Miten voi parantaa parisuhdetta tällaisessa tilanteessa?

Ei kukaan täällä kirjoittavista haluaisi miestä,joka pakenee lapsiperheen arkea ylitöihin iltaisin ja välttelee ottamasta vastuuta lapsista ja kodista.

Ette ehkä lukeneet koko ketjua ennen kommentointia, mutta ap kertoo, että koska mies vapaaehtoisesti ottaa ne iltatyöt, ap ei pääse edes poistumaan kotoaan, vaan on kiinni kotiorjan helvetissä koko ajan. Hän haluaisi päästä käymään edes kuntoilemassa tai kaupassa yksin, muttei pääse, koska mies ei suostu tulemaan kotiin ja olemaan sillä välin lasten kanssa. Ja hän on puhunut näistä asioista miehelle, mutta mies ei völitä.

Todella p@ska mies,eikä kukaan muukaan tässä ketjussa tuntisi haluaa sellaiseen mieheen, jos joutuisi elämään alistettuna kuten ap.

Herranen aika, eroa. Mitä ihmeen järkeä olla paskassa suhteessa? Naiselle on muutenkin noloa olla yhdessä miehen kanssa. 

Vierailija kirjoitti:

Ei kukaan täällä kirjoittavista haluaisi miestä,joka pakenee lapsiperheen arkea ylitöihin iltaisin ja välttelee ottamasta vastuuta lapsista ja kodista.

Ette ehkä lukeneet koko ketjua ennen kommentointia, mutta ap kertoo, että koska mies vapaaehtoisesti ottaa ne iltatyöt, ap ei pääse edes poistumaan kotoaan, vaan on kiinni kotiorjan helvetissä koko ajan. Hän haluaisi päästä käymään edes kuntoilemassa tai kaupassa yksin, muttei pääse, koska mies ei suostu tulemaan kotiin ja olemaan sillä välin lasten kanssa. Ja hän on puhunut näistä asioista miehelle, mutta mies ei völitä.

Todella p@ska mies,eikä kukaan muukaan tässä ketjussa tuntisi haluaa sellaiseen mieheen, jos joutuisi elämään alistettuna kuten ap.

No hei. Aikuinen ihminen, joka valittaa, että on vankina kodissaan? Jos näin todella on, niin eiköhän sitten pidä ryhtyä toimiin. Joko välittömästi vaatia puolet illoista itselleen vapaiksi tai sitten ero. Eihän nyt kukaan oikeasti alistu toisen mielivaltaisiin päätöksiin, kuka saa poistua kotoa, ja vain kirjoittele siitä vauvapalstalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä vähän sama tilanne.Niin kuin tuossa aiemmin joku mainitsi, niin kyllä se on se kotiympyröistä lähteminen hetkeksi muualle joka tuo piristystä elämään.Ja siis ihan kaksin, ilman lapsia.Yksi yö hotellissa vieraalla paikkakunnalla(tai miksei kotipaikkakunnallakin) vaikka parin kuukauden välein.Se antaa vähän lisäboostia arkeen.

Mitenhän tämänkin voi toteuttaa, jos ei ole mummolaa ottamassa lapsia yöksi. Meillä on sama kuin aapeella. Vain palkattu lastenhoitaja on mahdollinen ja ei ole rahaa palkata kovin moneksi tunniksi saati yöksi.

Kun lapset olivat pieniä, meillä oli naapuriperheen  kanssa tapana vuorotellen ottaa toistemme lapset "yökylään", että vanhemmat saivat omaa aikaa. Toimi erittäin hyvin! 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kukaan täällä kirjoittavista haluaisi miestä,joka pakenee lapsiperheen arkea ylitöihin iltaisin ja välttelee ottamasta vastuuta lapsista ja kodista.

Ette ehkä lukeneet koko ketjua ennen kommentointia, mutta ap kertoo, että koska mies vapaaehtoisesti ottaa ne iltatyöt, ap ei pääse edes poistumaan kotoaan, vaan on kiinni kotiorjan helvetissä koko ajan. Hän haluaisi päästä käymään edes kuntoilemassa tai kaupassa yksin, muttei pääse, koska mies ei suostu tulemaan kotiin ja olemaan sillä välin lasten kanssa. Ja hän on puhunut näistä asioista miehelle, mutta mies ei völitä.

Todella p@ska mies,eikä kukaan muukaan tässä ketjussa tuntisi haluaa sellaiseen mieheen, jos joutuisi elämään alistettuna kuten ap.

No hei. Aikuinen ihminen, joka valittaa, että on vankina kodissaan? Jos näin todella on, niin eiköhän sitten pidä ryhtyä toimiin. Joko välittömästi vaatia puolet illoista itselleen vapaiksi tai sitten ero. Eihän nyt kukaan oikeasti alistu toisen mielivaltaisiin päätöksiin, kuka saa poistua kotoa, ja vain kirjoittele siitä vauvapalstalla.

Suurin osa on siinä tilanteessa aika pitkään, jopa vuosia. Ei ole helppoa 'vaatia välittömästi puolet illoista itselleen vapaiksi tai ottaa ero'. Ap on jo vaatinut ja puhunut, mutta miestä ei voisi vähempää kiinnostaa. Ap kirjoitti, ettei haluaisi erota, kun joutuisi sitten kokonaan yksinhuoltajaksi ja velalla rakennettu talo menisi myyntiin yms. Väsyneenä varsinkin helposti tuntuu siltä, ettei ole hyviä vaihtoehtoja. Ap ei ehkä ole myöskään avannut silmiään tälle perusongelmalle vielä ja kirjoitti tänne lähinnä kemian hiipumisesta parisuhteessa. Hyvä kun kirjoitti, ehkä vastaukset auttavat näkemään ydinongelman.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä yhteistä teillä oli kun menitte yhteen? Eikö ne asiat enää kiinnosta toista vai kumpaakaan? 

Oli paljonkin yhteistä silloin. Ne asiat ei enää kiinnosta minua, vuosien varrella on kiinnostuksen kohteeni muuttuneet ja varmaan olen ihmisenäkin muuttunut. Miestä taas ei kiinnosta ne asiat, jotka minua nykyään kiinnostaa. Ja toisaalta moni yhteinen vanha asia on jäänyt siksi, että niitä ei voi lasten kanssa ollenkaan harrastaa ja meillä ei ole mummeja ja kummeja lapsia hoitamaan. Ap

Miksi se on oletus että saa aina kiusata sukua ilmaiseksi lastenvahdiksi? Ja jos ei ole, niin mitenkään ei voi ketään palkata.

Juuri tätä olen ihmetellyt, kun nykyajan perheet huutavat jatkuvasti lastenhoitoavunperään. Ja kiusaantunut lähipiiri miettii, että miten kieltäytyä, ettei menisi ns välit ja tulisi iso riita. Palkatkaa hyvät ihmiset vaikka joku teini tai naapuri kaitsemaan lapsianne, niin kaikki voittavat, te saatte hoitoapua ja teini saa omaa rahaa. On hyvin kiusallista, kun pommitetaan iäkkäitä vanhempia tai perhetuttuja lastenhoitajiksi ja sen tietää, että jos kieltäytyy, niin sitten suututaan. Silloin kun lapset ovat pieniä, niin he ovat subjektiivisessa päivähoidossa ja vanhemmat käykööt erikseen asioilla tai palkatkoot hoitajan. Pian se pikkulapsiaika on ohi ja koululainen voi jo olla ensin pieniä hetkiä kotona ilman valvontaa, kun vanhemmat käyvät ostamassa maitoa ja kun ikää tulee lisää lapsille, niin vanhemmat pääsevät jopa elokuviin ja lapset pärjäävät pari tuntia kotona. Aikansa kutakin.

Jakakaa illat puoliksi miehen kanssa. Jos mies ei viitsi itse hoitaa lapsia omina iltoinaan, niin miehen pitää tietenkin palkata lastenvahti omista rahoistaan niille illoille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä yhteistä teillä oli kun menitte yhteen? Eikö ne asiat enää kiinnosta toista vai kumpaakaan? 

Oli paljonkin yhteistä silloin. Ne asiat ei enää kiinnosta minua, vuosien varrella on kiinnostuksen kohteeni muuttuneet ja varmaan olen ihmisenäkin muuttunut. Miestä taas ei kiinnosta ne asiat, jotka minua nykyään kiinnostaa. Ja toisaalta moni yhteinen vanha asia on jäänyt siksi, että niitä ei voi lasten kanssa ollenkaan harrastaa ja meillä ei ole mummeja ja kummeja lapsia hoitamaan. Ap

Miksi se on oletus että saa aina kiusata sukua ilmaiseksi lastenvahdiksi? Ja jos ei ole, niin mitenkään ei voi ketään palkata.

Ei se minun oletus ole, että suku hoitaisi lapsia, eikä meillä tosiaan ole koskaan hoitanutkaan. Kirjoitin tuon vain siksi, kun ajattelin saavani ehdotuksia, että lapset mummolaan pitkäksi viikonlopuksi ja te aikuiset minilomalle romanttiseen Pariisiin. Lapsenvahdit ei ole mitään halpoja ja meillä on vähän tiukkaa rahasta kaikkien kustannusten nousun vuoksi, niin ei voida juurikaan käyttää palkattuja lapsenvahteja. Ap

Jos ei ole vara palkata lapsille hoitajaa, niin silloin ei ole vara lähteä minkäänlaiselle romanttiselle matkalle Pariisiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä vähän sama tilanne.Niin kuin tuossa aiemmin joku mainitsi, niin kyllä se on se kotiympyröistä lähteminen hetkeksi muualle joka tuo piristystä elämään.Ja siis ihan kaksin, ilman lapsia.Yksi yö hotellissa vieraalla paikkakunnalla(tai miksei kotipaikkakunnallakin) vaikka parin kuukauden välein.Se antaa vähän lisäboostia arkeen.

Mitenhän tämänkin voi toteuttaa, jos ei ole mummolaa ottamassa lapsia yöksi. Meillä on sama kuin aapeella. Vain palkattu lastenhoitaja on mahdollinen ja ei ole rahaa palkata kovin moneksi tunniksi saati yöksi.

Kun lapset olivat pieniä, meillä oli naapuriperheen  kanssa tapana vuorotellen ottaa toistemme lapset "yökylään", että vanhemmat saivat omaa aikaa. Toimi erittäin hyvin! 

Tämä.

Meillä toimii yhden ystävä-/naapuriperheen kanssa tämä myös niin, että välillä yksi vanhemmista vuorollaan pyörittää lasten yökylän, jotta muut kolme pääsevät omiin menoihinsa.

Esim. yksi on työpaikan juhlissa (tai työmatka tms.), kaksi muuta lähtevät yhdessä ulos/staycation (tai pariskunta lähtee) tms.

Pointti kuitenkin se, että sekä isät ja äidit ottavat vastuun vuorollaan, ja yksi aikuinen saa kyllä pyöritettyä neljän lapsen hoidon silloin tällöin yökyläilyn ajan.

Menkää avioliittoleirille. Esim https://parempiavioliitto.fi/

Ottakaa aikaa jutella. Jos ette keksi mistä, niin etsikää aiheita, jotka saavat ihmiset löytämään läheisyyden toisiinsa. Esim https://kimpassakortit.com/  ja netistä löytyy listoja, kuten https://www.voice.fi/suhteet/a-88329

Läheisyys löytyy, kun sitä etsii. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli molemmat katsoo vapaalla vaan telkkaria? Eihän silloin mitään puhuttavaa olekaan. Teidän koko elämä kuulostaa ankealta ja väljähtyneeltä, ei vain parisuhde. Ei mikään ihme että on tylsää "yhdessä".

Illalla lasten nukahdettua joo molemmat katsoo usein telkkaria. Välillä tosin myös ripustaa pyykkiä, täyttää tiskikonetta, pyyhkii pöytiä tms pientä siivoamista mitä joka päivä kertyy ja kaikkea sitä ei vain ehdi ennen lasten nukkumaan menoa. Me molemmat käydään kyllä töissä ja välillä erikseen jossain omassa menossa, mutta kyllä päivät menee aika paljon siinä että lapsille ruokaa, lasten kuskaus hoitoon ja haku sieltä, töitä, pyykit, taas lapsille ruokaa, lasten kanssa ulkoilua, tiskejä, kaupassa käyntiä, taas ruoanlaittoa ja siivousta, lasten iltapesut ja hyvänyön sadut jne. Ja sen kaiken jälkeen sitten joo lähinnä vain telkkaria. Ei oikein muuta ehdi tai jaksakaan. Ap

Ei ne lapset kovin kauaa ole pieniä. Yllättävän nopeasti ne kasvaa, näin jälkikäteen ajatellen. 

Mietin että mitä me tehtiin silloin kun oli nuo ruuhkavuodet. No, meillä oli ainakin yhtenä isona yhteisenä projektina talon rakentaminen, ensin suunniteltiin, sitten rakennettiin. Siinähän sitä olikin muutamaksi vuodeksi kaikenlaista, myös sisustamista. Muita mukavia yhteisiä projekteja on olleet matkat, tosin kahdestaan voi lähteä pitkälle reissulle vasta sitten kun lapset alkavat olla parikymppisiä. 

Avioliitto saattaa onnistua, jos pitää huolen, että lapsille löytyy säännöllisesti ulkopuolinen hoitaja. Tarkoitan sitä, että on hyvin riskialtista saada lapsia tilanteeseen, jossa pariskunta tai jopa vain toinen vanhempi joutuu itse aina hoitamaan lapset 24/7 kymmenen vuotta putkeen. Tai kaiken päiväkodin ja koulun ulkopuolisen ajan.

Entäs noin kerran vuodessa leffailta kaksistaan ja lapsilla hoitaja muutaman tunnin ajan? Vuositasolla ei kovin kova kustannus kuitenkaan. 

Jos kummallakin on halua parantaa välejänne niin taatusti onnistuu.

Yhdessä ketjussa oli valitusta siitä kuinka parisuhdetta ei tarvitse hoitaa, että pysyy kyllä hyvänä hoitamattakin. No tässä on se tulos, eli jos ei molemmat alusta asti pidä huolta siitä, että suhteessa säilyy se intohimo niin ei se nyt vanhetessa itsekseen uudestaan roihahda.

Ja vaikka välillä joutuisi pakottamaan itsensä välittämään niistä toiselle tärkeistä jutuista, niin kannattaa yrittää nimenomaan siksi että se kumppani kokisi tulevansa nähdyksi ja olevansa tärkeä ihan omana itsenään.

Ja siitä että ei huvita tehdä yhdessä mitään, niin kannattaa kuitenkin sinnikkäästi yrittää löytää joku yhteinenkin juttu. Sitä kun jaksaa toistaa tarpeeksi niin siitä tulee tapa ja sitä kautta tärkeä osa yhteistä arkea. Vaikka pieni kävelylenkki iltaisin yhdessä (tai perheenä jos ei vielä molemmat pääse ilman lapsia).

Meillä oli tuollaista noin 15 vuotta lasten kanssa. Sit kun lapset kasvoi ja jäi tilaa ja energiaa meille, ongelmaksi muodostui ettei sitä yhteistä rakentavaa juteltavaa löytynytkään. Ja jos oli aihe joka kiinnosti edes vähän molempia (esim. politiikka, yhteiskunnalliset asiat), oltiin niin eri mieltä ja pöyristyneitä toistemme ajatuksista että se ei ollut yhteyttä luova suunta ollenkaan.

Yritin ehdottaa yhtä sun toista yhteistä tekemistä tai huomion kohdetta, olisin lähtenyt miestä miellyttävän musiikin keikalle tai opetellut pelaamaan jotain konsolilla tai katsonut action-leffoja, mutta mies ei tarttunut mihinkään ideaan eikä tuottanut omia. Ehkä se oli vain minä, joka ei enää kiinnostanut. Lopulta erottiin.

Vierailija kirjoitti:

Onko suhteen alussa kuitenkin ollut intohimoa, läheisyyttä ja yhteenkuuluvuuta? Jos sitä on ollut niin se saataa olla löydettävissä, mutta jos sitä ei ole ollut niin tuskin löytyy. Kokeilisin pariterapiaa tai jonkun parisuhdekirjan yhdessä lukemista ja harjoitusten tekemistä. Lisäksi voisitte yhdessä kokeilla uusia harrastuksia tai juttuja (kahdestaan ilman lapsia).

Aika paljon tiivistyy mielestäni "minua ei kiinnosta" kohtaan. Mitäpä jos asian ajattelisi niin että vaikka miehen mielenkiinnot ei niin kiinnosta niin niistä voisi olla kiinnostunut miehen ja parisuhteen takia. Meillä on semmoinen diili että toisen juttuihin lähdetään mukaan, ei sen takia että se olisi itselle kiinnostavaa, vaan sen takia että se on toiselle tärkeää. Eli molemmat panostaa toisiinsa ja tekee kompromisseja itsensä ja minä asenteensa kanssa. Se auttaa parisuhdetta ja yhteenkuuluvuutta. Ja ei tietnekään 24/7 ja kaikkea yhdessä tehdä, mutta "minua ei kiinnosta" ei kuulu meidän suhteeseen. Kun kiinnostaa niin on yhteistä.

Ihan totta, on eri asia tehdä yhdessä kuin että arvostaa ja osoittaa kiinnostusta toisen tekemistä kohtaan. Minulla mies harrastaa esimerkiksi kalastamista ja auton korjausta. Minä en niihin lähde, mutta osoitan kiinnostusta hänen harrastuksille, niin että jos hän iltasella tulee kotiin kalastamasta, laitan valmiiksi keittiöön fileointivälineet esille, jotta ei mene kovin pitkälle yöhön kalojen käsittelyn kanssa, ja kun mies lähtee esimerkiksi minun auton öljyjä vaihtamaan, annan keittiöstä kertakäyttöiset käsineet, jotta ei kädet mustu. Enkä odota, että mieskään innostuisi minun harrastuksia kokeilemaan, kuten villapaidan neulomista tai geelikynsien tekemistä. 

Kyllä voi toipua aloitus postauksesta. Ei tuo ole maailman loppu.

Kannattaa palautella mieleen aikaa kun tapasitte, mistä juttelitte, mitä teitte, missä kävitte. Kun saatte sen tutun ja turvallisen tunteen takaisin itseenne, niin tehkää vaikka kodissanne seksimatkoja eri huoneisiin eri asennoissa. Sano miehellesi että antaa aina ohimennen sulle pikku läpsyjä pepulle ja pikkku tuhmia puheita, laittakaa seksistisiä viestejä toisillenne.

Tuossa jo jotain alkuun. Kyllä jopa täysin seksittömästä pitkästä sellaisesta saa vielä toimivan kokonaisuuden jos kipinän saa roihuamaan. Sehän menee näin kuvauksellisesti. Kun tavataan ja ihastutaan, ihastuminen muuttuu rakkaudeksi joka on kuin palava kokko, siitä se pienenee pikkuhiljaa perus tuleksi, ja lopulta se tuli hiipuu ja jää kytävät hiilet (kytävän hiilen vaiheessa) jos ei tee mitään tulee sade joka sammuttaa sen kaiken, pesee sen kaiken pois ELI ERO!.

Jos toisesta välittää ja sitä rakastaa kannattaa pyrkiä muistamaan mielessä tuo kokko asia, ja miiettimään missä vaiheessa liittonne tuli on. Tämä on minun oma ajatus tämä kokko tuli systeemi. Näin näen itse asiat.

By the way tää oli täysin ilmainen vinkki ja ei, en ole parisuhde neuvoja. Olen itsekkin parisuhteessa jossa tullut erillaisia pulmia, mutta niistä selvitty ja selvitään koska se meidän rakkaus on puuhdas halu toinen toistaan kohtaan) siksi mikään ei erota meitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ulkoiletko, syötkö hyvin, näetkö ystäviä, teetkö omia kivoja juttuja, pidätkö itsestäsi huolta? Oletko omasta mielestäsi kaunis ja kiva tyyppi? Pikkulapsiaika voi olla tosi väsyttävää, muista olla kiltti itsellesi.

Ulkoilen kyllä ja syön useimmiten hyvin. Mutta ehdin ihan liian harvoin nähdä ystäviä, koska olen ison osan ajasta kiinni lapsissa miehen iltatöiden vuoksi, ja samasta syystä en ehdi pitää kunnolla huolta itsestäni, en ole ehtinyt vuosiin. En ole mielestäni enää kaunis, joskus olin, ja en ole mielestäni enää edes kiinnostava ihminen, joskus olin, ihan kiva sentään olen vielä. Ap

Otapa pieni ajatusleikki: Mitä tekisit eri tavalla sitten jos olisitte eronneet ja asuisit yksin lasten kanssa? Tekisitkö illalla jotain muuta kuin katsoisit yksin niitä samoja telkkariohjelmia, mitä nytkin katsot? Olisitko jotenkin onnellisempi jos mies ei katsoisi viereisessä huoneessa omia ohjelmiaan? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapset huomaavat sen että pidät heidän toista vanhempaansa vastenmielisenä. Valitettavasti.

Onko miehen pakko tehdä iltatöitä? Kuulostaa nyt vähän siltä, että olet työ- ja kotiorja, mikä varmasti katkeroittaa. Onko takana muutakin, epäiletkö miestäsi jostain tai saanut kiinni joskus jostain? Onko mies töissä vai "töissä", viettämässä omaa kivaa aikaa? Kuulostat niin inhon täyteiseltä miestäsi kohtaan että mietin onko tässä muutakin kuin vain pikkulapsiarjen väsymys?

Ei mies missään pettämässä minua käy ja väitä olevansa töissä, en mitään sellaista epäile. Mutta kyllä hän ottaa noita iltatöitä vähän senkin vuoksi ettei joutuisi hoitamaan lapsia ja nukutuksia ym kotona. Siitä olen vähän katkera. Ap

Tyypillinen perheenisä. Meillä lähti töihin 600 km päähän ja kävi kahden viikon välein kotona, jolloin piti saada levätä. Minä en saanut koskaan levätä eikä minulta myöskään koskaan edes kysytty, miten ole jaksanut neljän lapsen kans. Mies teki töitä ihan normit klo 8-16 ja makasi illat kerrostaloasunnossa telkkaria katsoen. Minä hoidin yksin omakotitalon työt niin sisällä kuin ulkonakin ja kävin myös kokopäivätyössä (lapset sen verran pieniä, ettei kovinkaan moniin kotitöihin pystyneet). Lopulta romahdin ja jouduin monien vaiheiden jälkeen eläkkeelle, siis jouduin, en päässyt. Erohan siitä tuli. Nyt olen jo eläkeiässä ja lapset aikuisia ja elän elämäni helpointa ja parasta aikaa.