Tyttäreni nauhoitti salaa riitelymme
Erosin ex-miehestäni nelisen vuotta sitten ja molemmat teini-ikäiset tyttäreni jäivät luokseni asumaan. Avioliittomme oli ollut jo pitkään riitainen mutta loppupeleissä ex-mieheni jätti minut toisen naisen takia.
Aika ennen lopullista eroa oli ihan hirveää, tytöt eivät halunneet tavata enää isäänsä ja mies syytteli minua siitä. Lapset tietysti kärsivät erosta ja vanhempi tyttäreni alkoi oireilemaan pian isänsä poismuuton jälkeen ja alkoi käyttäytymään huonosti myös minua kohtaan ja yritti komennella minua melkein kaikessa. Siitä asti varsinkin vanhemman tytön kanssa on ollut välillä hyvinkin myrskyistä ja olemme riidelleet usein. Olen siis joutunut kasvattamaan molemmat lapset yksin, koska he eivät edelleenkään suostu tapaamaan isäänsä. Kerran noin parisen vuotta sitten olin lopussa voimieni kanssa kun meillä oli ihan järkyttävä riita autossa. Muistan että sain melkein hermoromahduksen ja huusin tytölle autossa että en jaksa tätä enää ja että hänen tulisi muuttaa isänsä luo asumaan, en halua asua enää hänen kanssaan. Tyttö häipyi sitten poikaystävänsä luo jossa oli parisen päivää mutta saimme sitten myöhemmin sovittua riidan ja vaikka senkin jälkeen olemme ottaneet yhteen, emme ole enää riidelleet samalla tavalla.
Nyt tyttö on 19 ja muutti kesäkuussa ensimmäiseen omaan kotiin. Hän on siitä lähtien yrittänyt saada minulta ylimääräistä rahaa mutta olen kieltäytynyt antamasta. Siitä seurasi se, että blokkasi minut kännykästään enkä saanut häntä kiinni pariin viikkoon. Nyt pari päivää sitten hän otti minuun yhteyttä. Luulin että kaikki on taas ok, mutta tyttö tekstasikin minulle kuinka olen pilannut hänen elämänsä, yritän kontrolloida häntä ja kuinka olen jatkuvasti saanut raivokohtauksia ja että hän on ollut niiden uhri. Lisäksi laittoi minulle audion jonka oli nauhoittanut pari vuotta sitten kun meillä oli se hirveä riita autossa. Sanoi että oli kuulemma nauhoittanut sen että jos olisin käynyt hänen kimppuunsa (!) niin hän olisi käyttänyt nauhoitusta minua vastaan. Audiossa kuuluu kuinka huudan ja itken autossa, kunnon breakdown :( Olen ollut siitä lähtien ihan lamaantunut ja alkanut jopa pelkäämään tyttöäni. En tiedä mitä kaikkea hän on nauhoitellut selkäni takana. Nyt ymmärrän myös miksi poikaystävän äiti on käyttäytynyt minua kohtaan välttelevästi jo pitkään, on varmaan kuullut tuon nauhoituksen. Itse olen omasta mielestäni ollut kuitenkin hyvä ja huomaavainen äiti molemmille tyttärilleni ja me kaikki jouduimme valitettavasti kärsimään eroriidoista, muutosta yms. Se ei ollut minun kädessäni mutta saan näköjään kaiken vihan siitä päälleni. Sorry, nyt on vaan pakko purkautua jonnekin... tuntuu pahalta...
Kommentit (633)
Vierailija kirjoitti:
Oletko käynyt joskus lapseesi käsiksi? Tytär sanoi pelkäävänsä väkivaltaa. Kerro rehellisesti. Kuristusväkivalta on hyvin yleistä. Vanhemmista todella suuri osa on syyllistynyt siihen, vaikka kaiken väkivallan tuomitsisikin
Minä en koskaan. Isänsä kylläkin valitettavasti. ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerroit että riitelitte työn kanssa paljon kun hän oli teini. Pysyitkö silloin itse asiallisena ja aikuisen roolissa, vai riitelittekö kuin kaksi teiniä keskenään?
en pysynyt silloin todellakaan asiallisena. mutta asia on sovittu ja pyydelty anteeksi jo silloin pari vuotta sitten. nyt sitten tulee tuommoista nauhoitetta...
Mitä teit? Kerro kaikki suoraan ja rehellisesti
Niin kuin jo aikaisemmin kerroin huusin ja itkin ja uhkasin sillä että tyttö joutuu isänsä luo asumaan ja että en halua enää asua hänen kanssaan, että en enää jaksa. Siis huusin ja itkin niinkuin joku joka on todellakin menettänyt hermot. En ole ylpeä siitä mutta en ole koskaan uhannut tehdä tytölleni mitään ruumiillista väkivaltaa. ap
"Isäs ei edes sua halua sinne!!! Muuta vaan isäs luo!" Niinkö?
Haukuitko tytärtäsi? Mitä nimityksiä käytit?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerroit että riitelitte työn kanssa paljon kun hän oli teini. Pysyitkö silloin itse asiallisena ja aikuisen roolissa, vai riitelittekö kuin kaksi teiniä keskenään?
en pysynyt silloin todellakaan asiallisena. mutta asia on sovittu ja pyydelty anteeksi jo silloin pari vuotta sitten. nyt sitten tulee tuommoista nauhoitetta...
Mitä teit? Kerro kaikki suoraan ja rehellisesti
Niin kuin jo aikaisemmin kerroin huusin ja itkin ja uhkasin sillä että tyttö joutuu isänsä luo asumaan ja että en halua enää asua hänen kanssaan, että en enää jaksa. Siis huusin ja itkin niinkuin joku joka on todellakin menettänyt hermot. En ole ylpeä siitä mutta en ole koskaan uhannut tehdä tytölleni mitään ruumiillista väkivaltaa. ap
Eli et tehnyt mitään rikosta, sillä vanhempi saa osallistua lapsen asumisjärkkäysten suunnitteluun. Älä ole huolissasi vaan yritä nyt rahuhassa ja järkevästi selittää tytölle tilanne että katso nyt hermo menee jo. Ja muista estää kiristämisyritykset nauhalla. Näytä lakikirjasta vaikka.
Ei tietoa kuka teki ja mitä. Mutta riitelyyn ei aikuisen pitäisi lähteä. Oletko ollut kontrolloiva äiti. Jos asutte omissa asunnoissa, tilanne olisi parempi, antaa ajan kulua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa käyttäytyä kunnolla niin ei tule tällaisia ongelmia. Kotona asuvalla ei ole muuta mahdollisuutta kuin antaa anteeksi tuollaisen räjähdysherkän ja kontrolloivan ihmisen kanssa asuessa, koska siitä olisi ollut tytölle pahempia seurauksia jos ei olisi lähtenyt mukaan ap:n pahoitteluihin.
Luitko aloituksen? Ap pyysi tilanteessa teiniä muuttamaan isänsä luo, koska teinin jatkuva kiukuttelu ja komentelu kävi yli voimien. Tytär kuulostaa intrigantilta prinsessalta.
Pyysi my ass.
Raivos ja itki, niin että räkä roiskui.
Eikä kaikesta päätellen ollut ensimmäinen kerta edes.
Pidät nyt vaan selvän tauon yhteydenpidosta tyttäresi. Tee hänelle selväksi, että kiristys on rikos ja et aio sen uhriksi alistua. Olet raivariasi pyytänyt anteeksi ja luullut sen saaneesi anteeksi. Sinulla ei ole mitään hävettävää, mikäli kertomasi pitää paikkansa. Jos alistut kiristykseen, samalla myönnät, että olet tehnyt jotakin väärää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerroit että riitelitte työn kanssa paljon kun hän oli teini. Pysyitkö silloin itse asiallisena ja aikuisen roolissa, vai riitelittekö kuin kaksi teiniä keskenään?
en pysynyt silloin todellakaan asiallisena. mutta asia on sovittu ja pyydelty anteeksi jo silloin pari vuotta sitten. nyt sitten tulee tuommoista nauhoitetta...
Mitä teit? Kerro kaikki suoraan ja rehellisesti
Niin kuin jo aikaisemmin kerroin huusin ja itkin ja uhkasin sillä että tyttö joutuu isänsä luo asumaan ja että en halua enää asua hänen kanssaan, että en enää jaksa. Siis huusin ja itkin niinkuin joku joka on todellakin menettänyt hermot. En ole ylpeä siitä mutta en ole koskaan uhannut tehdä tytölleni mitään ruumiillista väkivaltaa. ap
Eli et tehnyt mitään rikosta, sillä vanhempi saa osallistua lapsen asumisjärkkäysten suunnitteluun. Älä ole huolissasi vaan yritä nyt rahuhassa ja järkevästi selittää tytölle tilanne että katso nyt hermo menee jo. Ja muista estää kiristämisyritykset nauhalla. Näytä lakikirjasta vaikka.
Älä puolustele. Ties mitä hullua puolustat. Tuskin asia on noin mustavalkoinen
Tässä on paha tilanne koska sanoit että lapsen on muutettava paikkaan jossa on kokenut väkivaltaa eli isänsä luokse. Kyllä tämä on nyt sovittava teidän eli sinun ja lapsen koska olet ainoa jonka kanssa ei ole väkivaltaa ollut. Huutamista kyllä, mutta aste-erohan siinä on.
Vierailija kirjoitti:
Ei tietoa kuka teki ja mitä. Mutta riitelyyn ei aikuisen pitäisi lähteä. Oletko ollut kontrolloiva äiti. Jos asutte omissa asunnoissa, tilanne olisi parempi, antaa ajan kulua.
Mikään ei ole ahdistavampaa kuin tunteitaan näyttämätön ja riitaan lähtemätön äiti.
-ohis
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerroit että riitelitte työn kanssa paljon kun hän oli teini. Pysyitkö silloin itse asiallisena ja aikuisen roolissa, vai riitelittekö kuin kaksi teiniä keskenään?
en pysynyt silloin todellakaan asiallisena. mutta asia on sovittu ja pyydelty anteeksi jo silloin pari vuotta sitten. nyt sitten tulee tuommoista nauhoitetta...
Mitä teit? Kerro kaikki suoraan ja rehellisesti
Niin kuin jo aikaisemmin kerroin huusin ja itkin ja uhkasin sillä että tyttö joutuu isänsä luo asumaan ja että en halua enää asua hänen kanssaan, että en enää jaksa. Siis huusin ja itkin niinkuin joku joka on todellakin menettänyt hermot. En ole ylpeä siitä mutta en ole koskaan uhannut tehdä tytölleni mitään ruumiillista väkivaltaa. ap
"Isäs ei edes sua halua sinne!!! Muuta vaan isäs luo!" Niinkö?
Haukuitko tytärtäsi? Mitä nimityksiä käytit?
En tuollaista ole muistaakseni sanonut. En muista kaikkea mitä sinä päivänä sanoin koska siitä on tosiaan jo kaksi vuotta aikaa mutta nauhalla kuuluu vaan tuo mitä jo kirjoitin plus ihan kamalaa ja hirveää huutoitkua. Olen kyllä sanonut tytölle joskus eri kerralla että on ihan hirveä ja hävettää käytöksensä. Minua on nimitellyt mm. valehtelijaksi, narsistiksi, rahanahneeksi ja että suosin pikkusiskoansa (joka ei pidä paikkaansa, me vain riidellään vähemmän koska on rauhallisempi luonne). ap
Vierailija kirjoitti:
Sanoppa likalle että kiristyksen yrityskin on nauhalla rangaistavaa, että sitteen. menee suu kiinni.
Miten on kiristänyt ja missä tuli ilmi????
Ainoa syy nauhotteelle oli tyttären pelko!
Missään ei lue, että kiristää äitiään yhtään mihinkään
Kyllä sinä ap tiedät itsekin onko tuo totta, että tytär on joutunut sinun raivareiden uhriksi.
Ja miksi et puutu noihin kiristyssyytöksiin millään tavalla? Miksi et korjaa ihmisten virheellisiä käsityksiä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tietoa kuka teki ja mitä. Mutta riitelyyn ei aikuisen pitäisi lähteä. Oletko ollut kontrolloiva äiti. Jos asutte omissa asunnoissa, tilanne olisi parempi, antaa ajan kulua.
Mikään ei ole ahdistavampaa kuin tunteitaan näyttämätön ja riitaan lähtemätön äiti.
-ohis
Hermoromahduksen ja tunteita näyttämättömän väliin mahtuu vielä paljon vaihtoehtoja.
Ohis
Vierailija kirjoitti:
Pidät nyt vaan selvän tauon yhteydenpidosta tyttäresi. Tee hänelle selväksi, että kiristys on rikos ja et aio sen uhriksi alistua. Olet raivariasi pyytänyt anteeksi ja luullut sen saaneesi anteeksi. Sinulla ei ole mitään hävettävää, mikäli kertomasi pitää paikkansa. Jos alistut kiristykseen, samalla myönnät, että olet tehnyt jotakin väärää.
Näytä suora lainaus ap:n tekstistä, jossa osoitetaan tyttären kiristävän äitiään.. joku psykomamma sen keksi ja nyt sitä täällä hoetaan maanisena.
Vanhempien pitäis miettiä mitä sanovat ja tekevät lasten kuullen.
Huh huh! Miten olet saanut kasvatettua itsellesi tuollaisen lapsen?
Onko mahdollista, että joku manipuloi tytärtäsi sinua vastaan? Poikaystävä? Poikaystävän äiti? Joku muu kaveri tai tuttava?
On meilläkin huudettu puolin ja toisin mutta lopulta on pyydetty anteeksi ja saatu asiat sovittua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tietoa kuka teki ja mitä. Mutta riitelyyn ei aikuisen pitäisi lähteä. Oletko ollut kontrolloiva äiti. Jos asutte omissa asunnoissa, tilanne olisi parempi, antaa ajan kulua.
Mikään ei ole ahdistavampaa kuin tunteitaan näyttämätön ja riitaan lähtemätön äiti.
-ohis
Aivan varmana räkä poskella rääkyvä, aggressiivinen äiti on paljon pahempi vaihtoehto, jos nuo on ainoat vaihtoehdot. Ja tiedoksi: ne eivät ole.
Vierailija kirjoitti:
Ota ja pidä etäisyyttä tyttäreesi. Jos hän on yhteydessä, niin asiallisesti hoidat tarvittavat asiat. Et anna rahaa. Hän on aikuinen ihminen ja hänellä on aikuisen vastuu nyt elämästään. Kaikki asiattomat viestit jätät omaan arvoonsa.
Nimenomaan, noin toimisin itsekin . Koska on jo täysi-ikäinen, voisin blokata hänet puhelimestani. Tai en vastaisi. Soittaisin ,kun olisin varma , että voin keskustella rauhallisesti.
Jos alkaisi haukkumaan ,sulkisin puhelimen. Mahdollista ,että edelleen nauhoittaa keskustelunne. Et voi luottaa häneen
Hän mahdollisesti edelleenkin yrittää saada sinut suuttumaan ja äänittää sitten kaiken.
En antaisi euroakaan tuollaiselle tyttärelle. Pysyisin erittäin etäällä hänestä. Olet jo varmasti anteeksi pyytänyt käytöstäsi, mutta tee se vielä tekstiviestillä, että sinulle jää dokumentti siitä.
On aivan sama ,lukeeko sitä vai ei.
Toivoisin itse , että tuollainen aikuinen lapsi pysyisi erittäin etäällä minusta.
Keskustele asiasta toisen tyttäresi kanssa . Miten hän suhtautuu asiaan?
Voimia , me äiditkin ollaan tuntevia ihmisiä.
*kuritusväkivalta siis, ei kuristus! :D