Oikeasti olen sitä mieltä, että omilla saavutuksilla leveileminen on noloa

No ne sentään on jokseenkin kuitenkin oman työn tulosta.

Enemmän itseäni kyllästyttää lapsilla kehuskelijat. Ja 9/10 kehuskelu on vielä täysin perusteetonta tai jopa nurinkurista lapsen käytökseen nähden.

Meitä on moneksi. Itse suhtaudun todella menestyneisiin ihmisiin niin, että pikemminkin haluan kuulla heidän menestystarinansa ja koitan saada vinkkejä voinko jotenkin soveltaa heidän tapojaan ja käytäntöjään omaan elämääni, jotta itsekin voisin menestyä paremmin. Haluan esim. kuulla mitä kirjoja he lukevat, mitä podcasteja kuuntelevat ja mitä kursseja he ovat käyneet. Jos jollain on taas parempi kroppa kuin minulla niin minua kiinnostaa heidän ruokavalionsa ja saliohjelmansa jne.

Toivottavasti ymmärsin AP:n sanoman väärin. Ethän vain tarkoita, että jos minä vaikeista olosuhteista ponnistanut ihminen, jonka vanhemmat eivät rakastaneet, erosivat, pyörittivät uusia puolisoita, perheväkivaltaa, alkoholismia, koulukiusaamista, harrastamattomuutta, häpeää omasta köyhyydestä ja vaatetuksesta, kaverittomista syntymäpäivistä, ystävättömyydestä, selviän kaikesta tästä nuoreen aikuisuuteen ja aikuisuuteen, mielessäni vain yksi toivon kipinä, että joskus valmistuisin unelma-ammattiini, en saisi olla tästä yhdestä asiasta olla avoimen ylpeä?

Todellakin olen ylpeä, mutta en itseasiassa tuosta unelma-ammatista, vaan tuosta selviytymistarinastani. 

Voin hyvin kuvitella, miten vaikeaa tavallisilla ihmisillä on käsittää, että miten tuota taustaa vasten voi nousta katkeroitumatta ja luovuttamatta.

Salaisuus on tuo toivon kipinä, jota varjelee ja toitottaa itselleen aina kun tuntee, että kuinka epäreilu paikka maailma on, niin tuo kipinä on se, että sen jos saan annan kaikki itseeni kohdistuneet ikävät asiat anteeksi, aivan kaikki. Kolme vuotta sitten kipinä pääsi kynttilään ja ensimmäistä kertaa elämässäni minulla on aikaa itkeä, koska minulle olisi voinut käydä paljon huonommin.

Vierailija kirjoitti:

Toivottavasti ymmärsin AP:n sanoman väärin. Ethän vain tarkoita, että jos minä vaikeista olosuhteista ponnistanut ihminen, jonka vanhemmat eivät rakastaneet, erosivat, pyörittivät uusia puolisoita, perheväkivaltaa, alkoholismia, koulukiusaamista, harrastamattomuutta, häpeää omasta köyhyydestä ja vaatetuksesta, kaverittomista syntymäpäivistä, ystävättömyydestä, selviän kaikesta tästä nuoreen aikuisuuteen ja aikuisuuteen, mielessäni vain yksi toivon kipinä, että joskus valmistuisin unelma-ammattiini, en saisi olla tästä yhdestä asiasta olla avoimen ylpeä?

Todellakin olen ylpeä, mutta en itseasiassa tuosta unelma-ammatista, vaan tuosta selviytymistarinastani. 

Voin hyvin kuvitella, miten vaikeaa tavallisilla ihmisillä on käsittää, että miten tuota taustaa vasten voi nousta katkeroitumatta ja luovuttamatta.

Salaisuus on tuo toivon kipinä, jota varjelee ja toitottaa itselleen aina kun tuntee, että kuinka epäreilu paikka maailma on, niin tuo kipinä on se, että sen jos saan annan kaikki itseeni kohdistuneet ikävät asiat anteeksi, aivan kaikki. Kolme vuotta sitten kipinä pääsi kynttilään ja ensimmäistä kertaa elämässäni minulla on aikaa itkeä, koska minulle olisi voinut käydä paljon huonommin.

Ymmärsit väärin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toivottavasti ymmärsin AP:n sanoman väärin. Ethän vain tarkoita, että jos minä vaikeista olosuhteista ponnistanut ihminen, jonka vanhemmat eivät rakastaneet, erosivat, pyörittivät uusia puolisoita, perheväkivaltaa, alkoholismia, koulukiusaamista, harrastamattomuutta, häpeää omasta köyhyydestä ja vaatetuksesta, kaverittomista syntymäpäivistä, ystävättömyydestä, selviän kaikesta tästä nuoreen aikuisuuteen ja aikuisuuteen, mielessäni vain yksi toivon kipinä, että joskus valmistuisin unelma-ammattiini, en saisi olla tästä yhdestä asiasta olla avoimen ylpeä?

Todellakin olen ylpeä, mutta en itseasiassa tuosta unelma-ammatista, vaan tuosta selviytymistarinastani. 

Voin hyvin kuvitella, miten vaikeaa tavallisilla ihmisillä on käsittää, että miten tuota taustaa vasten voi nousta katkeroitumatta ja luovuttamatta.

Salaisuus on tuo toivon kipinä, jota varjelee ja toitottaa itselleen aina kun tuntee, että kuinka epäreilu paikka maailma on, niin tuo kipinä on se, että sen jos saan annan kaikki itseeni kohdistuneet ikävät asiat anteeksi, aivan kaikki. Kolme vuotta sitten kipinä pääsi kynttilään ja ensimmäistä kertaa elämässäni minulla on aikaa itkeä, koska minulle olisi voinut käydä paljon huonommin.

Ymmärsit väärin

Ap mainitsee jossain sivulauseessa ymmärtävänsä, ettei kaikki ole kultalusikka suussa syntyneet. Hän kuitenkin tuntuu lokeroivan kaikki tapaamansa menestyneet henkilöt samaan kultapossukerhoon. Ap:han ei mistään voi tietää millainen menneisyys kenelläkin on. Ei minusta näy päälle päin, että menneisyys oli kaikkea muuta kuin turvallinen ja onnellinen.

Vierailija kirjoitti:

Meitä on moneksi. Itse suhtaudun todella menestyneisiin ihmisiin niin, että pikemminkin haluan kuulla heidän menestystarinansa ja koitan saada vinkkejä voinko jotenkin soveltaa heidän tapojaan ja käytäntöjään omaan elämääni, jotta itsekin voisin menestyä paremmin. Haluan esim. kuulla mitä kirjoja he lukevat, mitä podcasteja kuuntelevat ja mitä kursseja he ovat käyneet. Jos jollain on taas parempi kroppa kuin minulla niin minua kiinnostaa heidän ruokavalionsa ja saliohjelmansa jne.

Eli olet rajaton, rasittava ja kateellinen, eikä sinulla ole omaa persoonaa.

Vierailija kirjoitti:

Jokainen pelaa niillä korteilla mitä tässä elämässä on saanut.

Olen eri mieltä, monien voimat kuluvat kiusaamisen kestämiseen, vaikka pystyisivät muuhunkin.

Vieläkin nolompaa on leveillä toisten saavutuksilla ikäänkuin ne olisivat omia saavutuksia!

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa siltä, että AP ei itse ole kovin menestynyt ja siksi hän kokee itsetunto-ongelmia kun muilla menee paremmin. 

Minä taas olen kuullut ap:n teorian aiemmin. Silloin esittäjänä oli usealla alalla erittäin menestynyt ja todistetusti erittäin älykäs ihminen.

Todennäköisemmin ap on älykäs, sillä hahmottaa pitkän aikavälin yhteyksiä ja näin ollen hän on todennäköisesti myös menestynyt.

Nuorehko mieshenkilö joka alapeukuttaa varsinkin ruokaketjuja, puhutaan siellä mistä tahansa ruoasta, hienoja listoja moni laittanut, mikään ei häntä miellytä.

Näitä tykkäsin lukea ja sain vinkkejä, mutta hänen takiaan en enää viitti.

On ehkä täälläkin läsnä.

Pitäisi ajatella ja sitten vasta ylä- tai alapeukutus.

Olisin halunnut teknisen alan edelläkävijäksi, ehkä astronomisten tutkimuslaitteiden tuottajaksi tai fyysikoksi. Olen yrittänyt, ja melko fiksunakaan ihmisenä en ole kyennyt oppimaan haluamallani tasolla matematiikkaa. Useimpien ihmisten mielestä on selvää, että kaikista ei voi tulla maailman lahjakkaimpia tutkijoita.

Asteikon alapäässä ymmärrys kuitenkin loppuu. Kovin monen mielestä elämässä nyt vaan pitää selvitä, vaikka olisi kaikin mittarein -sori nyt- tyhmä, eikä olisi kotoaan saanut mitään maailmassa toimimisen neuvoja. Kaikki eivät ole saaneet edes keskivertoja edellytyksiä, silti odotetaan keskivertosuoritusta.

Ap voi kärsiä huijarisyndroomasta. Asioita arvostaa enemmän jos on joutunut näkemään niiden eteen huomattavasti vaivaa.

Juu juu, kaikki joilla menee hyvin ja ovat laihoja, saavat kaiken automaattisesti tarjottimella, ei tarvitse tehdä mitään minkään eteen saatika nähdä vaivaa.

Se nykypäivän trendi: ulkoista oma keskinkertaisuutesi.

Huono koulumenestys = vanhemmat antoivat huonot geenit

Lihavuus = vanhemmat antoivat huonot geenit

En saanut työpaikkaa jota hain = "sinne on naama/painoraja" eli taas, huonot geenit

Ja, miksi helvetissä ei saisi juhlistaa sitä, että saavuttaa vaikkapa jotain, johon monellakaan ei äly tai omistautuminen riittäisi?

Leveily nyt on yleisestikin noloa, mutta itse olen huomannut, että kun aloin ottaa itseäni niskasta kiinni, geeninikin muuttuivat paremmiksi.

Vierailija kirjoitti:

Leveily nyt on yleisestikin noloa, mutta itse olen huomannut, että kun aloin ottaa itseäni niskasta kiinni, geeninikin muuttuivat paremmiksi.

Juu, se on jännä juttu. Omakin keskinkertainen koulumenestys johtui omasta laiskuudesta/mukavuudenhalusta. En koskaan yrittänyt syyttää siitä geenejä tai vanhempiani.

Ap tuskin osaa erottaa toisen kokemaa puhdasta iloa leveilystä. Suomessa ei saa olla iloinen mistään, aina ammutaan alas jos jotain edes päivän kaunis sää hieman hymyilyttää.

Entä jos itse menestyisit jossain joka on ollut pitkän työn tulosta, jonka vuoksi olet tehnyt vuosia ja pitkiä päiviä töitä? Kun saavutat sen, möksötätkö vaan vai oletko iloinen ja kerrot asiasta läheisimmillesi, jotka oikeina ystävinä ovat iloisia kanssasi? On kyllä harvinaisen kurja elämä jos kukaan ei koskaan saa iloita tekemisistään lähipiirissä

Miksi ihmeessä ei saisi olla iloinen elämän hyvistä asioista, mukaan lukien oma menestys? Ap on iloton, katkera ihminen.

Faktaahan tuo aloitus on. En myöskään tykkää "selviytymistarinoista", koska siellä taustalla on hyvää geeniä tai tukea, tai molempia. Itsestänikin voisin tällaisen tarinan viritellä ja jotkut puolestani on yrittäneet, mutta inhoan sitä.

Toisaalta kun hoitanut talousasiani hyvin niin siitä olen kuullut "miksi minulla ei ole tuollaista tuuria!". No, kai se tavallaan on tuuria että on älyä hoitaa asiat, mutta ei siihen voi loputtomasti vedota. Hyviä neuvoja olen antanut monille miten saada jotain mitä minulla on, mutta ihmeen vähän kukaan niitä haluaa noudattaa. Ja sitten taas ihmetellään kun itsellä ei käy mikään koskaan hyvin.

Mitenköhän ap tänä lauantaina? Jostakin keksin että olisi voinut eksyä palstailemaan.