Oikeasti olen sitä mieltä, että omilla saavutuksilla leveileminen on noloa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Geeniperimäuskonto :D

Uskonto? Kysy keneltä tahansa älykkyystutkijalta, ja he kertovat: geeneillä on yllättävän paljon väliä

Vertaa:

synnyt vam maiseksi (matala älykkyysosamäärä): elät elämäsi hoivakodissa muiden armoilla

Synnyit älykkääksi (korkea älykkyysosamäärä): pienistä sekä suurista elämän vastoinkäymisistä selviät jopa yksin, koska sinulla on kognitiivista kapasiteettia ratkoa ongelmia

Juu tottakai on väliä, mutta se, että antaa niille noin ison merkityksen elämän ja sen tapahtumien katsomisen suhteen, alkaa muistuttaan uskontoa.

Kvantitatiivisen genetiikan piirissä kaksos-, perhe- ja adoptiotutkimukset ovat antaneet runsaasti tietoa geneettisten ja ympäristötekijöiden vaikutuksesta älykkyyteen (Plomin ja Spinath 2004). Geneettisten tekijöiden on havaittu vaikuttavan väestötasolla erityisesti yleiseen älykkyyteen ja sitä kautta älykkyyden eri osa-alueisiin. Useissa aikuisväestöissä yksilöiden välisten geneettisten erojen on havaittu selittävän yli puolet yksilöiden välisistä älykkyyseroista. Geneettiset tekijät selittävät selkeästi vähemmän lasten kuin aikuisten älykkyyden vaihtelusta, ja niillä tekijöillä, jotka ovat kaikille perheenjäsenille yhteisiä, kuten perhetausta tai kodin varakkuus, on huomattavaa vaikutusta älykkyyseroihin. Ei ole varmuutta siitä, miksi periytyvyys eli geneettisten tekijöiden suhteellinen selitysosuus lisääntyy siirryttäessä aikuisikään. Laajinta suosiota on saanut ajatus, että ihmiset muokkaavat omaa elinympäristöään geneettisen profiilinsa mukaiseksi. Pienet erot älykkyydessä siis kasvavat ikääntymisen myötä, kun nuori etsii itselleen ammatin, harrastuksia ja toveripiirin, jotka vastaavat hänen taipumuksiaan.

Lähde: https://www.duodecimlehti.fi/duo94741

Älykkyys on kiistatta vahvasti yhteydessä moniin elämän alueisiin, ja siksi se pysyy varmasti esillä paitsi tieteessä myös julkisessa keskustelussa. Kiihkoton ja asiallinen keskustelu, jossa vältetään ylilyöntejä ja leimaamista, tuottaa varmasti tässä parhaan lopputuloksen.

Minusta saa brassailla jos vaikka voittaa urheilukilpailun. Vaikka on saanut hyvät geenit ja olosuhteet on mahdollistaneet treenaamisen, on siinä silti omaakin vaivaa joutunut näkemään ja suorituksesta saa olla ylpeä, kunhan ei ylpisty niin että unohtaa huono-osaisemmat.

Peritty älykkyys selittää ihmisen elämänkulkua paremmin kuin sosiaaliluokka.

Lähde: https://www.hs.fi/tiede/art-2000006504322.html

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hohoijaa, tai sitten uuden työpaikan saanut on kääntänyt ajatusmaailmaansa ja tehnyt hitokseen töitä sen työn eteen.

Öö, luitko aloitusta? Siellä on kohta: miksi jaksoit tehdä töitä.

Luin aloituksen. Vaan eihän nuo selitykset pidä paikkaansa juuri kenenkään kohdalla. Yllättäen kaikki eivät piiloudu lapsuuden aikaisten asioiden taakse loppu elämäkseen vaan ottavat ihan itse vastuun omasta elämästä ja pärjäämisestä. Minunkin lapsuudesta löytyy paljon sellaista millä voisin selitellä elämäni huono-osaisuutta, mutta en tee niin, koska se ei vie minua yhtään mihinkään.

JOTKUT ovat älykkäämpiä, toiset vähemmän älykkäitä. Tämä vaikuttaa monin tavoin siihen, miten ihminen menestyy elämässään ja kuinka kauan hänen voi olettaa pysyvän hengissä.

Lähde: https://www.hs.fi/tiede/art-2000006504322.html

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Geeniperimäuskonto :D

Uskonto? Kysy keneltä tahansa älykkyystutkijalta, ja he kertovat: geeneillä on yllättävän paljon väliä

Vertaa:

synnyt vam maiseksi (matala älykkyysosamäärä): elät elämäsi hoivakodissa muiden armoilla

Synnyit älykkääksi (korkea älykkyysosamäärä): pienistä sekä suurista elämän vastoinkäymisistä selviät jopa yksin, koska sinulla on kognitiivista kapasiteettia ratkoa ongelmia

Geenit eivät vaikuta älykkyyteen mitekään ja kaikki ihmiset ja rodut ovat tasan yhtä älykkäitä. Jos väität muuta niin olet rasisti

Kuulostaa siltä, että AP ei itse ole kovin menestynyt ja siksi hän kokee itsetunto-ongelmia kun muilla menee paremmin. 

Jep. Omilla saavutuksillaan ei kannata leveillä. Kannattaa ennemminkin leveillä vanhempiensa saavutuksilla ja omaisuudella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jep, mitään ei kannata yrittää jos ei syntymässä saanut oikeita geenejä. Kannattaa vaan velloa itsesäälissä kun äiti ei olekkaan huippukirurgi ja isä bisnesmaailman huippu.

Ei ole tästä kysymys. En väitä ettei kannata yrittää. Väitän, että joillekin yrittäminen on tuhat kertaa helpompaa.

Joten ei kannata kantaa huonoa omatuntoa jos ei menesty. Eikä prassailla, jos menestyy.

Ap

Ei kai se nyt mitään prassailua ole, jos kertoo saaneensa uuden työn? Tai voittaneensa vaikka urheilukilpailussa? Normaalia kuulumisten kertomista.

Sain uuden kivan työpaikan - ei ole brassailua

Sain uuden kivan työpaikan, koska olen niin paljon älykkäämpi ja lahjakkaampi kuin kukaan muu - brassailua

Sulla on ongelma jos otat leveilynä sen jos toinen kertoo mitä on tehnyt.

Vika on silloin kuulijassa, ei sanojassa.

Hommaa hei itsetunto jostain, toi on vaan silkkaa kateutta.

Jaa. Isä lähti ennen kouluikää ja yh-äitini kanssa asuttiin kaupungin halvimmalla asuinalueella vuokralla. Olin hiljainen lapsi, en paljoa uskaltanut puhua. Äiti ei ehtinyt paljoa meitä lapsia auttaa koulunkäynnissä kun tuli vasta kuuden jälkeen kotiin. Alkoholisti-isä ei maksanut elatusmaksuja eikä mitään muutakaan, joskus kävi kahvilla meitä katsomassa. En ymmärrä miten tuo kaikki liittyy töihini ja opintoihini? Kyllä, väittelin tohtoriksi ja olen edennyt siitä vaativiin tehtäviin akateemisella uralla. Ennemminkin tuosta lapsuudestani opin, että kaikki on omasta itsestäni kiinni eikä mikään tule eteen valmiina. Pappa ei todellakaan betalannut.

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa siltä, että AP ei itse ole kovin menestynyt ja siksi hän kokee itsetunto-ongelmia kun muilla menee paremmin. 

No, sinä voit ajatella noin. Kerron vaan tosiasioita. Ihminen on geeniensä, ympäristönsä ja sattumusten summa. En tiedä olenko menestynyt. Ehkä olenkin. Mutta jaksanko kantaa ylpeyttä? En, koska tiedän, että olen ollut monessa suhteessa etuoikeutettu. Mielummin puoustan niitä, joilla lähtökohdat eivät ole niin tasaiset.

AP

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hohoijaa, tai sitten uuden työpaikan saanut on kääntänyt ajatusmaailmaansa ja tehnyt hitokseen töitä sen työn eteen.

Öö, luitko aloitusta? Siellä on kohta: miksi jaksoit tehdä töitä.

Luin aloituksen. Vaan eihän nuo selitykset pidä paikkaansa juuri kenenkään kohdalla. Yllättäen kaikki eivät piiloudu lapsuuden aikaisten asioiden taakse loppu elämäkseen vaan ottavat ihan itse vastuun omasta elämästä ja pärjäämisestä. Minunkin lapsuudesta löytyy paljon sellaista millä voisin selitellä elämäni huono-osaisuutta, mutta en tee niin, koska se ei vie minua yhtään mihinkään.

Ymmärrätkö, että joillakin on paremmat mahdollisuudet juuri ottaa vastuu omasta elämästä?

Jos sinulla on geneettistä onnea saat älyykkyyden lahjaksi. Älykkyyteen kuuluu esim. ongelmanratkaisukyky. Sen turvin voit ratkaista haasteita aikuisena ja pyrkiä eteenpäin, vaikka lapsuus oli kehno. Vielä parempi, jos et anna periksi - sekin kyky on osittain geneettistä. Ajattele niitä, joilla ei ole älykkyyttä ja jotka ovat saaneet huonot lähtökohdat. Millaisialla korteilla he pelaavat?

AP

Tässä ketjussa juuri näkee miten paljon se älykkyys vaikuttaa. Monet tekevät aika yksioikoisia tulkintoja apn aloituksesta.

Sain uuden työpaikan viime kesänä.

Katsotaanpa taaksepäin:

En menestynyt hyvin koulussa, oppi ei millään meinannut jäädä päähän. Perheeni ei ollut hyvä, isä oli juoppo ja huusi ja raivosi ja äiti oli nyrkin ja hellan välissä ja myös minä sain siitä osani. Sain peräti kolme kaveria pikku kyläkoulussamme, muut kiusasivat koska olin hiljainen ja ylipainoinen.

Muutettuani pois kotoa syrjäydyin. Amis jäi kesken.

Haahuilin elämässä vailla päämäärää, tuilla elämistä, työttömyyttä. Muutama työ joissa iski burn out.

Viime kesänä hain eläinkauppaan töihin ja ihme kyllä sain paikan, siellä olen viihtynyt.

Kaiken mitä olen elämässäni saavuttanut, olen kamppaillut sen eteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa siltä, että AP ei itse ole kovin menestynyt ja siksi hän kokee itsetunto-ongelmia kun muilla menee paremmin. 

No, sinä voit ajatella noin. Kerron vaan tosiasioita. Ihminen on geeniensä, ympäristönsä ja sattumusten summa. En tiedä olenko menestynyt. Ehkä olenkin. Mutta jaksanko kantaa ylpeyttä? En, koska tiedän, että olen ollut monessa suhteessa etuoikeutettu. Mielummin puoustan niitä, joilla lähtökohdat eivät ole niin tasaiset.

AP

Geenit ja ympäristö toki vaikuttavat, mutta paljon vaikuttaa myös oma työpanos. En myöskään oikein ymmärrä miten heikompien puolustaminen liittyy mitenkään siihen, että itselle nyt sattuu tapahtumaan jotain positiivista. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hohoijaa, tai sitten uuden työpaikan saanut on kääntänyt ajatusmaailmaansa ja tehnyt hitokseen töitä sen työn eteen.

Öö, luitko aloitusta? Siellä on kohta: miksi jaksoit tehdä töitä.

Luin aloituksen. Vaan eihän nuo selitykset pidä paikkaansa juuri kenenkään kohdalla. Yllättäen kaikki eivät piiloudu lapsuuden aikaisten asioiden taakse loppu elämäkseen vaan ottavat ihan itse vastuun omasta elämästä ja pärjäämisestä. Minunkin lapsuudesta löytyy paljon sellaista millä voisin selitellä elämäni huono-osaisuutta, mutta en tee niin, koska se ei vie minua yhtään mihinkään.

Ymmärrätkö, että joillakin on paremmat mahdollisuudet juuri ottaa vastuu omasta elämästä?

Jos sinulla on geneettistä onnea saat älyykkyyden lahjaksi. Älykkyyteen kuuluu esim. ongelmanratkaisukyky. Sen turvin voit ratkaista haasteita aikuisena ja pyrkiä eteenpäin, vaikka lapsuus oli kehno. Vielä parempi, jos et anna periksi - sekin kyky on osittain geneettistä. Ajattele niitä, joilla ei ole älykkyyttä ja jotka ovat saaneet huonot lähtökohdat. Millaisialla korteilla he pelaavat?

AP

Vaikka geneettiset tekijät voivat vaikuttaa yksilön älykkyyteen ja sitä kautta hänen kykyynsä ratkaista ongelmia, on tärkeää huomata, että älykkyys ei ole ainoa tekijä, joka vaikuttaa yksilön mahdollisuuksiin ottaa vastuu omasta elämästään.  Esimerkiksi empatia ja sinnikkyys voivat olla yhtä tärkeitä, elleivät jopa tärkeämpiä, kuin pelkkä älykkyys elämän haasteiden voittamisessa.