattu illalla kotiin ja ollaan kyyditty myös hoitaja turvallisesti kotiin. 

Juuri näin, ei se sen vaikeampaa ole. Joku täällä väitti ettei rahallakaan saa lapsille hoitajaa. Kyllä saa. Minä esim (nyt jo eläkkeellä) tienasin lukioaikoinani kaikki käyttörahani lapsenlikkana olemalla. Olin köyhästä perheestä eikö meillä ollut mitään viikkorahasysteemiä kotona, joten rahaa sai vain työtä tekemällä. Monesti tein läksyt ja luin tenttiin ollessani lastenhoitajana ja lapset oli jo laitettu yöunille. Esim paikkakunnallenu muutti ison tehtaan johtaja perheineen ja rouva oli kysynyt kampaajaltaan, että mistähän saisi lapsilleen hoitajan . Kampaaja taas oli äitini tuttu ja oli muistanut sitä kautta minut ja suositellut minua. Sain pestin. Tosi pihi oli maksamaan tämä johtajaperhe, mutta minulle kelpasi vähäkin. Eikö nykynuoret enää tarvitse omaa rahaa vai annetaanko kotoa kaikki ilmaiseksi.

Treffi-illan kerran viikossa voi pitää myös vaikka lapset on kotona, sitten kun ne nukkuu :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

1. Ruutuaika käyttöön. Molemmat saa katsoa vain joinain iltoina telkkaria. Muina iltoina on pakko keksiä jotain muuta.

2. Sopikaa seksitreffit vaikka ei yhtään edes tekisi mieli. Mitä hävittävää? Parhaassa tapauksessa se voikin olla kivaa. Ja jos ei ole, niin mitä sitten.

Ai mitä sitten?

Olga Temonenkin juuri kyseli otsikoissa että onko joku muka katunut sitä että on ryhtynyt hommiin.

Minä olen katunut joka ikinen kerta jo pitkään.

Mut on niin pahasti lytätty ja petetty henkisesti että en haluaisi vielä kaiken päälle antaa itsestäni noitakin rippeitä.

Ja sitten joku ajattelee että on hyvä vinkki että pakota itsesi siihen.

Itken joka kerta heti sen jälkeen.

Ja sitten nää muut vinkit että lähtekää tekemään jotain yhdessä.

Mulle mies sanoo että ei sitä huvita tehdä mun kanssa mitään kun mua ei huvita mikään sen kanssa.

Eli vaikka juuri sillä yrittäisin saada itseäni huvittamaan!

Kääntää siis mun yritykset ihan nurinkurin.

Ai miksi en eroa? No koko ajan se on mielessä.

Mutta mulla ei ole ketään, ei oikeasti yhtään ketään joka tukisi.

Miehellä on koko sukunsa tuki ja on sanonut että jos erottais niin mä en näkisi lapsia enää.

Kertoisi musta kaikkea p.skaa jne.

On sellainen harmittoman oloinen nallekarhu muille ja äitinsä on ihminen joka onnistuu manipuloimaan lähes kenet tahansa ja jyräämään mitä tahansa läpi valheilla joten en epäile etteivätkö toteuttaisi uhkauksensa.

Puhu asioista miehen kanssa?

Tietynlaisten ihmisten kanssa ei voi puhua.

Ongelmien esiintuominen tuntuu heistä syyllistämiseltä ja reaktiona on hyökkäys.

Olet tosi huonossa alakynnessä 1-2 miehesi ja hänen äitinsä kanssa. Mutta ihan varmasti miehesi ei voi laillisin keinoin estää sinua tapaamasta lapsiasi. Hän ei muutenkaan siitä päätä. Sinun tapauksessasi ottaisin selvää onko sinulle oikeus kunnalliseen oikeusavustajaan. Voit saada sieltä juristin tueksesi, ja jos olet vähävarainen, se ei maksa. Nimittäin, jos teillä on miehen kanssa huonot välit, niin että yhteishuoltajuus ei onnistu ja hän uhkailee, että ei anna lapsia sinulle tapaamisiin, se voi ehkä riittää perusteeksi sinulle yksinhuoltajuuden saamiseen, ja mies maksaa elatusmaksut. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

1. Ruutuaika käyttöön. Molemmat saa katsoa vain joinain iltoina telkkaria. Muina iltoina on pakko keksiä jotain muuta.

2. Sopikaa seksitreffit vaikka ei yhtään edes tekisi mieli. Mitä hävittävää? Parhaassa tapauksessa se voikin olla kivaa. Ja jos ei ole, niin mitä sitten.

Ai mitä sitten?

Olga Temonenkin juuri kyseli otsikoissa että onko joku muka katunut sitä että on ryhtynyt hommiin.

Minä olen katunut joka ikinen kerta jo pitkään.

Mut on niin pahasti lytätty ja petetty henkisesti että en haluaisi vielä kaiken päälle antaa itsestäni noitakin rippeitä.

Ja sitten joku ajattelee että on hyvä vinkki että pakota itsesi siihen.

Itken joka kerta heti sen jälkeen.

Ja sitten nää muut vinkit että lähtekää tekemään jotain yhdessä.

Mulle mies sanoo että ei sitä huvita tehdä mun kanssa mitään kun mua ei huvita mikään sen kanssa.

Eli vaikka juuri sillä yrittäisin saada itseäni huvittamaan!

Kääntää siis mun yritykset ihan nurinkurin.

Ai miksi en eroa? No koko ajan se on mielessä.

Mutta mulla ei ole ketään, ei oikeasti yhtään ketään joka tukisi.

Miehellä on koko sukunsa tuki ja on sanonut että jos erottais niin mä en näkisi lapsia enää.

Kertoisi musta kaikkea p.skaa jne.

On sellainen harmittoman oloinen nallekarhu muille ja äitinsä on ihminen joka onnistuu manipuloimaan lähes kenet tahansa ja jyräämään mitä tahansa läpi valheilla joten en epäile etteivätkö toteuttaisi uhkauksensa.

Puhu asioista miehen kanssa?

Tietynlaisten ihmisten kanssa ei voi puhua.

Ongelmien esiintuominen tuntuu heistä syyllistämiseltä ja reaktiona on hyökkäys.

Jos miehesi ei oo mikään "Mikko Koivu", niin kyllä tuo persvakoa viskoen lapset sulle takaisin muutaman päivän jälkeen, kun näkee mikä työ ja huoli niistä on, jos meinaa arjen pyörittää omin voimin eikä oo miljonäärin tuloja palkata joka rakoon hoitoapua. Järkyttävää lukea, että miehesi raiskaa sinua jatkuvasti, sillä tuotahan on kyse. Ja lisäksi pelottelee sinua lasten viemisellä ja on näin murtanut sinut täysin henkisesti. Eiköhän se anoppikin kyllästy, jos alkaa lapsianne ympäri vuorokauden kaitsemaan. Hae apua perheneuvolasta. Olen järkyttynyt puolestasi.